Vanhus ei pärjää yksin kotonaan mutta ei suostu lähtemään mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Jos pärjää korona, mutta huolena on esim kaatuminen tai että unohtaa ulos lähtiessää avaimet tai puhelimen, niin ehdottaisin turvarannekkeen käyttyöä. Rakkekkeen nappia painamalla saa yhteiden sinuun tai kodinhoitajan kännyyn jos vanhuksella on hätä. Muita kodin apuvälineitä voisi olla esim hellavahti jos liesi jää päälle tai wc tiln parannuksia liukuesteillä ja tukikahvoilla. Apuvälineitä löytyy myös aina sukanvetimestä alkaen.

Ei tuo jo kerrottu ettei ranneke eikä mikään kelpaa.

Miten te luette näitä tekstejä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoli-ilmoitus.

On tehty ja kunnalta kävi ihmisiä katsomassa ja tarjoamassa apua mutta vanhus sanoo ettei halua mitään apua. Paikka hoivakotiinkin olisi järjestynyt mutta ei lähde.

Ap

Joopa joo. vai yli vuorokauden makasi lattialla yksin, yli 90 nainen.

Sehän on yli 24 tuntia,  ja siinä ajassa on tullut jo monet pissat housuihin, kova jano ja heikotus.

Ja vielä kaatuminen ja sen aiheuttamat kivut.

Tuota ei usko iste  pirukaan.

Miksei se naapuri soittanut ambulanssia, että täällä makaa kaatunut 90 vanhus henkihieverissä, tulkaa hakemaan se, ja tarkastakaa onko loukannut itsensä kaatuessaan?

Yli vuorokauden täysin ilman nestettä oleva vanhus on jo kovaa vauhtia kuivumassa, tuossa tilassa.

Miksi liioittelet ap? 

En ole ap, mutta mitä ihmettä sönkötät. Kuule tervetuloa vaan kotihoidon maailmaan. Ei ole yksi tai edes kaksi mummoa, jotka ovat kuivuneina maanneet omassa pissassaan parikin päivää. Näitä tapauksia on paljon, missä on saattanut lonkkakin murtua ja tulla vaikka mitä komplikaatioita ennen kuin ihminen on löydetty nippa nappa hengissä. 

Niin entä sitten? Kaatuilu, kuolema, jne kuuluu siihen osaan elämään kun se elämä on päättymässä. Miksi kenenkään elämää pitäisi pitkittää jossain laitoksissa pillereiden, jne avulla. Jos vanhus haluaa kuolla kotiinsa niin hän sinne kuolkoon.

Ei tietenkään ketään voi jättää kuolemaan, jos on siis oikeasti kuolemaisillaan rikä ikinä poisyu kotoa. Siinä vaiheessa kun syömiset ja liikkumiset ei onnistu ollenkaan ollaan jo ehtoopuolella.

Syöpää sairastava isoäitini siirrettiin juurikin kotiinsa kuolemaan kun sitä halusi.

Ei kannta ylihoitaa ketään. Mihinkäs nämä kunnan varat sitten riittää. Yleensäkään ei kannata järjestää mitään hoitoja, ellei asiakas varta vasten niitä vaadi tai halua. Saattaa koitua kalliiksi yhteiskunnalle. Kyllä henkilö itse tai omaiset osaavat vaatia hoitoa kun ehdottomasti tarvitsevat.

Päivä kerrallaan. Aika on lopussa. Se pitää hyväksyä ettei se vanhuksen loppu ole välttämättä kovin kaunis.

No siis nyt kyllä kun niin huolissaan ollaan täällä ehdottaisin, että aletaan hoitamaan jopa haamupotilaita eli joillekin ihmisille keksitään diagnoosi ja hoito.

Sitten jotenkin toteutettaisiin lääkitys ja joku terapia salaa. Miten, no muutamia keinoja keksin, mutta kun täällä on keskimäärin typerämpää porukkaa enpäs kerro niitä. Niinku henkilöllä olisi joku "sairas" terveyspalveluiden parissa oleva alter ego. Mikä hyöty tai haitta? En tiedä, mutta ainakin ihmistyövoimaa ja rahaa saa kulutettua.

Anna olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä maininnat vanhuksen "pään pelaamisesta" saattaa olla harhakäsitystä. Sillon tällön tavata tunti tai pari, ei välttämättä paljasta oikeaa tilannetta. Jos viettäs yötä päivää samassa huushollissa yhdessä vaikka viikon, alkais monenlaista jo ilmeneen!

