Masennuslääkkeet ja lihominen
Olen käyttänyt masennuslääkkeitä puolisen vuotta, ja saanut niistä hyvän avun. Ongelmana on kuitenkin se, että mulla on jatkuvasti nälkä, makeaa ja suolaista tekee vähän väliä mieli, ja olen lihonut paljon. Olin jo ennestään ylipainoinen. Masentuneena en ole jaksanut huolehtia terveellisestä syömisestä, ja nyt se on vielä vaikeampaa, vaikka olo on muuten parempi. En halua lopettaa lääkkeitä, kun ne muuten auttaa, mutta lihominen on ahdistavaa.
Olisko vertaistukea tai vinkkejä? Miten voisin hillitä ruokahaluani ja makeanhimoa ja jaksaa syödä järkevästi? Tiedän tietenkin teoriassa, miten voisi syödä terveellisesti, mutta en vaan jaksa käytännössä tehdä niin.
Kommentit (43)
Mitä tuohon nyt sanoisi. Minä lihoin masennuslääkkeillä parissa vuodessa 50kg eikä lääkkeet auttaneet mitenkään. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin mieluummin ollut hoikka masentunut kuin masentunut läski.
Mä lihoin vuodessa 50kg peratsin nimisellä neuroleptilla jokavoli määrätty mulle masennuslääkkeen rinnalle ahdistuksen hoitoon. Merkittävää hyötyä tuosta lääkkeestä ei mulle ahdistukseen edes ollut. Lähes invalidisoiva väsymys tuli kaupan päälle. Lopetin mokoman lääkkeen, vielä olisi 34kg pudotettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni
Ja mene lenkille!
Mitä lääkettä te syötte? Minulla Venlafaksiini ja grammaakaan ei ole paino lisääntynyt.
Mä lihoin puolessa vuodessa 100kg masennuslääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkettä te syötte? Minulla Venlafaksiini ja grammaakaan ei ole paino lisääntynyt.
Mässyjä ne syö, ei lääkkeet lihota.
Itse lääkevastaisena olen sitä mieltä, että mt-lääkkeet on ihan jäätävä bisnes lääketeollisuudelle. Nehän aiheuttavat riippuvuutta ja heikossa tilanteessa oleva ei uskalla jättää lääkkeitä poiskaan, kun luulee olon tulevan vielä pahemmaksi, vaikka se ei lääkkeiden aikanakaan ole hyvä. Joten kestoasiakkaita riittää. Eihän ne ongelmaa poista, vaan oireita, ja siinäkin osittain ainakin lumevaikutuksella on osuutta asiaan.
Paljon parempi olisi potilaan saada lääkkeiden asemasta terapiaa, jonka avulla pääsisi heti hoitamaan itse ongelmaa ja sitä myöten saisi taas otteen elämästä, jolloin jaksaisi alkaa taas ottamaan vastuuta itsestä ja elämästään, johon kuuluu terveet elämäntavat. Tämä tiehän ei tosin palvele lääketeollisuuden bisneksiä, joten heidän kannaltaan on paljon parempi lahjoa lääkärit määräämään potilaalle mahdollisimman paljon lääkkeitä, jotka aiheuttavat kaikenlaisia sivuoireita, joihin sitten voikin määrätä taas lisää lääkkeitä...
Kaupassa päätät mitä et osta.
Ei niin pieni pilleri ketään lihota vaan se lohtuherkuttelu iltaisin.
Se vaatii itsekuria.
Vähän aikaa sitten joku äiti kyseli neuvoja täällä siihen kun lapsella oli ruokahalu mennyt lääkkeen sivuvaikutuksena. Silloin kukaan ei kyseenalaistanut tätä. Miksi on helpompi uskoa että lääke vie ruokahalun, kuin että lisää sitä?
Minulla on ylipainoa mutta en syö niitä lääkkeitä. tarjottu on ei kiitos.
Itsekuri, itsekuri ja itsekuri. Lenkille heti aamusta ja lenkille heti illasta.
Toivon aivan järkyttäviä asioita, sellaisia asioita, joita ei voi kirjoittaa tähän, jokaiselle itsekuri jankunttajalle.
Pahempia asioita mitä sodassa tapahtuu.
Sen jälkeen kun heille on tapahtunut ne asiat, toivon että joku samanlainen ihmispska mitä he itsekin ovat, menee sanomaan heille itsekuri itsekuri itsekuri itsekuri.
Vaihda lääke toiseen. Juttele lääkärin kanssa ja etsi lihottamaton lääke. Minua on lihottanut Seronil, ystävää Mirtazapin ja toista ystävää muistaakseni Venlafaxin (en ole tästä varma).
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri, itsekuri ja itsekuri. Lenkille heti aamusta ja lenkille heti illasta.
Sokeriaineenvaihduntaan ja hormoneihin ei vaikuta itsekuri vaan vaihtaminen eri tuotteeseen tai tilanteen sietäminen.
