Lue keskustelun säännöt.
Jestas sentään! Sijaisäitinä 2kk ja pää ei kestä. Haluisin
17.09.2015 |
perua koko homman mutta miten voin enää? Kehtaaminen pieni juttu sen rinnalla, että uus hylkäämiskokemus taas tälle meille tulleelle lapselle. En voi kertoa yksityiskohtia mutta mikään siinä valmennuksessa ei valmistellu meitä (tai no lähinnä mua, mies ei oo yhtä herkkis) siihen todellisuuteen mitä tää on ollu :( Mitä ihmettä teen??
Kommentit (113)
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 20:39"]
Tukiperhe, perheneuvola (teille ja lapsillenne) ja lastenpsykiatri (sosiaalipediatrisen kautta pääsee parissa päivässä).
Lisäksi vuorottelette miehenne kanssa omien lasten hoitoa, eli pidätte heitä nyt aluksi erillään toisistaan, jotta teidän omat saa levättyä ja sijoitettu kokee olonsa turvatuksi.
Miettikää mistä tilanteista nuo raivarit/ aggressio saa alkunsa? Kun huomaatte ongelmanlähteen, niin voitte alkaa ennakoimaan.
[/quote]
No mikähän mahtaisi olla ongelmalähde raivonpurkauksiin lapsella, jota on pahoinpidelty ja hyväksikäytetty. Hmm, nyt pitääkin ihan ajatuksella pohtia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut "myytiin" sijaisperheeseen kehumalla miten kiltti ja reipas olin. Joo olin, kun ei ollut vaihtoehtoa...sitten kun oireilu alkoi, sijaisäitini muuttui hirviöksi ja teki minusta syntipukin kaikkeen ikävään perhepiirissä. Esim. 14-vuotiaana perheen 18-vuotias poika meinasi raiskata minut ja äiti käänsi asian niin että minä "pikkuhutsu" (jolla ei ollut edes ensisuudelmaa takanani..) olin viekotellut kunnollisen nuoren miehen. Kun myöhemmin olisin tarvinnut e-pillereitä vaikeisiin ja runsaisiin kuukautisiin (aikuisiällä löytyi PCOS), en saanut niitä koska kuulemma halusin vaan tekosyyn maata kaikkien kylän poikien kanssa. :( Että näin.
Olen rehellisesti sitä mieltä että jos koet ap ettet pärjää, lapsen paikka ei ole luonasi. Jos joudut jaksamaan väkisin liian pitkälle, kyynistyt ja muutut todella väsyneeksi, ehkä myös ikäväksi ihmiseksi. En toivo kokemaani kakkosluokan kohtelua kenellekään sijoitetulle lapselle!
Voi kun tuli surullinen ja voimaton olo. AP:lle perheineen toivon valtavasti jaksamista, ja pikku tytölle (ilmeisesti kyseessä on tyttö?) kaikkea rakkautta maailmassa, ja valoa tulevaisuuteen. <3
Julmalta tietysti tuntuisi hylätä, mutta kuulostaa siltä, että laitoksessa tuo lapsi saattaisi kuitenkin saada tehokkaampaa hoitoa oireisiinsa - toki henkilökunta on vaihtuvaa, eikä laitoslapsi koskaan saa samanlaista kodintunnetta ja rakkautta kuin perhesijoitetut, mutta noissa asioissa vain on pakko priorisoida, silloin kun win-win-tilannetta vain ei ole olemassa. Plus sijaisperheen ei pidä kuormittua liiallisuuksiin asti - etenkään kun lapsia on sielläkin, ap:n tapauksessa.
Jaksa vielä. Teet oikein , sen mitä pystyt. Lapsi tarvitsee turvaa,rakkautta ja aikaa. Ja jonkun pitää hänen kanssaan jaksaa se vaikea aika. Helpottaa varmaan vielä. Kaksi kuukautta on lyhyt aika. Jos sinä hylkäät lapsen nyt, seuraavalla kerralla hänen on vielä vaikeampaa luottaa,käytöskin saattaa pahentua. Ja mitä jos joku toinenkaan ei jaksa?
