Kun miehesi viestittelee nsispuoliselle työkaverilleen iltaisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

Työpaikalla, koska ollaan työkavereita. Olisko ihan vaikka näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en kyllä ymmärrä AP:n raivostusta. Itse, olen nainen, kyllä usein whatsappailen miespuolisen ex työkaverin kanssa. Jutellaan niitä näitä, puhutaan maailmasta, maailmantilasta, sodasta, koronasta, mistä nyt milloin. Mitä se keneltäkään on pois? Viestitellään oikeastaan mihin vuorokauden aikaan tahansa jos joku uutinen tai juttu osuu vastaan keskustelun aiheeksi. Kyseessä on ihan puhdas ystävyys, ei mikään salailtava asia. Molemmat eletään omissa parisuhteissamme tahoillamme. Vain sairaalloisen mustasukkainen voisi keksiä tästäkin jotain kriisiä.

Tuohan on eri asia, tässä nainen oli sinkku ja aloitti viestittelyn kun erosi.

No jos hän kaipaa vaan juttuseuraa? Eron jälkeen yksinäisyys voi olla uusi ja yllättävä tunne, jossa voi tulla fiilis siitä, että minuus ja merkitys katoaa. Eräänlainen prosessi siis tuokin. Aina tulkitaan kaikki viestittely sairaalloisen mustasukkaisuuden kourissa. Ihanko oikeasti kyttäätte puolisoidenne joka ikisen viestin ja sähköpostin kilahduksen? Onneksi en elä tuollaisessa parisuhteessa.

Sitä seuraa etsitään tyttökavereista, ei muiden naisten miehistä.

Ja sinä päätät tämän näin koska?

Huomaa kyllä että nykyään ihmisillä ei ole käytöstapoja eikä muita ihmisiä kunnioiteta.

Tai sitten nimenomaan osa haluaa ajatella ettei kukaan ole enää toisen "oma" jonka kanssa ei siksi saisi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut ja on kyllä useitakin niin hyviä työkavereita, että saatetaan viestitellä ihan mihin aikaan tahansa ja minä päivänä tahansa. Yhdenkään kanssa ei silti ole ollut suhdetta. 

Just viikonloppuna yksi tiimiläinen laittoi ensin työasiassa viestiä ja sitten vaihdettiin kuulumisia lyhyesti. 

 

La iltana klo 22? Eihän ilta-aikaan viestittely työkamuille ole eden hyvien tapojen mukaista.

Niin...? Osalle meistä työkaverit ovat ihan oikeita ystäviä joiden kanssa jaetaan elämästä muutakin kuin työasioita. Terveisin nim.m. Viestittelin eilen työkaverin kanssa puolen yön aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

Työpaikalla, koska ollaan työkavereita. Olisko ihan vaikka näin.

Jonka kanssa ei kuitenkaan saa olla yhteydessä? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee viestiteltyä miespuolisten työkavereiden kanssa. Yksi on työkaveri jo 16 vuoden takaa. Kenenkään kanssa ei ole mitään sutinoita ollut eikä tule olemaan, mutta en tiedä miten muiden ihmisten kohdalla on. Saattaa vaikka sutinoinniksi muuttua.

Ja ei siis tietääkseni harrasta tätä muiden naispuolisten työkavereiden kanssa. Eikä tämänkään kanssa ennen kuin nainen erosi. Sen jälkeen niitä viestejä alkoi tulla.

Ap

Nainen on yksinäinen ja kaipaa kaveria? 

Näin uskon, mutta ehkä voisi etsiä kaverikseen jonkun muun kuin naimisissa olevan perheenisän.

Ap

Annan sulle ohjeen: ilmoita miehellesi että se viestittely saa loppua nyt, ja ilmoittaa ensin että on onnellisesti parisuhteessa eikä voi auttaa. Terkuin yks jonka mies vampattiin juuri noin, tekstareilla, tikusta-asiaa -jutuilla ja sitten olikin lampun vaihtoa jne. En usko että exäni alunperin oli halukas mutta kun tarpeeksi tyrkyttää ja mouruaa niin...

