Lue keskustelun säännöt.
Olen tuore isä javauvs
22.09.2015 |
Vauva tuntuu vaan helvetin kalliilta lemmikiltä.
Rääkyvä mötkö, jota pitää hyysätä. Ihan kiva ja näin, mutta tunnen samanlaista rakkautta kuin söpöön koiranpentuun. En todellakaan kokenut mitään valtavaa tunnemyrskyä.
Tollanen lemmikki. Ei se ihmiseltä vielä tunnu. Ku oltais karvaton jättihamsteri käyty ostamassa.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:38"]
Hyi helvetti millaiselta ihmiseltä kuulostat. Nimittelet pientä omaa vauvaasi paskaksi ja vaikka miksi. Kannattaa hakea apua, ajoissa. Perheneuvolaan juttelemaan ja sitä kautta eteenpäin. On normaalia, ettei kiintymys lapseen syty heti, mutta tuollainen haukkuminen on sairasta.
[/quote]
Hyi helvetti mua vituttaa ihmiset jotka ei kykene edes vauvapalstalla käsittelemään lukemistaan. Anna mä arvaan, sulla in mukuloita joka sormelle?
[/quote]
Yksi lapsi löytyy. Sain synnytyksen jälkeen kaupan päälle masennuksen, enkä tuntenut rakastavani lastani moneen kuukauteen, muttei tullut mieleenkään haukkua häntä tai miestäni tuollaisilla sanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa käydä äidin ja lapsen mukana neuvolassa juttelemassa tuosta. Kaipaat selvästi tukea ja apua. Tsemppiä! :)
Hei hyvä mammat, täällähän on yllättävän kannustavaa kirjoittelua! Toki ymmärrän niitäkin, jotka säikähdyksissään tai katkeruuksissaan ap:ta sättivät ("ajatteleeko minunkin mieheni noin", "tommonen piittaamaton se munkin ex oli, miehet on sikoja"). Mutta jaksamisia ap:lle! Ja mielelläni lukisin ap:n blogia minäkin, kun joku oli siitä idean heittänyt!
Hei ap, voin äitinä sanoa että tiedän tunteet mitä käyt läpi. Ei se jumalauta ole automaattista se rakkauden ja onnesta pakahtumisen tunne, tulee jos tulee. En minäkään rakastanut lastani heti ensisilmäyksellä. Ei kaikille tule samoja viboja vauvoista kuin toisille. Anna tän paskapalstan määkiä mitä tykkäävät. Sehän se näiltä onnistuu ;)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:14"]
Ei noissa tuntemuksissa mitään omituista saati ennenkuulumatonta ole. Olisiko anonyymi blogi isyyden kielletyistä tunteista hyvä paikka kanavoida uuden tilanteen aiheuttamaa tunnemylläkkää? Sulla selvästi pysyy kynä kädessä, ja näät tilanteen tragikoomiset puolet. Sellaiselle blogille olisi varmasti tilausta ja auttaisi rikkomaan tabuja!
[/quote]
Kiitti vaan, mut mä en kykene nyt mihinkään ylimääräseen, oli sit baari-ilta tai blogi. Oon kyl aina ollu vähän akkamainen et jossain vaiheessa voisin blogia pitää. Mut ehdottomasti anonyymina.
Oon googlaillu kaikkee "how to be a strong head of the household" ja muuta roskaa, koska puhuin äsken lyhtesti vaimon kanssa, ja oli taas samanlaisii aivoituksia. Ennen raskautta ja synnytystä vahvasta vaimostani on paljastunut jotain luolaisnaispiirteitä. Pohjimmainen syy, miksi hän tiuskii on että "hänellä ei ole tarpeeksi turvallinen olo." Oli ehk pahinta mitä voin kuulla. Mut oon arvannu sen.
