Lue keskustelun säännöt.
Kun miehesi viestittelee nsispuoliselle työkaverilleen iltaisin
04.04.2022 |
Sain vähän aikaa sitten selville, että mieheni viestittelee (tai pääasiassa vastailee viesteihin, mutta sama asia) naispuoliselle työkaverilleen iltaisin ja joskus myös viikonloppuisin. Ilmoitin hänelle selkeästi oman mielipiteeni.
Nainen on vasta eronnut ja kai tarvitsee tukevaa olkapäätä. Mielestäni ei kuitenkaan ole ok, että hän viestittelee esim klo 10 illalla tai lauantaiaamupäivällä että ”mitäs puuhailet?”. Tai että otetaanko kisa tv tietovisassa (Siis molemmat kotonaan).
Olen luottanut mieheeni, eikä uskoakseni mitään fyysistä ole tapahtunut ainakaan vielä. Mutta ei koirankuvien lähettely lauantai-iltana mitenkään mukavalta tunnu ja luottamus kyllä rapistuu, kun mieheni on näihin viesteihin vastannut, että ulkoillaan lasten kanssa tms. Mitä tekisit?
Kommentit (400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvittaisi edes viestittelyä, riittäisi että mies olisi muka kirkkain silmin sitä mieltä että tottakai on ok ja kiva juttu että on jollekin löytynyt kiva uusi ystävyyssuhde työpaikkanaisesta(tai miehestä) ja mukaavaahan se vain on että voi iltaisinkin hyvälle uudelle ystävälle viestitellä!
Kaikkea sitä kojootit yrittävätkin, mahdollistaakseen itselle kuljailupelin toisten kanssa :D
Vinkkasin miehelleni tästä ketjusta ja hän kävi tätä lukemassa ja voivotteli että joku nuori ihminen epävarmuuksissaan tuollaiseen suostuu. Selittelyä selittelyn perään ja pettämisen petaamista kaikki tyynni.
Sulla kyllä selkeästi on todella heikko suhde ja luotto siihen.
Juu, ilman muuta näin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Viattomasta" viestittelystä se meilläkin alkoi. Nyt mieheni uhkaa erolla. Tätä tapahtuu ihan todellisessa maailmassa, valitettavasti.
Ja luuletko että mitään ei olisi tapahtunut jos olisit kieltänyt viestittelyn?
Onneksi puolison saa ihan itse valita, ikinä en valitsisi kontrollihullua.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloinen mustasukkaisuus on usein narsismin oire.
Jos olisin ap:n mies, juoksisin.
Pettäjät ovat narsistisia ja oikeuttavat itselleen OMIA ETUJAAN vaikka olisivat varattuja!!
Mulle kävi noin. Mies kävi "lohduttamassa" työkaveria joka petti ja jätti. No arvaatte varmaan missä mies nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ainekset katastrofiin, tai sitten ei.. Minulla on yksi työkaverimies, jonka kanssa laitamme viestejä vapaa-ajalla ehkä kerran viikossa. Emme ole kiinnostuneita toisistamme, ja hän on varattu. Ihan viatonta viestittelyä, jotain hauskoja juttuja töihin liittyen tai omia vapaa-ajan asioita jaamme.
Mutta entisen työkaverin kanssa (varattu mies) meni viestittely liian pitkälle. Viestejä oli aluksi harvakseltaan: kuulumisia ja työpaikan asioita. Mutta juttu luisti ja pian huomasin että viestejä tuli laitettua aamulla, lounasaikaan, kahvitauolla ja illalla, miltei koko ajan. Seuraavaksi homma meni eroottiseen keskusteluun, ja kohta jo vähäpukeiset kuvat liikkuivat puolin ja toisin. Sitten tavattiin, ja seksiksi se meni. Sen jälkeenkin on viestejä laitettu tiheään mutta ei olla enää tavattu, koska mies ei halua tavata... eli nyt ollaan vain "entisiä työkavereita", ei muuta.
Eli ap, tuossa voi sattua ja tapahtua, tai sitten ei.
Oletko varma, että tuo työkaverisi haluaa saada sinulta viestejä? Olipa viatonta tai ei, niin kaikki eivät halua työkavereilta viestejä vapaa-aikana, mutta työkaverille on vaikea sanoa asiasta olematta tyly.
