Miten ratkaisisit hoitajapulan jos saisit päättää?
Mistä olet valmis joustamaan tai luopumaan?
Fakta: hoitajapula vaarantaa nykytilanteessa potilasturvallisuuden joka päivä. Tällä palkalla hoitajia ei saada tarpeeksi eli jos palkkoja ei haluta nostaa, valitsemme hoitajapulan pahenemisen.
Suomessa on kansainvälisesti verrattuna erittäin laadukas terveydenhuolto mikä on osoitettu useissa tutkimuksissa sekä tilastoissa (mm äitikuolleisuus, lapsikuolleisuus, syöpähoitojen tuloksellisuus, sairaalabakteerin määrä yms, voitte itse selvittää lisää jos kiinnostaa. Suomessa toteutetaan näyttöön perustuvaa hoitotyön ja hoitajat ovat saaneet pitkän ja monipuolisen koulutuksen. Hoitajien tehtäviin sisältyy Suomessa paljon sellaisia työtehtäviä mitkä ovat muissa maissa lääkärin tehtävänä.
Tässä omat ratkaisuehdotukseni:
- luovutaan näyttöön perustuvasta hoitotyöstä ja lasketaan hoitajien pätevyys- ja osaamisvaatimuksia (hyväksytään hoidon laadun heikkeneminen)
- priorisoidaan hoitoon pääsyä (hyväksytään se, että itse tai omainen voi jäädä ilman hoitoa)
- siirretään osa tehtävistä omaisille ja potilaille, esim potilaan syöttäminen, vuodevaatteiden vaihto, potilaan suihkuta (ollaan valmiit ottamaan hoitovastuuta tai ostamaan palvelu joltain taholta)
- nostetaan hoitomaksuja reilusti (hyväksytään se, että ihmisillä ei ole varaa hoitaa itseään)
Miten itse ratkaisisit tämän ongelman?
Kommentit (175)
En usko, että lakon taustalla on niin ikää edes kysymys palkasta, vaan yksinkertaisesti siitä ettei hoitajia ole tarpeeksi. Tämä kytkeytyy kyllä palkkaan ja mainehaittaan, mutta ensisijainen oire/ongelma on siinä ettei osastoilla ole tällä hetkellä tarpeeksi hoitajia potilasturvallisuuden takaamiseksi. Sitä tosiasiaa ei muuta se, että käsketään hoitajia olemaan valittamatta työstään. Asialle on yksinkertaisesti pakko tehdä jotain, mihin palkannosto voi kyllä auttaa. Korkeampi palkka saattaa houkutella alalle enemmän osaajia, milloin henkilöstöpulaan saadaan helpotusta. Siis, jos kunnilla on varaa maksaa korkeampia palkkoja. Toinen keino on lisätä avustavan henkilökunnan määrää, mikä myös nostaa kuluja, mutta luo samalla myös työpaikkoja, tuo verotuloja ja vähentää sosiaalimaksujen määrää, kun työllistymisluvut nousevat.
Osastoille pakollinen sukupuolikiintiö. Nyt kun akat keskenään tappelee niin työt jää tekemättä. Kiintiömiesten palkkaus kuntoon, että heitä saadaan hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajapulassa ei ole kyse vain palkasta.
Tilanne on se, että hoitajat ovat nyt viimeiset 20-vuotta ihan itse omalla aktiivisella toiminnallaan olleet mukana luomassa alalle imagoa jossa työ on paskaa ja palkka myös.
Nyt jos mietitään sitten sitä, että meillä on nuori joka miettii mitähän tässä lähtisi lukemaan niin valitseekohan hän opinnoikseen alan jossa työ on alan ammattilaistenkin mukaan paskaa ja palkka myös? Alan oman ammattiyhdistysliike myös huutaa ja polkee jalkaa, kun hallitus yrittää rajata suojatyön osuuden sellaiseksi, että ihmishenkien menetykseltä säästytään, joka osoittaa myös sen, että nykymaailmassa ala ei sovellu edes sitä kutsumuksenaan pitäville, koska muut arvot ovat jyränneet ihmishenkien säilyttämisen edelle.
Meillä on olemassa myös toisenlainen tulokulma asiaan. Poliisien palkat eivät ole kovin hyvin, mutta tästä huolimatta ala ei ole lähtenyt itse vesittämään omaa imagoaan vaan on lähestynyt asiaa niin, että meitä tätä työtä tekeviä on aivan liian vähän ja ottaisimme mielellämme lisää tekijöitä tähän yhteiskunnan kannalta tärkeään työhön. Ei liene vaikeaa arvata kummalle ammattialalle annan oman sympatiani.Poliisin ja sairaanhoitajan työ on aika kaukana toisistaan. Jos sinä et ole tehnyt sekä poliisin että sairaanhoitajan työtä, niin mikä sinä olet arvioimaan yhtään kumpaakaan. Helppo huudella, kun huutelee täyden tietämättömyyden tuomalla varmuudella.
Minä en puhunut palkasta vaan imagosta. Kerro asiantuntijana siis oma vastakkainen mielipide, jossa osoitat, että ala on yhä edelleen vetovoimainen nuorten keskuudessa ja kertomillani asioilla ei ole ollut mitään merkitystä hoitajapulan syntymiseen?
Oletko siis sitä mieltä, että hoitajat eivät saa puhua alan ongelmista? Tätähän työnantajaosapuoli toivoo ja avoimesti ongelmia esiin tuovat mielellään leimataan lietsojiksi, aivan kuten on Tehylle tehty.