Tai sitten kysyt siltä naiselta mitä se sun miehestä oikein haluaa kun ei saada edes iltaisin ja viikonloppuisin olla rauhassa häiritsijältä.

Sun mies oli ihan itse mukana jutussa. Ketään ei voi "vampata" jos hän ei halua tulla vampatuksi. Sun mies siis petti ja lähti ja olisi tehnyt niin joka tapauksessa. Tunnusta tosiasiat itsellesi.

Juu ei se mies tuossa kuviossa mikään tahdoton vampattava vietävissä oleva tekemisen kohde ole, itse kyllä menee ihan mukaan jos kerran ihan noin on lähtenyt. Kyllä miehen pitää osata sanoa ei. :D

Sehän siinä onkin, että miehet on usein niin sinisilmäisiä, että eivät tajua että joku on heidän perässään, kunnes tuo eukko hyökkää päälle kännissä jossain firman bileissä. Siinä mielessä en lähtisi miestä syyttämään.

JA sitten onkin jo asiat edenneet fyysiseksi ja pidemmälle kun eihän se tahdoton miesparka voi estää :D

Kuuletko itseäsi, uskotko itsekään? :D

Tottakai voi estää. Mutta mä olen realisti. Alkoholi alentaa estoja oikein tehokkaasti. Ei sitä turhaan vitsailla pikkujouluista ja mitä siellä tapahtuu. Mutta mies saattaa olla vielä tässä vaiheessa sen verran hölmö, että vaimon on parasta laittaa vähän rajoja tuohon viestittelyyn ennen kuin mitään "vahinkoa" pääsee käymään.

Vaimon tehtävä ei todellakaan ole asettaa rajoja miehelleen. Ihan jokainen ihminen asettaa omat rajansa. Ja vaikka toiselle yrittäisikin sääntöjä sanella, mikään ei takaa etteikö puoliso silti petä. Ketään ihmistä ei voi omistaa. Suhteen tulee perustua molemminpuoliselle luottamukselle. Jos sitä ei ole, vaihtoehtona on vain ero. Ei toisen sairaalloinen kontrollointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös työkaveriin voi tutustua ja alkaa kaveerata työkaverin kanssa? Oletteko te koskaan tutustuneet töissä ihmisiin niin, että heistä on tullut teille kaveri tai ystävä?

Minulla on työkavereista 99% miehiä. Enkö saa tutustua heihin, koska olen naimisissa? Miehelläni taas on varmaan 80% työkavereista naisia. Eikö hän saisi tutustua heihin? Onko meille molemmille sallittua tutustua vaan niihin muutamaan samaa sukupuolta oleviin ihmisiin työpaikalla?

Ymmärrän kyllä, että  miesten ja naisten välillä on yleisesti enemmän kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten kesken. Yleisesti sitä siis pidetään jotenkin vääränä, että varattu ihminen tutustuu vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Ymmärrän siis miksi tällaista ap:n kuvaamaa viestittelyä paheksutaan. Haluaisin kuitenkin herätellä teitä ajattelemaan asiaa. Emme kuitenkaan elä enää missään 1940-luvulla. Ymmärrän myös, että varmasti on sellaista vääränlaistakin viestittelyä eri sukupuolta olevien työkavereiden kesken, mutta en lähtisi yleistämään ja ajattelemaan että kaikki tapaukset ovat tällaisia.

Haloo? Tämä josta ap kirjoittaa on ERONNUT. Sä voit kaveerata vaikka kaikkien miesten kanssa, jos sun miestä ei häiritse.

Anteeksi mutta minusta sillä ei ole kyllä mitään merkitystä että mikä ihmisen parisuhde-status on. Minusta on hölmöä olettaa että sinkkuna elävä ihminen aina yrittäisi iskeä vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen. Tottakai niitäkin on, mutta ei kai se voi olla oletusarvo? Sinkku-ihminen ei saa tutustua töissä kehenkään, jos kaikki muut ovat naimisissa?