Kehottaisin kaikkia miettimään toisenkin kerran näitä työpaikan käyttämisiä omaan seuranhakuihin. Ilmeisesti on paljonkin olemassa ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole tilannetajua, jolloin tod.näk, vielä suuttuvatkin siitä, kun heidän lähentymisyrityksensä tyrmätään.
Työ on työtä ja vähän pitäisi ymmärtää, etteiävt työkaverit kaikki ainakaan halua työkavereista muita kavereita. Ei, vaikka töissä kuinka synkkaisi. Joskus on tullut omalla kohdalla mieleen, että ehkä osa näistä tilannetajuttomista ei saa muualta seuraa, joten työkavereita aletaan piinata, kun he eivät kehtaa sanoa rumasti, vaan viestitellään kohteliaisuudesta, vaikkei haluttaisikaan. Itselleni siis pari tällaista työkaveria eteen sattunut.
No kyllä sosiaalisesti normaali ihminen tajuaa onko seura kaivattua vai ei. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei vastaa. Jos kiinnostaa (tosiaan ihan se ystävyyskin, edelleen - normaali ihminen tajuaa eron), niin sittenhän pidetään yhteyttä ja nähdään vapaa-ajallakin. Olisipa elämä tylsää jos en yhteenkään työkaveriini olisi tutustunut, tai ollut puhumatta miehille ettei vaan tule ihastuksia... Kaikki aikuisiällä löytämäni ystävät olivat ensin työkavereita.
Tätä harrastavat naiset, joilla ei käy muualla flaksi, joten pitää työpaikalla flirtata. Työkaveri ei ilkeä antaa tylyjä pakkeja ja jotkut aloittavat seksisuhteen myös. Joku vähemmistö on niitäkin naisia, joita kiinnostavat erityisesti varatut. Aina on joku draama noilla naisilla meneillään, kun heistä ei ole normaaleihin parisuhteisiin ja on tuollaisia miehiäkin tietysti myös.
Työpaikkaromansseissa on joskus ihan oikeaakin rakkautta, mutta ihmettelen miehiä, jotka ovat noin helppoja. Säälittäväähän se on, jos hyvin pienestä menee pää sekaisin kun saa pitää pientä jännää työkaverin kanssa, lapsellista. Menee kunnioitus ja tietysti luottamus myös.
Jos olisin ap, niin toisin esille mielipiteeni, että tuollainen salakähmäinen viestittely on ihan helvetin typerää ja parasta kertoa onko vielä jotain muuta. Ennen pitkää totuus kuitenkin selviää, jos jotain on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ainekset katastrofiin, tai sitten ei.. Minulla on yksi työkaverimies, jonka kanssa laitamme viestejä vapaa-ajalla ehkä kerran viikossa. Emme ole kiinnostuneita toisistamme, ja hän on varattu. Ihan viatonta viestittelyä, jotain hauskoja juttuja töihin liittyen tai omia vapaa-ajan asioita jaamme.
Mutta entisen työkaverin kanssa (varattu mies) meni viestittely liian pitkälle. Viestejä oli aluksi harvakseltaan: kuulumisia ja työpaikan asioita. Mutta juttu luisti ja pian huomasin että viestejä tuli laitettua aamulla, lounasaikaan, kahvitauolla ja illalla, miltei koko ajan. Seuraavaksi homma meni eroottiseen keskusteluun, ja kohta jo vähäpukeiset kuvat liikkuivat puolin ja toisin. Sitten tavattiin, ja seksiksi se meni. Sen jälkeenkin on viestejä laitettu tiheään mutta ei olla enää tavattu, koska mies ei halua tavata... eli nyt ollaan vain "entisiä työkavereita", ei muuta.
Eli ap, tuossa voi sattua ja tapahtua, tai sitten ei.
Oletko varma, että tuo työkaverisi haluaa saada sinulta viestejä? Olipa viatonta tai ei, niin kaikki eivät halua työkavereilta viestejä vapaa-aikana, mutta työkaverille on vaikea sanoa asiasta olematta tyly.
Kehottaisin kaikkia miettimään toisenkin kerran näitä työpaikan käyttämisiä omaan seuranhakuihin. Ilmeisesti on paljonkin olemassa ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole tilannetajua, jolloin tod.näk, vielä suuttuvatkin siitä, kun heidän lähentymisyrityksensä tyrmätään.
