Mitäs nyt kun se silmätikkuna oleva lapsi on minun lapseni...?

Tuntuu pahalta lapsesi puolesta. Ei sen noin pitäisi mennä vaan jokaisella pitäisi olla sellainen oma tavoite, jossa on mahdollista onnistua. Koko päivä "kilttinä" on vielä liian vaativa tavoite sinun lapsellesi, mutta hän voisi hyvinkin onnistua, jos tavoite olisi ensin vähän pienempi. Ottaisin asian ehdottomasti puheeksi.

Niin... Päiväkoti pitää sellaista linjaa, että kaikille on samat säännöt. Koskee myös käyttäytymistä. Korostan, että lapseni ei tietääkseni ole ilkeämpi kuin muutkaan, vaan esim. ei malta kunnolla istua paikoillaan tai yrittää nukahtaa päiväunille. Osaa kyllä keskittyäkin; piirtämiset ja tehtävien teot sujuvat hyvin.

ap

Ota puheeksi ja kysy mikä on se pedagoginen perusta tälle toiminnalle. Miten henkilökunta ajatteli toiminnan auttavan esim sinun lastasi parantamaan taitojaan ja kehittymään?

Aion ottaa puheeksi. Jäin vaan itse miettimään koko tarrasysteemiä. Olen aina ajatelllut, että se on ihan kiva juttu ja olen jopa joskus miettinyt, että pitäisikö joskus kotona ottaa sellainen käyttöön. Mutta loppujen lopuksi, mitä se nimenomaan opettaa? Miten se kasvattaa? Se kyllä palkitsee mukavasti kilttejä ja rauhallisia lapsia ja sen he ovat kyllä ansainneet, eihän siinä mitään. Mutta miltä tuntuu lapsesta, joka ei saa sitä tarraa? Taaskaan. Mitä se opettaa ja miten se saa lasta muuttamaan käyttäytymistään? En usko, että ainakaan tuo minun lapsi edes muistaa koko tarraa koko päivän ajan tai että sen voimalla olisi rauhallinen. Eihän viisivuotias niin pitkälle kehittynyt vielä ole, että jaksaisi pidetellä perusluonnettaan koko päivän...?

Jäipäs surullinen olo.

ap

No höh :( onpas kurja juttu. Toivottavasti juttelu open kanssa auttaa. Ei ole tuokaan ihan reilua. Muistan itse edelleen kun hoitaja ei koskaan kannustanut minua vaan aina kaikkia muita. Ilmeisesti oli rankka juttu kun vielä 30 vuodenkin jälkeen muistan. Syy oli kuitenkin se että kisoissa aina voitin muut :D silti olisin niin kaivannut kannustusta. Se on niin sydäntä raastavaa kun oma rakas on surullinen. T. Pienen vilkkaan vesselin äiti

Keskustele henkilökunnan kanssa. Pitäisi olla kaikille mahdollista,omat tavoitteet kaikille. Ja niillä rauhallisilla lapsilla saattaisi myös löytyä asioita,jossa ehkä kaipaisivat enemmän harjoitusta/motivointia.
Tuo koko päivä kiltitsti on tosi epämääräinen ja saattaa olla vilkkaalle lapselle mahdoton,varsinkin jos arvostelu ankaraa. Miten olisi esim en nouse lepohetkellä sängystä tms hyvin rajattu(ja aluksi saisi tarran,vaikka oliai supatellut tms. Sitten vähitellen pyydettäisiin enemmän)

Mutta,keskustele asiasta henkilökunnan kanssa...jos tuntuu vielä myöhemmikin, että lapsi ei saa koskaan positiivista palautetta ja on aina silmätikkuna,vaihda ryhmää/hoitopaikkaa. Parempi voi
löytyä!

Mä vihaan tarratauluja. Mun mielestä ne opettaa lapsista suorittajia elämäntaitojen ja moraalisen kehityksen sijaan. Tummoinen epämääräinen kiltteys-tavoite jopa kannustaa mielistelyyn ja vinouttaaa ladten keskinäisiä suhteita. Lasta pitää kehua ja kannusta välittömästi. Piä jsksaa keskustella ja auttaa lasta toimimaan oikein koska lapsikin ymmärtää miksi se on oikein, ei siksi että siitä saa tarran.

Henkilökohtainen tavoite noin pikkuisille. Niille ns. hyvillekin löytyy aihe mikä kaipaa harjoitusta. Ja vilkkaalle/levottomalle päivä pitää pilkkoa osiin jotta on joskus mahdollisuus onnistua. T : äiti jolla on sekä erittäin levoton lapsi ja toinen hyvin kiltti ja rauhallinen

Minäkin vihaan noita tarroja yms. Pojallani oli ekalla luokalla miinus/plus-lista. Sai aina miikan, kun unohti jotain ja poikani unohteli aina ja unohtaa vieläkin(yli 30 v). Vanhemapin illassa kysyin ,että miksi opettajan nimi puuttuu listasta, että olisi tasapuolista, jos opekin saisi unohtelusta miikkoja.

Opettajasta se oli hyvä idea ja hän lisäsi nimensä listaan.

Parin viikon päästä lista poistettii, kun opelle alkoi tulemaan paljon miinuksia:)))

Poikani muistaa tämän vieläkin, kun on luonteeltaan vähän unohtelevainen(keskityy muihin asioihin)

Meillä oli päiväkodissa pojalla sama homma. Meidän poika oli aina se pahantekijä jne. Minä itse taas en siihen varauksetta uskonut, koska asiat, joita teki, eivät olleet hänelle tyypillisiä.

No selvisi sitten, että poikaa kiusattu pitkään ja muut eivät jääneet kiinni. Ja hoitajien mielestä lapsen oma vika. No sanomattakin selvää, että otin lapsen päiväkodista pois..