Kuinka voin olla katkeroitumatta tässä avioliitossa?

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:04"][quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 10:58"] Niin tuosta erosta tulee vaan mieleen, entä jos se on turha? Asennekysymys, pitäisikö minun vaan hyväksyä että olen toimelijaampi? Ja se että joudu monestkin pyytämään. Ärsyttää vielä sekin, että mies ajattelee tosi yksinkertaisesti esim. Pakolaisista ja afrikkalaisista. [/quote] Ero voi olla turha eikä auta siihen että katkeroidut kuitenkin. Kyllä itsensä ja toisensa kannattaa hyväksyä. Huomattavasti helpompi on muutaa itseään kuin toista, oma motivaatio jokatapauksessa muutokseen tarvitaan. Miksi olet valinnut yksinkertaisen puolison jos et häntä kuitenkaan sellaisena hyväksy? [/quote] siksi koska pelkäsi etten saa parempaa. Nuorena itsetunto oli nollassa.

[/quote]

Jos ja kun se itsetunto on miehen varassa kovin hyvä se ei ole nytkään.

Olen nainen ja olisin ylpeä noista ruoista, jos olisin ne itse saanut aikaiseksi. 

Hyväksymällä että miehesi saa tehdä ruuat miten haluaa. Jos hän haluaa tehdä helpompaa ruokaa kuin sinä, on hänellä se oikeus. Sinullakin on oikeus tehdä vaikeampaa. Hanki sinäkin harrastus ja tee asiat joskus helpommalla tavalla, jos se rassaa. Ihmeellistä ajattelua.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:09"]

Mitäs itse teet? Luettelet vain miehesi hommia. Käytkö töissä, opiskeletko ? Mitä sun hommiin kuuluu, muukin kuin av-palstalla notkuminen?

[/quote] Mieti. Ainakin 4*sen verran kuin mies.

[/quote]

Kauppalapun kirjoitat? Oletpa sorrettu.

Vastaa kysymykseen

[/quote] Teen tässä koko ajan enkä jouda erittelemään. ap

Mikä sinulle on elämässä tärkeätä?

Olla aviossa? Vai olla katkeroitumatta?

Jos avio johtaa katkeroitumiseen, mutta ero ei käy, niin hyväksy katkeroituminen.

Jos taas et mistään hinnasta halua katkeroitua, niin eroa.

Elämä on helppoa, kun osaa ja uskaltaa tehdä valinnat, jotka johtavat hyvään oloon.

Yksi valinta johtaa uuteen tilanteeseen, ehkä parempaan, ehkä huonompaan kuin alkutilanne. Sitähän ei etukäteen varmasti tiedä. Sitten pitää vaan arvioida oma olotila, tehdä uudet valinnat ja elää niiden mukaan, kunnes on uuden arvion ja valinnan paikka.

Elämäsi on omissa käsissäsi. Ei miehesi käsissä!

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:22"]

Mikä sinulle on elämässä tärkeätä?

Olla aviossa? Vai olla katkeroitumatta?

Jos avio johtaa katkeroitumiseen, mutta ero ei käy, niin hyväksy katkeroituminen.

Jos taas et mistään hinnasta halua katkeroitua, niin eroa.

Elämä on helppoa, kun osaa ja uskaltaa tehdä valinnat, jotka johtavat hyvään oloon.

Yksi valinta johtaa uuteen tilanteeseen, ehkä parempaan, ehkä huonompaan kuin alkutilanne. Sitähän ei etukäteen varmasti tiedä. Sitten pitää vaan arvioida oma olotila, tehdä uudet valinnat ja elää niiden mukaan, kunnes on uuden arvion ja valinnan paikka.

Elämäsi on omissa käsissäsi. Ei miehesi käsissä!

[/quote]

Kysyms olikin miten voin olla katkeroitumatta tässä avioliitossa, eli voinko? Vai olenko edes katkeroitumassa, kun ei ole mitään anteeksi annettavaa. On nini paljon asioita tässä, jotka ärsyttää. Mutta ne ovat ihmisen ominaisuuksia, eikä niitä voi anteeksi pyytää. Esim. mieheni ei ole kovin seksuaalinen.