Yritin puhua faijan kanssa miltä tuntuu, mut ukko vaan tulistu et lopeta vikinä ja oo mies etkä uliseva ämmä. Jee. Haluisin oikeasti puhua jollekin. Tuntuu etten vaan handlaa mitään tällä hetkellä. Mun ykköshomma on tukea vaimoa joka on 100% kiinni hamsussa, ja en oo onnistunut siinä täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, nyt teet ryhtiliikkeen ja käyt pistämässä putket poikki ja toteat vaimolle, että tämä yksi saa riittää.
Ei sinun tarvitse mitään 3 lasta saada, ellet halua. Minun ex-mieheni suostui kanssani kolmeen lapseen, erohan siitä lopulta tuli ja nyt valittaa isoista elareista. Onhan se isot kulut, kun on 3 lasta. Joten jäitä hattuun, jaksat sen yhden kyllä.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Tähän haluaisin kommentoida omalta osaltani että en minäkään ole koskaan ollut mustasukkainen ennen kuin lapsen sain. Nyt on seksi ja huomio mieheltä yleensäkin jäänyt vähemmälle. Ja ei tuo hirmusti puhumallakaan rakkauttaan tunnusta. Siinä varmasti taustalla epävarmuus omasta muuttuneesta kropasta ja kelpaako sitä miehelle vielä. Ja ne tulleet kilot ja raskausarvet, sitä ei varmasti vielä ole sinut muuttuneen kropan kanssa.
Eipä mulla muuta, huvittuneena luen kirjoituksiasi, totuuden häiven kaikessa :D
[/quote]
Jatkaisin tähän että omalta osaltani olisin todella iloinen jos mies muistaisi esim. tuomalla kukkia ilman mitään syytä. Tai sukltaata josta tykkään. Satunnainen hali arjen keskellä, suukko siellä tai täällä. Osoittaisi että välittää.
Vaikka molempia väsyttää, se auttaa jaksamaan kun tietää että ollaan tässä kaikessa yhdessä. Meidän vauva on jo reilun vuoden ikäinen eli toivon mukaan pahimmasta on selvitty. Kyllä asiat teillä myös hoituvat! Kärsivällisyyttä puoleen ja toiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:33"]
itse vihaan, siis kerta kaikkiaan inhoan vauvavuotta, eikä se päätön 1-vuotiaskaan mitenkään hirmu hauska ole. 2-vuotiaassa alkaa olla jo jotain tolkkua ja kolmevuotiaasta eteenpäin on jo ihan ihmisen mallinen. Jos minulta kysytään, niin voisin skipata raskausajasta 2/3 ja lisäksi vauvakokemukseksi riittäisi kahden viikon putki. Yksivuotiaskin voisi mennä kuukauden pikakelauksella.
Kaikkein mieluiten ottaisin uunivalmiin kaksivuotiaan, mutta kestän tämän vauvapaskan ja taaperohelvetin ja oman kropan hajoamisen ja pään hajoamisen, koska tiedän että muutaman vuoden päästä elämä on ihan erilaista ja lapsen elämästä pääsee osalliseksi ihan uudella tavalla. Tunnen myös ihmisiä, jotka ottaisivat mielellään pikkuvauvoja vuosi toisensa perään ja voisin sellaisten kanssa melkein tehdä diilin "anna mulle teidän 3-vuotias ja saat tän meidän vauvan, vaihdetaan sitten vuoden päästä". :) [/quote]
Ihana kirjoitus, päivän naurut sain! Ja ihana tuo vauvanvaihtoajatus, siinä olisi oikeastikin ideaa, pakkoko sitä vaan sen muksun vanhempien olisi sitä hoitaa?