Työ on työtä ja vähän pitäisi ymmärtää, etteiävt työkaverit kaikki ainakaan halua työkavereista muita kavereita. Ei, vaikka töissä kuinka synkkaisi. Joskus on tullut omalla kohdalla mieleen, että ehkä osa näistä tilannetajuttomista ei saa muualta seuraa, joten työkavereita aletaan piinata, kun he eivät kehtaa sanoa rumasti, vaan viestitellään kohteliaisuudesta, vaikkei haluttaisikaan. Itselleni siis pari tällaista työkaveria eteen sattunut.
No kyllä sosiaalisesti normaali ihminen tajuaa onko seura kaivattua vai ei. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei vastaa. Jos kiinnostaa (tosiaan ihan se ystävyyskin, edelleen - normaali ihminen tajuaa eron), niin sittenhän pidetään yhteyttä ja nähdään vapaa-ajallakin. Olisipa elämä tylsää jos en yhteenkään työkaveriini olisi tutustunut, tai ollut puhumatta miehille ettei vaan tule ihastuksia... Kaikki aikuisiällä löytämäni ystävät olivat ensin työkavereita.
Sepä outoa. Onko miehet myös työpaikalta?
Minä tein stopin, kun näin miten mieheni oli vastannut tyyliin "Sorry en voi tulla kun PITÄÄ mennä perheen kanssa sinne ja tänne." En kyllä muista, miten tuo saatiin loppumaan. Sanoin mielipiteeni suoraan, että ei oo nyt perhettä arvostavasti ilmaistu ja muutenkin, miksi viestittelette vapaailtoina.
Toisin päin: kun aloin viestitellä oman työkaverini kanssa, kerroin asiat suoraan niin puolisolle kuin työkaverille. Saatiin kuviot selviksi ja liiton ongelmat pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monilla tästä varmaan kokemusta. Itselläni eräs kollegamies, jonka kanssa kävin sähköpostilla keskustelua työasioista ihastui ja oli aika hankala tilanne sitten lopulta. Alkoi tulla viestejä esimerkiksi lomamatkalta, kun oli nähnyt jossain valomainoksen missä on nimeni, lähetti kuvan siitä ja vähän muutakin vastaavaa hempeilyä.
Kun ihminen on ihastunut, hän ei enää tajua mikä on sopivaa ja mikä ei. Voi myös tulkita väärin toisen normaalin ystävällisyyden. Mutta ehkä tässä on se perinteinen, että ap miehesi on kokenut imartelevana saamansa huomion. Miehiä ei niin usein lähestytä ja olla aloitteellisia, joten se hivelee itsetuntoa, vaikkei olisikaan naiseen ihastunut.
Samaa mieltä tuosta, että työkavereiden kanssa pitäisi tajuta jättää ne yhteydenotot pois vapaa-ajalta, ellei ole ihan varma, että toiselle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi noin. Mies kävi "lohduttamassa" työkaveria joka petti ja jätti. No arvaatte varmaan missä mies nyt on.
Siis jonka mies petti ja jätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä työtoveri, nainen, tuntuu aika röyhkeältä tyypiltä. Miehesi taitaa olla aika kiltti. Sano miehellesi, että pyytää naisen käymään kotonanne kahvilla, jos on yksinäinen. Siinäpä sitten näkee viimeistään, että miehesi on varattu, kun jutustelette yhdessä kaffepöydässä.
Itse asiassa meillä kävi näin, että teki tikusta asiaa ja tuli kotiin käymään ovelle asti kerran ja postilaatikolle toi papereita aivan tarpeettomasti. Siinä vaiheessa kysyin täältä neuvoa, kun alkoi tulla mieleen jo vainoaminen, että onko nainen jotenkin häiriintynyt.
Nainen oli ihastunut mieheeni ja halusi tietää minkä näköinen olen. Niin luulen. Nyt on onneksi lopettanut, kun mies oli tyly. Jotain häikkäähän siinä on, että alkaa työkaveria "vainota".
Ei haittaisi joku viestittely, jos minun kanssani kuitenkin asuu ja jakaa arjen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen käytös vastaeronnelta saa kyllä miettimään, miksi se edellinen mies lähti.
Mutta jos ap:n miehelle kelpaa, niin vakka on kantensa valinnut.
En tuota kauan katselisi.