Nimim. Kokemusta on.

Joo, mutta sellaiset tilapäiset unohtelut ja tavaroiden kadottamiset, ovat aivan ikääntymiseen kuuluvaa.

Silti voi käsittää asiat, ymmärtää uutiset, kykenee lukemaan lehtiä, katsoo telkkaria, kuuntelee äänikirjoja ja muuta vastaava.

Se ymmärtämiskyky testataan ihmisellä ja tutkitaan, ennen kuin lääkäri kirjoittaa todistuksen, että nyt tämä henkilö on saatettava edunvalvontaa eli holhouksen alaiseksi.

Sellaista päätöstä ei koskaan tehdä pelkästään kenenkään puheiden ja sanomisten perusteella.

Ja tästähän on olemassa kevyempi versio.

Tekee ajoissa edunvalvonta valtakirjan, johon vanhus määrää edunvalvojaksi sellaisen henkilön johon hän luottaa oikeasti.

Kun tilanne sitten tulee eteen, lääkäri kirjoittaa todistuksen.

Tällöin se jolla edunvalvonta valtakirja on, toimittaa sen maistraattiin.

Ja saa oikeuden hoitaa asioita.

Ja siihen edunvalvonta valtakirjaan voi itse määrätä, mitä sillä saa tehdä.

Voi esimerkiksi määrätä, ettei saa myydä kiinteä omaisuutta, ja niin edelleen.

Juu saa olla varovainen. Rikollisuutta kun on kaikkialla, niin eipä sitä tiedä mitä kaikkea joku voisi tehdä, jos pystyy jotenkin ujuttautumaan jonkun edunvalvojaksi herran jestas.

Sitten ei auta kuin odotella, että kaatuu ja murtaa lonkkansa tai on muuten niin pahasti vaaraksi itselleen, että naapurit soittavat viranomaiset paikalle. Sairaalasta kotiutuessa siihen ulkopuoliseen apuun joutuu sitten totuttelemaan ja toivottavasti sinä aikana toteaa sen ihan hyväksi.

Joskus on käyty kuukausiakin vanhuksen luona, joka ei halua edes päästää sisään ja käynti on kiroilun kuuntelua eteisessä 2 minuutin ajan ennen kuin vanhus ajaa kepin kanssa ulos. Yleensä kuitenkin jotakin sitten sattuu ja vanhus joutuu hetkellisesti ottamaan apua vastaan, esim. haavanhoito kaatumisen jälkeen. Sinä aikana vanhus monesti huomaa hoitajat ihan mukaviksi ja voi sen jälkeen olla muutenkin mitä myönteisin autettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä maininnat vanhuksen "pään pelaamisesta" saattaa olla harhakäsitystä. Sillon tällön tavata tunti tai pari, ei välttämättä paljasta oikeaa tilannetta. Jos viettäs yötä päivää samassa huushollissa yhdessä vaikka viikon, alkais monenlaista jo ilmeneen!

Nimim. Kokemusta on.

Joo, mutta sellaiset tilapäiset unohtelut ja tavaroiden kadottamiset, ovat aivan ikääntymiseen kuuluvaa.

Silti voi käsittää asiat, ymmärtää uutiset, kykenee lukemaan lehtiä, katsoo telkkaria, kuuntelee äänikirjoja ja muuta vastaava.

Se ymmärtämiskyky testataan ihmisellä ja tutkitaan, ennen kuin lääkäri kirjoittaa todistuksen, että nyt tämä henkilö on saatettava edunvalvontaa eli holhouksen alaiseksi.

Sellaista päätöstä ei koskaan tehdä pelkästään kenenkään puheiden ja sanomisten perusteella.

Ja tästähän on olemassa kevyempi versio.

Tekee ajoissa edunvalvonta valtakirjan, johon vanhus määrää edunvalvojaksi sellaisen henkilön johon hän luottaa oikeasti.

Kun tilanne sitten tulee eteen, lääkäri kirjoittaa todistuksen.

Tällöin se jolla edunvalvonta valtakirja on, toimittaa sen maistraattiin.

Ja saa oikeuden hoitaa asioita.

Ja siihen edunvalvonta valtakirjaan voi itse määrätä, mitä sillä saa tehdä.

Voi esimerkiksi määrätä, ettei saa myydä kiinteä omaisuutta, ja niin edelleen.