Aloittajalle osanottoni... Itse onneksi tiesin ajoissa, etten koskaan ikinä halua lapsia. Toivon ettei kukaan hankkisi lapsia vain koska se on tapana, ja toisaalta että ne jotka oikeasti lapsista tykkäävät, pystyisivät niitä hankkimaan niin monta kuin haluavat. Pitäisi olla aloittajan kaltaisia kertomuksia nuorille aikuisille luettavaksi, jotta tietävät mihin ovat ryhtymässä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:46"] [quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:38"] Hyi helvetti millaiselta ihmiseltä kuulostat. Nimittelet pientä omaa vauvaasi paskaksi ja vaikka miksi. Kannattaa hakea apua, ajoissa. Perheneuvolaan juttelemaan ja sitä kautta eteenpäin. On normaalia, ettei kiintymys lapseen syty heti, mutta tuollainen haukkuminen on sairasta. [/quote] Hyi helvetti mua vituttaa ihmiset jotka ei kykene edes vauvapalstalla käsittelemään lukemistaan. Anna mä arvaan, sulla in mukuloita joka sormelle? [/quote] Yksi lapsi löytyy. Sain synnytyksen jälkeen kaupan päälle masennuksen, enkä tuntenut rakastavani lastani moneen kuukauteen, muttei tullut mieleenkään haukkua häntä tai miestäni tuollaisilla sanoilla.
[/quote]En oo sanonut lastani paskaksi. Sun lapsi ei varmaan näyttäny karvattomalta jyrsijämöykyltä tai satavuotiaalta helvetin vihaselta minivanhukselta, mut mun näyttää. Odota kun pyyhin kyyneleeni kun mietin sitä hetkeä, kun lapseni tilittää terapiassa selkeitä muistikuviaan siitä, miten isi kutsui tuhmasti vauvapalstalla. Noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:31"]
Kannattaa käydä äidin ja lapsen mukana neuvolassa juttelemassa tuosta. Kaipaat selvästi tukea ja apua. Tsemppiä! :)
[/quote]
Tota noin, eikö siellä neuvolassa edelleenkään saa mies käydä ihan itsekseen?
Sitä se ennen on ollut, että jos isä kysyy jotain niin terveydenhoitaja/kätilö vastaa äidille. Ihan kuin autokauppatilanne käänteisenä. Olen luullut, että tuo olisi jo muuttunut.
Anteeksi ap, mutta nauran noille jyrsijäjutuille ihan vedet silmissä :'D,Tsemppiä, kyllä se ajan myötä helpottaa ja vaimokin rauhoittuu kunhan hormonitoiminta tasaantuu.
Ja jos jotain positiivista tilanteesta haluaa löytää niin ainakaan ette saaneet useampaa jyrsijää kerralla :D
Terv. Kaksosten äitin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Tähän haluaisin kommentoida omalta osaltani että en minäkään ole koskaan ollut mustasukkainen ennen kuin lapsen sain. Nyt on seksi ja huomio mieheltä yleensäkin jäänyt vähemmälle. Ja ei tuo hirmusti puhumallakaan rakkauttaan tunnusta. Siinä varmasti taustalla epävarmuus omasta muuttuneesta kropasta ja kelpaako sitä miehelle vielä. Ja ne tulleet kilot ja raskausarvet, sitä ei varmasti vielä ole sinut muuttuneen kropan kanssa.
Eipä mulla muuta, huvittuneena luen kirjoituksiasi, totuuden häiven kaikessa :D
[/quote]
Jatkaisin tähän että omalta osaltani olisin todella iloinen jos mies muistaisi esim. tuomalla kukkia ilman mitään syytä. Tai sukltaata josta tykkään. Satunnainen hali arjen keskellä, suukko siellä tai täällä. Osoittaisi että välittää.
Vaikka molempia väsyttää, se auttaa jaksamaan kun tietää että ollaan tässä kaikessa yhdessä. Meidän vauva on jo reilun vuoden ikäinen eli toivon mukaan pahimmasta on selvitty. Kyllä asiat teillä myös hoituvat! Kärsivällisyyttä puoleen ja toiseen!
[/quote]
Jätän noi suukottelut nyt hetkeks väliin. Ei oo ihan onnistunu. Otin kainaloon ja rouva sano, että vihaa tapaa jolla gengitän nii ärsytti liikaa.
