Lue keskustelun säännöt.
Olen tuore isä javauvs
22.09.2015 |
Vauva tuntuu vaan helvetin kalliilta lemmikiltä.
Rääkyvä mötkö, jota pitää hyysätä. Ihan kiva ja näin, mutta tunnen samanlaista rakkautta kuin söpöön koiranpentuun. En todellakaan kokenut mitään valtavaa tunnemyrskyä.
Tollanen lemmikki. Ei se ihmiseltä vielä tunnu. Ku oltais karvaton jättihamsteri käyty ostamassa.
Kommentit (79)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 18:37"]
Hei ap, voin äitinä sanoa että tiedän tunteet mitä käyt läpi. Ei se jumalauta ole automaattista se rakkauden ja onnesta pakahtumisen tunne, tulee jos tulee. En minäkään rakastanut lastani heti ensisilmäyksellä. Ei kaikille tule samoja viboja vauvoista kuin toisille. Anna tän paskapalstan määkiä mitä tykkäävät. Sehän se näiltä onnistuu ;)
[/quote]
Se nyt on ihan normaalia, ettei heti ole lapseen ihan rakastunut. Mua vaan karmii nää ap:n kuvailut lapsesta. Ei ees hävetä kirjoittaa tollasta omasta viattomasta lapsesta. Hyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
So true, kannattaa yleensä tidostaa nämä asiat ennen lapsen hankkimista. Kiintyminen tapahtuu kuten lemmikkiin, aikaisntaan kolmen vuoden kuluttua, ja muu on vaan hermojen kurissa pitämistä ja raastavaa velvollisuutta.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 16:56"]
So true, kannattaa yleensä tidostaa nämä asiat ennen lapsen hankkimista. Kiintyminen tapahtuu kuten lemmikkiin, aikaisntaan kolmen vuoden kuluttua, ja muu on vaan hermojen kurissa pitämistä ja raastavaa velvollisuutta.
[/quote]Joo. On tää niin läppä, että hehkutetaan kuinka lapsen saaminen on elämän tarkoitus, elämän onnellisin hetki, ymmärrät elämän syvimmän kauneuden ja muuta roskaa. Mua on kusetettu. Oikeasti oon vaan väsynyt, persaukinen ja joudun kattomaan toisen ihmisen paskaa. Hulluinta on se, että mun pitäis jotenkin sietää sitä paskaa paremmin, jopa NAUTTIA siitä vaipanvaihdosta, koska kyseessä on mun puoliks mun geeneistä kyhätty taikinamöykky.
Naurattaa. En oo lähös mihinkään, kerran kun tuli töpättyä niin vastuun kannan kuin mies, mutta ei perkule.. Että tää ois jotenkin maagista tai upeeta. Ootan vaan millon toi kurttuminivanhus lähtee että pääsen viettää tas vaimon kanssa aikaa. Siis oikean vaimon. En sekopäähormonihirviön, joka analysoi sitä paskaa ja on valmis lähremään yöllä päivystykseen, koska paska on liian löysää. Suihkuunkaan ei tietty voi mennä siten, että ovi suljetaan, vaan mun pitää tulla seisomaan jättihamsu sylissä viereen, niin että rouva ei sulje silmiään edes shamppoonajaksi.
Tämä ketju piti vallan laittaa muistiin, niin hyvät naurut sain viime yönä.
Huvittavinta tässä on se, ettei mua koskaan ikinä olla onniteltu näin paljon. Sain murto-osan onnitteluja kuuden vuoden yliopistourakan jälkeen verrattuna siihen, että osasin heittää lastit ilman ehkäisyä.
Ugh, kykenin hedelmöittämään munasolun. Juhlitaanpa tätä valtavaa ruumillista ihmettä oikein porukalla. Luojan lahja ja pieni ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:15"]
Huvittavinta tässä on se, ettei mua koskaan ikinä olla onniteltu näin paljon. Sain murto-osan onnitteluja kuuden vuoden yliopistourakan jälkeen verrattuna siihen, että osasin heittää lastit ilman ehkäisyä.
Ugh, kykenin hedelmöittämään munasolun. Juhlitaanpa tätä valtavaa ruumillista ihmettä oikein porukalla. Luojan lahja ja pieni ihme.
[/quote]
Tuon takia en koskaan onnittele tuoretta isää, vain äitiä. Hän kaiken työn tekee.