Olen itse valmistunut alalle reilu 20 vuotta sitten ja nähnyt hoitoalan alamäen. Asioita on yritetty korjata hyvällä ja pahalla mutta jostain syystä työnantajilla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa saati yritystä parantaa hoitoalan työoloja. Sen sijaan on kurjitettu entisestään, on viety lomarahat, pidennetty työaikaa, estetty irtisanoutuminen ja pian viedään myös oikeus lakkoilla. Pitäisikö meidän todella kannustaa nuoria hoitoalalle??? Olen itse vaihtanut jo alaa ja suosittelen sitä myös muille. Alan vaihdoksen myötä palkkani nousi ja henkinen vastuu väheni, koen tällä hetkellä olevani arvostettu työntekijä jolla on oikeuksia ja jonka työpanosta arvostetaan. Hoitoalalla teet työnantajan mielestä aina liian vähän ja liian hitaasti, lisäksi saat kärsiä ainaista valitusta potilailta ja omaisilta, sillä hoitaja on se, jolla uskalletaan valittaa ja jonka odotetaan ratkaisevan kaikki terveydenhuollon ongelmat.
Jatkan vielä, että hoitoalan ongelmat tulevat esiin myös runsaina sairauslomina, ennenaikaisina eläköitymisinä, työlobarometreissä, kunta10 jne. Kyse ei ole mistään kuvitellusta ongelmasta vaan ihan todellisesta kriisistä. Me veronmaksajat maksamme näiden ongelmien seurauksia koko ajan mutta siltikään niitä ei haluta ratkaista!
Mitään ongelmaa ei edes ole. Juoruilevat akat vaan valittavat kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Hankinta osaaminen julkisella sektorilla on naurun aihe, ohjelmistotalojen myyntitykit imevät raakileilla ja huonosti toimivilla ohjelmilla satoja miljoonia euroja ja juuri tältä julkiselta sektorilta. Tämä ohjelmistotalojen julkisen sektorin rahastus pitää saada kuriin ja sieltä syntyneistä säästöistä voisi sitten saada hoitajien palkkaan korotusta. Ja tämä on siis vasta yksi säästön kohde.
Aamen tälle kommentille.
Olen sh ja nipinnapin hengissä selvinnyt ns. organisaatiomuutoksesta yksikössäni.
Todellakin hankinnat olivat järjettömiä, kalliita, osaksi täysin turhia, ja osa hankinnoista on suorastaan tehnyt hoitajien, erityisesti sairaamhoitajien, työstä entistäkin kuormittavampaa.
Esim meillekin tuli uusi potilastietojärjestelmä. Koulutusta uuteen järjestelmään saimme 2h.
Järjestelmä on edellistäkin järjestelmää jäykempi, monimutkaisempi ja työläämpi.
Esim yhden lääkkeen antokirjaus vaatii järkyttävän määrään klikkailua ja välilehtien avaamista. Aikaa, jota ei ole, kuluu juuri tälläiseen sälään.
Samassa rytäkässä yksikköömme hankittiin valtava määrä erilaisia kuntoutus,-ja siirtovälineitä. Itsessään ajatus kuulostaa hienolta. Ja nyt tuleekin se mutta.
Välineitä on valtava määrä, kuka lie saanut valtuudet ja määrärahat.
Osa on yksikössömme käyttökelvottomia, potilasaines on sellaista, joille välineet eivät sovi.
Lisäksi on tilattu hienoja ja kalliita potilasnostimia ja liikkumisen apuvälineitö, joiden käyttöön ei ole annettu koulutusta. Eli jos et tiedä mitä teet näiden välineiden kanssa, tuloksena voi olla vakava potilasturvallisuuden ja työturvallisuuden vaarantaminen.
Ja vastaavia esimerkkejä on pilvin pimein.
Lisäisin vielä kuitenkin sen, että todellakin hankinnoista vastaavat ihmiset, jotka tuskin ovat yksiköihin jalallaan astuneet, saati oikeaa potilasta hoitaneet.
Kysyn, kun en tiedä: Onko sairaanhoito-oppilaitoksissa jäänyt opiskelupaikkoja täyttämättä?
Jos on, silloin ymmärrän miksi poru hoitajapulasta ja että haalitaan jopa kielitaidottomia hoitajia ulkomailta. Jos ei ole, miksi aloituspaikkoja ei lisätä?
Itse työskentelen epäpätevänä lastenhoitajana päiväkodissa, missä myös jatkuva hoitajapula. Yrityksistäni huolimatta en pääse/mahdu koulutukseen, jotta voisin pätevöityä. Työtä lasten kanssa olen tehnyt jo 23 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajapulassa ei ole kyse vain palkasta.
Tilanne on se, että hoitajat ovat nyt viimeiset 20-vuotta ihan itse omalla aktiivisella toiminnallaan olleet mukana luomassa alalle imagoa jossa työ on paskaa ja palkka myös.
Nyt jos mietitään sitten sitä, että meillä on nuori joka miettii mitähän tässä lähtisi lukemaan niin valitseekohan hän opinnoikseen alan jossa työ on alan ammattilaistenkin mukaan paskaa ja palkka myös? Alan oman ammattiyhdistysliike myös huutaa ja polkee jalkaa, kun hallitus yrittää rajata suojatyön osuuden sellaiseksi, että ihmishenkien menetykseltä säästytään, joka osoittaa myös sen, että nykymaailmassa ala ei sovellu edes sitä kutsumuksenaan pitäville, koska muut arvot ovat jyränneet ihmishenkien säilyttämisen edelle.
Meillä on olemassa myös toisenlainen tulokulma asiaan. Poliisien palkat eivät ole kovin hyvin, mutta tästä huolimatta ala ei ole lähtenyt itse vesittämään omaa imagoaan vaan on lähestynyt asiaa niin, että meitä tätä työtä tekeviä on aivan liian vähän ja ottaisimme mielellämme lisää tekijöitä tähän yhteiskunnan kannalta tärkeään työhön. Ei liene vaikeaa arvata kummalle ammattialalle annan oman sympatiani.Poliisin ja sairaanhoitajan työ on aika kaukana toisistaan. Jos sinä et ole tehnyt sekä poliisin että sairaanhoitajan työtä, niin mikä sinä olet arvioimaan yhtään kumpaakaan. Helppo huudella, kun huutelee täyden tietämättömyyden tuomalla varmuudella.
