Olen 17v. ja varma etten eroa koskaan

Tunnen kyllä ja voi käydä noin niin kuin sanot. Tai sitten voi olla käymättä. Et vielä tiedä yhtään mitä teistä tulee kun "kasvatte isoiksi". Ihminen muuttuu ehkä eniten tuossa 20-30 vuoden välillä koko elämänsä aikana. Tulee omat mielipiteet vaikeistakin asioista kuten uskonnosta, politiikasta, lapsista... Tulee hyvät ja huonot harrastukset; hurahdetaan punttisaliin tai alkoholiin, niin ettei muuhun riitä kiinnostus. Tulee muita mielenkiintoisia ihmisiä. Kaikkea vaan sattuu. Toivottavasti te kasvatte samaan suuntaan.

Joskus kestää, joskus ei. Itse aloimme seurustella nykyisen aviomieheni kanssa 15- ja 16-vuotiaana.

Kantapään kautta opittua: Älä koskaan sano: "ei koskaan"

Nuorena sitä on niin varma kaikesta. Minäkin inhosin homoja ja muita vähemmistöjä. Vanhana sitä huomaa, että olikin itse homo ja transvestiitti.

LOL.

Tule 20 vuoden jälkeen sanomaan tuo sama, niin ajatuksillasi on jotain merkitystä ja painoarvoa.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:04"]

Löysin nuorena unelmakumppanin: huumorintajuisen, (todella) komean, luotettavan, rakastavan, varakkaan ja yliopistossa opiskelevan arvostettua ja tulevaisuudessa menestyvää alaa. Suhteemme on vuoden pohjan jälkeen sillä mallilla etten tule päästämään hänestä koskaan irti. Onko kellään omia/tuttavakohtaisia kokemuksia suhteista jotka ovat alkaneet lukioikäisenä ja jatkuneet "elämän loppuun saakka?" Miksi ihmiset eroavat niin helposti?

[/quote]

Olet tehnyt hyvän ja kunnioitettavan päätöksen!! Pidä siittä kiinni "kynsin ja hampain" Arvostan sinua ja asennettasi suuresti. Toivon että miehesi osaa arvostaa myös sitä minkälaisen naisen hän on saanut!! Valintoja ja päätöksiähän me emme voi tehdä kuin omasta puolesta ainoastaan.

Osoittaa sinulta suurta kypsyyttä että kerrot vain itsestäsi ja otat vastuun omista tekemisistäsi! Et toisesta ja toisen tekemisistä! Vaikka toinen tekisi kuinka väärin, pitää vain keskittyä siihen että itse tekee kaikessa sitä mikä oikein on. WAU!! OLET UPEA NAINEN!!!

Mies 77

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:17"]

Kantapään kautta opittua: Älä koskaan sano: "ei koskaan"

[/quote]

Olen monessa asiassa sanonut jo teininä että "ei koskaan" ja se on pitänyt sekä pitää tulevaisuudessakin.

Oikean ja väärän asioissa voi ja pitää sanoa "ei koskaan" muuten ihminen on selkärangaton vätys.

Mies 77

Löysit nuorena ja kuitenkin vuosi yhdessä? Mikä siis nyt olet?

Olen ollut nyt 30 v suhteessa joka alkoi 17-vuotiaana. Koskaan en kuitenkaan ole ollut varma, että koskaan en eroa. Elämä on todellakin arvaamatonta.

Voi kuule minä olen aika varma että eroat. Kuulostat nimittäin aika itsekkäältä, etkä yksin tuossa suhteeßa kuitenkaan ole.
ps. Minäkin luulin 17-vuotiaama samoin, onneksi viisastuin

Nautihan nuoruudestasi ja yritä päästä sinäkin sinne yliopistoon. Kivaa aikaa se oli. Seurustelun suhteen tulet vielä kokemaan kaikenlaista.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:17"]

Kantapään kautta opittua: Älä koskaan sano: "ei koskaan"

[/quote]

Olen monessa asiassa sanonut jo teininä että "ei koskaan" ja se on pitänyt sekä pitää tulevaisuudessakin.

Oikean ja väärän asioissa voi ja pitää sanoa "ei koskaan" muuten ihminen on selkärangaton vätys.