Okey. Jos nyt vaikka selviäisit siitä humalastasi. Katsotaan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunnemyrsky tulee suurella todennäköisyydellä myöhemmin, sitten kun olet tutustunut vauvaan ja huomaat, että hän on kaikkea muuta kuin se karvaton iso hamsteri, joka rääkyy.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:20"]
Okey. Jos nyt vaikka selviäisit siitä humalastasi. Katsotaan sitten.
[/quote]
Hehe, voi kuule, mä en tuu olemaan humalassa piiitkän aikaan. Sellanen ilonen nousuhumala ei tuu tapahtumaan kunnes toi osaa mönkiä. Hassua, että edes epäilit noin. Sanoin vainolle, että mun on PAKKO saada olla yks ilta yksin. Muija veti ehkä maailmanhistorian isoimmat räkäitkut, kuinka lähen "poikien iltaa viettämään baariin" ja sit tietty petän sitä. Kyllä nii nauratti. Ehkä maailman viimenen asia, mistä oon kiinnostunut tai mitä haluan, on vieraat naiset. Mä tiedän nyt, mitä siitä läheisestä kanssakäymisestä seuraa. Mua ei todellakaan huijata enää. Trick me once etc. Vaikka kävelis kuin upee mimmi ohi , nii se kiinnostaa yhtä paljpn kun naapurin Reiska.Toisin sanoen.
Mun elämässä ei tuu ikinä enää olemaan iloa.Kaikki tulee olemaan pelkkää paskanhajua ja stressiä loppuelämän. Parasta on se, että muikkeli kertoi meidän gameplanin, mikä on että nyt hän kykkii 3v himas tän nykysen jyrsijän kaa, sit pukataan uus jyrsijä, ehkä viel kolmaskin. Ai saakeli kun tulee kivaa. Mä viel ajattelinnhaluavani kolme lasta. Kyllä sitä on ihminen tyhmä. Oon vapaaehtoisesti sitoutunu tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
No kuule, aika moni äitikin rämpii samoissa tunnelmissa. :) Sellaista se on, itse vihaan, siis kerta kaikkiaan inhoan vauvavuotta, eikä se päätön 1-vuotiaskaan mitenkään hirmu hauska ole. 2-vuotiaassa alkaa olla jo jotain tolkkua ja kolmevuotiaasta eteenpäin on jo ihan ihmisen mallinen. Jos minulta kysytään, niin voisin skipata raskausajasta 2/3 ja lisäksi vauvakokemukseksi riittäisi kahden viikon putki. Yksivuotiaskin voisi mennä kuukauden pikakelauksella.
Kaikkein mieluiten ottaisin uunivalmiin kaksivuotiaan, mutta kestän tämän vauvapaskan ja taaperohelvetin ja oman kropan hajoamisen ja pään hajoamisen, koska tiedän että muutaman vuoden päästä elämä on ihan erilaista ja lapsen elämästä pääsee osalliseksi ihan uudella tavalla. Tunnen myös ihmisiä, jotka ottaisivat mielellään pikkuvauvoja vuosi toisensa perään ja voisin sellaisten kanssa melkein tehdä diilin "anna mulle teidän 3-vuotias ja saat tän meidän vauvan, vaihdetaan sitten vuoden päästä". :) No, eipä tuollainen toimisi muuta kuin saman katon alla asuen, jolloin voisi arjen työtehtäviä jakaa sopivasti.
Kannattaa lukea muiden isien kokemuksia, sillä siinä missä äidit ovat jo vähitellen saaneet luvan puhua tällaisesta olosta, on isien vielä vaikea tuoda esiin omaa kokemustaan, sillä helposti leimataan paskaksi vanhemmaksi ja epäkiitolliseksi kumppaniksi. Näillä pääset alkuun
Isyyden kielletyt tunteet -kirja: http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=773690&upotusURI=&x198862=Select/Card
Samasta aiheesta tietoa (nettiluentoja, tekstejä jne.) Perheaikaa.fi -sivustolla: https://www.perheaikaa.fi/haku/?search=isyyden+kielletyt+tunteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:33"]
No kuule, aika moni äitikin rämpii samoissa tunnelmissa. :) Sellaista se on, itse vihaan, siis kerta kaikkiaan inhoan vauvavuotta, eikä se päätön 1-vuotiaskaan mitenkään hirmu hauska ole. 2-vuotiaassa alkaa olla jo jotain tolkkua ja kolmevuotiaasta eteenpäin on jo ihan ihmisen mallinen. Jos minulta kysytään, niin voisin skipata raskausajasta 2/3 ja lisäksi vauvakokemukseksi riittäisi kahden viikon putki. Yksivuotiaskin voisi mennä kuukauden pikakelauksella.