Minä en puhunut palkasta vaan imagosta. Kerro asiantuntijana siis oma vastakkainen mielipide, jossa osoitat, että ala on yhä edelleen vetovoimainen nuorten keskuudessa ja kertomillani asioilla ei ole ollut mitään merkitystä hoitajapulan syntymiseen?
Oletko siis sitä mieltä, että hoitajat eivät saa puhua alan ongelmista? Tätähän työnantajaosapuoli toivoo ja avoimesti ongelmia esiin tuovat mielellään leimataan lietsojiksi, aivan kuten on Tehylle tehty.
Olen itse valmistunut alalle reilu 20 vuotta sitten ja nähnyt hoitoalan alamäen. Asioita on yritetty korjata hyvällä ja pahalla mutta jostain syystä työnantajilla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa saati yritystä parantaa hoitoalan työoloja. Sen sijaan on kurjitettu entisestään, on viety lomarahat, pidennetty työaikaa, estetty irtisanoutuminen ja pian viedään myös oikeus lakkoilla. Pitäisikö meidän todella kannustaa nuoria hoitoalalle??? Olen itse vaihtanut jo alaa ja suosittelen sitä myös muille. Alan vaihdoksen myötä palkkani nousi ja henkinen vastuu väheni, koen tällä hetkellä olevani arvostettu työntekijä jolla on oikeuksia ja jonka työpanosta arvostetaan. Hoitoalalla teet työnantajan mielestä aina liian vähän ja liian hitaasti, lisäksi saat kärsiä ainaista valitusta potilailta ja omaisilta, sillä hoitaja on se, jolla uskalletaan valittaa ja jonka odotetaan ratkaisevan kaikki terveydenhuollon ongelmat.
En,
1. On eri asia kertoa alan epäkohdista kuin leimata se paskaksi työksi jota tehdään paskalla palkalla.
2. On eri asia kertoa alan epäkohdista kuin alkaa vastustamaan suojatyön osuutta (ei tarkoita sitä, että lakko-oikeus kielletään kokonaan). Suojatyö on nimenomaan on tarkoitettu ihmiselämien turvaamiseen, joka on koko alan tarkoitus ja syy sen olemassaoloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin avustajahoitajat kirjoitti:
Ottaisin vanhoja hoitajia vanhusten peseytymiseen ja vessatukseen sekä sairaslomalla olevia jotka ei pysty enää urakkatyöhön mutta osaa muuten homman ja voi tehdä kevyempiä tehtäviä kuten vaihtaa lakanat tai pestä tekohampaita niin osa aikaisesti ilman että he menettää sen perustulon eläkkeen tai muun tuen sen takia. Olisivat auttamassa potilaan perushoitoa. Pelkästään syöttäminen juottaminen hiusten kampaaminen parran ajo vie aikaa.
Tällaisiin aputehtäviin voisi palkata myös nuoria. Jokainen osaa vaihtaa lakanat. Muutenkin jos miettii esim. lähihoitajan koulutusta, niin se on täysin ylipitkä siihen nähden mitä se työ oikeasti on. Suurin osa ihan peruselämän taitoja. Tähän ehdottaisin ratkaisuksi, että lähihoitajan koulutus olisi vuoden mittainen. Tällainen vuoden mittainen koulutus voisi olla ratkaisu myös kymppiluokalle, kun kaikki eivät saa haluamaansa opiskelupaikkaa. Lähihoitajan lisäksi vuoden mittaisia koulutuksia riittäisi catering, matkailu jne. aloille
Voi elämäni teitä ihmisiä, kun ette tiedä vanhustyöstä mitään. Suurin osa vanhuksisat on niin huonokuntoisia, että vaatii tietämystä ergonomiasta ja tiettyjen kinestisten otteiden hallitsemista, että heidät saa edes ylös tuolilta. Ja monesti sekään ei riitä. Lisäksi vanhusten keho ei kestä rasitusta samalla tavalla kuin nuorilla, olkapäistä liika nykiminen saa ne sijoiltaan. Nosturien ja hissien ja muiden laitteiden käyttöön vaaditaan erillistä koulutusta. Lisäksi osa vanhuksista on myös väkivaltaisia, vihaisia. Entäs aseptiikka näissä töissä? Käsihygienia on erittäin tärkeää perustyössäkin, muutoin hoitaja lähtee levittelemään noroa ja koronaa ympäriinsä kaikille potilaille. JA lähihoitajien palkka on jo yksityisissä palvelutaloissa sen 2000 euroa. Kuinka paljon vähemmän näille hoiva-avustajille lopulta voidaan maksaa lain mukaan, jotta saataisiin säästöjä?
Edellinen jatkaa: ja tiesittekö ettei se lakanoidenkaan vaihtaminen palvelukodeissa ole niin simppeliä. Lakanat pitää laittaa armeijamaisesti niin, että tulipalon syttyessä asukkaan saa vedettyä patjalla ulos talosta. Käytössä on liukulakana ja siirtolakana, jotka pitää sijoittaa oikein, jotta siirtely onnistuu. Vaihtaessa täytyy osata sijoittaa lakanat oikeisiin pusseihin, ja pestä oikealla pesuyhdistelmällä, jotta bakteerit lähtevät. Jos patja on koskenut eritteeseen, sen käsittely vaatii erillisiä antibakteerisia käsittelyaineita. Suurin osa potilaiden lakanavaihdoista tehdään potilaan ollessa sängyssä. Tämä vaatii ergonomiataitoja. Potilaan asettelu vaatii ohjausta, jotta potilas ei saa makuuhaavoja, ja lisäksi lihasvoimaa. Syöttäminenkään ei ole niin simppeliä. Osa syötettävistä voi tukehtua tai vetää ruokaa henkeen, jolloin potilasta pitää käänellä vuoteessa ja elvytystaidotkin ovat tarpeen ja imukonettakin pitäisi osata käyttää.
