Naiset eivät osaa heittäytyä ja riehua lasten kanssa
Sen kun vaan nököttävät tylsinä ja katsovat vierestä, kun lapset leikkivät keskenään. Sitten taas kun tulee joku mies paikalle niin se alkaa hassutella ja juoksuttaa/riepotella niitä lapsia ja lapset kiljuvat riemusta.
Kommentit (57)
Mun äiti on töissä päiväkodissa ja yli kuuskymppinen kuuden lapsen isoäiti. Sen lisäksi että on turvallinen ja lempeä niin on myös riehuja ja mm. opettaa lapsille ja tekee heidän kanssaan kuperkeikkoja ja temppuja. Sisarenpoikakin joskus oli esitellyt äitini ylpeänä kavereilleen että "toi on mun mummu joka laskee liukumäkeä."
Itse olen lapseton mutta rakastan lasten kanssa riehumista, temppuilua, kiipeilyä, majojen rakentamista, juoksemista. Toisaalta myös rauhallista oloa. En tiedä millainen olisin itse vanhempana.
Olisko peräti vaikka ihmisestä, hänen omista elämänkokemuksistaan, temperamentistaan ja jaksamistasostaan, eikä genitaaleista kiinni.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:31"]
Luonne-erot ovat sukupuolesta riippumattomia[/quote]
Keskimääräiset luonne-erot eivät todellakaan ole sukupuolesta riippumattomia. Miesten ja naisten luonteenpiirteet poikkeavat keskimäärin hyvin merkittävästi.
[/quote]
Kerropa lisää, lähteineen kiitos.
Miksi lasten kanssa riehumisen pitäisi olla jokin itseisarvo? Eivät kaikki lapset edes pidä minkään sortin riehumisesta ja "heittäytyvä" aikuinen saattaa vain pelottaa heitä. Nimenomaan miehistä tuntuu löytyvän heitä, jotka pitävät itseään spontaanina hulluttelijana ja kaikkien lasten sankareina. Tosiasiassa heidän hillumisensa ahdistaa rauhallisempia lapsia eivätkä nämä sankarit suostu näkemään/myöntämään sitä. Jokaiselta aikuiselta sukupuoleen katsomatta vaaditaan pelisilmää, kuka lapsi rakastaa riehumista ja toimintaa ja kuka on vastaavasti hillitympien aktiviteettien ystävä.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:31"]
Luonne-erot ovat sukupuolesta riippumattomia[/quote]
Keskimääräiset luonne-erot eivät todellakaan ole sukupuolesta riippumattomia. Miesten ja naisten luonteenpiirteet poikkeavat keskimäärin hyvin merkittävästi.
[/quote]
Sulla on varmaan esittää useampiakin tutkimuksia tuon väitteen tueksi?
Kyllä meillä ainakin on tuon teinin (poika) kanssa aivan hulvatonta.
Kuka naisvihaaja tätä palstaa pommittaa :D.
Helposti roolijako on sellainen, että äiti hoitaa perustarpeet ja isä sen muun. Tämä alkaa jo imetyksestä. Eli äiti tekee kotitöitä ja mies leikkii lasten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:31"] Luonne-erot ovat sukupuolesta riippumattomia[/quote] Keskimääräiset luonne-erot eivät todellakaan ole sukupuolesta riippumattomia. Miesten ja naisten luonteenpiirteet poikkeavat keskimäärin hyvin merkittävästi. [/quote] Sulla on varmaan esittää useampiakin tutkimuksia tuon väitteen tueksi?
[/quote]
Erittäin runsaasti. Sinulla näkemyksesi taakse ei sen sijaan ole kuin ideologiaa ja uskoa, oletan.
Miksi haluat olla mies? Kärsitkö alemmuuskompleksista? Mikä on niin pelottavaa siinä, että sukupuolet ovat samanarvoisia erilaisuudessaan?
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:31"] Luonne-erot ovat sukupuolesta riippumattomia[/quote] Keskimääräiset luonne-erot eivät todellakaan ole sukupuolesta riippumattomia. Miesten ja naisten luonteenpiirteet poikkeavat keskimäärin hyvin merkittävästi. [/quote] Sulla on varmaan esittää useampiakin tutkimuksia tuon väitteen tueksi?
[/quote]
Erittäin runsaasti. Sinulla näkemyksesi taakse ei sen sijaan ole kuin ideologiaa ja uskoa, oletan.
Miksi haluat olla mies? Kärsitkö alemmuuskompleksista? Mikä on niin pelottavaa siinä, että sukupuolet ovat samanarvoisia erilaisuudessaan?
[/quote]
No kerro niitä tutkimuksia sitten äläkä vaan yritä heitellä jotain alemmuuskompleksi-olkiukkoja.
Äiti antaa juuret ja isä antaa siivet.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 13:05"]Ovatko naiset oikeasti vakavamielisempi sukupuoli? Väitetäänhän usein myös, ettei naisilla ole vastaavaa huumorintajua kuin miehillä, eivätkä tunnista ironiaa ja sarkasmia yhtä hyvin kuin miehet. Miesporukoissa kerrotaan jatkuvasti vitsejä ja lyödään leikkiä, mutta ei naisten porukoissa samoin. Sekalaisissa illallis- ja muissa seurueissa vitsejä ja kaskuja kertovat lähinnä miehet.