Kaikkein mieluiten ottaisin uunivalmiin kaksivuotiaan, mutta kestän tämän vauvapaskan ja taaperohelvetin ja oman kropan hajoamisen ja pään hajoamisen, koska tiedän että muutaman vuoden päästä elämä on ihan erilaista ja lapsen elämästä pääsee osalliseksi ihan uudella tavalla. Tunnen myös ihmisiä, jotka ottaisivat mielellään pikkuvauvoja vuosi toisensa perään ja voisin sellaisten kanssa melkein tehdä diilin "anna mulle teidän 3-vuotias ja saat tän meidän vauvan, vaihdetaan sitten vuoden päästä". :) No, eipä tuollainen toimisi muuta kuin saman katon alla asuen, jolloin voisi arjen työtehtäviä jakaa sopivasti.
Kannattaa lukea muiden isien kokemuksia, sillä siinä missä äidit ovat jo vähitellen saaneet luvan puhua tällaisesta olosta, on isien vielä vaikea tuoda esiin omaa kokemustaan, sillä helposti leimataan paskaksi vanhemmaksi ja epäkiitolliseksi kumppaniksi. Näillä pääset alkuun
Isyyden kielletyt tunteet -kirja: http://www.vaestoliitto.fi/nettikauppa/vanhemmuus/?num=773690&upotusURI=&x198862=Select/Card
Samasta aiheesta tietoa (nettiluentoja, tekstejä jne.) Perheaikaa.fi -sivustolla: https://www.perheaikaa.fi/haku/?search=isyyden+kielletyt+tunteet
[/quote]
On tosi helpottavaa ajatella, että joku päivä olis mukavempa. Tulevaisuus näyttää hirveän raskaalta nyt. Pahibta on se, että en voi olla se lässyttäjä tai itkijä, koska mun pitäis pitää tää perhr pydtyssä ja tukea äitiä ja muuta skeidaa. Olla perheen pää. En todellakaan ole. Haluaisin vaan kadota.
Hyi helvetti millaiselta ihmiseltä kuulostat. Nimittelet pientä omaa vauvaasi paskaksi ja vaikka miksi. Kannattaa hakea apua, ajoissa. Perheneuvolaan juttelemaan ja sitä kautta eteenpäin. On normaalia, ettei kiintymys lapseen syty heti, mutta tuollainen haukkuminen on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ihme, että vaimosi kilahtelee. Tuo asenne näkyy varmasti jo kilometrin päähän.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Kysy siltä, että mikä kaikki on muuttunut. Voisin veikata, että päällimmäisinä ovat mm.
- ne hormonit (ihan perseestä, koita vaikka miettiä omaa teiniaikaa ja sitä kun mieliala veti ylös-alas puolen tunnin aikajänteellä ja kaikki vitutti ja kukaan ei ymmärtänyt sua)
- yleinen väsymys ja keho hajalla (joko pillu tai vatsa sökönä, ei pysty liikkumaan kunnolla, sattuu ihan outoihin paikkoin, imettäjällä sattuu tisseihin ihan saatanasti, pelottaa että milloin pystyy harrastamaan liikuntaa ja miten pahasti kroppa silloin pettää, väsyttää ja vielä kerran väsyttää ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset kohoavat potenssiin sata - ja kyllä tämän kaiken itsekin jollain tavalla tiedostaa, mutta vaikea pukea sanoiksi tai hahmottaa, että mistä vitutus milloinkin johtuu)
- oonko mä nyt äiti vai vaimo (täältä pillusta tuli vauva ja nyt sinne pitäis laittaa kikkeli, mutta kun toi vauva haluais syödä tissiä ja mies tykkäisi hiplata nänniä - siis aagh, mikä mää oon, oonksmäänyt äiti vai vaimo vai molempia ja miten tää toimii häh)
