Olen 17v. ja varma etten eroa koskaan

Kyllä se mieli ehtii vielä muuttua moneen kertaan ;)

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:17"]

Kantapään kautta opittua: Älä koskaan sano: "ei koskaan"

[/quote]

Olen monessa asiassa sanonut jo teininä että "ei koskaan" ja se on pitänyt sekä pitää tulevaisuudessakin.

Oikean ja väärän asioissa voi ja pitää sanoa "ei koskaan" muuten ihminen on selkärangaton vätys.

Mies 77

[/quote]

Uskovainen? Ei parisuhde ole mikään oikean ja väärän asia.

[/quote]

Sitoutuminen toiseen ihmiseen on oikean ja väärän asia. Jos toiselle ihmiselle lupaa olla loppuelämän kumppani ja sillä periaatteella lähtee suhteeseen niin kyseessä on oikean ja väärän asia. Lupauksen pitäminen!

Ymmärrän kyllä mielipiteesi sillä ihmiset eivät enää ymmärrä mitä sitoutuminen johonkin asiaan tarkoittaa. Sitä pidetään kiinni silloinkin kun ei ole "ihan niin mukavaa" ja se on oikein kun on sitouduttu johonkin...

Mies 77

[/quote]

26 jatkaa. 

Olen mies77 kanssasi samaa mieltä. Ja uskotko, että myös eksäni oli aina samaa mieltä. Silti erosimme 20 vuoden jälkeen...

[/quote]

Elämä vie monella tavalla ja moneen suuntaan... Moneenkaan asiaan ei itse aina voi vaikuttaa mutta silti moraali ja arvot pitää säilyttää, vaikka kaikki muut niitä rikkoisivatkin. Se onkin sitten heidän ongelmansa kunhan itseään voi katsoa silmiin...

Nykyisin moraali ja arvot ovat lähes kirosana. Samaan aikaan valitetaan että "mihin tämä maailma oikein on menossa" Tässä saattaisi olla jokin syy ja seuraus olemassa...

Siinä on melkoinen ristiriita kun pitäisi saada olla ja tehdä mitä huvittaa mutta mitään ongelmia tälläisestä ei saisi tulla.. Mahdotonta...

Mies 77

19 v. yhdessä ja voin sanoa, että kyllä se vuoden yhdessäolon jälkeen tuntui just tuolta, että tämän kanssa ikuisesti, mutta, mutta ei tuntunut enää myöhemmin, jotenkin, vaan selvittiin pariskuntana siitä törmäykurssista, kun ensin opeteltiin toistemme tavoille, sitten alkoi kasvuaikuiseksi ja molemmilla erisuuntiin ja tahtiin, ja siitä vielä lapsiperheeksi opettelemaan, että joku tarvii aina palveluksi, siitä ruuhkavuosiin ikuiseen juoksuun unvajeessa ja sen jälkeen miettimään, että mitä tästä elämästä haluaa ja nykyisellään ihmetellään, että mitä ja ketä nää teini-ikäiset möröt on mihin hävis suloiset lapset. Perhe on taas muutoksessa ja pian kai sitten tulee se tyhjän pesän syndrooma ja opettelu siitä miten ollaan kahdestaan tuskin siinä on jäljellä juurikaan mitään noista alkuhetkistä. Ja sen jälkeen vanhuuden vaivat jne.

Tosiaankin jokaine tuollainen elämän muutos on ajaunut jonkinlaiseen tilaan jossa molempien täytyy muuttua ja sopeutua siihen. Etsiä tapa toimia, että pystyy jatkamaan, jotkin tapahtumat on menneet lähes huomaamatta ja toiset on vaatineet tuskaa ja eron pohdintaakin. Näitä ei voi kukaan päättää etukäteen ja myös ne positiiviset asiat voivat olla alkupotku erolle, jos tasapainoa ja onnea ei löydy.

Kyllä voi sano, että välillä on ollut syvällä se syy, että miksi jatkaa. Monenöaista elämä on tuonut jota ei nuorena edes tajunnut ,että tosiaankaan se ei mene, että elivät elämänsä onnellisina loppuun asti, vaan pikemminkin, niin että kriisistä, kriisiin, mutta rakastaen.

up

Voi sua typerää raasua. Varmaan sinusta tulee huippututkija tgai jotkain muuta fiksua..  ai niin..sinusta tuleekin sossuelätti. Pusket kohta tenavia meidn veronmaksajien iloksi. ;(

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 13:25"]

Ok, 77, olet ilmeisesti kestänyt aika tavalla ja arvelen, että tuo repiminen lyöminen jne. on yksipuolista ja tapahtunut ilman sinusta johtuva painavaa syytä (tuskin olet pettänyt), ts. se ei liity suhteeseen, vaan puolison konstriolloimattomaan käytökseen. En nyt haluaisi udella, mutta mahtaako teillä raivoaminen johtua jostain mielen sairaudesta, psykoottista? Silloin ymmärrän kyllä päätöstäsi. Mutta jos puoliso tekee elämästäsi helvettiä vain koska "hänellä on oikeus", eikä aio lopettaa, niin tuo tukeminen ja rinnalla pysyminen periaatteen vuoksi on kyllä sulaa hulluutta. Varo, ettet itse sairastu, ihan fyysisesti. Ymmärrän myös, jos et pahasti pelkää puolison riehumista, en minäkään lapsien tavanomaisia raivareita, ovathan ne aika pieniä. Mutta kun tuo tuplasti kokoiseni alkaa riehumaan, olen kyllä aivan varpaillani, myös kilareiden välissä. -27

[/quote]

Arvelusi osuu oikeaan enkä ole millään normaaleilla "normeilla" antanut aihetta moiseen käytökseen. Ne syyt huonoon käytökseen kyllä löytyvät vaikka mistä kun niitä hakemalla haetaan. Utelusi osuu myös oikeaan. Hillitön käytös on aika usein yläpään ongelma, joskus myös opittua ja melkein aina sekoitus molempia. Naisella se onkin todella rankkaa kun iso mies alkaa riehua, ymmärrän hyvin mainitsemasi varpaillaolon. Sitä varpaillaoloa tapahtuu myös miehille vastaavassa tilanteessa. Ei varsinaisen pelon vuoksi vaan "ei kai taas" ja siihen väsymisen vuoksi.

Mies 77

[/quote]

Ei tuo sunkaan kuvio nyt varsinaisesti kateutta herätä.

[/quote]

Ei mutta optimistina ajattelen että se herättää ihmisessä sitkeyttä, kärsivällisyyttä ja harkintakykyä mm. Jos asian oiken oivaltaa niin epämukavuusalueella oleminen on hyvin kasvattavaa hommaa. Jos ei oivalla niin homma voi mennä täysin päinvastoin. Riehuja vetää omalle tasolleen ja siellä hän voittaa tilanteen kokemuksellaan... :) Voisi olla pahemminkin. Mieluummin tämä kuin kaulasta alaspäin halvaantuneena... Asiat on ihan miten ne itse näkee.

Mies 77

[/quote]

Mutta miksi? Minkä tähden? Kai tajuat ettei kukaan kiitä sinua siitä myöhemmin että uhrasit elämäsi kurjassa suhteessa?