Lue keskustelun säännöt.
Mä pelkään, että kuolen tähän syömishäiriöön
18.09.2015 |
Olen jo muutamaan otteeseen aiemminkin tänne kirjoitellut. 18-vuotias kolmannen vuoden lukiolainen olen, neljässä vuodessa aion suorittaa. Eli kirjoitusrupeama alkaa keväällä. Mä oon ollut osastoilla ja sairaalassa niin monesti lukiossa, että kursseja ei ole ollut mahdollista nopeampaa tahtia suorittaa. En todellakaan halua olla poissa lukiosta enempää kuin olen jo ollut, sillä rakastan opiskelua enkä ole surkea siinä.
Sairastan kuitenkin syömishäiriötä ja masennusta. Viitisen vuotta tätä on jo takana, eikä syömishäiriölle näy loppua. Masennus ja itsetuhoisuus ovat todella paljon parempaan päin. Keskivaikeaksi on masennus lieventynyt, enkä ole tänä vuonna viillellyt kuin kolmesti. Itsemurhayritykset ovat myös jääneet historiaan. Lääkkeitä mulla ei ole ollut käytössä masennukseen (seronil-kokeilun jälkeen), ainoastaan Ketipinor ja Mirtazapin tarvittaessa unettomuuteen.
Oksennan joka päivä ja syöminen on helvettiä. Koulun jatkuessa liikunta on lisääntynyt huimasti (viiden kilometrin matka asemalta koululle) ja lukion ohessa tehtävät työt vaikuttavat myös (eläintenhoitamista monesti viikossa, fyysistä hommaa). Painoindeksini keikkuu tällä hetkellä 13:n ja 14:n välillä (172/40-41), ja alemmas heikosta yrityksestä huolimatta ollaan menossa. Kaksi vuotta sitten painoin vielä 85-90 kiloa... Päivittäin olen yrittänyt syödä ja pitää sisällä runsaskalorisempia pieniä ruokia, kuten tietynlaisia viinikumikarkkeja, noin 50 grammaa, ja se on onnistunut. Loput kalorit tulevat ruuista, joita oksentamista ennen on ehtinyt imeytyä. Tämä on ihan sairasta.
Käyn ihanalla psyk. sairaanhoitajalla, mikä on auttanut mielialaani, sekä ravitsemusterapeutilla ja kehonkuvanhäiriöihin erikoistuneella terapeutilla. Sydänoireita on kamalasti (pulssi 40-45, rytmihäiriöitä), ja ne tässä eniten pelottavat. Mä en tiedä, mitä pystyisin enää tekemään, enkä edes tiedä, miksi tämän tänne kirjoitin. Olisiko kellään neuvoja tai kokemuksia? Miten parannutaan? Kuolenko mä tähän....
Kommentit (29)
En yleensä kirjoita tänne mitään, mutta nyt oli pakko kun aihe kosketti itseä niin läheltä. Olen kärsinyt masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja syömishäiriöstä n. 7 vuotta. Avun pariin hakeuduin kuitenkin vasta kesällä 2014 pakon edessä.
Sain paniikkikohtauksia joka yö, itkin aina ennen töihin lähtöä, pyörryin töissä, söin liikaa laksatiiveja, join esim. lämmintä suolavettä, jotta oksentaminen onnistuisi helpommin, viiltelin käsiäni ja jalkojani.
Lopulta nykyinen avomieheni pakotti minut lääkäriin. Tätä ennen en ollut kertonut kenellekkään (miestä lukuun ottamatta) pahasta olostani. Perheelläni ei ollut aavistustakaan ongelmistani, eikä oikeastaan ole vieläkään. Äidilleni jäin "kiinni" jouduttuani sairaalaan unilääkkeiden yliannostuksen takia.
Itselleni henkireikiä ovat olleet mieheni sekä psyk.sairaanhoitaja. Minulle tarjottiin myös psykoterapiaa, mutta en lopulta ollutkaan tarpeeksi "terve" sen aloittamiseen. Tämän lisäksi lääkkeet ovat olleet SUURI apu. Niiden avulla pääsen läpi päivästä.
En ole vielä lähelläkään paranemista, mutta minä pärjään. On suuri saavutus, että elämä tuntuu nykyään siedettävältä, joskus jopa ihan mukavalta!
