Lue keskustelun säännöt.
En kutsu enää pienten lasten äitejä meille kylään.
21.09.2015 |
Olen kolmikymppinen nainen, eli tutuissani on tietenkin paljon pienten lasten äitejä. Viimeisen kolmen viikon aikana nämä lapset ovat tuhonneet kotiani ja aiheuttaneet niin paljon siivousta, etten enää jaksa.
- Yksi poika oksensi olohuoneen karvamatolle. Ei voi pestä itse, pesulalasku 34 euroa.
- Yksi räkäinen tyttö pyyhki nenänsä mummoni vanhaan ryijyyn. Ei voi pestä ollenkaan. Nyt on räkäinen ryijy.
- Yksi tyttö, mukamas jo kuukausia ollut päiväkuiva, pissasi meidän sänkyyn. Pissaa meni koristetyynyihin (joiden päällä istui), siitä päiväpeiton läpi peittoon ja petauspatjaan. Miettikää, mikä työ oli pestä kaikki petauspatjasta ylöspäin (tuplapeitto, koristetyynyt, iso ja paksu päiväpeitto). Petauspatja heitettiin kokonaan pois, en ala säilyttää mitään pissaista vaahtomuovipatjaa.
- Yhdellä vauvalla oli löysät kakat, jotka tulivat ohi vaipasta. Sitä meni äidin sylissä maanneelta vauvalta jotenkin käsittämättömästi myös nojatuoliin (millä ihmeen paineella se kakka sieltä tulee!?)
- Yksi pikkupoika laittoi lieden päälle. Uunin päällä oli sämpylöitä, juuri tullut uunista ja leivinliina päällä. Leivinliina alkoi savuttaa niin, että palohälytin meni päälle ja vasta silloin huomattiin, että koko keittiö on savua täynnä. Ei muuta vahinkoa kuin tunnearvoltaan tärkeä leivinliinan tuhoutuminen. Ja ne sämpylät.
- Kolme lautasta ja kaksi lasia rikki, kun yksi 1v veti pöytäliinan alas.
Että näin. Mulle riitti. Sotkekaa omat kotinne, meille ei saa enää tulla.
Kommentit (161)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2015 klo 13:43"]
Juuri näin mutta myöskin niin että tosiystävä ymmärtää elämän muuttuvan lasten myötä. Se ystävä muuttuu ja tosiystävyys kestää sen. Lapsiperhe-elämä on rankkaa mutta kaikesta huolimatta ne lapset on vanhemmilleen kaikki kaikessa. Arvot ja tärkeysjärjestykset muuttuu. Yhtäkkiä esim päivärytmin säilyttäminen ja nukkuminen ovat arvossa arvaamattomassa kun taas tahra sohvassa menettääkin.merkityksensä. Niin se vaan on. En silti sano että toisten kotiin saisi tulla paikkoja tuhoamaan ja etteikö toisinaan olisi tärkeää tavata ystävääkin ihan ajan kanssa itsekseen. Molemminpuolista huomioonottamista ja ymmärrystä sitä on tosiystävyys.
[/quote]
Ymmärsinkö siis oikein, että mielestäsi sen lapsettoman ihmisen pitää kyllä ymmärtää että lisääntynyt ystävä ei enää välitä hygieniasta ja siisteydestä ja siten antaa hänen lastensa riekkua lapsettoman kodissa, MUTTA se lisääntynyt ystävä ei joudu välittämään pätkääkään siitä, kuinka lapseton haluaa kodissaan käyttäydyttävän? Ei kuulosta kovin tasapuoliselta ystävyyssuhteelta. Reiluinta kai olisi, jos se lapseton ymmärtää että LAPSIperheen kodissa noudatetaan lapsiperheen tapoja, ja lapsellinen ymmärtää että LAPSETTOMANperheen kodissa noudatetaan lapsettoman perheen tapoja. Ei niin, että joka paikassa lapsiperhe saa tehdä niinkuin tahtoo, ja ainoastaan lapseton on se, joka joustaa.