No saa tutustua. Minusta olisi kummallista, jos työkaveri kyselisi lauantaiaamuna, että "mitä teet" tms. Aikamoinen iilimato, sanoisin.

No mä olen kysynyt montakin kertaa :D. Ja usein on sitten sovittu vaikkapa kahvittelu lauantai-iltapäiväksi. Ei pitäisi hämmästyä kai enää mistään, mutta silti ihmettelen miten rajoittuneita näkökulmia tämä koko ketju on täynnä. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

40 vuotiaat perheelliset miehet etsii sinkkunaisia kavereiksi työpaikalta? Ja kaveeraaminen tapahtuu viestein arki ja viikonloppu iltaisin? Vähän oudolle kuullostaa, en ole laajassa lähipiirissä tai kaveripiirissä moiseen törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

Työpaikalla, koska ollaan työkavereita. Olisko ihan vaikka näin.

Jonka kanssa ei kuitenkaan saa olla yhteydessä? :D

Jos oikeasti n.40h/vko ei riitä yhteydenpitoon, niin aika kumma juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi mies näyttää sulle niitä hänelle tulleita viestejä. Ei me puolison kanssa koskaan katsota toisille tulleita viestejä ihan kunnioituksesta lähettäjää kohtaan. Pelkkä sisällön ilmoittaminen (jos jostain syystä toista niin hirveesti kiinnostaa) riittää. Ja ei, en tod kyttää milloin kenellekin puoliso laittaa viestejä. Sama toisinpäin. Kummallakin molempaa sukupuolta olevia ystäviä, asia ihan fine.

Sen takia että istuin vieressä kun yksi viesti tuli tosi myöhään lauantaina. En edes epäillyt mitään, oli tosiaankin ihmetys (molemmille) että kuka siihen aikaan viestittelee. Hän avasi viestin niin että molemmat nähtiin ja siitä sitten alkoi selviämään ne jo aiemminkin tulleet viestit. Eli vähän vahingossakin, kun ei kumpikaan osannut tuolloin odottaa mitään viestiä.

Ap

Eli tuskin on miehesi puolelta mistään sen ihmeellisemmästä kyse. Jos olisi niin ei se noin avoimena olisi ollut. Toki voi naisen puolelta tuossa ollakin jotain, mutta sehän on miehesi tehtävä huolehtia ettei mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

Työpaikalla, koska ollaan työkavereita. Olisko ihan vaikka näin.

Jonka kanssa ei kuitenkaan saa olla yhteydessä? :D

Aikamoinen suhina kävisi jos alkaisin joka ilta pistämään kaikille lähimmille 25 miespuoliselle perheelliselle työkaverilleni kissavideoita iltaisin klo 22. Voisi tulla valkotakkiset hakemaan aika pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös työkaveriin voi tutustua ja alkaa kaveerata työkaverin kanssa? Oletteko te koskaan tutustuneet töissä ihmisiin niin, että heistä on tullut teille kaveri tai ystävä?

Minulla on työkavereista 99% miehiä. Enkö saa tutustua heihin, koska olen naimisissa? Miehelläni taas on varmaan 80% työkavereista naisia. Eikö hän saisi tutustua heihin? Onko meille molemmille sallittua tutustua vaan niihin muutamaan samaa sukupuolta oleviin ihmisiin työpaikalla?

Ymmärrän kyllä, että  miesten ja naisten välillä on yleisesti enemmän kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten kesken. Yleisesti sitä siis pidetään jotenkin vääränä, että varattu ihminen tutustuu vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Ymmärrän siis miksi tällaista ap:n kuvaamaa viestittelyä paheksutaan. Haluaisin kuitenkin herätellä teitä ajattelemaan asiaa. Emme kuitenkaan elä enää missään 1940-luvulla. Ymmärrän myös, että varmasti on sellaista vääränlaistakin viestittelyä eri sukupuolta olevien työkavereiden kesken, mutta en lähtisi yleistämään ja ajattelemaan että kaikki tapaukset ovat tällaisia.

