Onko jokaisella joku joka edes joskus lohduttaa?

...tsemppaa tai tukee,kun on vaikeaa?

Olen kolmen lapsen kanssa aivan yksin. Vanhemmat ovat kuolleet vuosia sitten.Joskus läheiset ystävät kaikkosivat,kun "valitsin väärin" ja päädyin naraistiseen suhteeseen,joka oli maanpäällinen helvetti ja tuhosi niin paljon. Myöhemmin työni on syönyt kaiken ajan ja voimat sekä arjen pyöritys.
Minulla ei ole koskaan hetken rauhaa.Öisin en saa nukuttua.Olen uupunut.Mikään maailman siivous ei riitä ylläpitämään siisteyttä kotona,jossa touhuaa ja sotkee kolme lasta.He alkavat jo olla siinä iässä,että äiti on vain tyhmä,vaikka yritän kaikkeni.Koskaan en käy kampaajalla,en huonon ihoni takia ihotautilääkärillä tai kosmetologilla,en osta vaatteita,en pääse enkä jaksaisikaan harrastuksiin. Kukaan ei koskaan kysy miten jaksan.Töissä ei riitä mikään ja vaikka olen korkeasti koulutettu teen määräaikaisia pätkiä 1700e korvauksella,josta työmatkoihin menee 300e.

Joskus olisi ihanaa,jos joku edes halaisi ja sanoisi,että kaikki järjestyy ja kyllä sinä riität.