Jo tällä hetkellä noita työtehtäviä tekee laikkarit, sellaisissa paikoissa, joissa niitä laikkareita vielä avustaviin työtehtäviin käytetään. Ja todellakin siihen työhön pystyy kuka tahansa täysjärkinen ihminen, viimeistään pienen perehdyttämisen jälkeen. Ainoa on tuo elvytys/imeminen &ergonomiset siirrot, mutta kyllähän siellä edelleen ne hoitajat on, jotka voi hälyttää apuun tuollaisissa tilanteissa.
Olen itse tehnyt useamman vuoden laikkarin hommaa, juurikin kaikkia noita työtehtäviä, joita listasit. Tosin kuvaisin työtä ehkä pikemminkin "hoiva-avustajan" tai "laitosapulaisen" työksi kuin laitoshuoltajan/toimitilahuoltajan työksi, sillä miellän tehneeni huomattavasti simppelimpää työtä kuin moni tuntemani "varsinainen" laikkari. Ja kyllä, se avustava työkin on osattava tehdä kunnolla, mutta nuo yllä kuvatut työtehtävät oppii todella helposti! Ei siihen toki jokainen pysty, mutta suurin osa kyllä.
Ja tuo palkka-asia. Kovin paljoa alle tuon 2000e/yksityisellä ei tosiaan voisi maksaa, mutta jo parin sadan ero palkassa tekee todella suuren säästön, kun ajatellaan kokonaiskuvaa yrityksen/kunnan/hyvinvointialueen/valtion tasolla. Työhön voisi olla esim. muutaman kuukauden kurssitus. Joku nyt varmaan älähtää, että palkkaero lähäreihin olisi sitten liian pieni, mutta oikeasti, lähihoitajakoulutuksestakaan ei ole kuin n. 1,5 v varsinaisia ammattiaineita. Aika nopea ja simppeli koulutus se on sekin. Tässä olisi hyvä mahdollisuus työllistää myös vajaatyökykyisiä, jos luotaisiin osa-aikatyötä, ja helpotettaisiin työn vastaanottamista purkamalla byrokratiahimmeleitä niin, että työn vastaanottaminen ei aiheuttaisi ongelmia muiden tukien saannin kanssa, kuten nyt on.
Opiskelin itse noiden "avustavien töiden" vuosien jälkeen lähäriksi, ja ehdin tehdä sitäkin työtä useamman vuoden eri paikoissa. Fyysisistä syistä johtuen jouduin kuitenkin lopettamaan, ja nyt olen ollut pitkällä sairauslomalla pohtimassa, mihin työhön minut voisi oikein kuntouttaa. Jos olisi olemassa mahdollisuus esim. 4 h vuoroihin tuollaisissa avustavissa hommissa, lähtisin riemusta kiljuen niihin töihin. Ja uskoisin, että työpanoksestani (keittiöhommat, pyykkihuolto, ruokailussa avustaminen, lisäsilmäparina toimiminen, käännöissä ja siirrossa avustaminen ym.) olisi varmasti myös esim. tehostetussa palveluasumisessa apua, kun varsinaiset hoitajat voisivat keskittyä siihen haastavampaan hoitotyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajapulassa ei ole kyse vain palkasta.
Tilanne on se, että hoitajat ovat nyt viimeiset 20-vuotta ihan itse omalla aktiivisella toiminnallaan olleet mukana luomassa alalle imagoa jossa työ on paskaa ja palkka myös.
Nyt jos mietitään sitten sitä, että meillä on nuori joka miettii mitähän tässä lähtisi lukemaan niin valitseekohan hän opinnoikseen alan jossa työ on alan ammattilaistenkin mukaan paskaa ja palkka myös? Alan oman ammattiyhdistysliike myös huutaa ja polkee jalkaa, kun hallitus yrittää rajata suojatyön osuuden sellaiseksi, että ihmishenkien menetykseltä säästytään, joka osoittaa myös sen, että nykymaailmassa ala ei sovellu edes sitä kutsumuksenaan pitäville, koska muut arvot ovat jyränneet ihmishenkien säilyttämisen edelle.
Meillä on olemassa myös toisenlainen tulokulma asiaan. Poliisien palkat eivät ole kovin hyvin, mutta tästä huolimatta ala ei ole lähtenyt itse vesittämään omaa imagoaan vaan on lähestynyt asiaa niin, että meitä tätä työtä tekeviä on aivan liian vähän ja ottaisimme mielellämme lisää tekijöitä tähän yhteiskunnan kannalta tärkeään työhön. Ei liene vaikeaa arvata kummalle ammattialalle annan oman sympatiani.Poliisin ja sairaanhoitajan työ on aika kaukana toisistaan. Jos sinä et ole tehnyt sekä poliisin että sairaanhoitajan työtä, niin mikä sinä olet arvioimaan yhtään kumpaakaan. Helppo huudella, kun huutelee täyden tietämättömyyden tuomalla varmuudella.
Minä en puhunut palkasta vaan imagosta. Kerro asiantuntijana siis oma vastakkainen mielipide, jossa osoitat, että ala on yhä edelleen vetovoimainen nuorten keskuudessa ja kertomillani asioilla ei ole ollut mitään merkitystä hoitajapulan syntymiseen?
Oletko siis sitä mieltä, että hoitajat eivät saa puhua alan ongelmista? Tätähän työnantajaosapuoli toivoo ja avoimesti ongelmia esiin tuovat mielellään leimataan lietsojiksi, aivan kuten on Tehylle tehty.
Olen itse valmistunut alalle reilu 20 vuotta sitten ja nähnyt hoitoalan alamäen. Asioita on yritetty korjata hyvällä ja pahalla mutta jostain syystä työnantajilla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa saati yritystä parantaa hoitoalan työoloja. Sen sijaan on kurjitettu entisestään, on viety lomarahat, pidennetty työaikaa, estetty irtisanoutuminen ja pian viedään myös oikeus lakkoilla. Pitäisikö meidän todella kannustaa nuoria hoitoalalle??? Olen itse vaihtanut jo alaa ja suosittelen sitä myös muille. Alan vaihdoksen myötä palkkani nousi ja henkinen vastuu väheni, koen tällä hetkellä olevani arvostettu työntekijä jolla on oikeuksia ja jonka työpanosta arvostetaan. Hoitoalalla teet työnantajan mielestä aina liian vähän ja liian hitaasti, lisäksi saat kärsiä ainaista valitusta potilailta ja omaisilta, sillä hoitaja on se, jolla uskalletaan valittaa ja jonka odotetaan ratkaisevan kaikki terveydenhuollon ongelmat.
