Tokaluokkalainen ja kaverielämää

Taannoin kirjoittelin täällä, kun poikani ei ollut ottanut yhtä kaveria koulun välitunnilla samaan porukkaan. Ihmettelin asiaa, kun aiemmin näillä kahdella leikit ovat sujuneet kivasti. Juttelin sit äitinsä kanssa, joka kertoi poikansa kovasti ihailevan meidän lasta. Haluaa samanlaiset vaatteet jne. Mietittiin sit yhdessä, miten voitais ennaltaehkäistä mahdollisia kiusaamisjuttuja. En kehdannut sanoa, et tä poikaani voi vähän ahdistaakin, jos "fanitus" käy liian kovaksi. Sovittiin, et järjestetään aikaa koulun ulkopuolella niin, et pojat sais leikkiä kahdestaan. Ja nyt tää äiti laittaa päivittäin viestiä voisko sitä tai voisko tätä. Huoh!! Mitenköhän voisin nätisti sanoa, et ihan _koko ajan_ ei tarvis? Oon siis kohtelaasti kieltänyt, kun on ollut muuta, mut hän on sitkeä..