Mun mies sanoi, että ensimmäisenä päivänä oli vauvasta vahän ihmetyksissään, eikä tuntenut rakkautta, mutta ne rakkauden tunteet tuli jo seuraavana päivänä.
Mies huomasi, että vauva jo ihan pienenä seurasi katseellaan liikkuvia kasvoja edessään. Sitten hän kysyi: "Mitä muuta tän kanssa voi tehdä?" Hyvä isä hänestä tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:40"]
Hei ap, nyt teet ryhtiliikkeen ja käyt pistämässä putket poikki ja toteat vaimolle, että tämä yksi saa riittää.
Ei sinun tarvitse mitään 3 lasta saada, ellet halua. Minun ex-mieheni suostui kanssani kolmeen lapseen, erohan siitä lopulta tuli ja nyt valittaa isoista elareista. Onhan se isot kulut, kun on 3 lasta. Joten jäitä hattuun, jaksat sen yhden kyllä.
Tsemppiä!
[/quote]No huh. Ei se raha oo tässä pääongelma. Exäsi on mulkku jos ruikuttaa elareista, pistä sille luu kurkkuun. Ja joo, lapsia ei tule lisöä jos en tästä petraa. Siis mun toivon mukaan.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Tähän haluaisin kommentoida omalta osaltani että en minäkään ole koskaan ollut mustasukkainen ennen kuin lapsen sain. Nyt on seksi ja huomio mieheltä yleensäkin jäänyt vähemmälle. Ja ei tuo hirmusti puhumallakaan rakkauttaan tunnusta. Siinä varmasti taustalla epävarmuus omasta muuttuneesta kropasta ja kelpaako sitä miehelle vielä. Ja ne tulleet kilot ja raskausarvet, sitä ei varmasti vielä ole sinut muuttuneen kropan kanssa.
Eipä mulla muuta, huvittuneena luen kirjoituksiasi, totuuden häiven kaikessa :D
[/quote]
Jatkaisin tähän että omalta osaltani olisin todella iloinen jos mies muistaisi esim. tuomalla kukkia ilman mitään syytä. Tai sukltaata josta tykkään. Satunnainen hali arjen keskellä, suukko siellä tai täällä. Osoittaisi että välittää.
Vaikka molempia väsyttää, se auttaa jaksamaan kun tietää että ollaan tässä kaikessa yhdessä. Meidän vauva on jo reilun vuoden ikäinen eli toivon mukaan pahimmasta on selvitty. Kyllä asiat teillä myös hoituvat! Kärsivällisyyttä puoleen ja toiseen!
[/quote]
Jätän noi suukottelut nyt hetkeks väliin. Ei oo ihan onnistunu. Otin kainaloon ja rouva sano, että vihaa tapaa jolla gengitän nii ärsytti liikaa.
[/quote]
Ymmärrettävää. Laita korvan taakse tulevaisuuden varalle kunhan rouvasi hormonit tasoittuvat hieman :D
Eikä nuo asiat nyt välttämättä ole sellaisia mitkä sinun rouvaasi miellyttävät, mutta ilahduttavat minua.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:41"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Tähän haluaisin kommentoida omalta osaltani että en minäkään ole koskaan ollut mustasukkainen ennen kuin lapsen sain. Nyt on seksi ja huomio mieheltä yleensäkin jäänyt vähemmälle. Ja ei tuo hirmusti puhumallakaan rakkauttaan tunnusta. Siinä varmasti taustalla epävarmuus omasta muuttuneesta kropasta ja kelpaako sitä miehelle vielä. Ja ne tulleet kilot ja raskausarvet, sitä ei varmasti vielä ole sinut muuttuneen kropan kanssa.