- teenkö mää nyt asiat oikein vai en (käskettiin pitää vauva lämpimänä mutta onko sillä nyt kuuma, käskettiin tarjota tissiä mutta nyt kun tarjoan niin vauva huutaa, aattelin että imetän mutta tää on niin tuskaa että voinko epäonnistua ja tarjota pulloa ja mitä noi muut sitten sanoo kun oon paska mutsi, oonko mä nyt tarpeeksi läsnä lapselle ja tajuanko sen viestejä vai laiminlyönkö mä mun vauvaa kun en heti herännyt yöllä tai tajunnut että toi olikin nälkäitku)
- miksi toi mun mies/kaverit/äiti on muuttunut ihan hulluksi (tolta tulee ihan kahjoja neuvoja ja se haluaa koko ajan sörkkiä vauvaa väärin tai ainakin mun mielestä väärin, toi luulee että mun elämä on samanlaista kuin vuosi sitten ja voin lähteä iltaa istumaan tai harrastamaan milloin vaan, toikin tossa aattelee että meidän arjen pitäis olla samanlaista kuin ennen vauvaa mutta eihän tää nyt samaa oo, emmätajuu koko arjesta mitään ja miks tää on vaikeeta ja miks toi ei ymmärrä ja miksen mä ymmärrä kun toi ei ymmärrä ja mitä helvettiä häh)
Siinä sillain koosteena mun kokemuksia vauvavuosista, aina se yllättää miten samat jutut sieltä nousee pintaan ja miten pihalla sitä on kaiken sen kropan, arjen, roolien, vauvan ja ties minkä muutosten tullessa ryminällä. Vauvan syntyessä jokainen vanhempi joutuu myös miettimään omaa lapsuuttaan ja vanhemmuuttaan, mikä voi tuoda pintaan todella yllättäviä tunteita ja myrskyjä. Etenkin esikoisen vanhemmilla on aikamoinen työ itsetutkiskelun, parisuhteen, yhteistyön ja sitten ihan vain vauvanhoidon kanssa.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:38"]
Hyi helvetti millaiselta ihmiseltä kuulostat. Nimittelet pientä omaa vauvaasi paskaksi ja vaikka miksi. Kannattaa hakea apua, ajoissa. Perheneuvolaan juttelemaan ja sitä kautta eteenpäin. On normaalia, ettei kiintymys lapseen syty heti, mutta tuollainen haukkuminen on sairasta.
[/quote]
Hyi helvetti mua vituttaa ihmiset jotka ei kykene edes vauvapalstalla käsittelemään lukemistaan. Anna mä arvaan, sulla in mukuloita joka sormelle?
Hassua, hirveesti tekstiä eri viesteissä ja silti mä luen vaan samaa:
MinäminäMINÄmäMinäMINÄminäminäminä, entäs minä? Mites minä? Miten minulle käy? Kuka minua ymmärtää?Entäs mitä MINÄ haluan? Mutta minä,minä,minä,minä...
Joo, se kirpaisee ehkä hetken, mutta lopulta huomaat että olet hieman parempi ihminen kun joudut opettelemaan ettet olekaan maailman napa ja on tärkeämpiäkin asioita kuin MINÄ.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:31"]
Ja muuten, huvittavaa miten vaimosta on kuoriutunut maagisesti mustasukkainen takertuja raskauden aikana ja nyt . Ikinä en oo pettäny enkä aioakaan, jos tilanne muuttuu demonstroin sen avioeropapereilla. En ymmärrä, mitä nyt on niin dramaattisesti muuttunu, kun ikinä ennen ei oo pulttia ottanut asoasta.
[/quote]
Kysy siltä, että mikä kaikki on muuttunut. Voisin veikata, että päällimmäisinä ovat mm.
