En kutsu enää pienten lasten äitejä meille kylään.
Olen kolmikymppinen nainen, eli tutuissani on tietenkin paljon pienten lasten äitejä. Viimeisen kolmen viikon aikana nämä lapset ovat tuhonneet kotiani ja aiheuttaneet niin paljon siivousta, etten enää jaksa.
- Yksi poika oksensi olohuoneen karvamatolle. Ei voi pestä itse, pesulalasku 34 euroa.
- Yksi räkäinen tyttö pyyhki nenänsä mummoni vanhaan ryijyyn. Ei voi pestä ollenkaan. Nyt on räkäinen ryijy.
- Yksi tyttö, mukamas jo kuukausia ollut päiväkuiva, pissasi meidän sänkyyn. Pissaa meni koristetyynyihin (joiden päällä istui), siitä päiväpeiton läpi peittoon ja petauspatjaan. Miettikää, mikä työ oli pestä kaikki petauspatjasta ylöspäin (tuplapeitto, koristetyynyt, iso ja paksu päiväpeitto). Petauspatja heitettiin kokonaan pois, en ala säilyttää mitään pissaista vaahtomuovipatjaa.
- Yhdellä vauvalla oli löysät kakat, jotka tulivat ohi vaipasta. Sitä meni äidin sylissä maanneelta vauvalta jotenkin käsittämättömästi myös nojatuoliin (millä ihmeen paineella se kakka sieltä tulee!?)
- Yksi pikkupoika laittoi lieden päälle. Uunin päällä oli sämpylöitä, juuri tullut uunista ja leivinliina päällä. Leivinliina alkoi savuttaa niin, että palohälytin meni päälle ja vasta silloin huomattiin, että koko keittiö on savua täynnä. Ei muuta vahinkoa kuin tunnearvoltaan tärkeä leivinliinan tuhoutuminen. Ja ne sämpylät.
- Kolme lautasta ja kaksi lasia rikki, kun yksi 1v veti pöytäliinan alas.
Että näin. Mulle riitti. Sotkekaa omat kotinne, meille ei saa enää tulla.
Kommentit (161)
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:55"] [quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:23"] Ja sitten ihmettelevät "kun en anna lapsen tehdä mitään vaan kiellän". Yllätys, kukaan tuskin tykkää jos peiliovet ovat täynnä taaperoni kädenjälkiä. Tai jos se samainen taapero nykäisee pöytäliinan kahvikuppeineen alas. Tai jos taapero huitaisee koriste-esineet alas. Tai kuolaa sohvalle. Puhumattakaan niistä lukemattomista asioista, joita en tajua kieltää, kun en tiennyt että kyläpaikassa pahastutaan . [/quote] Mikä ihme voi olla sellainen asia, josta pahastutaan mutta jota ei älyäisi kieltää? Kai on kuitenkin lähtökohta, että kyläpaikassa ei esim. lähmitä asioita tai syödä muualla kuin pöydässä tai juosta, ja että omat jäljet siivotaan. Ja vanhempi opastaa näissä lastaan ja kieltää esim. juoksemisen tai turhan asioiden lähmimisen. Vaikea keksiä sellaista minkä vanhempi voisi kuvitella olevan ok, muttei sitten olekaan. [/quote] Esim. pehmoleluun koskeminen tai koristeviltin siirtäminen sohvan käsinojalta. [/quote] Eikö nämä mene tuohon "turhan lähmimisen kieltämiseen"? Itse lähtisin siitä, että lapsen ei anneta tehdä mitään mitä aikuinen ei tekisi. Harva toisen koristepehmoja tai vilttejä alkaa siirrellä, joten ei se lapsillekaan ole suotavaa. Tai ainakin pitää ensin kysyä, että onko tuo pehmoeläin lapsille tarkoitettu, saako sillä leikkiä. [/quote] Miten sen 1-vuotiaan sitten pitää olla kylässä? Ei saa edes esille jätettyyn pehmoleluun koskea?