Tämä! Miksi eronnut nainen? Koska pettänyt ex-miestään ja sama pettäjänluonne nyt kiinni ap:n miehessä!
Narttu huo raa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ainekset katastrofiin, tai sitten ei.. Minulla on yksi työkaverimies, jonka kanssa laitamme viestejä vapaa-ajalla ehkä kerran viikossa. Emme ole kiinnostuneita toisistamme, ja hän on varattu. Ihan viatonta viestittelyä, jotain hauskoja juttuja töihin liittyen tai omia vapaa-ajan asioita jaamme.
Mutta entisen työkaverin kanssa (varattu mies) meni viestittely liian pitkälle. Viestejä oli aluksi harvakseltaan: kuulumisia ja työpaikan asioita. Mutta juttu luisti ja pian huomasin että viestejä tuli laitettua aamulla, lounasaikaan, kahvitauolla ja illalla, miltei koko ajan. Seuraavaksi homma meni eroottiseen keskusteluun, ja kohta jo vähäpukeiset kuvat liikkuivat puolin ja toisin. Sitten tavattiin, ja seksiksi se meni. Sen jälkeenkin on viestejä laitettu tiheään mutta ei olla enää tavattu, koska mies ei halua tavata... eli nyt ollaan vain "entisiä työkavereita", ei muuta.
Eli ap, tuossa voi sattua ja tapahtua, tai sitten ei.
Oletko varma, että tuo työkaverisi haluaa saada sinulta viestejä? Olipa viatonta tai ei, niin kaikki eivät halua työkavereilta viestejä vapaa-aikana, mutta työkaverille on vaikea sanoa asiasta olematta tyly.
Kehottaisin kaikkia miettimään toisenkin kerran näitä työpaikan käyttämisiä omaan seuranhakuihin. Ilmeisesti on paljonkin olemassa ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole tilannetajua, jolloin tod.näk, vielä suuttuvatkin siitä, kun heidän lähentymisyrityksensä tyrmätään.
Työ on työtä ja vähän pitäisi ymmärtää, etteiävt työkaverit kaikki ainakaan halua työkavereista muita kavereita. Ei, vaikka töissä kuinka synkkaisi. Joskus on tullut omalla kohdalla mieleen, että ehkä osa näistä tilannetajuttomista ei saa muualta seuraa, joten työkavereita aletaan piinata, kun he eivät kehtaa sanoa rumasti, vaan viestitellään kohteliaisuudesta, vaikkei haluttaisikaan. Itselleni siis pari tällaista työkaveria eteen sattunut.
No kyllä sosiaalisesti normaali ihminen tajuaa onko seura kaivattua vai ei. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei vastaa. Jos kiinnostaa (tosiaan ihan se ystävyyskin, edelleen - normaali ihminen tajuaa eron), niin sittenhän pidetään yhteyttä ja nähdään vapaa-ajallakin. Olisipa elämä tylsää jos en yhteenkään työkaveriini olisi tutustunut, tai ollut puhumatta miehille ettei vaan tule ihastuksia... Kaikki aikuisiällä löytämäni ystävät olivat ensin työkavereita.
Miehille puhuminen noin yleisesti on aivan eri asia kuin alkaa lähetellä miespuoliselle varatulle työkaverille viestejä myös vapaa-aikana. Kyllä se on sopimatonta ja jotain häikkää on, jos ei tuota tajua.
Ehkäpä tämä miestäni "vainonnut" nainenkin selitteli itselleen käytöstään samalla tavalla kuin tässä viestissä.
Meillä tilanne oli sikäli erilainen kuin ap:lla, että mies ei juuri koskaan vastannut viesteihin kuin aivan välttämättömän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme kyttäämistä ap:ltä. Jos avovaimoni kyttäisi ja rajoittaisi viestejäni olisi hän hyvin äkkiä ex. Onneksi puolisoni luottaa minuun ja minä häneen. Viestittely kaverin kanssa on ihan ok, oli kaveri kumpaa sukupuolta tahansa. Itse joskus soittelenkin työkavereiden kanssa, sekä naisten että miesten.
No ei sit muuta,kun kaikki , niin naiset kuin miehet vaan viestittelemään ” kavereiden” kanssa. Mieluiten vastakkaista sukupuolta olevien kanssa.