Jatkan vielä, että hoitoalan ongelmat tulevat esiin myös runsaina sairauslomina, ennenaikaisina eläköitymisinä, työlobarometreissä, kunta10 jne. Kyse ei ole mistään kuvitellusta ongelmasta vaan ihan todellisesta kriisistä. Me veronmaksajat maksamme näiden ongelmien seurauksia koko ajan mutta siltikään niitä ei haluta ratkaista!
Minä en sanonut myöskään niin, että kertomanne ongelmat olisivat kuviteltuja, mutta mitä enemmän menette argumentaatioissanne siihen, että ala itsessään on paskaa ja mitä enemmän osoitatte toimillanne, että ihmishengen pelastamisella on teille euromääräinen hinta jonka alittuminen johtaa siihen, että pelastusta ei tule niin sitä vähemmän meillä on tulevaisuudessa nuoria jotka alalle lähtevät. Tämä stigma jää alaan ja siitä on todella vaikeaa päästä eroon, vaikka palkkaus ja resurssit jonain päivänä saataisiinkin kuntoon,
Byroslaviaa ja kartellisointia pitäisi karsia rutkasti, läheskään kaikki tehtävät terveydenhuollossa ei todellisuudessa vaadi kummoisiakaan taitoja saati monen vuoden kouluja...
Laskisin siis kaikkien verotusta ja veisin koko alaa yksityisemmälle puolelle, ideaalin ollessa se, että jokainen alalla työskentelevä olisi oma itsenäinen yhden miehen/naisen yritys.
Samaa pitäisi tehdä myös lääkkeiden, koneiden ja tarvikkeiden valmistuksen ja käytön suhteen, mitä enemmän tervettä kilpailua saadaan aikaiseksi, sitä paremmin kaikki saavat rahoilleen vastinettakin.
Liiallinen keskittyminen standardeihin ja lisensseihin tekee koko touhusta vain kankeaa ja hidasta.
Jos en halua antaa rahojani kuin sille halvalle "valelääkärille", niin millä perusteella en saisi omaa terveydenhoitoani näinkin toteuttaa?
Myös lääkkeiden myynti tulisi vapauttaa paljon laajemmaksi kuin nykyisin, on epäreilua että apteekit saa myydä vaikka mitä krääsää ja namii, mutta kaupat ja kioskit ei saa myydä melkeinpä mitään apteekin tuotteita.
Ainiin, mutta sittenhän koko menosta tulisi reilumpaa ja eräät mitään tuottamattomat osaset koko kuviossa joutuisikin itse sinne kortistoon ekspertöimään, kyllä tää nykyinen systeemi on vaan hyvä!
Pieni konsti mutta iso apu vuosien päästä: lääkäreitä tulisi kouluttaa HUOMATTAVASTI enemmän ja lisäksi haalia heitä ulkomailta tänne. Lääkäriliitto pitää yllä lääkäripulaa täysin keinotekoisesti pitääkseen palkat korkeina.
Lisätarjonta on ainut tapa hillitä lääkärien älyttömiä palkkoja. Kun lääkärien ökypalkoista voisi leikata, rahaa jäisi hoitajillekin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajapulassa ei ole kyse vain palkasta.
Tilanne on se, että hoitajat ovat nyt viimeiset 20-vuotta ihan itse omalla aktiivisella toiminnallaan olleet mukana luomassa alalle imagoa jossa työ on paskaa ja palkka myös.
Nyt jos mietitään sitten sitä, että meillä on nuori joka miettii mitähän tässä lähtisi lukemaan niin valitseekohan hän opinnoikseen alan jossa työ on alan ammattilaistenkin mukaan paskaa ja palkka myös? Alan oman ammattiyhdistysliike myös huutaa ja polkee jalkaa, kun hallitus yrittää rajata suojatyön osuuden sellaiseksi, että ihmishenkien menetykseltä säästytään, joka osoittaa myös sen, että nykymaailmassa ala ei sovellu edes sitä kutsumuksenaan pitäville, koska muut arvot ovat jyränneet ihmishenkien säilyttämisen edelle.
Meillä on olemassa myös toisenlainen tulokulma asiaan. Poliisien palkat eivät ole kovin hyvin, mutta tästä huolimatta ala ei ole lähtenyt itse vesittämään omaa imagoaan vaan on lähestynyt asiaa niin, että meitä tätä työtä tekeviä on aivan liian vähän ja ottaisimme mielellämme lisää tekijöitä tähän yhteiskunnan kannalta tärkeään työhön. Ei liene vaikeaa arvata kummalle ammattialalle annan oman sympatiani.Poliisin ja sairaanhoitajan työ on aika kaukana toisistaan. Jos sinä et ole tehnyt sekä poliisin että sairaanhoitajan työtä, niin mikä sinä olet arvioimaan yhtään kumpaakaan. Helppo huudella, kun huutelee täyden tietämättömyyden tuomalla varmuudella.
Minä en puhunut palkasta vaan imagosta. Kerro asiantuntijana siis oma vastakkainen mielipide, jossa osoitat, että ala on yhä edelleen vetovoimainen nuorten keskuudessa ja kertomillani asioilla ei ole ollut mitään merkitystä hoitajapulan syntymiseen?
Oletko siis sitä mieltä, että hoitajat eivät saa puhua alan ongelmista? Tätähän työnantajaosapuoli toivoo ja avoimesti ongelmia esiin tuovat mielellään leimataan lietsojiksi, aivan kuten on Tehylle tehty.