Juu saa olla varovainen. Rikollisuutta kun on kaikkialla, niin eipä sitä tiedä mitä kaikkea joku voisi tehdä, jos pystyy jotenkin ujuttautumaan jonkun edunvalvojaksi herran jestas.

Tänään on viimeinen päivä palauttaa vuosiraportti viime vuoden edunvalvonnasta. Kyllä ne tarkkaan syynätään ja mitään isompaa ei saa myydä ilman dvv:n lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pärjää korona, mutta huolena on esim kaatuminen tai että unohtaa ulos lähtiessää avaimet tai puhelimen, niin ehdottaisin turvarannekkeen käyttyöä. Rakkekkeen nappia painamalla saa yhteiden sinuun tai kodinhoitajan kännyyn jos vanhuksella on hätä. Muita kodin apuvälineitä voisi olla esim hellavahti jos liesi jää päälle tai wc tiln parannuksia liukuesteillä ja tukikahvoilla. Apuvälineitä löytyy myös aina sukanvetimestä alkaen.

Ei tuo jo kerrottu ettei ranneke eikä mikään kelpaa.

Miten te luette näitä tekstejä?

Turvaranneke ei toimi ulkona , sisällä missä sensorikin on.

Se on valitettavasti niin, että joudut antamaan hänen olla kotona. Luultavasti kuolee sinne ns. ennenaikaisesti, mutta se on hänen oma tahtonsa. Itse en alkaisi hoitaa ihan periaatteesta, kun kerran ”järki” pelaa ja on itse kieltäytynyt kaikesta tarjotusta avusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat sillä, ettei pärjää enää? Jos saa hygienian hoidettua, laskut maksettua ja ruokaa suuhunsa, niin sehän on pärjäämistä.

Liikkuminen niin heikkoa että pissat ehtii tulla usein housuun ennen kuin on päässyt vessaan. On kertaalleen jo kaatunut ja makasi lattialla yli vuorokauden kunnes naapuri sattumalta tuli käymään. Ei suostu ottamaan edes mitään turvaranneketta.

Ap

Nyt laskettelet niin rankkaa teksitä että hirvittää.  Suoraan sanottuna valehtelet.

Jos noin olis, vanhusta olis pitänyt käyttää lääkärissä. Tarkistaa kaatumisen seuraukset ja se ettei ole kuivumassa.

Ja mites se asunnon siivous, kuka asunnon siivoaa. Entä saunominen, miten kipeää lauteille, jos ei kerran pystyssä pysy.

Miten on ravinnon laita,  miten tekee ruokaa vai mistä se ruoka tulee?

Entä lääkkeet, taatutusti hänen ikäisellään on jo jotain lääkkeitä kun liikkuminen on kerta huonoa.

Ei se kaatuminen ole mikään sana,  se rankka juttu kun iäkäs ihminen kaatuu.

Luut ovat erittäin hauraat, voi lyödä päänsä pahasti, aivotärähdys ja muita vauroita voi tulla.

 

Miten niin valehtelee. Munkin läheinen kaatu ja murti luitaan, itse asiassa kolme eri kertaa. Oli sairaalassa ja palas aina kotiin, eikä halunnu mitään apua. Kaatu sitte saunassa ja makas aamuun saakka lattialla kun oli viimeinen vuoro. Onneksi kiuas oli ajastuksella. Saunavuoro irtisanottiin. Kaksi viikkoa sairaalassa ja kotiin. Ei puhettakaan hoivakotiin muutosta. Otti puoli pakolla ruokapalvelut ja kotipalvelun käynnit. Mutta irtisanoi ne muutaman viikon päästä. Turvaranneketta ei pitäny.

Onneksi purkirwmontin vuoksi joutui muuttamaan tehostetun palveluasumisen yksikköön. Sanottiin aina, että remontti on kesken, ei voi palata, kun kyseli.

Anopin kanssa sama homma. Molemmat yli 90 vuotiaita.

Tällaista se on. Oma tahto on laki, vaikka pärjääminen on tuota.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki aina kertovat, että heidän vanhojen omaistensa pää pelaa? Se alkaa olla hyvin kulunut fraasi, tuntuu, että kaikkien vaan kuuluu sanoa niin. Vaikka se ei ole totta.

Juuri tällaiset yksin asuvat vanhukset ovat hyvin alttiita taloudelliselle hyväksikäytölle. Jonka tekijänä on usein yksi lähiomaisista, aikuinen lapsi, joka maksattaa suuriakin laskujaan vanhemmallaan.