Haloo? Tämä josta ap kirjoittaa on ERONNUT. Sä voit kaveerata vaikka kaikkien miesten kanssa, jos sun miestä ei häiritse.

Anteeksi mutta minusta sillä ei ole kyllä mitään merkitystä että mikä ihmisen parisuhde-status on. Minusta on hölmöä olettaa että sinkkuna elävä ihminen aina yrittäisi iskeä vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen. Tottakai niitäkin on, mutta ei kai se voi olla oletusarvo? Sinkku-ihminen ei saa tutustua töissä kehenkään, jos kaikki muut ovat naimisissa?

No saa tutustua. Minusta olisi kummallista, jos työkaveri kyselisi lauantaiaamuna, että "mitä teet" tms. Aikamoinen iilimato, sanoisin.

No mä olen kysynyt montakin kertaa :D. Ja usein on sitten sovittu vaikkapa kahvittelu lauantai-iltapäiväksi. Ei pitäisi hämmästyä kai enää mistään, mutta silti ihmettelen miten rajoittuneita näkökulmia tämä koko ketju on täynnä. Surullista.

Kyllä niitä työkavereita näkee töissä jo arkisin 40 h/viikko. Kyllä se riittää jutusteluun ja kaveeramiseen työnlomassa. Teen ihan muuta vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

Työpaikalla, koska ollaan työkavereita. Olisko ihan vaikka näin.

Jonka kanssa ei kuitenkaan saa olla yhteydessä? :D

Jos oikeasti n.40h/vko ei riitä yhteydenpitoon, niin aika kumma juttu.

Töissä tehdään töitä. Ei sinne mennä kavereiden kanssa kahvittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös työkaveriin voi tutustua ja alkaa kaveerata työkaverin kanssa? Oletteko te koskaan tutustuneet töissä ihmisiin niin, että heistä on tullut teille kaveri tai ystävä?

Minulla on työkavereista 99% miehiä. Enkö saa tutustua heihin, koska olen naimisissa? Miehelläni taas on varmaan 80% työkavereista naisia. Eikö hän saisi tutustua heihin? Onko meille molemmille sallittua tutustua vaan niihin muutamaan samaa sukupuolta oleviin ihmisiin työpaikalla?

Ymmärrän kyllä, että  miesten ja naisten välillä on yleisesti enemmän kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten kesken. Yleisesti sitä siis pidetään jotenkin vääränä, että varattu ihminen tutustuu vastakkaista sukupuolta olevaan ihmiseen. Ymmärrän siis miksi tällaista ap:n kuvaamaa viestittelyä paheksutaan. Haluaisin kuitenkin herätellä teitä ajattelemaan asiaa. Emme kuitenkaan elä enää missään 1940-luvulla. Ymmärrän myös, että varmasti on sellaista vääränlaistakin viestittelyä eri sukupuolta olevien työkavereiden kesken, mutta en lähtisi yleistämään ja ajattelemaan että kaikki tapaukset ovat tällaisia.

Haloo? Tämä josta ap kirjoittaa on ERONNUT. Sä voit kaveerata vaikka kaikkien miesten kanssa, jos sun miestä ei häiritse.

Anteeksi mutta minusta sillä ei ole kyllä mitään merkitystä että mikä ihmisen parisuhde-status on. Minusta on hölmöä olettaa että sinkkuna elävä ihminen aina yrittäisi iskeä vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen. Tottakai niitäkin on, mutta ei kai se voi olla oletusarvo? Sinkku-ihminen ei saa tutustua töissä kehenkään, jos kaikki muut ovat naimisissa?

No saa tutustua. Minusta olisi kummallista, jos työkaveri kyselisi lauantaiaamuna, että "mitä teet" tms. Aikamoinen iilimato, sanoisin.