Olen itse valmistunut alalle reilu 20 vuotta sitten ja nähnyt hoitoalan alamäen. Asioita on yritetty korjata hyvällä ja pahalla mutta jostain syystä työnantajilla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa saati yritystä parantaa hoitoalan työoloja. Sen sijaan on kurjitettu entisestään, on viety lomarahat, pidennetty työaikaa, estetty irtisanoutuminen ja pian viedään myös oikeus lakkoilla. Pitäisikö meidän todella kannustaa nuoria hoitoalalle??? Olen itse vaihtanut jo alaa ja suosittelen sitä myös muille. Alan vaihdoksen myötä palkkani nousi ja henkinen vastuu väheni, koen tällä hetkellä olevani arvostettu työntekijä jolla on oikeuksia ja jonka työpanosta arvostetaan. Hoitoalalla teet työnantajan mielestä aina liian vähän ja liian hitaasti, lisäksi saat kärsiä ainaista valitusta potilailta ja omaisilta, sillä hoitaja on se, jolla uskalletaan valittaa ja jonka odotetaan ratkaisevan kaikki terveydenhuollon ongelmat.
Jatkan vielä, että hoitoalan ongelmat tulevat esiin myös runsaina sairauslomina, ennenaikaisina eläköitymisinä, työlobarometreissä, kunta10 jne. Kyse ei ole mistään kuvitellusta ongelmasta vaan ihan todellisesta kriisistä. Me veronmaksajat maksamme näiden ongelmien seurauksia koko ajan mutta siltikään niitä ei haluta ratkaista!
Minä en sanonut myöskään niin, että kertomanne ongelmat olisivat kuviteltuja, mutta mitä enemmän menette argumentaatioissanne siihen, että ala itsessään on paskaa ja mitä enemmän osoitatte toimillanne, että ihmishengen pelastamisella on teille euromääräinen hinta jonka alittuminen johtaa siihen, että pelastusta ei tule niin sitä vähemmän meillä on tulevaisuudessa nuoria jotka alalle lähtevät. Tämä stigma jää alaan ja siitä on todella vaikeaa päästä eroon, vaikka palkkaus ja resurssit jonain päivänä saataisiinkin kuntoon,
Sinulla on varmaan hyviä ehdotuksia siitä, miten hoitoalan ongelmat ratkaistaan?!?
Ja se, että hoitaja vaihtaa alaa tai on lakossa, ei tarkoita sitä, että hän arvottaa ihmishenkiä rahassa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta työskennellä hoitoalalla ja lakko-oikeus koskee myös hoitajia.
Työnantaja on ajanut toimillaan tilanteen siihen, että tilanne on jatkuvasti kriittinen. Työnantaja on jo vuosia toiminut siten, että potilaiden annetaan kärsiä huonosta hoidosta tai hoidon puutteesta, kunhan vaan ei tarvitse maksaa hoitajille enempää. Työnantaja on arvottanut potilaiden hengen, hoitajan ei tarvitse toimia tilanteen pelastajana. Emme elä enää 1900-luvun alkua!
Vierailija kirjoitti:
Kysyn, kun en tiedä: Onko sairaanhoito-oppilaitoksissa jäänyt opiskelupaikkoja täyttämättä?
Jos on, silloin ymmärrän miksi poru hoitajapulasta ja että haalitaan jopa kielitaidottomia hoitajia ulkomailta. Jos ei ole, miksi aloituspaikkoja ei lisätä?
Itse työskentelen epäpätevänä lastenhoitajana päiväkodissa, missä myös jatkuva hoitajapula. Yrityksistäni huolimatta en pääse/mahdu koulutukseen, jotta voisin pätevöityä. Työtä lasten kanssa olen tehnyt jo 23 vuotta.
Ainakin viime vuonna muistaakseni Imatralla lähihoitajaopintoihin oli yksi ainoa hakija. Suomessa väestö ikääntyy, suuret ikäluokat ovat jo 70+ ja erityisesti vanhustenhuollossa työvoiman tarve kasvaa. Kohta seuraavaksi suurin ikäluokka eli me 60+ aletaan valua vanhuuseläkkeelle. Myös hoitoalalta. Uusia hoitajia pitäisi siis palkata enemmän kuin alalta lähtee (työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeelle tai muihin töihin). Lisäksi hoitoalalla tarvitaan paljon sijaisia. Sijaistamaan vuosilomia, sairaslomia, vanhempainvapaita, opintovapaita ja vuorotteluvapaita. Mä tein aikoinaan lähes 10 vuotta sairaanhoitajan hommia hoitaen pelkästään sijaisuuksia. Aina oli joku äitiyslomalla tai hoitovapaalla, vuosilomalla tai pitkällä sairaslomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajapulassa ei ole kyse vain palkasta.
Tilanne on se, että hoitajat ovat nyt viimeiset 20-vuotta ihan itse omalla aktiivisella toiminnallaan olleet mukana luomassa alalle imagoa jossa työ on paskaa ja palkka myös.
Nyt jos mietitään sitten sitä, että meillä on nuori joka miettii mitähän tässä lähtisi lukemaan niin valitseekohan hän opinnoikseen alan jossa työ on alan ammattilaistenkin mukaan paskaa ja palkka myös? Alan oman ammattiyhdistysliike myös huutaa ja polkee jalkaa, kun hallitus yrittää rajata suojatyön osuuden sellaiseksi, että ihmishenkien menetykseltä säästytään, joka osoittaa myös sen, että nykymaailmassa ala ei sovellu edes sitä kutsumuksenaan pitäville, koska muut arvot ovat jyränneet ihmishenkien säilyttämisen edelle.
Meillä on olemassa myös toisenlainen tulokulma asiaan. Poliisien palkat eivät ole kovin hyvin, mutta tästä huolimatta ala ei ole lähtenyt itse vesittämään omaa imagoaan vaan on lähestynyt asiaa niin, että meitä tätä työtä tekeviä on aivan liian vähän ja ottaisimme mielellämme lisää tekijöitä tähän yhteiskunnan kannalta tärkeään työhön. Ei liene vaikeaa arvata kummalle ammattialalle annan oman sympatiani.Poliisin ja sairaanhoitajan työ on aika kaukana toisistaan. Jos sinä et ole tehnyt sekä poliisin että sairaanhoitajan työtä, niin mikä sinä olet arvioimaan yhtään kumpaakaan. Helppo huudella, kun huutelee täyden tietämättömyyden tuomalla varmuudella.