Siinä ne illat ja muu vapaa-aika kivasti kuluu ja koko perheellä on niin mukavaa-lapset mukaan lukien.
Voihan sitä käydä sen kanssa sit vaikka autoajelulla.Kyllä avioliitossa on sitten hauska olla.
Jep minua piiritti kauan tällainen perheellinen mies. Uusvaimo ja omat lapset, ei yhteisiä. Pitkään vastustelin mutta eihän minulla siinä penniäkään ollut kiinni ja sinkkuna huomio tuntui kivalle. Välillä mietin juuri tuota, kuinka viettävät perheen kesken laatuaikaa ja iskä viestittelee tunnin parin välein mulle kaipaavaan sävyyn kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. No erohan siitä heille lopulta tuli ja me ollaan yhdessä. Silloinen vaimo ei tänä päivänäkään tiedä suhteestamme. Onneksi tuo vaihe ei kestänyt kauaa.
Saatanan huo ra🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ainekset katastrofiin, tai sitten ei.. Minulla on yksi työkaverimies, jonka kanssa laitamme viestejä vapaa-ajalla ehkä kerran viikossa. Emme ole kiinnostuneita toisistamme, ja hän on varattu. Ihan viatonta viestittelyä, jotain hauskoja juttuja töihin liittyen tai omia vapaa-ajan asioita jaamme.
Mutta entisen työkaverin kanssa (varattu mies) meni viestittely liian pitkälle. Viestejä oli aluksi harvakseltaan: kuulumisia ja työpaikan asioita. Mutta juttu luisti ja pian huomasin että viestejä tuli laitettua aamulla, lounasaikaan, kahvitauolla ja illalla, miltei koko ajan. Seuraavaksi homma meni eroottiseen keskusteluun, ja kohta jo vähäpukeiset kuvat liikkuivat puolin ja toisin. Sitten tavattiin, ja seksiksi se meni. Sen jälkeenkin on viestejä laitettu tiheään mutta ei olla enää tavattu, koska mies ei halua tavata... eli nyt ollaan vain "entisiä työkavereita", ei muuta.
Eli ap, tuossa voi sattua ja tapahtua, tai sitten ei.
Oletko varma, että tuo työkaverisi haluaa saada sinulta viestejä? Olipa viatonta tai ei, niin kaikki eivät halua työkavereilta viestejä vapaa-aikana, mutta työkaverille on vaikea sanoa asiasta olematta tyly.
Kehottaisin kaikkia miettimään toisenkin kerran näitä työpaikan käyttämisiä omaan seuranhakuihin. Ilmeisesti on paljonkin olemassa ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole tilannetajua, jolloin tod.näk, vielä suuttuvatkin siitä, kun heidän lähentymisyrityksensä tyrmätään.
Työ on työtä ja vähän pitäisi ymmärtää, etteiävt työkaverit kaikki ainakaan halua työkavereista muita kavereita. Ei, vaikka töissä kuinka synkkaisi. Joskus on tullut omalla kohdalla mieleen, että ehkä osa näistä tilannetajuttomista ei saa muualta seuraa, joten työkavereita aletaan piinata, kun he eivät kehtaa sanoa rumasti, vaan viestitellään kohteliaisuudesta, vaikkei haluttaisikaan. Itselleni siis pari tällaista työkaveria eteen sattunut.
No kyllä sosiaalisesti normaali ihminen tajuaa onko seura kaivattua vai ei. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei vastaa. Jos kiinnostaa (tosiaan ihan se ystävyyskin, edelleen - normaali ihminen tajuaa eron), niin sittenhän pidetään yhteyttä ja nähdään vapaa-ajallakin. Olisipa elämä tylsää jos en yhteenkään työkaveriini olisi tutustunut, tai ollut puhumatta miehille ettei vaan tule ihastuksia... Kaikki aikuisiällä löytämäni ystävät olivat ensin työkavereita.
Kaikki ystävätkö työpaikalta? Mulla on lähinnä tuttavia, joiden kanssa on sitten oltu facebook-kavereita työpaikan vaihdon jälkeen. Yksikään työkaveri ei ole ollut mikään läheinen ystävä, vaikka ihan mukavia ihmisiä olleetkin melkein kaikki. Ehkä tarkoitat enemmän tuttavia?