No mä olen kysynyt montakin kertaa :D. Ja usein on sitten sovittu vaikkapa kahvittelu lauantai-iltapäiväksi. Ei pitäisi hämmästyä kai enää mistään, mutta silti ihmettelen miten rajoittuneita näkökulmia tämä koko ketju on täynnä. Surullista.

Kyllä niitä työkavereita näkee töissä jo arkisin 40 h/viikko. Kyllä se riittää jutusteluun ja kaveeramiseen työnlomassa. Teen ihan muuta vapaa-ajalla.

Toisin sanoen ne työkaverit ei oikeasti ole sun kavereita. Vain työkavereita.

Ap on kyllä aikamoinen kyylä... Laittaisin vaihtoon jos oma vaimo tuollaisesta avautuis. Mulla on monia jopa tinderistä löydettyjä naispuoleisia kavereita, joiden kanssa jutellaan niitä ja näitä, Koska asiallinen juttelu monien kanssa on ihan kivaa. Teen sitä vaimon läsnäollessakin paljon ja olen tehnyt selväksi että en mitään kiellettyä heiltä halua... jos vaimo ei hyväksyis juttelua tiettyjen ihmisten kanssa, niin olis kyllä naurettavan mustasukkainen ja sellainen hankala takertuja, josta pyrkisin heti eroon...

Kyllä mulla on ihan puhdas seksisuhde työkaveriin. On toki kaverisuhdekki. Jutellaan niitä näitä.

Suosittelen ap:tä kieltämään viestittelyn myös mieskavereiden kanssa, ties vaikka homoksi kääntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

Työpaikalla, koska ollaan työkavereita. Olisko ihan vaikka näin.

Jonka kanssa ei kuitenkaan saa olla yhteydessä? :D

Jos oikeasti n.40h/vko ei riitä yhteydenpitoon, niin aika kumma juttu.

Töissä tehdään töitä. Ei sinne mennä kavereiden kanssa kahvittelemaan.

Kyllä siinä ehtii höpöttämäänkin. Plus lounastunti ja 2 kahvitaukoa.

Ai kamala, ollaan viestitelty keskellä yötäkin miespuolisen työkaverin kanssa. Molemmat ollaan naimisissa, mutta pidän tätä miestä kaverina. En ole koskaan ollut kiinnostunut ns naisten jutuista ja oikeastaan tämä mies on ainoa kaverini, jonka kanssa viestitään molempia kiinnostavista aiheista, jotka taas eivät naispuolisia kavereitani kiinnosta. Ikävää, jos vaimo kokee asian huonoksi, ei ole tullut edes mieleen. Mun miehelle ystävyys ja viestit on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mieskin alkaisi ihmetellä jos yhtäkkiä alkaisin iltaisin ja viikonloppuisin viestitellä työpaikan miehille ketä näen kuitenkin päivittäin töissä.

Ja jos mies alkaisi määräilemään kenen kanssa viestittelet, niin tottelisit häntä?

Ei mun miehen tarvitse tehdä sellaista, en toimisi noin.

Mutta olisit valmis kieltämään miestäsi viestittämästä omille kavereille. Todella tasavertainen parisuhde.

Jos yhtäkkiä alkaisi jollekin työpaikan eronneelle sinkkunaiselle iltaisin viestiä niin kyllä sanoisin että onkohan ihan älykästä touhua. Kaverit on erikseen.

Mutta miten niitä kaverisuhteita voi syntyä, jos viestittely on syntiä?

Työpaikalla, koska ollaan työkavereita. Olisko ihan vaikka näin.

Jonka kanssa ei kuitenkaan saa olla yhteydessä? :D

Aikamoinen suhina kävisi jos alkaisin joka ilta pistämään kaikille lähimmille 25 miespuoliselle perheelliselle työkaverilleni kissavideoita iltaisin klo 22. Voisi tulla valkotakkiset hakemaan aika pian.