[/quote]
Ei. Esim. mulla on koriste-esineinä pari ikivanhaa pehmoa, eikä niitä todellakaan ole tarkoitettu leikkimiseen. Todennäköisesti repeäisivät, eikä niitä myöskään voi pestä. Pehmoleluihin ei siis kosketa ilman lupaa sen enempää kuin esillä oleviin lamppuihin, kynttilöihin tai muihinkaan tavaroihin. Voisi luulla että tämä on ihan "yleissivistystä" mutta ilmeisesti ei... Miksi kummassa sen 1-vuotiaankaan pitäisi koskea kyläpaikan esineisiin? Sitä vartenhan vanhemmat varaa leluja mukaan, ettei lapsi kyllästy!
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 13:39"]Tuollaista se on lasten kanssa. Hyvä, etteivät tule luoksesi enää.
[/quote]Jep. Itse en ymmärrä ihmisiä jotka ottavat lapsia. Tekisivät abortin jos vahinko tapahtuu kuten kaikki muutkin.
AP:n koti on sitten ihana. Ei kyllä luulisi 3-kymppisen kodiksi. Ryijy, leivinliina, jolla muistoarvoa, koriste-esineitä piirongin päällä, pehmolelu sohvalla ja mitäköhän vielä. Löytyykö kissafiguureja ja taulu, joka esittää kyynelöivää neekeripoikaa? Entäs valoilla varustettu muovinen tulppaanikimppu? Mihinkään ei saa koskea. Tulee ihan mieleen yksi Doorsin kappale.
Se vaan on niin että äitiytyminen vie joiltakin aivot. Joskus ne katoaa pitkäksikin aikaa.
Lapseton ei välttämättä ollenkaan tajua millaisia jonkun lapset voi olla eikä hänen tarvitse kotonaan semmosta tajutakaan. On vanhempien asia vahtia lapsia ja pohtia myös onko joku kyläpaikka toistaiseksi heidän kersoilleen mahdoton. Selvää on että toisen kotiin ei mennä sotkemaan ja rikkomaan.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 10:47"]
130 lisää vielä: Meillä käy sukulaisia, joilla on pieniä lapsia. Suurimman ärsytyksen kohdallani aiheuttaa juuri nuo kahvipöytätilanteet, vaikka kuinka lapsia ajatellen kattaisin.
Viimeksi kaksivuotias nappasi Mariskoolin, jossa oli tarjolla karkkeja, hän omi koko purkin, kantoi sitä ympäriinsä ja maisteli siitä nameja, pystymättä edes kesittymään yhden karkin syömiseen loppuun asti.
Lapsen vanhemmista se oli hauskaa. Otin varovasti sen Mariskoolin pois ja laitoin pöydälle, kaadoin limaiset karkit roskikseenn (omatkin lapseni olisivat halunneet toki niitä).
Se syömistilanne ikäänkuin ei ala eikä lopu, vaan lapset saavat sutata herkkujen kanssa ympäri taloa. Joudun jatkuvasti kaiken muun emännöinnin ohessa kasvattamaan heidän lapsiaan, koska heitä itseään lasten suttaaminen ja lyhytjänteinen säheltäminen on vain hauskaa.
[/quote]
Mikset laittanut sitä mariskoolia pöydälle, johon kaksivuotias ei ylety.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:24"]
AP:n koti on sitten ihana. Ei kyllä luulisi 3-kymppisen kodiksi. Ryijy, leivinliina, jolla muistoarvoa, koriste-esineitä piirongin päällä, pehmolelu sohvalla ja mitäköhän vielä. Löytyykö kissafiguureja ja taulu, joka esittää kyynelöivää neekeripoikaa? Entäs valoilla varustettu muovinen tulppaanikimppu? Mihinkään ei saa koskea. Tulee ihan mieleen yksi Doorsin kappale.
[/quote]
Eli jos jollakin on sun makuun (ainakin kun oikein väännetään ja luetaan kuin piru raamattua) ruma/vanhanaikainen sisustus, niin on ihan ok jos sitä tuhotaan? Vai miten sun kommentti nyt tähän ketjuun liittyi?