Vai itsellenikö tässä olenkin katkeroitumassa väärästä valinnasta?

ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 10:29"]

Tunnen tilanteeni epäoikeudenmukaiseksi. Miehellä on lähes koko päivä vapaa-aikaa (opiskelee ja ohjelma on hyvin helppo), niin silti tekee vähemmän meidän perheemme ja kotitöiden eteen.

Ja mitä tekee, tekee helpoimman kautta. Esim. jauhelihakastikkeeseen ei laita sipulia, porkkanaraastetta jne. Tekee lämpimän ruuan, mikä on hyvin yksipuolista. kastikkeita (esim. kana=kanapalat paistetaan ja siihen kerma. Muita lajeja; makaroonilaatikko, lihapullat. Toinen tehtävä on kaupassakäynti. Aina jotakin puuttuu, eikä tätäkään ota kokonaan vastuulleen vaan listan joudun tekemään minä. :(

Sen lisäksi harrastaa yhtä harrastusta lähes koko päivän viikonloppuisin ja esim. eilen n. 5 h. Poika on kiinnostunut ko. harrastuksesta, mutta ei kysele mukaan. Tämän lisäksi katsoo sitten lähes koko illan nettivideoita.

Erota en haluaisi, poika on hyvin herkkä. Lapset kärsivät erosta.

[/quote] 

Erolapsen näkökulmasta: Olen huomannut vasta äskettäin että olen herkkä. Vanhempani erosivat huonosta liitostaan vuosien kiristelyjen jälkeen. Se päätös oli oikea. Sinä äitinä päätät pysyä huonossa suhteessa, olet lapsellesi esikuva. Malli ettei lapselle ole parempaa.

Sinä voisit tarjota lapselle hyvänkin paikan elää. Sellainen jossa äiti ja isi saa olla omat itsensä. Isä tehkööt ruokansa miten tahtoo ja äiti ei sitä päsmäröi. Eron voi hoitaa ilman lapsen korvia. Lasta voi tukea monilla tavoilla ja hänelle voi kertoa erikseen miten hän on tärkeä äidille ja isälle, eikä ero johtunut hänestä.

Se että sinä elät huonossa suhteessa nyt on sinun arkea ja valintaa. Kauanko eläisit tuossa? 5 vuotta? 10 vuotta? Kunnes lapsi muuttaa kotoa?

Tahdotko lisää lapsia? Miksi et tahtoisi hyvää, tasavertaista suhdetta? Sinä määrittelet oman elämäsi. On lapsellista mennä mouruamaan siitä minkälaisen ruuan mies tekee, tuo on kumppanin alistamista ja arvostelua myös.

Et sinä voi muuttaa niin vaan miestäsi, mutta voisitte yhdessä pohtia miten vähän kasviksia tulee pöytään tai jos sinä kaipaat apua ostoslapun tekoon niin pyydä mies siihen mukaan.

Te voitte parina joko puhaltaa yhteenhiileen, mutta tuollaiset arvostelut ja haukkumiset tekee sinut aikanaan katkeraksi jos jäät suhteeseen pihisemään. Se on SINUN valinta.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:22"]

Mikä sinulle on elämässä tärkeätä?

Olla aviossa? Vai olla katkeroitumatta?

Jos avio johtaa katkeroitumiseen, mutta ero ei käy, niin hyväksy katkeroituminen.

Jos taas et mistään hinnasta halua katkeroitua, niin eroa.

Elämä on helppoa, kun osaa ja uskaltaa tehdä valinnat, jotka johtavat hyvään oloon.

Yksi valinta johtaa uuteen tilanteeseen, ehkä parempaan, ehkä huonompaan kuin alkutilanne. Sitähän ei etukäteen varmasti tiedä. Sitten pitää vaan arvioida oma olotila, tehdä uudet valinnat ja elää niiden mukaan, kunnes on uuden arvion ja valinnan paikka.

Elämäsi on omissa käsissäsi. Ei miehesi käsissä!

[/quote]

Kysyms olikin miten voin olla katkeroitumatta tässä avioliitossa, eli voinko? Vai olenko edes katkeroitumassa, kun ei ole mitään anteeksi annettavaa. On nini paljon asioita tässä, jotka ärsyttää. Mutta ne ovat ihmisen ominaisuuksia, eikä niitä voi anteeksi pyytää. Esim. mieheni ei ole kovin seksuaalinen.