Minä en puhunut palkasta vaan imagosta. Kerro asiantuntijana siis oma vastakkainen mielipide, jossa osoitat, että ala on yhä edelleen vetovoimainen nuorten keskuudessa ja kertomillani asioilla ei ole ollut mitään merkitystä hoitajapulan syntymiseen?
Oletko siis sitä mieltä, että hoitajat eivät saa puhua alan ongelmista? Tätähän työnantajaosapuoli toivoo ja avoimesti ongelmia esiin tuovat mielellään leimataan lietsojiksi, aivan kuten on Tehylle tehty.
Olen itse valmistunut alalle reilu 20 vuotta sitten ja nähnyt hoitoalan alamäen. Asioita on yritetty korjata hyvällä ja pahalla mutta jostain syystä työnantajilla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa saati yritystä parantaa hoitoalan työoloja. Sen sijaan on kurjitettu entisestään, on viety lomarahat, pidennetty työaikaa, estetty irtisanoutuminen ja pian viedään myös oikeus lakkoilla. Pitäisikö meidän todella kannustaa nuoria hoitoalalle??? Olen itse vaihtanut jo alaa ja suosittelen sitä myös muille. Alan vaihdoksen myötä palkkani nousi ja henkinen vastuu väheni, koen tällä hetkellä olevani arvostettu työntekijä jolla on oikeuksia ja jonka työpanosta arvostetaan. Hoitoalalla teet työnantajan mielestä aina liian vähän ja liian hitaasti, lisäksi saat kärsiä ainaista valitusta potilailta ja omaisilta, sillä hoitaja on se, jolla uskalletaan valittaa ja jonka odotetaan ratkaisevan kaikki terveydenhuollon ongelmat.
En,
1. On eri asia kertoa alan epäkohdista kuin leimata se paskaksi työksi jota tehdään paskalla palkalla.
2. On eri asia kertoa alan epäkohdista kuin alkaa vastustamaan suojatyön osuutta (ei tarkoita sitä, että lakko-oikeus kielletään kokonaan). Suojatyö on nimenomaan on tarkoitettu ihmiselämien turvaamiseen, joka on koko alan tarkoitus ja syy sen olemassaoloon.
Missä työssä joudutaan käsittelemään ihan oikeaa paskaa enemmän kuin hoitotyössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitajapulassa ei ole kyse vain palkasta.
Tilanne on se, että hoitajat ovat nyt viimeiset 20-vuotta ihan itse omalla aktiivisella toiminnallaan olleet mukana luomassa alalle imagoa jossa työ on paskaa ja palkka myös.
Nyt jos mietitään sitten sitä, että meillä on nuori joka miettii mitähän tässä lähtisi lukemaan niin valitseekohan hän opinnoikseen alan jossa työ on alan ammattilaistenkin mukaan paskaa ja palkka myös? Alan oman ammattiyhdistysliike myös huutaa ja polkee jalkaa, kun hallitus yrittää rajata suojatyön osuuden sellaiseksi, että ihmishenkien menetykseltä säästytään, joka osoittaa myös sen, että nykymaailmassa ala ei sovellu edes sitä kutsumuksenaan pitäville, koska muut arvot ovat jyränneet ihmishenkien säilyttämisen edelle.
Meillä on olemassa myös toisenlainen tulokulma asiaan. Poliisien palkat eivät ole kovin hyvin, mutta tästä huolimatta ala ei ole lähtenyt itse vesittämään omaa imagoaan vaan on lähestynyt asiaa niin, että meitä tätä työtä tekeviä on aivan liian vähän ja ottaisimme mielellämme lisää tekijöitä tähän yhteiskunnan kannalta tärkeään työhön. Ei liene vaikeaa arvata kummalle ammattialalle annan oman sympatiani.Poliisin ja sairaanhoitajan työ on aika kaukana toisistaan. Jos sinä et ole tehnyt sekä poliisin että sairaanhoitajan työtä, niin mikä sinä olet arvioimaan yhtään kumpaakaan. Helppo huudella, kun huutelee täyden tietämättömyyden tuomalla varmuudella.
Minä en puhunut palkasta vaan imagosta. Kerro asiantuntijana siis oma vastakkainen mielipide, jossa osoitat, että ala on yhä edelleen vetovoimainen nuorten keskuudessa ja kertomillani asioilla ei ole ollut mitään merkitystä hoitajapulan syntymiseen?
Oletko siis sitä mieltä, että hoitajat eivät saa puhua alan ongelmista? Tätähän työnantajaosapuoli toivoo ja avoimesti ongelmia esiin tuovat mielellään leimataan lietsojiksi, aivan kuten on Tehylle tehty.
Olen itse valmistunut alalle reilu 20 vuotta sitten ja nähnyt hoitoalan alamäen. Asioita on yritetty korjata hyvällä ja pahalla mutta jostain syystä työnantajilla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa saati yritystä parantaa hoitoalan työoloja. Sen sijaan on kurjitettu entisestään, on viety lomarahat, pidennetty työaikaa, estetty irtisanoutuminen ja pian viedään myös oikeus lakkoilla. Pitäisikö meidän todella kannustaa nuoria hoitoalalle??? Olen itse vaihtanut jo alaa ja suosittelen sitä myös muille. Alan vaihdoksen myötä palkkani nousi ja henkinen vastuu väheni, koen tällä hetkellä olevani arvostettu työntekijä jolla on oikeuksia ja jonka työpanosta arvostetaan. Hoitoalalla teet työnantajan mielestä aina liian vähän ja liian hitaasti, lisäksi saat kärsiä ainaista valitusta potilailta ja omaisilta, sillä hoitaja on se, jolla uskalletaan valittaa ja jonka odotetaan ratkaisevan kaikki terveydenhuollon ongelmat.
