Lue keskustelun säännöt.
Olen tuore isä javauvs
22.09.2015 |
Vauva tuntuu vaan helvetin kalliilta lemmikiltä.
Rääkyvä mötkö, jota pitää hyysätä. Ihan kiva ja näin, mutta tunnen samanlaista rakkautta kuin söpöön koiranpentuun. En todellakaan kokenut mitään valtavaa tunnemyrskyä.
Tollanen lemmikki. Ei se ihmiseltä vielä tunnu. Ku oltais karvaton jättihamsteri käyty ostamassa.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:28"] [quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:20"] Okey. Jos nyt vaikka selviäisit siitä humalastasi. Katsotaan sitten. [/quote] Hehe, voi kuule, mä en tuu olemaan humalassa piiitkän aikaan. Sellanen ilonen nousuhumala ei tuu tapahtumaan kunnes toi osaa mönkiä. Hassua, että edes epäilit noin. Sanoin vainolle, että mun on PAKKO saada olla yks ilta yksin. Muija veti ehkä maailmanhistorian isoimmat räkäitkut, kuinka lähen "poikien iltaa viettämään baariin" ja sit tietty petän sitä. Kyllä nii nauratti. Ehkä maailman viimenen asia, mistä oon kiinnostunut tai mitä haluan, on vieraat naiset. Mä tiedän nyt, mitä siitä läheisestä kanssakäymisestä seuraa. Mua ei todellakaan huijata enää. Trick me once etc. Vaikka kävelis kuin upee mimmi ohi , nii se kiinnostaa yhtä paljpn kun naapurin Reiska.Toisin sanoen. Mun elämässä ei tuu ikinä enää olemaan iloa.Kaikki tulee olemaan pelkkää paskanhajua ja stressiä loppuelämän. Parasta on se, että muikkeli kertoi meidän gameplanin, mikä on että nyt hän kykkii 3v himas tän nykysen jyrsijän kaa, sit pukataan uus jyrsijä, ehkä viel kolmaskin. Ai saakeli kun tulee kivaa. Mä viel ajattelinnhaluavani kolme lasta. Kyllä sitä on ihminen tyhmä. Oon vapaaehtoisesti sitoutunu tähän. [/quote] No aika lähellä apinaa oot mietoksissais. Ei kauas heittänyt.
[/quote]
No toi on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:38"]
Hyi helvetti millaiselta ihmiseltä kuulostat. Nimittelet pientä omaa vauvaasi paskaksi ja vaikka miksi. Kannattaa hakea apua, ajoissa. Perheneuvolaan juttelemaan ja sitä kautta eteenpäin. On normaalia, ettei kiintymys lapseen syty heti, mutta tuollainen haukkuminen on sairasta.
[/quote]
Älä nyt viitsi jeesustella
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Kysy siltä, että mikä kaikki on muuttunut. Voisin veikata, että päällimmäisinä ovat mm.
- ne hormonit (ihan perseestä, koita vaikka miettiä omaa teiniaikaa ja sitä kun mieliala veti ylös-alas puolen tunnin aikajänteellä ja kaikki vitutti ja kukaan ei ymmärtänyt sua)
- yleinen väsymys ja keho hajalla (joko pillu tai vatsa sökönä, ei pysty liikkumaan kunnolla, sattuu ihan outoihin paikkoin, imettäjällä sattuu tisseihin ihan saatanasti, pelottaa että milloin pystyy harrastamaan liikuntaa ja miten pahasti kroppa silloin pettää, väsyttää ja vielä kerran väsyttää ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset kohoavat potenssiin sata - ja kyllä tämän kaiken itsekin jollain tavalla tiedostaa, mutta vaikea pukea sanoiksi tai hahmottaa, että mistä vitutus milloinkin johtuu)
- oonko mä nyt äiti vai vaimo (täältä pillusta tuli vauva ja nyt sinne pitäis laittaa kikkeli, mutta kun toi vauva haluais syödä tissiä ja mies tykkäisi hiplata nänniä - siis aagh, mikä mää oon, oonksmäänyt äiti vai vaimo vai molempia ja miten tää toimii häh)
- teenkö mää nyt asiat oikein vai en (käskettiin pitää vauva lämpimänä mutta onko sillä nyt kuuma, käskettiin tarjota tissiä mutta nyt kun tarjoan niin vauva huutaa, aattelin että imetän mutta tää on niin tuskaa että voinko epäonnistua ja tarjota pulloa ja mitä noi muut sitten sanoo kun oon paska mutsi, oonko mä nyt tarpeeksi läsnä lapselle ja tajuanko sen viestejä vai laiminlyönkö mä mun vauvaa kun en heti herännyt yöllä tai tajunnut että toi olikin nälkäitku)
- miksi toi mun mies/kaverit/äiti on muuttunut ihan hulluksi (tolta tulee ihan kahjoja neuvoja ja se haluaa koko ajan sörkkiä vauvaa väärin tai ainakin mun mielestä väärin, toi luulee että mun elämä on samanlaista kuin vuosi sitten ja voin lähteä iltaa istumaan tai harrastamaan milloin vaan, toikin tossa aattelee että meidän arjen pitäis olla samanlaista kuin ennen vauvaa mutta eihän tää nyt samaa oo, emmätajuu koko arjesta mitään ja miks tää on vaikeeta ja miks toi ei ymmärrä ja miksen mä ymmärrä kun toi ei ymmärrä ja mitä helvettiä häh)
Siinä sillain koosteena mun kokemuksia vauvavuosista, aina se yllättää miten samat jutut sieltä nousee pintaan ja miten pihalla sitä on kaiken sen kropan, arjen, roolien, vauvan ja ties minkä muutosten tullessa ryminällä. Vauvan syntyessä jokainen vanhempi joutuu myös miettimään omaa lapsuuttaan ja vanhemmuuttaan, mikä voi tuoda pintaan todella yllättäviä tunteita ja myrskyjä. Etenkin esikoisen vanhemmilla on aikamoinen työ itsetutkiskelun, parisuhteen, yhteistyön ja sitten ihan vain vauvanhoidon kanssa.