Vai itsellenikö tässä olenkin katkeroitumassa väärästä valinnasta?

ap

[/quote]

Kirjoittamasi perusteella kuulostaa siltä, että sinua ärsyttää miehesi ja harmittaa, että olet mennyt kyseisen henkilön kanssa naimisiin ja pyöräyttänyt vielä lapsenkin (lapsia?). Nyt yrität sitten kaikin tavoin vyöryttää syyn miehesi harteille: mies tekee vääränlaista kastiketta, ostaa vääriä asioita kaupasta, harrastaa vääränlaisia asioita jne. Miehesi on ihan samanlainen kuin mennessänne naimisiinki, vain sinä olet nyt herännyt todellisuuteen millainen "Helmi" miehesi on.

Väärästä valinnasta et tosiaan voi syyttää kuin itseäsi.

Anteeksi antaminen on usein sitä että antaa anteeksi itselleen... sen että on kuvitellut minulla olevan joku oikeus jonka perusteella minun on pakko saada toinen muuttumaan... sen että kuvittelin rakastuneena puolison toisenlaiseksi kuin hän tosiasiassa oli... sen hyväksymistä että minä en voi muuttua toiseksi, mutta en voi muuttaa toistakaan joksikin muuksi kuin mitä hän on... jne.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:22"]

Mikä sinulle on elämässä tärkeätä?

Olla aviossa? Vai olla katkeroitumatta?

Jos avio johtaa katkeroitumiseen, mutta ero ei käy, niin hyväksy katkeroituminen.

Jos taas et mistään hinnasta halua katkeroitua, niin eroa.

Elämä on helppoa, kun osaa ja uskaltaa tehdä valinnat, jotka johtavat hyvään oloon.

Yksi valinta johtaa uuteen tilanteeseen, ehkä parempaan, ehkä huonompaan kuin alkutilanne. Sitähän ei etukäteen varmasti tiedä. Sitten pitää vaan arvioida oma olotila, tehdä uudet valinnat ja elää niiden mukaan, kunnes on uuden arvion ja valinnan paikka.

Elämäsi on omissa käsissäsi. Ei miehesi käsissä!

[/quote]

Kysyms olikin miten voin olla katkeroitumatta tässä avioliitossa, eli voinko? Vai olenko edes katkeroitumassa, kun ei ole mitään anteeksi annettavaa. On nini paljon asioita tässä, jotka ärsyttää. Mutta ne ovat ihmisen ominaisuuksia, eikä niitä voi anteeksi pyytää. Esim. mieheni ei ole kovin seksuaalinen.

Vai itsellenikö tässä olenkin katkeroitumassa väärästä valinnasta?

ap

[/quote]

Kirjoittamasi perusteella kuulostaa siltä, että sinua ärsyttää miehesi ja harmittaa, että olet mennyt kyseisen henkilön kanssa naimisiin ja pyöräyttänyt vielä lapsenkin (lapsia?). Nyt yrität sitten kaikin tavoin vyöryttää syyn miehesi harteille: mies tekee vääränlaista kastiketta, ostaa vääriä asioita kaupasta, harrastaa vääränlaisia asioita jne. Miehesi on ihan samanlainen kuin mennessänne naimisiinki, vain sinä olet nyt herännyt todellisuuteen millainen "Helmi" miehesi on.

[/quote]

niin tai aikoinaan en halunut tätä nähdä.

Eli ero ei ole pakko? vaan hyväksyminen ja anteeksi antaminen itselle. ap

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:34"]

Eli ero ei ole pakko? vaan hyväksyminen ja anteeksi antaminen itselle. ap

[/quote]

Ei ole pakko... ei pakko edes hyväksyä tai antaa anteeksi... mahdollisuus on...

Ehkä sinäkin ajattelet monista asioista miehesi mielestä yksinkertaisesti ja teet asioita väärin. Parisuhteessa pitää nimenomaan hyväksyä se puoliso sellaisenaan. Jokainen saa tehdä kotityöt omalla tavallaan, siitä voi keskustella jos toinen ei tee mitään, mutta ei siitä miten toinen tekee asiat väärin eli eri tavalla.