- ne hormonit (ihan perseestä, koita vaikka miettiä omaa teiniaikaa ja sitä kun mieliala veti ylös-alas puolen tunnin aikajänteellä ja kaikki vitutti ja kukaan ei ymmärtänyt sua)
- yleinen väsymys ja keho hajalla (joko pillu tai vatsa sökönä, ei pysty liikkumaan kunnolla, sattuu ihan outoihin paikkoin, imettäjällä sattuu tisseihin ihan saatanasti, pelottaa että milloin pystyy harrastamaan liikuntaa ja miten pahasti kroppa silloin pettää, väsyttää ja vielä kerran väsyttää ja kaikki pienetkin vastoinkäymiset kohoavat potenssiin sata - ja kyllä tämän kaiken itsekin jollain tavalla tiedostaa, mutta vaikea pukea sanoiksi tai hahmottaa, että mistä vitutus milloinkin johtuu)
- oonko mä nyt äiti vai vaimo (täältä pillusta tuli vauva ja nyt sinne pitäis laittaa kikkeli, mutta kun toi vauva haluais syödä tissiä ja mies tykkäisi hiplata nänniä - siis aagh, mikä mää oon, oonksmäänyt äiti vai vaimo vai molempia ja miten tää toimii häh)
- teenkö mää nyt asiat oikein vai en (käskettiin pitää vauva lämpimänä mutta onko sillä nyt kuuma, käskettiin tarjota tissiä mutta nyt kun tarjoan niin vauva huutaa, aattelin että imetän mutta tää on niin tuskaa että voinko epäonnistua ja tarjota pulloa ja mitä noi muut sitten sanoo kun oon paska mutsi, oonko mä nyt tarpeeksi läsnä lapselle ja tajuanko sen viestejä vai laiminlyönkö mä mun vauvaa kun en heti herännyt yöllä tai tajunnut että toi olikin nälkäitku)
- miksi toi mun mies/kaverit/äiti on muuttunut ihan hulluksi (tolta tulee ihan kahjoja neuvoja ja se haluaa koko ajan sörkkiä vauvaa väärin tai ainakin mun mielestä väärin, toi luulee että mun elämä on samanlaista kuin vuosi sitten ja voin lähteä iltaa istumaan tai harrastamaan milloin vaan, toikin tossa aattelee että meidän arjen pitäis olla samanlaista kuin ennen vauvaa mutta eihän tää nyt samaa oo, emmätajuu koko arjesta mitään ja miks tää on vaikeeta ja miks toi ei ymmärrä ja miksen mä ymmärrä kun toi ei ymmärrä ja mitä helvettiä häh)
Siinä sillain koosteena mun kokemuksia vauvavuosista, aina se yllättää miten samat jutut sieltä nousee pintaan ja miten pihalla sitä on kaiken sen kropan, arjen, roolien, vauvan ja ties minkä muutosten tullessa ryminällä. Vauvan syntyessä jokainen vanhempi joutuu myös miettimään omaa lapsuuttaan ja vanhemmuuttaan, mikä voi tuoda pintaan todella yllättäviä tunteita ja myrskyjä. Etenkin esikoisen vanhemmilla on aikamoinen työ itsetutkiskelun, parisuhteen, yhteistyön ja sitten ihan vain vauvanhoidon kanssa.
[/quote]
Aaaa mä en kykene prosessoimaan tota!! MITÄ mun pitää tehdä, ettei siltä tunnu tolta??? Sanokaa mitä mun pitää tehdä
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 17:20"]
Okey. Jos nyt vaikka selviäisit siitä humalastasi. Katsotaan sitten.
[/quote]
Hehe, voi kuule, mä en tuu olemaan humalassa piiitkän aikaan. Sellanen ilonen nousuhumala ei tuu tapahtumaan kunnes toi osaa mönkiä. Hassua, että edes epäilit noin. Sanoin vainolle, että mun on PAKKO saada olla yks ilta yksin. Muija veti ehkä maailmanhistorian isoimmat räkäitkut, kuinka lähen "poikien iltaa viettämään baariin" ja sit tietty petän sitä. Kyllä nii nauratti. Ehkä maailman viimenen asia, mistä oon kiinnostunut tai mitä haluan, on vieraat naiset. Mä tiedän nyt, mitä siitä läheisestä kanssakäymisestä seuraa. Mua ei todellakaan huijata enää. Trick me once etc. Vaikka kävelis kuin upee mimmi ohi , nii se kiinnostaa yhtä paljpn kun naapurin Reiska.Toisin sanoen.
Mun elämässä ei tuu ikinä enää olemaan iloa.Kaikki tulee olemaan pelkkää paskanhajua ja stressiä loppuelämän. Parasta on se, että muikkeli kertoi meidän gameplanin, mikä on että nyt hän kykkii 3v himas tän nykysen jyrsijän kaa, sit pukataan uus jyrsijä, ehkä viel kolmaskin. Ai saakeli kun tulee kivaa. Mä viel ajattelinnhaluavani kolme lasta. Kyllä sitä on ihminen tyhmä. Oon vapaaehtoisesti sitoutunu tähän.
[/quote]
No aika lähellä apinaa oot mietoksissais. Ei kauas heittänyt.
Huikee aloitus, nauran kippurassa :D kaikesta huolimatta toivon sinulle tsemppiä valitsemallasi uralla :)