Haluan toivottaa sulle tosi paljon tsemppiä! Jostain on vaan löydettävä se voima uskoa, että ehkä joku päivä on parempi olo. Sä pystyt selviämään tästä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko saanut mitään harjoituksia, joiden avulla yrittäisit muuttaa ajatteluasi?
Kannattaa hakea apua ihan asiaan perehtyneeltä psykologilta.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:15"]
Kannattaa hakea apua ihan asiaan perehtyneeltä psykologilta.
[/quote]
Tuntuu, että tiedän teoriassa kuinka parannutaan, mutta se ei heijastu tekemisiini... Miten psykologi auttaisi? Nuoriso-osastolla psykologin luona olin, mutta en saanut tapaamisesta muuta kuin testien avulla tehdyn yksityiskohtaisen kuvauksen luonteestani...
ap
Sulla on vielä mahdollisuus kääntää suuntaa. Sitten kun olotilat on sellaisia, että toivoo kuolevansa, niin peli alkaa olla menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:24"]
Sulla on vielä mahdollisuus kääntää suuntaa. Sitten kun olotilat on sellaisia, että toivoo kuolevansa, niin peli alkaa olla menetetty.
[/quote]
Tästä on onneksi ainakin masennuksen osalta päästy. Monesti olen teho-osastolle joutunut yrityksien takia, mutta kuten sanottu, se on historiaa se.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:24"]Sulla on vielä mahdollisuus kääntää suuntaa. Sitten kun olotilat on sellaisia, että toivoo kuolevansa, niin peli alkaa olla menetetty.
[/quote]
Kroppa voi pettää aikaisemmin. Noissa mitoissa riski saada sydänkohtaus millä hetkellä vain on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset kokeilisi lääkitystä? Mulla auttoi masennukseen Sepram 40 mg ja mirtatsapin 30mg
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:30"]
Mikset kokeilisi lääkitystä? Mulla auttoi masennukseen Sepram 40 mg ja mirtatsapin 30mg
[/quote]
Mikä lääkitys auttaa syömishäiriöön? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:30"]
Mikset kokeilisi lääkitystä? Mulla auttoi masennukseen Sepram 40 mg ja mirtatsapin 30mg
[/quote]
Mikä lääkitys auttaa syömishäiriöön? ap
[/quote]
Ei mikään. Yritä nostaa BMI edes 15-16? Olen pystynyt ylläpitämään edellä mainittua semiterveellisesti.
Mitä päätätkin, hyväksy, että aikaa ei ole paljon. Voimia sinulle ja tee rohkea päätös: minä jään eloon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:30"]
Mikset kokeilisi lääkitystä? Mulla auttoi masennukseen Sepram 40 mg ja mirtatsapin 30mg
[/quote]
Mikä lääkitys auttaa syömishäiriöön? ap
[/quote]
Ei mikään. Yritä nostaa BMI edes 15-16? Olen pystynyt ylläpitämään edellä mainittua semiterveellisesti.
[/quote]
Ei mikään mutta sanoit myös kärsiväsi masennuksesta
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:43"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:40"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:30"]
Mikset kokeilisi lääkitystä? Mulla auttoi masennukseen Sepram 40 mg ja mirtatsapin 30mg
[/quote]
Mikä lääkitys auttaa syömishäiriöön? ap
[/quote]
Ei mikään. Yritä nostaa BMI edes 15-16? Olen pystynyt ylläpitämään edellä mainittua semiterveellisesti.
[/quote]
Ei mikään mutta sanoit myös kärsiväsi masennuksesta
[/quote]
Se sano myös, että on jo koittanu lääkkeitä ja masennus on laskenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vastannut mitään mun kysymykseeni, mutta ihan oikeasti ajatusmallien muuttamisesta voi olla apua. Uusilla, paremmilla malleilla korvataan niitä vanhoja. Ei tämä tietenkään yksinään auta, mutta toimii apuna.
Psykologinen vyöhyketerapia ja taideterapia. Suosittelen lämpimästi...lääkkeet eivät sinua paranna.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:47"]
Et vastannut mitään mun kysymykseeni, mutta ihan oikeasti ajatusmallien muuttamisesta voi olla apua. Uusilla, paremmilla malleilla korvataan niitä vanhoja. Ei tämä tietenkään yksinään auta, mutta toimii apuna.