Huh ketjun lukeneenani. Huomasin että naiset on se mustasukkaisempi osapuoli. Et pitäis muka raportoida joka viesti joka tulee. Lisäksi ei se kato sukupuolta kenen kanssa synkkaa. Apn hyväksyttävä uusi naiskaveri. Ja ei niissä viesteissä ollut mitään muutakuin normi elämästä juttelemista. Kun kerran sait lukea viestit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on ainekset katastrofiin, tai sitten ei.. Minulla on yksi työkaverimies, jonka kanssa laitamme viestejä vapaa-ajalla ehkä kerran viikossa. Emme ole kiinnostuneita toisistamme, ja hän on varattu. Ihan viatonta viestittelyä, jotain hauskoja juttuja töihin liittyen tai omia vapaa-ajan asioita jaamme.
Mutta entisen työkaverin kanssa (varattu mies) meni viestittely liian pitkälle. Viestejä oli aluksi harvakseltaan: kuulumisia ja työpaikan asioita. Mutta juttu luisti ja pian huomasin että viestejä tuli laitettua aamulla, lounasaikaan, kahvitauolla ja illalla, miltei koko ajan. Seuraavaksi homma meni eroottiseen keskusteluun, ja kohta jo vähäpukeiset kuvat liikkuivat puolin ja toisin. Sitten tavattiin, ja seksiksi se meni. Sen jälkeenkin on viestejä laitettu tiheään mutta ei olla enää tavattu, koska mies ei halua tavata... eli nyt ollaan vain "entisiä työkavereita", ei muuta.
Eli ap, tuossa voi sattua ja tapahtua, tai sitten ei.
Oletko varma, että tuo työkaverisi haluaa saada sinulta viestejä? Olipa viatonta tai ei, niin kaikki eivät halua työkavereilta viestejä vapaa-aikana, mutta työkaverille on vaikea sanoa asiasta olematta tyly.
Kehottaisin kaikkia miettimään toisenkin kerran näitä työpaikan käyttämisiä omaan seuranhakuihin. Ilmeisesti on paljonkin olemassa ihmisiä, joilla ei kertakaikkiaan ole tilannetajua, jolloin tod.näk, vielä suuttuvatkin siitä, kun heidän lähentymisyrityksensä tyrmätään.
Työ on työtä ja vähän pitäisi ymmärtää, etteiävt työkaverit kaikki ainakaan halua työkavereista muita kavereita. Ei, vaikka töissä kuinka synkkaisi. Joskus on tullut omalla kohdalla mieleen, että ehkä osa näistä tilannetajuttomista ei saa muualta seuraa, joten työkavereita aletaan piinata, kun he eivät kehtaa sanoa rumasti, vaan viestitellään kohteliaisuudesta, vaikkei haluttaisikaan. Itselleni siis pari tällaista työkaveria eteen sattunut.
No kyllä sosiaalisesti normaali ihminen tajuaa onko seura kaivattua vai ei. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei vastaa. Jos kiinnostaa (tosiaan ihan se ystävyyskin, edelleen - normaali ihminen tajuaa eron), niin sittenhän pidetään yhteyttä ja nähdään vapaa-ajallakin. Olisipa elämä tylsää jos en yhteenkään työkaveriini olisi tutustunut, tai ollut puhumatta miehille ettei vaan tule ihastuksia... Kaikki aikuisiällä löytämäni ystävät olivat ensin työkavereita.
Kaikki ystävätkö työpaikalta? Mulla on lähinnä tuttavia, joiden kanssa on sitten oltu facebook-kavereita työpaikan vaihdon jälkeen. Yksikään työkaveri ei ole ollut mikään läheinen ystävä, vaikka ihan mukavia ihmisiä olleetkin melkein kaikki. Ehkä tarkoitat enemmän tuttavia?
Mieheni työpaikan porukalla on oma whatsappryhmä. Miehelläni ei ole wa:ta itsellä käytössä. koska jos olisi, niin kuulemma kaikissa ryhmissä sitten vaadittaisiin olemaan mukana. Ymmärtäisin jos tuollaisessa ryhmäviestimessä olisi jotain keskustelua tai vitsejä työporukan kesken, mutta jos miehelleni joku oikein lähtisi viestittelemään, niin se olisi sitten txt-viesti. Vaatii jo vähän enemmän pokkaa sellainen.
Kaikkea tuota mun mielestä.