Jatkan vielä, että hoitoalan ongelmat tulevat esiin myös runsaina sairauslomina, ennenaikaisina eläköitymisinä, työlobarometreissä, kunta10 jne. Kyse ei ole mistään kuvitellusta ongelmasta vaan ihan todellisesta kriisistä. Me veronmaksajat maksamme näiden ongelmien seurauksia koko ajan mutta siltikään niitä ei haluta ratkaista!
Minä en sanonut myöskään niin, että kertomanne ongelmat olisivat kuviteltuja, mutta mitä enemmän menette argumentaatioissanne siihen, että ala itsessään on paskaa ja mitä enemmän osoitatte toimillanne, että ihmishengen pelastamisella on teille euromääräinen hinta jonka alittuminen johtaa siihen, että pelastusta ei tule niin sitä vähemmän meillä on tulevaisuudessa nuoria jotka alalle lähtevät. Tämä stigma jää alaan ja siitä on todella vaikeaa päästä eroon, vaikka palkkaus ja resurssit jonain päivänä saataisiinkin kuntoon,
Sinulla on varmaan hyviä ehdotuksia siitä, miten hoitoalan ongelmat ratkaistaan?!?
Ja se, että hoitaja vaihtaa alaa tai on lakossa, ei tarkoita sitä, että hän arvottaa ihmishenkiä rahassa. Kenelläkään ei ole velvollisuutta työskennellä hoitoalalla ja lakko-oikeus koskee myös hoitajia.
Työnantaja on ajanut toimillaan tilanteen siihen, että tilanne on jatkuvasti kriittinen. Työnantaja on jo vuosia toiminut siten, että potilaiden annetaan kärsiä huonosta hoidosta tai hoidon puutteesta, kunhan vaan ei tarvitse maksaa hoitajille enempää. Työnantaja on arvottanut potilaiden hengen, hoitajan ei tarvitse toimia tilanteen pelastajana. Emme elä enää 1900-luvun alkua!
No imago-ongelmasta irti pääseminen on keskeistä ja siihen kerroin jo ratkaisun. Jos olet seurannut yhtään talousuutisia niin olet varmaan selvillä siitä, että meillä on tällä hetkellä Venäjän ja Ukrainan sodasta aiheutunut haaste taloudelle, eli rahaa on jaettavissa vain vähän. Fakta on se, että sekä reilu palkankorotus että roimat lisäresurssit ovat taloudellista utopiaa, koska teitä on aidosti todella paljon.
Rahaa saadaan lisää vain kahdella tavalla:
1. Korottamalla veroja (se johtaa dominoefektiin jossa palkansaajat haluavat lisää palkkaa, yritykset nostavat hintojaan, työn hinta kallistuu, yritykset irtisanovat henkilöstöä, veronmaksajien määrä vähenee, työttömyyskorvauksien määrä kasvaa, veroja nostetaan lisää ym.)
2. Leikkaamalla kuluja. Suurin kustannuserä kunnille ja valtiolle ovat henkilöstökulut sivukuluineen, eli käytännössä siis kuntien ja valtion tulisi irtisanoa henkilöstöään jotta hoitajille saadaan palkkaa. Mahdollinen irtisanomisperuste olisivat siis kaiketi tuotannollistaloudelliset syyt, jos kestävät lähemmän tarkastelun.
Lisää opiskelupaikkoja.
Yksinkertaisemmat työt hoitajilta pois avustajille.
Vierailija kirjoitti:
Niin, ei kai paljoa vaihtoehtoja ole? Miksi työnantaja puoli ei ole tehnyt yhtään mitään asian ratkaisemiseksi? Onko vain luotettu siihen että kyllä hoitajat lopulta taipuu?
Onko työnantajapuolella tällä hetkellä edes mahdollisuuksia aukaista tätä solmua - siis onko heillä vaaditun korostustason toteuttamiseen edellyttämää summaa käytettävissään? Minun käsittääkseni julkisen puolen hoitajien palkat kustannetaan verovaroista ja työnantajapuoli operoi sillä summalla, jonka poliitikot ovat heille osoittaneet? Vaikka kuinka hoetaan, että poliitikkojen ei pidä sotkeutua työmarkkinaneuvotteluihin, niin tässä tapauksessa tuo väite ei pidä paikkansa. Ongelmaa ei helpota se, että ilmeisesti myös kaikille muille kunta-alan työntekijöille pitää sitten laatia samanlainen palkkaohjelma...
Loppupelissä tämä on arvovalintakysymys, mihin niitä verovaroja käytetään....
Oletko siis sitä mieltä, että hoitajat eivät saa puhua alan ongelmista? Tätähän työnantajaosapuoli toivoo ja avoimesti ongelmia esiin tuovat mielellään leimataan lietsojiksi, aivan kuten on Tehylle tehty.
Olen itse valmistunut alalle reilu 20 vuotta sitten ja nähnyt hoitoalan alamäen. Asioita on yritetty korjata hyvällä ja pahalla mutta jostain syystä työnantajilla ei ole koskaan ollut mitään mielenkiintoa saati yritystä parantaa hoitoalan työoloja. Sen sijaan on kurjitettu entisestään, on viety lomarahat, pidennetty työaikaa, estetty irtisanoutuminen ja pian viedään myös oikeus lakkoilla. Pitäisikö meidän todella kannustaa nuoria hoitoalalle??? Olen itse vaihtanut jo alaa ja suosittelen sitä myös muille. Alan vaihdoksen myötä palkkani nousi ja henkinen vastuu väheni, koen tällä hetkellä olevani arvostettu työntekijä jolla on oikeuksia ja jonka työpanosta arvostetaan. Hoitoalalla teet työnantajan mielestä aina liian vähän ja liian hitaasti, lisäksi saat kärsiä ainaista valitusta potilailta ja omaisilta, sillä hoitaja on se, jolla uskalletaan valittaa ja jonka odotetaan ratkaisevan kaikki terveydenhuollon ongelmat.