Olen todella itsekäs, nyt vasta tajuan

Hei kaikki, kusipää täällä! 

olen ollut  todella tyhmä, mutta ennenkaikkea itsekäs.  Olen tapaillut miestä, joka on eron partaalla. Näimme aluksi ilman mitään odotuksia, pelkästään kavereina. Mutta jotain tapahtui välilllämme, sitä en osaa selittäämitä se oli, mutta molemmat aistivat sen.

Olemme tuon ensinäkemisen jälkeen nähneet pari kertaa viikossa tai vähintään kerran. Hän käy tällä hetkellä omassa henkilökohtaisesa elämässään läpi vaikeita aikoja. Ja  minä tyhmä se vain haluan hänen seuraansa. eli multa puuttuu tämmöinen taito, joss ajattelisin että "hänellä on vaikeaa, anna olla rauhasa. Tai että "kyllä hän sitten ottaa yhteyttä kun jaksaa".... vaan olen ehkä enemmänkin yli-innokas saamaan edes pienen hetken hänen kanssaan. 

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä? jatkaa yhteydenpitoa ja näkemistä, koska toinen tuntuu hyvältä (tunne molemminpuolinen) vai jättää tuo mies rauhaan, antaa rypeä siinä suossa mihin hän on menossa - en edes yritä häntä lohduttaa tai saada ajatuksia muualle? itse tiedän sen, että en pysty lopettamaan, sillä vaistoan että jotain tässä on .... ja sitä ei näe, jos sitä ei elä eikä koe.

- Taustatietoja, mies naimisissa kolme lasta - eroamassa (ero laitettu vireille kuukausi sitten)

- itse olen juuri eronnut avomiehestä minulla lapset jo teinejä

- saako 45-vuotiaat  vielä rakastua :)