Lue keskustelun säännöt.
Jestas sentään! Sijaisäitinä 2kk ja pää ei kestä. Haluisin
17.09.2015 |
perua koko homman mutta miten voin enää? Kehtaaminen pieni juttu sen rinnalla, että uus hylkäämiskokemus taas tälle meille tulleelle lapselle. En voi kertoa yksityiskohtia mutta mikään siinä valmennuksessa ei valmistellu meitä (tai no lähinnä mua, mies ei oo yhtä herkkis) siihen todellisuuteen mitä tää on ollu :( Mitä ihmettä teen??
Kommentit (113)
Mun mielestä Ap:stä välittyy jonkin tason hysteerikon kuva. Ihmettelenkin miksi häntä peukutetaan niin kovin kun itse olen sitä mieltä että olisi varmaan hyväksi että hän kävisi keskustelemassa ja jäsentämässä ajatuksiaan jonkun ammattiauttajan pakeilla.
Hänen yletön tunteellisuuden tuominen esiin myös jotenkin järkyttää luottamusta hänen kykyyn hoitaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 13:08"]
Alle kouluikäinen eli ihan pikkuinen, omasta mielestäni ihan vauveli. Ap älä hylkää häntä!! <3
Varmasti tasapainottuu ajan mittaan, ja omat lapsesihan ovat häntä vanhempia joten hieman nyt reippautta peliin, ei tarvitse pikkuista pelätä. Kaikilla lapsilla on myös uhmaiät ja joillain pahempina, saatika tuollaisella reppanalla. Raivoaminen on testaamista.
Anteeksi vain, mutta jos hylkäät hänet niin ole kyllä aikamoisen julma ihminen. En pystyisi elämään itseni kanssa jos hylkäisin tuollaisen lapsen. Onhan omilla lapsillasi isäkin tukena, ehjä perhe ja tasapainoinen lapsuus. Tuolla lapsella ei ole ketään kuin sinut, muista se.
[/quote]
Ei se minusta ole julmuutta, jos tajuaa omat rajansa. Ja normaalin lapsen uhmaikä on oikeasti pahimmillaankin aika kaukana pahasti traumatisoituneen lapsen oireilusta.Ja kyllä se alle kouluikäinenkin "vauveli" voi saada esim. hampailla aika pahaa jälkeä aikaan :o
Tämä kommentti siis ottamatta kantaa siihen, mitä AP:n pitäisi tehdä, sitä en osaa sanoa.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 13:22"]
Mun mielestä Ap:stä välittyy jonkin tason hysteerikon kuva. Ihmettelenkin miksi häntä peukutetaan niin kovin kun itse olen sitä mieltä että olisi varmaan hyväksi että hän kävisi keskustelemassa ja jäsentämässä ajatuksiaan jonkun ammattiauttajan pakeilla.
Hänen yletön tunteellisuuden tuominen esiin myös jotenkin järkyttää luottamusta hänen kykyyn hoitaa asioita.
[/quote]
Niin, onhan se varmaan tosi harmi, että joku sijaisäiti oikeasti tekee työtä sydämellään ja kokee aitoja tunteita sitä lasta kohtaan, sen sijaan että mekaanisesti vain hoitaisi pahimmillaan pelkän rahan takia (näitä on niin nähty).
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2015 klo 13:22"]
Mun mielestä Ap:stä välittyy jonkin tason hysteerikon kuva. Ihmettelenkin miksi häntä peukutetaan niin kovin kun itse olen sitä mieltä että olisi varmaan hyväksi että hän kävisi keskustelemassa ja jäsentämässä ajatuksiaan jonkun ammattiauttajan pakeilla.
Hänen yletön tunteellisuuden tuominen esiin myös jotenkin järkyttää luottamusta hänen kykyyn hoitaa asioita.
[/quote]
Niin, onhan se varmaan tosi harmi, että joku sijaisäiti oikeasti tekee työtä sydämellään ja kokee aitoja tunteita sitä lasta kohtaan, sen sijaan että mekaanisesti vain hoitaisi pahimmillaan pelkän rahan takia (näitä on niin nähty).
[/quote]
Kirjoittaja ei tainnut tarkoittaa tuota, millaiseksi sen käänsit. Jos vastapuoli ei ole tarpeeksi turvallinen kallio, voi lapsi alkaa suojella häntäkin eikä uskalla näyttää omia tarpeitaan. Ihan pienemmässäkin mittakaavassa esim. omien vanhempieni ero ja jäämiseni kaksin äidin kanssa -> en koskaan näyttänyt omia tunteitani. Toisaalta ap:n tapauksessa riski on se, että jäädään vellomaan tunteisiin eikä suunnata eteen päin vaikka lapsi on jo turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse pystynyt hyväksymään tuota sijoitetun väkivaltaa omia lapsiani kohtaa, se traumatisoi kyllä omia lapsiani.