Pojan kanssa mies varmaan voisi olla enemmän, jos on vain "silloin tällöin" ja ehdottomasti ottaa mukaan harrastukseen, jos poikakin niin haluaa.

Mielestäni olet jo katkeroitunut, kun etsit miehestä vikoja suurennuslasilla. Huomioiko mies sinua ylipäätään ja miksi edes olette päätyneet yhteen. Se, että kerrot, että olisit saanut "paremman" miehen ja olit paska kun valitset nykyisen, kertoo kaiken olennaisen mitä ajattelet miehestäsi. Tietääkö mies millaisen naisen kanssa elää?

Voit olla katkeroitumatta. Ensinnäkin kokki on kuin laivan kapteeni, laittaa mitä laittaa ja muut syö. Ostakaa noille päiville vaikka purkki punajuuria ja kurkkuja ( ja vaikka hapankaalia, jälkkäri hedelmiä), , niin saatte jotain lisukkeeksi. 

Toisekseen, ala jakamaan tiettyjä vastuualueita. Jos mies ei tajua itse mitä pitää tehdä, niin sanot sille että hänen velvollisuudet esim. kauppareissu x kertaa viikossa, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö päivittäin. Ehdota että ottaa pojan mukaan harrastamaan, ja ala itsekin harrastamaan jotain mieluista jolloin jätät lapset miehelle. Ei ne asiat vain ajattelemalla ja päivittelemällä muutu.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:34"]

Eli ero ei ole pakko? vaan hyväksyminen ja anteeksi antaminen itselle. ap

[/quote]

Juuri näin. Ja nimenomaan kun on kyse omasta katkeroitumisestasi. Sehän on omassa päässäsi tapahtuva prosessi.

Anteeksiantamisessa on useimmiten tärkeintä antaa anteeksi itselleen. Siis hyväksyä tapahtunut, tässä pauksessa väärän miehen valinta, jonka sinä itse teit. Mutta jos et voi antaa anteeksi itsellesi, niin tee valinta, ratkaisu. Ja anna se valinta itsellesi anteeksi, eli hyväksy valinta, älä enää märehdi menneitä ja kasvata katkeruuttasi.

Toki toinen osapuoli voi pyytää vääriä tekemisiään anteeksi, ja se helpottaa. Mutta jos toinen ei omasta mielestään ole tehnyt mitään väärin, on vaan olemassa sellaisena kuin on, niin eipä hänellä silloin ole mitään anteeksipyydettävääkään. Pallo jää sinulle.

Kuten joku toinen sanoi, katkeroitumisen aiheuttaa oma asenne, ei miehesi.

Ensiksikin sinä itse valitset että oletko katkera vai et. Toista et voi siittä syyttää. Kanna vastuu vain omasta toiminnastasi ja omista laiminlyönneistäsi älä toisen. Miehillä ja naisilla sattuu olemaan erilainen ns. hälytysraja. Esim. jos sinusta on kotona epäsiistiä miehestäsi kaikki paikat voi olla vielä tiptop! Sinä et ole väärässä mutta ei ole miehesikään, olette vain erilaisia. Ruoka minkä eteen ei mielestäsi ole nähty vaivaa  ja mikä on mielestäsi välinpitämättömyyttä, on miehesi mielestä rakkaudella ja suurella ahkeruudella sekä vaivalla tehty.

Sinulta on hyvin häpeällistä verrata omaa miestäsi tähän "kunnon töitä tekevään" mieheen. Sama hälytysraja tulisi pitkässä juoksussa eteen myös hänen kanssaan. Sinä et voi tietää millainen hän olisi suhteessa joten haaveilet vain mielikuvista. Näitä mielikuvia myös oma katkeruutesi ruokkii ja kehä on valmis. Kohta koppakuoriainenkin olisi parempi mies sinulle. Joka vertaamaan lähtee se vertaamiseen hukkuu.

Mikäli miehesi haluaa mennä menojaan ilman lasta niin et voi mitään muuta kuin tyytyväisenä hyväksyä asian. Jos vähääkään osoitat mieltäsi ja yrität pakottaa saat aikaan täysin päinvastaisen reaktion mitä haluaisit.

