Lähden yövuoroon sairaalaan.
Pysyn ilmeisesti vain taukotilassa ja häpeän työtäni.. Onneksi sentään edes jotain korvausta saan siitä, että nukun viikonlopun yli ja perhe tekee yhdessä vapaa-ajan asioita. Taas jää lapsen jalkapallo turnaus näkemättä.
Ammattini olen valinnut, mutta nyt jostain syystä mieli maassa..
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun ei enää ole niitä sairaanhoitajan päähineitä. Voisit vetää sen naamalle niin ettei kukaan tunnista.
No, onneksi on se taukotila.
Ja hoitajat ovat ainoita vuorotyön tekijöitä?Aletaan me muutkin uhrautumaan ja vaatimaan 30 prosentin palkan korotuksia.jVaikka vapaita viikonloppuja ei juuri ole,lähes kaikki pyhät töissä(jouluaatto peruspalkalla),lapsia näkee parina päivänä viikossa kun ovat päivät koulussa ja itse joutuu illaksi töihin.Mutta juuri te teette raskasta työtä niin-niin olemattomalla palkalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi kun ei enää ole niitä sairaanhoitajan päähineitä. Voisit vetää sen naamalle niin ettei kukaan tunnista.
No, onneksi on se taukotila.
Ja hoitajat ovat ainoita vuorotyön tekijöitä?Aletaan me muutkin uhrautumaan ja vaatimaan 30 prosentin palkan korotuksia.jVaikka vapaita viikonloppuja ei juuri ole,lähes kaikki pyhät töissä(jouluaatto peruspalkalla),lapsia näkee parina päivänä viikossa kun ovat päivät koulussa ja itse joutuu illaksi töihin.Mutta juuri te teette raskasta työtä niin-niin olemattomalla palkalla...
Miksi sinun liitto ei ota asiakseen sinun asioita? Mitä teet?
Harmi kun ei enää ole niitä sairaanhoitajan päähineitä. Voisit vetää sen naamalle niin ettei kukaan tunnista.
No, onneksi on se taukotila.