T. Ei-ap
Minä sanon kavereille aina että saa tulla meille kun on niin helpompaa. Lasten kanssa liikkuminen on aina operaatio ja yleensä lapsettomien asunnot ei ole lapsiystävällisiä. Saa tuoda ne tarjottavat sitten vaikka mukanaan. Sanon suoraan että ei se ole nautintoa vierailla lapsettomien kodissa koska aika menee lasivaasien siirtelyyn ja juttelu jää toissijaiseksi.
Kysypä itse niiltä haluavatko tulla kahville luoksesi vai olisiko helpompi että sinä menet heille? Sano vielä tuovasi jotain kahvin kanssa niin vastaanotto on varmasti positiivinen. Ei ne lapset sen esittelykodin päälle kuitenkaan ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:39"]
Onpas ollut huonoa tuuria! Mun kolme lasta eivät ole saaneet tuollaista hävitystä aikaiseksi edes kolmessa vuodessa. Ihan oikeasti, kakat on pysyneet vaipoissa, pisut myös. Lieteen ei ole ole koskettu, nenä pyyhitty nenäliinaan. Rikkoutuneita laseja 2 kpl - kiitos muoviastioiden.
[/quote]
Aika harvalla lapsettomalla perheellä on muoviastioita... Eiköhän iso rooli ole tässä juurikin sillä, että lapsettoman koti on lähtökohtaisesti "epälapsiystävällinen", joten sotkuakin tulee helpommin. Lapsiperheessä ei ole mattoja tai enintään jotain muovisia, sohvat ja sängyt on muovitettu, astiat on vankilankestäviä, esillä ei ole mitään mikä voisi mennä rikki jne. Ei sitä sotkua ja tuhoa silloin niin huomaa/synny.
[/quote]
Meillä on 3 lasta, ei käytössä muoviastioita nokkamukia lukuunottamatta. Ei lasit mene rikki, jos lapsi tietää, että lasi voi mennä rikki. Muoviin tottunut ipana ei tajua muovin ja lasin eroa vaan viskoo tavaroita ympäriinsä.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:24"]AP:n koti on sitten ihana. Ei kyllä luulisi 3-kymppisen kodiksi. Ryijy, leivinliina, jolla muistoarvoa, koriste-esineitä piirongin päällä, pehmolelu sohvalla ja mitäköhän vielä. Löytyykö kissafiguureja ja taulu, joka esittää kyynelöivää neekeripoikaa? Entäs valoilla varustettu muovinen tulppaanikimppu? Mihinkään ei saa koskea. Tulee ihan mieleen yksi Doorsin kappale.
[/quote]
Ajattelin ihan samaa et kenellä alle 60-vuotiaalla on RYIJY? :D:D
"Tunnearvoltaan tärkeä leivinliina" Totaalinen repeäminen... :D Oletko ikinä ajatellut olevasi aivan sairaalloisen materialistinen ja tavaroihin takertuva ihminen? Nyt hakeudut hoitoon, mars, mars! Sun täytyy ottaa kiristävä pipo pois päästä ja ruveta tajuamaan, että et saa täältä mitään mukaasi kun kuolet. Tänne jää leivinliinatkin. Ehkä samalla havahdut tajuamaan lasten ihanuuden.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2015 klo 11:19"]
En todellakaan edes haluaisi lasten kanssa mennä kyläilemään AP:n kaltaisen tyypin luo! Lapsettomassa kodissa on ihan liikaa lasten ulottuvilla asioita, jotka lapsia toki kiinnostaa ja joihin ei saa koskea. Vaikkei olisikaan tuommoista ylihysteeristä ja lapsiallergista emäntää. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, vaikka olisivat miten hyvin kasvatettuja. Terveet lapset eivät ole pikku aikuisia, jotka istuvat sievästi sohvalla ja sievästi keskustelevat.