Ehkä siksi, että dementoituneet sasdaan helpommin pakolla hoidon piiriin.

Nää joilla pää pelaa määräävät itse miten toimitaan.

Tuo pään toimiminen on suhteellista, siihen riittää, että on ajan ja paikan taju. Sitä, että ei halua apua vaikka ulkopuolisen silmin asia ei ole näin, ei katsota pään toimattomuudeksi.

Tosi väsyttävä tilanne. Meillä anoppi vastaavanlainen jäärä, ei suostu muuttamaan palveluiden lähelle saati palvelutaloon eikä suostu ottamaan apua muilta kuin lapseltaan. Avunpyyntöjä (siis käskyjä) tulee harva se päivä ja samantien pitäisi mennä paikalle. Ei ymmärrä, että meillä on kokopäivätyöt ja eletään ruuhkavuosia lastemme kanssa ja matkaa hänen luokseen 200 kilometriä, eli ei ihan heittämällä mene, eikä todella voida keskellä viikkoa tulla auttamaan.

Puoliso on aivan stressaantunut tähän menoon ja minä tietty hänen puolestaan. Jos olisi kyseessä iloinen ja avusta kiitollinen mummo, niin varmasti venyttäisiin auttamaan, mutta kun tapaus on sellainen riivinrauta, joka käskyttää eikä ole koskaan mihinkään tyytyväinen, niin ottaa kyllä päähän. Haluaisin tukea puolisoani, mutta en enää tiedä miten.

Vierailija kirjoitti:

Tosi väsyttävä tilanne. Meillä anoppi vastaavanlainen jäärä, ei suostu muuttamaan palveluiden lähelle saati palvelutaloon eikä suostu ottamaan apua muilta kuin lapseltaan. Avunpyyntöjä (siis käskyjä) tulee harva se päivä ja samantien pitäisi mennä paikalle. Ei ymmärrä, että meillä on kokopäivätyöt ja eletään ruuhkavuosia lastemme kanssa ja matkaa hänen luokseen 200 kilometriä, eli ei ihan heittämällä mene, eikä todella voida keskellä viikkoa tulla auttamaan.

Puoliso on aivan stressaantunut tähän menoon ja minä tietty hänen puolestaan. Jos olisi kyseessä iloinen ja avusta kiitollinen mummo, niin varmasti venyttäisiin auttamaan, mutta kun tapaus on sellainen riivinrauta, joka käskyttää eikä ole koskaan mihinkään tyytyväinen, niin ottaa kyllä päähän. Haluaisin tukea puolisoani, mutta en enää tiedä miten.

Tuet ja rohkaiset miestä siinä, ettei anoppia tarvitse joka risauksesta mennä auttamaan. Koita saada mies ymmärtämään, ettei hänellä ole mitään velvollisuutta auttaa oman perhe-elämän kustannuksella, eikä tuollainen hyppyyttäminen ja määräileminen anopin taholta oli normaalia eikä hyväksyttävää. On ok olla vastaamatta puhelimeen ja on ok sanoa anopille, ettette nyt tule auttamaan, hänen on hankittava apunsa jostain muualta.

Älä ota kuntaa, se manipuloi. Yksityinen siivous, iäkkään toiveen mukaan. Ruokia saa kaupasta, valmiinakin osan, kuljetus pitää keksiä. Ja pienet hommat saa hoidettua miesvoimin tai nais. Jotain keksii.

Täällä kovasti ehdotellaan huoli-ilmoitusta, mutta ei se sosiaalihuoltokaan voi asialle mitään jos ihminen ei itse halua apua. Sossu voi käydä kotona tarkistamassa tilanteen ja juttelemassa asumispalvelusta, jos vanhus edes päästää hänet sisään. Jos asiakas ei halua palvelua, niin asia jää siihen.

Kannattavampaa olisi tehdä edunvalvontahakemus, sen voi tehdä läheinenkin ilman asianomaisen suostumusta. Jos edunvalvonnallekaan ei katsota olevan tarvetta, niin sitten asian on vain annettava olla.

Yksi yli 93v tuttava-mummo muutti lopulta omaisten painostuksesta palveluasuntoon asumaan kylille eli keskustaan.

Kävin luonaan vielä vähän ennen muuttopäivää. Se oli yhtä itkua se käynti. Mummo ei sinne olisi halunnut mutta antoi periksi. Kahden viikon päästä kuulin hänen kuolleen. Pakostakin kävi mielessä, ettei vaan henkinen stressi ollut kuitenkin liian suuri...