[/quote]
Anteeksi, jäi huomaamatta. Olen yrittänyt, heikosti, mutta nämä ajatusmallit ovat aika tiukasti kiinni mussa... Miten ajatusmallien muuttaminen onnistuisi parhaiten?
ap
Tämä on vain minun kokemukseni ja kaikki hoitomuodot eivät sovi kaikille. Paljon on myös kiinni terapeutin ja potilaan kemioista. Mutta, mä en saanut mitään irti kognitiivisista ja muist terapioista. Ne oli sellaista " hengitä, anna ahdistuksen tulla ja mennä, kuulostele sitä" -tyyppistä huttua (sori, että sanon näin, joillekin voi toimia!), joka ei toiminut mulle ollenkaan. Ainoastaan pitkäkestoinen psykodynaaminen terapia auttoi ja todella lämmin, empaattinen, äidillinen terapeutti. Ja ei, terapia ei ollut ikuista lapsuuden kaivelua, vaan syvällistä sukeltamista omaan mieleen ja oppimista rakastamaan itseään. Hengittely ja "hyväksy itsesi sellaisina kuin olet, elä hetkessä"-mantrat ei mulle vaan toimineet eikä riittäneet.
Syömishäiriöstä voi parantua. Mieleen tulvahti omat lukiomuistot ja tuo aika, joka oli aika puhdasta helvettiä ahdistuksen, masennuksen ja sh:n kanssa. Ensin oli anoreksia, sitten pamahti päälle ahmiminen ja se vasta kamalaa olikin. Ahmin itseni lähes tajuttomuuksiin joka ilta, olin täysi zombi, sanomattakin oli selvää, että entisestä kympin tytöstä tuli lintsaaja. Häpesin itseäni, elämänhalu oli ihan poissa.
Mun vinkki on se, että hae apua. Kokeile, mikä tuntuu omalta. Ryhmäterapia? Taideterapia? Se kognitiivinen, psykodynaaminen vai jokin muu?
Haluaisin myös kysyä sinulta, mitä luulet, mikä pitää sinua kiinni syömishäiriössä? Voit kysyä sitä itseltäsi. Tällä en tarkoita, että sairaus olisi millään tavalla sinun syytäsi, mutta uskon, että usein syömishäiriöisillä häiriö myös tuo elämään jotain, mitä ilman ei uskalla elää. Minulle se oli tapa rangaista itseäni, olin oppinut vihaamaan itseäni. Se oli myös puskuri minun ja maailmanvälillä. Anorektisuus toi jonkinlaista olemassaolon oikeutusta, ahminen taas kuin kännit tai huume, joka turrutti valtavan yksinöisyyden, hädän ja ahdistuksen.
Voimia, rakkautta ja tsemppiä. Tuosta helvetistä on ulospääsy, etsi omia polkujasi siihen, niitä on saatavilla. <3
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 19:47"]
Et vastannut mitään mun kysymykseeni, mutta ihan oikeasti ajatusmallien muuttamisesta voi olla apua. Uusilla, paremmilla malleilla korvataan niitä vanhoja. Ei tämä tietenkään yksinään auta, mutta toimii apuna.
[/quote]
Anteeksi, jäi huomaamatta. Olen yrittänyt, heikosti, mutta nämä ajatusmallit ovat aika tiukasti kiinni mussa... Miten ajatusmallien muuttaminen onnistuisi parhaiten?
ap
[/quote]
Ap ei ole mikään velvollinen vastaamaan eikä pyytelemään anteeksi vastaamattomuuttaan. Tulin ihan vihaiseksi hänen puolestaan!
ketipinorin kai pitäis lisätä ruokahalua? ootko koskaan syöny sen ottamisen jälkeen mitään vai ootko aina menny nukkumaan?
osta kunnolla syötävää kotiin, ota ketipinor ja hetken päästä maistele vähän ruokaa. Pitäis olla melkein hankaluuksia lopettaa :P
Aivosi eivät toimi ilman ravintoa. Syödä pitäisi. Kuinka valmis olet pakkoruokintaan?