[/quote]
Aaaa mä en kykene prosessoimaan tota!! MITÄ mun pitää tehdä, ettei siltä tunnu tolta??? Sanokaa mitä mun pitää tehdä
[/quote]
Ei noita tarvitse poistaa, ihan samalla tavalla kun sunkaan tunteet eivät ole kiellettyjä ja poistolistalla. Parasta on, jos pystytte puhumaan asioista ja jos tuntuu että tulee koko ajan riitaa, niin kysykää neuvolasta aikaa psykologille ja menette sinne juttelemaan vanhemmuuden alkumetreistä. Juttunne kuulostavat TÄYSIN NORMAALEILTA, ei mitenkään erityiseltä tai epäonnistuneelta. Jos parisuhteessa on ollut jotain kupruja ennen vauvaa, niin vauvan syntymä tekee niistä yleensä kahta pahempia. Vaikka parisuhteessa olisi ollut kaikki ihan ok ennen vauvaa, niin silti sieltä mielen syövereistä ja väsyneiden vanhempien kehoista löytyy kaikenlaista kuraa. Kummallakin teistä on oikeus olla väsynyt, pihalla, kärttyinen ja tuskastunut, mutta jos ette löydä yhteistä rintamaa ja kykene tukemaan toisianne, niin ero tulee kolmen vuoden sisään.
Katso vaikka tästä MLL:n työkirjasta ajatuksia siihen, mitä kaikkea joudutte nyt miettimään ja käymään läpi ja sopimaan: http://mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/491f532e9a0114470d3b421a527b97ca/1442933600/application/pdf/11231118/JKK_VanhemmanTK.pdf
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:40"]
No ei ihme, että vaimosi kilahtelee. Tuo asenne näkyy varmasti jo kilometrin päähän.
[/quote]
Joo. On kilahdeltu. Väh. kolme kertaa päivässä. Viimeks pari tuntia sitten, kun täytin tiskikoneen väärin. Sitä ennen kun laitoin kengät liian hitaasti jalkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka täältä varmasti haukkuja satelee, niin minusta tuo kuulostaa tunnollisen ihmisen purkaukselta, joka on kuvitellut varautuneensa elämänmuutoksen rankkuuteen ja vaativuuteen. Ja todellisuus on sitten osoittautunutkin VIELÄ rankemmaksi ja vaativammaksi, eikä edes ole ehtinyt antaa mitään takaisin, palkita. Been there done that, ei tosin lapsen kanssa, mutta uskon kuitenkin olevani jyvällä. Ajan kanssa, pölyn laskeuduttua, asiat ovat alkaneet sitten näyttää toisetkin puolensa. Ja kylillä puhutaan, että lapsen kanssa vaiva vielä palkitaan moninkertaisesti. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:51"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:47"]
Hassua, hirveesti tekstiä eri viesteissä ja silti mä luen vaan samaa:
MinäminäMINÄmäMinäMINÄminäminäminä, entäs minä? Mites minä? Miten minulle käy? Kuka minua ymmärtää?Entäs mitä MINÄ haluan? Mutta minä,minä,minä,minä...
Joo, se kirpaisee ehkä hetken, mutta lopulta huomaat että olet hieman parempi ihminen kun joudut opettelemaan ettet olekaan maailman napa ja on tärkeämpiäkin asioita kuin MINÄ.
[/quote]
No sä et ainakaan oo käyny asiaa läpi, koska et todellakaan ole parempi ihminen. Ai että, mä niin tunnen sun ihmistyypin, tiiän miltä sun naamakin näyttää ilman tapaamistasi :DJa kyllä, ihmisillä on tapana murehtia oman elämänsä tapahtumia omasta näkökulmasta. Joten kyllä minäminä.
[/quote]
En ole tuo, jolle vastasit, mutta ehdotan, että "murehtisit" nyt sitä vauvaa. Se on sinun vastuullasi oleva täysin avuton ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö itse kilahtele? Etkö oo väsynyt ja sitten huomaat miten itselläkin hermo kiristyy, tulee helposti sanottua jotain tyhmää? Eikö valvominen vaikuta sinuun?