[/quote]
Noista alapekuista päätellen täällä kirjoittelee nyt sellaisia, jotka eivät lapsista ja eri ikäkausien kehityksestä tiedä hölkäsen pöläystä. Mulle käy joskus niin parin viinilasillisen jälkeen, että alan esittää hyvin varmoja mielipiteitä asoista, joista en tiedä mitään.
nim. "muistorikas leivinliina"
(Tuosta leivinliinasta saattaa hyvinkin tulla AV:n klassikko)
Ymmärrän kyllä että lapset sotkevat, se on normaalia. Mutta mikä hitto vaivaa vanhempia, jotka eivät vaivaudu lastensa tekemiä vahinkoja korvaamaan? Heidän vastuulleenhan se kuuluu.
Moukkamaista, ettei vanhemmat tarjoudu edes korvaamaan! Ihankuin se olisi jotenkin haiskaa ettei heidän pieni Pirjo-Petteri osaa käyttäytyä :O Jotkut vaan nauravat paskasesti päälle. Ihan oikein toimit AP.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:31"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:24"]AP:n koti on sitten ihana. Ei kyllä luulisi 3-kymppisen kodiksi. Ryijy, leivinliina, jolla muistoarvoa, koriste-esineitä piirongin päällä, pehmolelu sohvalla ja mitäköhän vielä. Löytyykö kissafiguureja ja taulu, joka esittää kyynelöivää neekeripoikaa? Entäs valoilla varustettu muovinen tulppaanikimppu? Mihinkään ei saa koskea. Tulee ihan mieleen yksi Doorsin kappale.
[/quote]
Ajattelin ihan samaa et kenellä alle 60-vuotiaalla on RYIJY? :D:D
[/quote] Ap:n aloituksessa lukee, että ryijy on mummon vanha. Eli vaikkapa jollakin, jolle tulee hyvä mieli lapsuudesta tutuista esineistä, tai jolle on kunnia-asia pitää suvun vanhoista käsitöistä huolta. Jollakin, jolle se merkitsee jotain, että ryijy on mummon vanha. Mutta nauti sinä vaan Ikea-kodistasi, monien mielestä kaikki muistot läheisistä ovat turhia.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:14"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:05"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:55"] [quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 14:23"] Ja sitten ihmettelevät "kun en anna lapsen tehdä mitään vaan kiellän". Yllätys, kukaan tuskin tykkää jos peiliovet ovat täynnä taaperoni kädenjälkiä. Tai jos se samainen taapero nykäisee pöytäliinan kahvikuppeineen alas. Tai jos taapero huitaisee koriste-esineet alas. Tai kuolaa sohvalle. Puhumattakaan niistä lukemattomista asioista, joita en tajua kieltää, kun en tiennyt että kyläpaikassa pahastutaan . [/quote] Mikä ihme voi olla sellainen asia, josta pahastutaan mutta jota ei älyäisi kieltää? Kai on kuitenkin lähtökohta, että kyläpaikassa ei esim. lähmitä asioita tai syödä muualla kuin pöydässä tai juosta, ja että omat jäljet siivotaan. Ja vanhempi opastaa näissä lastaan ja kieltää esim. juoksemisen tai turhan asioiden lähmimisen. Vaikea keksiä sellaista minkä vanhempi voisi kuvitella olevan ok, muttei sitten olekaan. [/quote] Esim. pehmoleluun koskeminen tai koristeviltin siirtäminen sohvan käsinojalta. [/quote] Eikö nämä mene tuohon "turhan lähmimisen kieltämiseen"? Itse lähtisin siitä, että lapsen ei anneta tehdä mitään mitä aikuinen ei tekisi. Harva toisen koristepehmoja tai vilttejä alkaa siirrellä, joten ei se lapsillekaan ole suotavaa. Tai ainakin pitää ensin kysyä, että onko tuo pehmoeläin lapsille tarkoitettu, saako sillä leikkiä. [/quote] Miten sen 1-vuotiaan sitten pitää olla kylässä? Ei saa edes esille jätettyyn pehmoleluun koskea?