Omien lasten kanssa kannattaa jutella, he jaksavat paremmin kun ymmärtävät asiat. Ja antakaa heillekin omaa huomiota,vuorotellen miehen kanssa. Ja muuten,heillekin saattaisi olla pelottavaa se että luovuttaisit , saattaisivat miettiä,hylkäätkö heidät jos ovat vaikeita.
Yrittäkää myös keksiä jotain pientä yhteistä välillä lapsille, jotain pientä mukavaa. Ihan vaikka vaan yhteinen herkkuhetki tms.
Ja vaadi apua,ja järjestäkää välillä omaakin aikaa vanhemmille.
Teet tärkeää työtä,ja varmasti hyvin. Jos ei yhtään mietityttäisi, et ehkä olisikaan niin hyvä lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap lue Torey Haydenin kirjoja. Hän on kirjoittanut aivan "loistavia" tositapahtumiin perustuvia kirjoja oppilaistaan, joilla on toinen toistaan kammottavampia kokemuksiaan takanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä ap:lle ja sijoitetulle lapselle kuuluu???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärjistän tarkoituksella jotta saan pointtini esiin.
Kun sijaisperhe saa uuden lapsen, häntä pitäisi ensin hoivata kuin vauvaa. Pitää paljon sylissä, halata, helliä. Luodan hoiva-kiintymyssuhde. Sitten opettaa häntä kuin 1-vuotiasta. Opastaa sadat kerrat uudestaan, kannustaa ja näyttää, opastaa ja jättää rankaisematta tyhmyyksistä ja keskittyä siihen opastamiseen.
Tähän tyyliin pitäisi antaa lapsen kokea elämän alku uudestaan. Vahvempana kuin mitä edelliset eväät elämään olivat.
Suuresti nostan hattua sinulle ap, arvostan valtavasti sijaisperheitä ja heidän arvokasta työtään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 20:24"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 13:52"]
Ap pakosta tässä läheltä seuranneena yhtä kaupungin sossujen toimintaan.. niin valitettavasti nyk annetaan kaikkien asioiden mennä todellakin liian pitkälle ennenkuin oikeasti mihinkään kunnolla puututaan ja sitten on todella vaikeaa alkaa asiota korjata ja rresurssit kasvaa vaan.!
Ap vaadi, vaadi ja VAADI terapiaa ja ohjausta keskustelua... kysyä sossuilta miksi pimittivät tärkeitä tietoja sinulta?! sinuna uhkaisin jättää homman kesken jos tätä keskustelua.apua ei aleta heti järjestelemää! Oliko lapsenne milliinkaan näissä keskusteluissa mukana? Ohjeistettiinko heitä tähän mitenkään?
miten sinua on ohjeistettu käyttäytymään kun lapsi hyökkää ja satuttaa? Holding oteella?? ? Miten olisi vaikkapa nyrkkeily säkki jota voi hakata, potkia jopa purra? Koko perheelle..! Kysy myös sen terapia koiran perään ja heti! Voimia! e
[/quote]
Tämä on muuten ihan totta.
Sossuporukkaa usein moititaan ihan ilman syytä. Sossussa on paljon tervejärkistä porukkaa joka yrittää laittaa vilkkaán mielikuvituksen omaavaa terveydenhoitopuolta ojennukseen.
Jos ihminen joutuu elämässän vaikeuksiin niin kannattaa olla sossun kanssa avoin niin heiltä saa hämmästyttävän paljon tukea. Jostain syystä tervejärkiset hakeutuu sossun puolelle ja "hiukan pimeät" terveydenhoito puolelle.
[/quote]
Voinee olla seurausta siitäkin, että terveydenhuollon puolelle pääsee helpommin opiskelemaan kuin sosiaalipuolelle.