Eipä mulla muuta, huvittuneena luen kirjoituksiasi, totuuden häiven kaikessa :D
[/quote]
Jatkaisin tähän että omalta osaltani olisin todella iloinen jos mies muistaisi esim. tuomalla kukkia ilman mitään syytä. Tai sukltaata josta tykkään. Satunnainen hali arjen keskellä, suukko siellä tai täällä. Osoittaisi että välittää.
Vaikka molempia väsyttää, se auttaa jaksamaan kun tietää että ollaan tässä kaikessa yhdessä. Meidän vauva on jo reilun vuoden ikäinen eli toivon mukaan pahimmasta on selvitty. Kyllä asiat teillä myös hoituvat! Kärsivällisyyttä puoleen ja toiseen!
[/quote]
Jätän noi suukottelut nyt hetkeks väliin. Ei oo ihan onnistunu. Otin kainaloon ja rouva sano, että vihaa tapaa jolla gengitän nii ärsytti liikaa.
[/quote]
Ymmärrettävää. Laita korvan taakse tulevaisuuden varalle kunhan rouvasi hormonit tasoittuvat hieman :D
Eikä nuo asiat nyt välttämättä ole sellaisia mitkä sinun rouvaasi miellyttävät, mutta ilahduttavat minua.
[/quote]
Kieltämättä vähän akkamainen lähestymistapa sinulla (ei pahalla tarkoitettu), vaikka kainalo onkin joskus kiva, niin joskus toimii ihan vaan kuiskaaminen korvaan miten hyvältä rouvan perse näyttää noissa housuissa tai miten hän näyttää niin hyvältä että sun tekisi mieli ottaa se samantien keittiönpöydällä. Tämä voisi toimia varsinkin jos rouva kaipaa "miehisempää" otetta.
Onhan tuo nyt hiukan riskialttiimpaa kuin osakesalkun rakentelu, mutta onnistuessaan voi palkintokin olla loistava. Ja kyllähän ne nuoren miehen polvet vielä taipuu etusuoran väistöön, jos huonosti käy.
[
quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:13"]
Eikö sulla ole aivoja? Olisit voinut ajatella ennen kuin ruikeit mällisi ilman elhkäisyä. Ei tuollaisen olisi tarvinnut lisääntyä ollenkaan.
[/quote]Voi saatanan talitintti, mikä sä luulet koko tän ketjun idean olevan?
Toisaalta en ois kyl valmis luovuttamaan tota makkaraa kenellekkään. Liikaa satsattu. Et pysyn tässä koska peruutusnappulaa ei ole. Jos omistat sellasen, nii lähettäisitko osoitteeseen reppanakuja 6, epätoivola, Hatuttapainaja
Oletko jokin älyllisesti rajoittunut teini-isä? Vai ihan vaan vastenmielinen ihminen?
Meillä meni toisin päin. Mies meni sairaalassa vauvasta ihan sekaisin ja hempeili sille niin että jouduin itsekin ihmettelemään, mitä miehelle on oikein tapahtunut. Minulla ei niinä ensimmäisinä päivinä ollut mitään kummempia tunteita vauvaa kohtaan, mutta mies kuvaili oloaan ylitsevuotavan onnelliseksi. Se oli tosi outoa, kun hän on muuten sellainen tasaistakin tasaisempi, joka ei pienestä innostu.
Tuon alkuvaiheen jälkeen tuli se vaihe, kun minä olin vauvan kanssa enemmän symbioosissa ja mies jäi aikalailla sivuun. Aika korjasi senkin ja mies alkoi löytää tytön kanssa yhteisen sävelen kun tyttö oli vähän vanhempi.
Tsemppiä sulle ap! Ei se kaikilla mene saman kaavan mukaan. Toivon sinun ja lapsesi puolesta, että jaksat hoitaa osuutesi pelkällä velvollisuuden voimalla siihen asti, kunnes alat itsekin kokea saavasi jotain takaisin. Sitä odotellessa voisit ehkä keskittyä johonkin miehisempään puuhaan, kuten esimerkiksi lapsen osakesalkun rakenteluun.