Mieti tarkkaan miten jatkat. Minusta ei ole tarkoitus että tulee monta ahdistunutta ja traumatisoitunutta henkilöä kun yhtä yrittää auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:35"]
Minkä ikäinen lapsi?
[/quote]
Mulla on vaitiolovelvollisuus joten en uskalla sanoa tarkkaan / en saa antaa tunnistettavia tietoja.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:35"]
Minkä ikäinen lapsi?
[/quote]
Mulla on vaitiolovelvollisuus joten en uskalla sanoa tarkkaan / en saa antaa tunnistettavia tietoja.
[/quote]
Joo ymmärrän! Lähinnä siis ajattelin, että onko pikkulapsi vai kouluiässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:35"]
En itse pystynyt hyväksymään tuota sijoitetun väkivaltaa omia lapsiani kohtaa, se traumatisoi kyllä omia lapsiani.
Mieti tarkkaan miten jatkat. Minusta ei ole tarkoitus että tulee monta ahdistunutta ja traumatisoitunutta henkilöä kun yhtä yrittää auttaa.
[/quote]
Kyllä, juuri tämä. Tää on se isoin mutta ja ongelma, kuten kirjoitin aiemmin. Mä en halua että mun omat lapset kärsii, ne ei ole ansainneet sitä. Tästä aion mennä juttelemaan sossulle, ja jos pitää valita joko omat lapset tai tämä sujoitettu - tiedän, mitä valitsen, ja ehkä olen sitten paska, mutta niin äiti toimii, ja minusta kuuluukin. :( Ahdistus silti, ja suuri.
Olisiko jostain eläinterapiasta hyötyä? En tohdi tuohon tilanteeseen nyt oman lemmikin hommaamista ehdottaa, koska teillä on varmasti työtä ja vastuuta nyt liikaakin. Mutta esim. ratsastus ja hevosten/ponien hoitaminen, jonkun tuttavan koiran tai kissan tai kanin hoitaminen voisi olla sellainen konsti, jolla lapsi rauhoittuu, saa läheisyyden kokemuksia ja joka voisi yhdistää lasta teidän muiden lasten kanssa. Olisiko vaikkapa paikallisella koirayhdistyksellä tietoa terapiakoirasta, joka voisi vaikka vierailla teillä pyynnöstä?
Aika lyhyt aika teillä nyt vielä takana ja varmaan ehkä pahin vaihe nyt menossa alkuhämmennyksen jälkeen. Muista, että tuollaisessa tilanteessa monesti asiat pahenee kunnes ne viimein alkaa parantua. Tarvitaan se pohjakosketus ja vanhemmuussuhteen testaus, jotta lapsi tohtii alkaa sopeutua tähän tilanteeseen. Toki hän varmasti tarvitsisi ihan oikeaa terapiaakin, jota sinun ei tarvitse eikä pidä antaa. Ole yhteydessä hoitavaan tahoon ja vaadi terapian nopeuttamista. Kuulostaa minustakin kuitenkin siltä, että te olette kuitenkin lapselle todella hyvä perhe. Omia lapsia ei tarvitse unohtaa sijaislapsen takia ja hienoa, että isä on noin hyvin hommassa mukana. Säännöt lapselle pitää olla ja niistä täytyy pitää kiinni, taustansa takia hänellä ei ole oikeutta satuttaa muita ja itsehillintää ja rauhoittumista täytyy opetella. Kielteisillä asioilla ei saa saada haluamaansa huomiota vaan tilanne keskeytetään, kerrotaan mitä hän teki väärin ja mennään rauhoittumaan ja lopulta asia sovitetaan satutetulle tai loukatulle. Opettele myös näkemään tilanteen alkumerkit, mikä on se seikka, joka tilanteen käynnistää ja vie lopulta sinne raivon rajan tuolle puolelle. Mustasukkaisuus? Rajoittaminen? Fyysisen koskemattomuuden rikkominen esim. omien lasten toimesta? Liika hälinä ja toiminta?
Jaksamista sinulle ja teidän perheelle. Teette tosi hienoa työtä. Muista kertoa se lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:35"] Minkä ikäinen lapsi? [/quote] Mulla on vaitiolovelvollisuus joten en uskalla sanoa tarkkaan / en saa antaa tunnistettavia tietoja. [/quote] Joo ymmärrän! Lähinnä siis ajattelin, että onko pikkulapsi vai kouluiässä jne.