Vierailija kirjoitti:
Itsekuri, itsekuri ja itsekuri. Lenkille heti aamusta ja lenkille heti illasta.
Kukaan ei jaksa itsekuria 24/7 varsinkaan masentuneena. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi kyetä silloin itsekuriin kun mieli on täysin hajalla ja uupunut äärimmilleen? Eihän sitä silloin olisi masentunutkaan jos itsekurilla kaikki hoituisi.
Vierailija kirjoitti:
Vähän aikaa sitten joku äiti kyseli neuvoja täällä siihen kun lapsella oli ruokahalu mennyt lääkkeen sivuvaikutuksena. Silloin kukaan ei kyseenalaistanut tätä. Miksi on helpompi uskoa että lääke vie ruokahalun, kuin että lisää sitä?
Niinpä. Mulla on kilpirauhasen liikatoiminta laihduttanut 7 kg, sitä ei kyseenalaista kukaan. Vastaavasti saman määrän lihomisen toiminnan käännyttyä vajalle, pitäisikin johtua omasta sluibailusta.
Vierailija kirjoitti:
Itse lääkevastaisena olen sitä mieltä, että mt-lääkkeet on ihan jäätävä bisnes lääketeollisuudelle. Nehän aiheuttavat riippuvuutta ja heikossa tilanteessa oleva ei uskalla jättää lääkkeitä poiskaan, kun luulee olon tulevan vielä pahemmaksi, vaikka se ei lääkkeiden aikanakaan ole hyvä. Joten kestoasiakkaita riittää. Eihän ne ongelmaa poista, vaan oireita, ja siinäkin osittain ainakin lumevaikutuksella on osuutta asiaan.
Paljon parempi olisi potilaan saada lääkkeiden asemasta terapiaa, jonka avulla pääsisi heti hoitamaan itse ongelmaa ja sitä myöten saisi taas otteen elämästä, jolloin jaksaisi alkaa taas ottamaan vastuuta itsestä ja elämästään, johon kuuluu terveet elämäntavat. Tämä tiehän ei tosin palvele lääketeollisuuden bisneksiä, joten heidän kannaltaan on paljon parempi lahjoa lääkärit määräämään potilaalle mahdollisimman paljon lääkkeitä, jotka aiheuttavat kaikenlaisia sivuoireita, joihin sitten voikin määrätä taas lisää lääkkeitä...
Ei uskalla jättää pois varsinkin kun psykiatrisi aivopesee sinut uskomaan aina vain vakavampia mielenterveyden häiriöitä jotta saa tuputettua aina vain enemmän ja kovempia lääkkeitä. Kuinka monta vuotta minäkin uskoin jankutusta että joutuisin psykoosiin ja vielä tappaisin itseni jos jätän lääkkeet pois. Eihän niitä sitten uskaltanut lopettaa kun pelkäsi jotain pahaa tapahtuvan. Lopulta kun otin riskin ja lopetin niin mitään ei tapahtunut. Muutama vuosi meni ja lääkärit keksi että olen nyt remissiossa ollut lopettamisen jälkeen... 🙄 Ei edes terve saa olla vaan jossain sairauden välitilassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse lääkevastaisena olen sitä mieltä, että mt-lääkkeet on ihan jäätävä bisnes lääketeollisuudelle. Nehän aiheuttavat riippuvuutta ja heikossa tilanteessa oleva ei uskalla jättää lääkkeitä poiskaan, kun luulee olon tulevan vielä pahemmaksi, vaikka se ei lääkkeiden aikanakaan ole hyvä. Joten kestoasiakkaita riittää. Eihän ne ongelmaa poista, vaan oireita, ja siinäkin osittain ainakin lumevaikutuksella on osuutta asiaan.
Paljon parempi olisi potilaan saada lääkkeiden asemasta terapiaa, jonka avulla pääsisi heti hoitamaan itse ongelmaa ja sitä myöten saisi taas otteen elämästä, jolloin jaksaisi alkaa taas ottamaan vastuuta itsestä ja elämästään, johon kuuluu terveet elämäntavat. Tämä tiehän ei tosin palvele lääketeollisuuden bisneksiä, joten heidän kannaltaan on paljon parempi lahjoa lääkärit määräämään potilaalle mahdollisimman paljon lääkkeitä, jotka aiheuttavat kaikenlaisia sivuoireita, joihin sitten voikin määrätä taas lisää lääkkeitä...
Kannatan terapiaa kaikille, mutta joskus tilanne on niin paha ettei ilman lääkitystä ole voimia aloittaa terapiaa. Puhun kokemuksesta. Olin niin traumatisoitunut ja ahdistunut, että oli pakko syödä rauhoittavia pystyäkseen puhumaan siellä terapiassa. Onneksi sain sekä lääkkeet että muun hoidon, paranin parissa vuodessa takaisin työkykyiseksi.
Olisko kenelläkään kommentteja?