[/quote]
1 v leikkii niillä omilla leluillaan, jotka äiti on ottanut lapselleen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:36"]
Moukkamaista, ettei vanhemmat tarjoudu edes korvaamaan! Ihankuin se olisi jotenkin haiskaa ettei heidän pieni Pirjo-Petteri osaa käyttäytyä :O Jotkut vaan nauravat paskasesti päälle.
[/quote]
Olen valitettavasti saanut näitä moukkavanhempia itsekin kohdata. Viimeksi kesällä näin puistossa, kun joku kolmevuotias repi irti istutuksia. Puhelimeen jaaritteleva äiti ei ollut huomaavinaan, isää vain nauratti.
Voi ei, tilasin joulusiivouksen 3pv ennen joulua ja 2v kummipoikani muutaman päivän vierailua kun ilmeisesti siivous olisi kannattanut tilata vasta joulun ja heidän vierailunsa jälkeen.
Oma lapsi on 2 v edellytän hviä käytöstapoja kotona ja muualla, en anna lapsen riehua tms. Vahinkojakaan ei satu kun pitää itse huolen lapsestaan. Samaa edellytän muilta.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:31"]
[quote author="Vierailija" time="21.09.2015 klo 15:24"]AP:n koti on sitten ihana. Ei kyllä luulisi 3-kymppisen kodiksi. Ryijy, leivinliina, jolla muistoarvoa, koriste-esineitä piirongin päällä, pehmolelu sohvalla ja mitäköhän vielä. Löytyykö kissafiguureja ja taulu, joka esittää kyynelöivää neekeripoikaa? Entäs valoilla varustettu muovinen tulppaanikimppu? Mihinkään ei saa koskea. Tulee ihan mieleen yksi Doorsin kappale. [/quote] Ajattelin ihan samaa et kenellä alle 60-vuotiaalla on RYIJY? :D:D
[/quote]Meillä on kaksikin, ollaan nelikymppisiä.
Maailman muuttuminen näkyy lapsissakin. Nykyajan nuorten aikuistenkin keskittymis- ja tylsyydensietokyky ovat aivan olemattomat. Monella aikuisellakin on vaikkapa parinkymmenen minuutin bussimatka tuskainen, jos älypuhelimesta on akku loppu eikä pääse selaamaan uutisia tai somea. On selvää, että ko. sukupolvi ei pidä lastensakaan kärsivällisyyden harjoittelemista kovin suuressa arvossa, tai ainakin vaatimukset käytöksen suhteen ovat matalammat kuin aikaisemmin. Monien kasvatus on haparoivaa: toisaalta lasten ruutuaikaa pyritään rajaamaan tiukasti suositusten mukaan, mutta väliajat lapset sitten riekkuvat levottomina, eikä siihen koiteta löytää ratkaisuja. Ei sitä välttämättä nähdä ongelmana, koska nykyaikuinen tulee itsekin äkkiä levottomaksi ilman jatkuvia ärsykkeitä. Nykyään pidetään ihmeenä ja suoranaisena enkelinä lasta, joka on vierailujen ajan kiltisti paikoillaan kerjäämättä alati huomiota aikuisilta, jos tälle vain antaa piirrustuspaperia ja muutaman värikynän viihdykkeeksi.
Totta kai ennen vanhaankin lapset esim. olivat motorisesti kömpelömpiä ja syödessä sattui vahinkoja, mutta tuo levoton riekkuminen ja huomion hakeminen ovat lisääntyneet. Ennen lapset viihtyivät keskenäänkin (toki valvottuina), ja kylässä oleva täti tai täti jonka luona oltiin kylässä kävi heitä välillä jututtamassa ja sylittelemässä. Nykyään Ilpomaija huutaa koko ajan vanhempiensa puheen päälle ja juoksentelee ympäri asuntoa tutkimassa ja kokeilemassa mitä eri tavaroiden käpäilystä seuraa.