Alle kouluikäinen
[/quote]
Minkä ikäinen lapsi suhteessa sun omiin lapsiin, onko kaikkein nuorin vai lähellä omia tai jotenkin omien välistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa se rahan ruinaminen näillä keksityillä tarinoilla. Teidän keskinäisellä jutustelulla ei ole mitään uskottavuutta. Hiukankin hereillä oleva huomaa heti asian todellisen laidan.
Huvittavaa.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:35"]
Minkä ikäinen lapsi?
[/quote]
Mulla on vaitiolovelvollisuus joten en uskalla sanoa tarkkaan / en saa antaa tunnistettavia tietoja.
[/quote]
Jos kirjoittaa romaania tai runoja niin ei siinä mitään vaitiolovelvollisutta ole vaan kaikki paperille mitä mieleen juolahtaa.
No joo, sait huomioisi mitä halusit. Ole hyvä.
Mun ope otti sijoitetun 5-vuotiaana. Oli a-sosiaalinen.
Open oma lapsi kärsi ja avioliitto tuhoutui. Sijoitettu isompana varasti kaiken, käytti huumeita ja oli valtava riesa. Nyt laitoskuntoinen kolmikymppinen. Narkkasi päänsä.pilalle.
Jotkut kai ovat syntymäpahoja. Perineet erilaisen aivorakenteen vanhemmiltaan ja heitä ei voi rakastaa terveeksi.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:35"]
Minkä ikäinen lapsi?
[/quote]
Mulla on vaitiolovelvollisuus joten en uskalla sanoa tarkkaan / en saa antaa tunnistettavia tietoja.
[/quote]
Jos kirjoittaa romaania tai runoja niin ei siinä mitään vaitiolovelvollisutta ole vaan kaikki paperille mitä mieleen juolahtaa.
No joo, sait huomioisi mitä halusit. Ole hyvä.
[/quote]
Diagnoosisi?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:36"]
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 11:23"]
No joo, onhan meillä "tukea". Tapaamiset sos.tt:n kanssa ja periaatteessa mahdollisuus soittaa milloin vain mistä vain, mutta ei se käytännössä mene ihan niin. En koe, että kukaan oikeasti olisi vastuussa tästä hommasta/haluaisi auttaa meitä, kunhan ollaan näennäistyytyväisiä ja lapsi poissa heidän silmistä :( Lisäksi on se mun oma kynnys tietysti, etten haluis luovuttaa kun olen kerran hommaan lähtenyt, enkä haluis hylätä tuota reppanaa joka kuitenkin kaikesta huolimatta on minuun selvästi jo kiintynyt, tai ainakin tarrautunut. Itse vielä voisinkin jaksaa, mutta pahinta on nähdä miten omat lapset on alkanu oireilla, ja jopa pelätä tätä lasta, ja äitinä koen pettäneeni heidät, kun heille markkinoidun "uuden sisaruksen" sijaan ovatkin saaneet alkaa pelätä kotonaan, sekä äidin, joka on umpiväsynyt ja täysin valjastettu tämän vieraan lapsen tarpeille :/
[/quote]
Kun oikein totuuden puuskan saat ja kerrot kuinka asia on niin etkö kuitenkin ole ruinaamassa lisää rahaa jollekkin julkisensen sektorin taholle jota nämä lapset työllistää.
Kuten tuolla jo parissa puheenvuorossa kirjoitettiinkin niin tee se homma mihin sitouduit.
[/quote]
Mikä oli tän pointti? ootko päissäs?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 12:45"]
Minkä ikäinen lapsi suhteessa sun omiin lapsiin, onko kaikkein nuorin vai lähellä omia tai jotenkin omien välistä?
[/quote]
Sijoitettu on nuorin, alle kouluikäinen (kuten suositeltiinkin). Omani alakouluikäisiä. Ikäerot kuitenkin suht pienet.
Alle kouluikäinen eli ihan pikkuinen, omasta mielestäni ihan vauveli. Ap älä hylkää häntä!! <3
Varmasti tasapainottuu ajan mittaan, ja omat lapsesihan ovat häntä vanhempia joten hieman nyt reippautta peliin, ei tarvitse pikkuista pelätä. Kaikilla lapsilla on myös uhmaiät ja joillain pahempina, saatika tuollaisella reppanalla. Raivoaminen on testaamista.
Anteeksi vain, mutta jos hylkäät hänet niin ole kyllä aikamoisen julma ihminen. En pystyisi elämään itseni kanssa jos hylkäisin tuollaisen lapsen. Onhan omilla lapsillasi isäkin tukena, ehjä perhe ja tasapainoinen lapsuus. Tuolla lapsella ei ole ketään kuin sinut, muista se.