voiko huono ajoitus pilata suhteen vaikka ihmiset ns. oikeat toisilleen
Vai voittaako tosirakkaus kaikki esteet? Mitä jos toisella tai molemmilla tuore tai vaikea ero, toisella lapsia toisella ei, työajat ristiin ja vaikea tavata... Onko joskus vaan pakko myöntää että joskus muulloin jossain muualla homma olisi toiminut kuin unelma mutta tosielämän realiteeteilla ei?
Kommentit (18)
Kyl.ä näin varmaan joskus on. Aina ei voi elää tunteiden mukaan vaan järjen mukaan.
Voi pilata, tottakai. Se on yleistäkin.
Mutta aina ei tarvi pilata. Esim. minä tapasin mieheni kun hän oli juuri eronnut, ja oli henkisesti ihan rikki eikä tiennyt mitä haluaa. Tässä olisi ollut erittäin suuri riski ettei meistä olisi tullut koskaan paria, ei jos minä olisin esim. vaatinut normaalia seurustelua ja sitoutumsita itseeni heti jne. Mutta minä olin valmis odottamaan ystävänä vuosia, että hän eheytyy erostaan ja sitten päättää mitä haluaa tehdä minun suhteeni. 4 vuotta erosta mentiin naimisiin. Siinä väliaikana oltiin suurimman osan aikaa ystäviä, mutta välillä mies seurusteli jonkun toisenkin kanssa, ja välillä halusi olla pitkiä aikoja yksin.
Ei niin suurta rakkautta olekaan että se kaikki esteet voittaisi.Eli kyllä voi.Ajoitus on todella tärkeä.
No kai se vähän riippuu ihmisistä ja mitä haluaa siltä rakkaussuhteelta. Minun mielestä tosirakkauden kohdatessa elämää voidaan sovitella yhteen. Oma kokemus on, että tilaa antamalla, voi eheyttää omaa elämää eron jälkeen ja samalla luoda uuttakin elämää. Olen niin tehnytkin. Ja kun on ymmärtäväinen vastapuoli, joka antaa sille eheytymiselle tilaa, niin kyllä asiat saa toimimaan.
Itselleni on käynyt juuri näin..
Tapasin tämän miehen kun hän oli vielä kiinni omassa erossaan, eikä tiennyt mitä haluaa. Samaan aikaan tapasin nuoremman miehen joka liehitteli ja antoi minulle huomiota yltäkylläisyyteen asti.
Lähdin tämän nuoremman miehen matkaan ja muutama vuosi leikittiin on-off suhdetta.. Hajotin itteni tuon suhteen erossa niin että kun tämä ensimmäinen mies tuli takas mun elämään niin olin niin epävarma ja hermoraunio tuon edelisen suhteen jäljiltä että ajoin tuon miehen pois omalla käytökselläni.
Vieläkin sattuu ja harmittaa ettei kohdattu niin että molemmat olis ollu valmiita oikeeseen suhteeseen..
Huonointa on perustaa uutta suhdetta, jos on vielä entisessä suhteessa. Nämä pettämällä alkaneet suhteet valitettavasti usein sisältävät pettämistä, liian monella näin ollut tuttavapiirissä. Tai liian nopeasti etenevät suhteet. Mikä kiire on lopultakaan mihinkään.
Olin vuosia miehen kanssa, joka petti vaimoaan olemalla kanssni. Oli myös muita naisia ollut avioliiton aikana. Meillä piti olla kaikki hyvin, kunnes mies ilmoitti rakastuneensa toiseen ja pitäneensä misua useamman kuukauden salassa. Nyt on jo avoliitossa tuon uuden kanssa. Jotenkin historia toistaa itseään ja niitä ainoita oikeita sielunkumppaneita mahtuu joittenkin elämään monia.
No tietenkin voi, jos ei ole elämäntilanteessa, jossa uusi suhde voi alkaa. Vaikka viimeisillään raskaana, juuri lähdössä vuodeksi ulkomaan kommennukselle, voimia vievä eroprosessi juuri menossa, tai vaikka että parikymppinen nainen tapaa 17-vuotiaan lukiolaispojan. Viisi vuotta myöhemmin ei olisi mitään ongelmaa. Jne...
Mielestäni mikään ei ole huono ajoitus, jos kyseessä kaksi vapaata ihmistä.
Mikä on liian nopeasti etenevä suhde? Olen eronnut n. 6 kk sitten. Olen uudessa suhteessa ja koemme olevamme sielunkumppaneita toisillemme. Läheisteni mielestä minun olisi pitänyt olla yksin ja katsella vapaita markkinoita enemmän. En ymmärrä miksi ja olen kysynytkin, että kun olen viimein tavannut ihmisen, joka tuntuu kaikin tavoin oikealta, niin miksi minun pitäisi liikkua ja etsiä jotain muuta. Ja miksi pitäisi olla tapaamatta ihmistä ja olla ennemmin yksin.