Voi helkkari nyt :D

Kyse oli KAVEREISTA. Ei jokaisesta nimellisestä työkaverista, vaan siitä saako viestitellä kaverille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee viestiteltyä miespuolisten työkavereiden kanssa. Yksi on työkaveri jo 16 vuoden takaa. Kenenkään kanssa ei ole mitään sutinoita ollut eikä tule olemaan, mutta en tiedä miten muiden ihmisten kohdalla on. Saattaa vaikka sutinoinniksi muuttua.

Ja ei siis tietääkseni harrasta tätä muiden naispuolisten työkavereiden kanssa. Eikä tämänkään kanssa ennen kuin nainen erosi. Sen jälkeen niitä viestejä alkoi tulla.

Ap

Nainen on yksinäinen ja kaipaa kaveria? 

Näin uskon, mutta ehkä voisi etsiä kaverikseen jonkun muun kuin naimisissa olevan perheenisän.

Ap

Annan sulle ohjeen: ilmoita miehellesi että se viestittely saa loppua nyt, ja ilmoittaa ensin että on onnellisesti parisuhteessa eikä voi auttaa. Terkuin yks jonka mies vampattiin juuri noin, tekstareilla, tikusta-asiaa -jutuilla ja sitten olikin lampun vaihtoa jne. En usko että exäni alunperin oli halukas mutta kun tarpeeksi tyrkyttää ja mouruaa niin...

Tai sitten kysyt siltä naiselta mitä se sun miehestä oikein haluaa kun ei saada edes iltaisin ja viikonloppuisin olla rauhassa häiritsijältä.

Sun mies oli ihan itse mukana jutussa. Ketään ei voi "vampata" jos hän ei halua tulla vampatuksi. Sun mies siis petti ja lähti ja olisi tehnyt niin joka tapauksessa. Tunnusta tosiasiat itsellesi.

Juu ei se mies tuossa kuviossa mikään tahdoton vampattava vietävissä oleva tekemisen kohde ole, itse kyllä menee ihan mukaan jos kerran ihan noin on lähtenyt. Kyllä miehen pitää osata sanoa ei. :D

Sehän siinä onkin, että miehet on usein niin sinisilmäisiä, että eivät tajua että joku on heidän perässään, kunnes tuo eukko hyökkää päälle kännissä jossain firman bileissä. Siinä mielessä en lähtisi miestä syyttämään.

JA sitten onkin jo asiat edenneet fyysiseksi ja pidemmälle kun eihän se tahdoton miesparka voi estää :D

Kuuletko itseäsi, uskotko itsekään? :D

Tottakai voi estää. Mutta mä olen realisti. Alkoholi alentaa estoja oikein tehokkaasti. Ei sitä turhaan vitsailla pikkujouluista ja mitä siellä tapahtuu. Mutta mies saattaa olla vielä tässä vaiheessa sen verran hölmö, että vaimon on parasta laittaa vähän rajoja tuohon viestittelyyn ennen kuin mitään "vahinkoa" pääsee käymään.

Vaimon tehtävä ei todellakaan ole asettaa rajoja miehelleen. Ihan jokainen ihminen asettaa omat rajansa. Ja vaikka toiselle yrittäisikin sääntöjä sanella, mikään ei takaa etteikö puoliso silti petä. Ketään ihmistä ei voi omistaa. Suhteen tulee perustua molemminpuoliselle luottamukselle. Jos sitä ei ole, vaihtoehtona on vain ero. Ei toisen sairaalloinen kontrollointi.

Mitäs sairaalloista siinä on jos ilmoittaa miehelle että se viestittely loppui nyt ja alapa äijä keskittyä perheeseesi tai tossa on ovi? Ihme länkytystä täällä. Ei voi olla niin että perheellinen mies saa tehdä mitä huvittaa, jopa häipyä, ja jättää yhdessä hankittujen lasten kasvatus lasten äidille, koska joku toinen muija on kiinnostavampi. Kyllä ne rajat voi ilmoittaa, siinähän sitten selviää onko miehellä selkärankaa olemassakaan.