Minun mielestä sinä olet teidän perheessä se ongelma! Olet vaatimuslista kädessä tuijottamassa muita. Katkeroidut kun muut eivät sinua miellytä. Vapaus tuo halun ottaa vastuuta ei pakko. Sinä et valitettavasti ole itsenäinen ihminen joka kantaisi vastuun itsestään. Muista olet kyllä kantamassa vastuuta ja se on väärää riippuvaisuutta. Ihminen kantaa vastuun vain itsestään ei toisista.

Hyväksy miehes sellaisena kuin hän on ja tue häntä. Siittä alkaa teidän yhdessä kasvaminen. Kun rakastat miestäsi omana itsenään ja myös osoitat sen hänelle niin väitän että nykyisestä lampaasta kasvaa aikaapäälle todellinen leijona teidän perheeseen. Jos pakotat ja osoitat mieltä saat hänet ainoastaan vetäytymään kaikesta pois ja ongelma on entistä pahemi.

Sinä itse päätät mihin suuntaan kasvu teidän perheessä lähtee. Miehesi saattaa jopa yksin paeta harrastuksiinsa sinun vaatimuslistaasi. Suuri menemisentarve voi loppua kun revit tämän listan ja miehelläsi on hyvä olla kotona. Mieti itse että kummalla tavalla haluaisit olla miehellesi mieliksi pakolla vai vapaasta tahdosta...

Mies 77

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:29"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:22"]

Mikä sinulle on elämässä tärkeätä?

Olla aviossa? Vai olla katkeroitumatta?

Jos avio johtaa katkeroitumiseen, mutta ero ei käy, niin hyväksy katkeroituminen.

Jos taas et mistään hinnasta halua katkeroitua, niin eroa.

Elämä on helppoa, kun osaa ja uskaltaa tehdä valinnat, jotka johtavat hyvään oloon.

Yksi valinta johtaa uuteen tilanteeseen, ehkä parempaan, ehkä huonompaan kuin alkutilanne. Sitähän ei etukäteen varmasti tiedä. Sitten pitää vaan arvioida oma olotila, tehdä uudet valinnat ja elää niiden mukaan, kunnes on uuden arvion ja valinnan paikka.

Elämäsi on omissa käsissäsi. Ei miehesi käsissä!

[/quote]

Kysyms olikin miten voin olla katkeroitumatta tässä avioliitossa, eli voinko? Vai olenko edes katkeroitumassa, kun ei ole mitään anteeksi annettavaa. On nini paljon asioita tässä, jotka ärsyttää. Mutta ne ovat ihmisen ominaisuuksia, eikä niitä voi anteeksi pyytää. Esim. mieheni ei ole kovin seksuaalinen.

Vai itsellenikö tässä olenkin katkeroitumassa väärästä valinnasta?

ap

[/quote]

Kirjoittamasi perusteella kuulostaa siltä, että sinua ärsyttää miehesi ja harmittaa, että olet mennyt kyseisen henkilön kanssa naimisiin ja pyöräyttänyt vielä lapsenkin (lapsia?). Nyt yrität sitten kaikin tavoin vyöryttää syyn miehesi harteille: mies tekee vääränlaista kastiketta, ostaa vääriä asioita kaupasta, harrastaa vääränlaisia asioita jne. Miehesi on ihan samanlainen kuin mennessänne naimisiinki, vain sinä olet nyt herännyt todellisuuteen millainen "Helmi" miehesi on.

[/quote]

Mies ei laita porkkanaraastetta kastikkeeseen = oikeuttaa sinut haukkumaan miestä?

En ihmettele laisinkaan avioerotilastoja.

Ap moikkaa: kiitos hyvistä viesteistä.. on kiire ja ollut kiire niin ei ehdi vastailemaan. Antoi kyllä ajattelemisen aihetta :)

Minusta mies kuulostaa tyypilliseltä mieheltä. Kaipa sitä katkeroituu, jos haluaa miehen elävän omalla tavallaan...

Lidlin hyvää galjaa ja gulli suuhun, hyvät esileikit molemmille alkuun. Hyvää ja kovaa seksiä.