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:58"]Mitä sun perhe merkitsee sulle?
[/quote]
Niin sullahan on nyt oma perhe, josta sun pitää pitää huolta. Niinkuin isäsisin on teistä pitänyt huolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kuulee sanottavan, että isät alkaa tuntea kiintymystä lapseen vasta sitten, kun sen kanssa voi leikkiä ja se ymmärtää jo jostain jotain. Eli ei hätää, olet normaali.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:38"]
Hyi helvetti millaiselta ihmiseltä kuulostat. Nimittelet pientä omaa vauvaasi paskaksi ja vaikka miksi. Kannattaa hakea apua, ajoissa. Perheneuvolaan juttelemaan ja sitä kautta eteenpäin. On normaalia, ettei kiintymys lapseen syty heti, mutta tuollainen haukkuminen on sairasta.
[/quote]Ei vaan hyvä että voi jonnekin oksentaa noita ajatuksiaan ja kuten ehkä huomaat ei ole ollenkaan ainut joka tuollaisia kelailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita pärjätä. Ei tuota enää voi peruakaan. Jatkossa huolehdi ehkäisystä äläkä missään nimessä suostu toiseen lapseen edes vaimosi mieliksi. Terkuin, kolmen äiti
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:59"]
Etkö itse kilahtele? Etkö oo väsynyt ja sitten huomaat miten itselläkin hermo kiristyy, tulee helposti sanottua jotain tyhmää? Eikö valvominen vaikuta sinuun?
[/quote]Oon yrittäny pitää sen sisällä enemmän, koska hänellä on selkeästi rankempaa. Mutta kyllä vaikuttaa , aivan saatanasti. Oon välillä ihan sekasin. Jos tätä kestää viel vuosi nii en toivu siit ikinä. Nään viel lapsen ollessa 18 v jouluaterialla dinoja vilauttamassa keittiöstä. Välillä tuntuu et oon jossain rinnakkaistodellisuudessa tai paksussa usvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:03"]
Usein kuulee sanottavan, että isät alkaa tuntea kiintymystä lapseen vasta sitten, kun sen kanssa voi leikkiä ja se ymmärtää jo jostain jotain. Eli ei hätää, olet normaali.
[/quote]
Mä toivon syvästi, et asia on näin.
Eikö sulla ole aivoja? Olisit voinut ajatella ennen kuin ruikeit mällisi ilman elhkäisyä. Ei tuollaisen olisi tarvinnut lisääntyä ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 16:56"]So true, kannattaa yleensä tidostaa nämä asiat ennen lapsen hankkimista. Kiintyminen tapahtuu kuten lemmikkiin, aikaisntaan kolmen vuoden kuluttua, ja muu on vaan hermojen kurissa pitämistä ja raastavaa velvollisuutta.
[/quote]
Kolmen?!??
Ei noissa tuntemuksissa mitään omituista saati ennenkuulumatonta ole. Olisiko anonyymi blogi isyyden kielletyistä tunteista hyvä paikka kanavoida uuden tilanteen aiheuttamaa tunnemylläkkää? Sulla selvästi pysyy kynä kädessä, ja näät tilanteen tragikoomiset puolet. Sellaiselle blogille olisi varmasti tilausta ja auttaisi rikkomaan tabuja!
Kuulostat ihan kamalalta ihmiseltä :( toivottavasti opit rakastamaan lastasi.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Tähän haluaisin kommentoida omalta osaltani että en minäkään ole koskaan ollut mustasukkainen ennen kuin lapsen sain. Nyt on seksi ja huomio mieheltä yleensäkin jäänyt vähemmälle. Ja ei tuo hirmusti puhumallakaan rakkauttaan tunnusta. Siinä varmasti taustalla epävarmuus omasta muuttuneesta kropasta ja kelpaako sitä miehelle vielä. Ja ne tulleet kilot ja raskausarvet, sitä ei varmasti vielä ole sinut muuttuneen kropan kanssa.
Eipä mulla muuta, huvittuneena luen kirjoituksiasi, totuuden häiven kaikessa :D
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:47"]
Hassua, hirveesti tekstiä eri viesteissä ja silti mä luen vaan samaa:
MinäminäMINÄmäMinäMINÄminäminäminä, entäs minä? Mites minä? Miten minulle käy? Kuka minua ymmärtää?Entäs mitä MINÄ haluan? Mutta minä,minä,minä,minä...
Joo, se kirpaisee ehkä hetken, mutta lopulta huomaat että olet hieman parempi ihminen kun joudut opettelemaan ettet olekaan maailman napa ja on tärkeämpiäkin asioita kuin MINÄ.
[/quote]
No sä et ainakaan oo käyny asiaa läpi, koska et todellakaan ole parempi ihminen. Ai että, mä niin tunnen sun ihmistyypin, tiiän miltä sun naamakin näyttää ilman tapaamistasi :DJa kyllä, ihmisillä on tapana murehtia oman elämänsä tapahtumia omasta näkökulmasta. Joten kyllä minäminä.