Miehet taitavat aika usein kysyä vaimoiltaan "pitääkö kaiken olla niin totista?". Tässä taitaa olla sukupuolten välinen ristiriita?
[/quote]
Naisilla on tarve esittää ottavansa asiat vakavasti ja olevansa "tiedostavia", ja tätä he tuovat ilmi esim. nalkuttamalla täysin joutavista asioista ja keksimällä ongelmia ja riitoja. Sitten taas asioita, jotka oikeasti pitäisi ottaa vakavasti, kuten pakolaisinvaasio, he eivät tajua vaikka hieroisi vasten kasvoja. Jo siitä huomaa, että "tiedostavuus" on pelkkää tärkeilyä. Mies taas osaa laskea leikkiä seesteisenä aikana ja turvata perheensä vaikeina aikoina.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:04"]
Onhan se varmaan hauska riehua lasten kanssa, antaa kiipeillä puihin ja könytä jossain halkopinossa. Sitten, kun se lapsi kompastuu ja saa housunpolven puhki ja polveen haavan, lapsen voikin palauttaa äidin luokse paikattavaksi ja lohdutettavaksi. Ei se mies niitä housun polviakaan paikkaa.
[/quote]
Näinpä. Lisäksi nainen on yleensä se, joka siivoaa riehumisesta aiheutuneet sotkut, kerää lasinsirpaleet ja imuroi loput, poistaa kiljuvan lapsen jalkapohjasta lasinpalat ja tyrehdyttää nenäverenvuodot jne. Olisihan se mukava vain riehua ja hullutella lapsen kanssa, jos joku toinen huolehtisi seuraukset.
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 18:24"][quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 16:04"]
Onhan se varmaan hauska riehua lasten kanssa, antaa kiipeillä puihin ja könytä jossain halkopinossa. Sitten, kun se lapsi kompastuu ja saa housunpolven puhki ja polveen haavan, lapsen voikin palauttaa äidin luokse paikattavaksi ja lohdutettavaksi. Ei se mies niitä housun polviakaan paikkaa.
[/quote]
Näinpä. Lisäksi nainen on yleensä se, joka siivoaa riehumisesta aiheutuneet sotkut, kerää lasinsirpaleet ja imuroi loput, poistaa kiljuvan lapsen jalkapohjasta lasinpalat ja tyrehdyttää nenäverenvuodot jne. Olisihan se mukava vain riehua ja hullutella lapsen kanssa, jos joku toinen huolehtisi seuraukset.
[/quote]
Älä sano yleensä, jos kyse on vain sinun tuttavapiiristäsi. Terveisin jo 9 kk hoitovapaalla ollut isä
Onhan se varmaan hauska riehua lasten kanssa, antaa kiipeillä puihin ja könytä jossain halkopinossa. Sitten, kun se lapsi kompastuu ja saa housunpolven puhki ja polveen haavan, lapsen voikin palauttaa äidin luokse paikattavaksi ja lohdutettavaksi. Ei se mies niitä housun polviakaan paikkaa.
Usein mies on hauskuuttaja, nainen on vastuunkantaja. Nämä ovat rooleja, joihin meidät kasvatetaan ja joista on työlästä ravistautua irti. Olen pohtinut todella paljon, kuinka paljon vaikutusta on biologialla ja kuinka paljon kulttuurillamme. Tietääkö kukaan tutkimusta aiheesta?
Myönnän väitteen todeksi omalta osaltani. Minun pitäisi nimittäin vetää Oscar-tasoinen näyttelijäsuoritus riehuakseni lapsen tavoin. Se ei vaan ole minusta hauskaa eikä tule luonnostaan. Mutta sitä väitettä en allekirjoita että naiset olisivat huumorintajuttomampia kuin miehet! Sarkastinen ja musta huumori iskee kuin nyrkki silmään. Harmi vaan että lapset eivät oikein ymmärrä sitä... Mutta miesten ja naisten huumorintaju saattaa olla hieman erilaista.
No jaa, kyllä mä sanoisin että on sekä hulluttelevia äitejä että isiä. Minä olen meistä se leikkisämpi ja riehakkaampi, mies on oikeasti se varovaisempi. Kuitenkin lasten myöstä minusta on tullut se perheen vastuunkantaja, joka ei jaksa aina hullutella ja riehua lasten kanssa. Puistossa minä mielelläni annan lasten leikkiä keskenään ja itse hengähdän ja keskustelen toisten äitien (huom. äitien, isiä on harvemmin paikalla) kanssa koska tämä saattaa olla siihen ainut tilaisuus koko päivänä. Toivon, että palatessani työelämään minusta tulee taas se riehakas äiti, joka jaksaa jullutella lasten kanssa kun koko päivä ei ole kulunut ruokkiessa, pyykätessä, pestessä, siivotessa, riitoja selvitellessä ja arkea pyörittämässä. Ja kyllä ainakin meillä naisvaltaisella tyäpaikalla vitsaillaan kahvipöydässä.