Tähän kaipaisin kyllä valaistusta.. Emme ole yhteen muuttamassa ja sillä tavoin etene nopeasti. Mutta vietämme aikaa yhdessä, sen mitä ehdimme ja voimme.
Minä tapasin aikoinaan heti avoeroni jälkeen uuden ihmisen joka vei jalat alta. Minulla on kuitenkin jo kolme lasta joista yksi kroonisesti sairas ja hänellä ei yhtään. Minä tiedän etten pysty saamaan lisää, hän ehkä olisi halunnut omia. Hänellä traumaattinen ero taustalla joka painoi yhä mieltä. Aikataulut ei sopineet yhteen, nähtiin keskimäärin kerran viikossa yksi yö. Hänellä lieviä mielenterveysongelmia. Siitä ei vaan tullut mitään. Ja silti kun olimme yhdessä olimme kuin iilimadot toisissamme kiinni, toisen läheisyys oli kuin huumetta, tuoksu, kosketus, ääni, tuntui ettemme pääse riittävän lähelle toista vaikka rusennamme toisemme hengiltä. Ketään miestä en ole ikinä halunnut niinkuin häntä. Ja silti suhde ei päässyt käyntiin harvojen tapaamisten takia jotka nekin usein peruuntuivat esim. lapsen sairastuttua, jatkuvaa ikävöintiä ja taas eroamista pariksikin viikoksi ei vaan voinut kestää. Kolme vuotta kulunut ja yhä vaan kirvelee. :(
Nro 8 tässä.
Eilen tuli Tinderissä match tuon kyseisen miehen kanssa enkä tiedä miten asiaan pitäis suhtautua.. Jotenkin oudolla tavalla karmivaa että heti kun avauduin tänne asiasta niin tämä mies tulee vastaan Tinderissä.
Väkisinkin miettii että olisko nyt oikea hetki molemmille..?
Hmm, voi.
Pyörittiin aikoinaan vaimon pitkään samoissa opiskelijapiireissä, ja olin suuren osan siitä ajasta vakavassa seurustelusuhteessa toisen naisen kanssa. Tietyllä tavalla synkkasi ja kiva olla nyk. vaimon ja ajatteli ilman sen kummempia intohimoja, että onpa mukava tyttö.
Sitten myöhemmin kun olin taas vapailla markkinoilla ja vielä oltiin samoissa ympyröissä, niin siitä se sitten lähti. Jos jompikumpi olisi ehtinyt valmistua ja poistua piireistä niin ei varmaan olisi tullut meistä koskaan paria.
Mun mielestä suurta rakkautta ei pilaa yhtään mikään. Jos pilaa, se ei ollut suurta rakkautta.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:50"]
Olin vuosia miehen kanssa, joka petti vaimoaan olemalla kanssni. Oli myös muita naisia ollut avioliiton aikana. Meillä piti olla kaikki hyvin, kunnes mies ilmoitti rakastuneensa toiseen ja pitäneensä misua useamman kuukauden salassa. Nyt on jo avoliitossa tuon uuden kanssa. Jotenkin historia toistaa itseään ja niitä ainoita oikeita sielunkumppaneita mahtuu joittenkin elämään monia.
[/quote]Eli nyt sulla on taas uusi ukkomies, joka puhuu sulle pehmoisia ja kierrättää samalla 3-4 naista. Way to go girl, ehkä opit vielä jonain päivänä jotain näistä "sielunkumppaneista".
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:50"]
Olin vuosia miehen kanssa, joka petti vaimoaan olemalla kanssni. Oli myös muita naisia ollut avioliiton aikana. Meillä piti olla kaikki hyvin, kunnes mies ilmoitti rakastuneensa toiseen ja pitäneensä misua useamman kuukauden salassa. Nyt on jo avoliitossa tuon uuden kanssa. Jotenkin historia toistaa itseään ja niitä ainoita oikeita sielunkumppaneita mahtuu joittenkin elämään monia.
[/quote]Eli nyt sulla on taas uusi ukkomies, joka puhuu sulle pehmoisia ja kierrättää samalla 3-4 naista. Way to go girl, ehkä opit vielä jonain päivänä jotain näistä "sielunkumppaneista".
[/quote]
Komppaan! Ei ihan sinisilmäinen kannata olla! Näen tuossa tekstissä silkkaa typeryyttä, en soulmatea...
Näköjään voi. Kun tapaa ihmisen siinä vaiheessa, kun hänen pitäisi keskittyä oman elämänsä eheyttämiseen, niin ei sen päälle parisuhdetta voi rakentaa vaikka kuinka rakastaisi.
M39