Mies 77

[/quote]

Uskovainen? Ei parisuhde ole mikään oikean ja väärän asia.

Ei koskaan tiedä, miten asiat sujuvat. Minun äitini löysi isäni 16-vuotiaana, ja he ovat yhdessä yhä lähes kahdeksankymppisinä. Onnellisesti. Minä taas olen yli viisikymppinen sinkku, jonka muinaiset seurusteluyritykset kariutuivat aina minun kyllästymiseeni ja turhautumiseeni parisuhteeseen. Sinä sijoittunet tuohon välimaastoon.

Tästäpä hyvät aamunaurut :D :D

Tosi hienoa jos pysytte yhdessä! Mun vanhemmat tapasivat 16 ja 17-vuotiaina. Ovat edelleen onnellisesti yhdessä 46 ja 47-vuotiaina. Avioliittovuosia on takana 22. 

Helppoa ei varmasti tule olemaan. Kyllä munkin vanhemmilla on aina ollut isoja riitoja ja lapsuudesta muistan että silloin tällöin jompi kumpi nukkui yönsä sohvalla, ja näin saattoi jatkua parikin päivää mutta aina saivat sovittua :) Äitini juuri kertoi että kaikkein vaikeinta heillä oli silloin kun minä (ensimmäinen lapsi) olin ihan vauva. Silloin olivat kuulemma olleet hyvin lähellä eroa. Onneksi kuitenkin pysyivät yhdessä ja saivat vielä toisenkin lapsen :) Mulla oli ihana lapsuus mutta toisaalta asettivat riman aika korkealle (eivät tietoisesti) ja mulle oli aika suuri pettymys kun en vielä 18-vuotiaana ollutkaan vakavassa parisuhteessa rakastamani miehen kanssa, vaan sinkku. Pikkuhiljaa sitten tajusin että ei se haittaa, ei se ole se normi.

Ongelma nuorina solmituissa liitoissa on, että ihmisen kasvu on vielä kesken.  20 v ja 40 v ei ole enää sama ihminen. 

Ihanteellisint olisi,,että molemmat muuttuisivat samaan tahtiin ja samaan suuntaan. Mutta in real life... Kriisi tulee eri aikaan, eikä silloin toinen ymmärrä toista. Toinen kiukuttelee näennäisesti ilman syytä, koska oma  pääkoppa on sekaisin. Siinä on toisella kestämistä ja ymmärrys on hakusessa.

Ja on täysin mahdollista, että huomamme muuttunee,me eri suuntiin. Mitä jos 40 v huomamme, että haluammekin elämältä ihan eri asioita? Toinen haluaakin 10 lasta, toinen vain yhden. Toinen haluaa asua ulkomailla, toinen sukulaisten lähellä. Toinen haluaa myydä omaisuutensa ja reippureissata, toinen uskoo virkamiesuraan. Mitäs sitten?

Lisäksi: minä olin myös aivan varma, etten eroa. Mies kuitenkin vaihtoi minut lennosta toiseen 20 aviovuoden jälkeen. Siinä ei minun ajatuksistani kyselty mitään.

Tietysti niinkin voi käydä, mutta ei se varmaa ole, vaikka nyt niin tuntuisi. Itsekin ajattelin tuon ikäisenä noin. Nyt kolmevitosena en ole lainkaan varma, että tämä nuorena alkanut suhde jatkuu läpi elämän. Syynä suhteen muuttuminen, rakkaudettomaksi ja seksittömäksi, ja henkinen väkivalta. Yli viisikymppisillä sitten on jo toisinaan vakavia sairastumisia, omaishoitajuutta ja muita astetta hurjempia juttuja. Yritän tässä sanoa, että vanhempien ihmisten suhteissa olevat ongelmat ovat usein ihan oikeita, lapsille todellisia syitä ei välttämättä kerrota. Vanhojenkaan ihmisten ei myöskään mielestäni tarvitse pysytellä huonoissa suhteissa auttaakseen täysi-ikäisiä lapsia turvallisuuden tunteen säätelyssä. Aikuisten riidoista nuoremmat polvet pitäisi kuitenkin pitää erossa.

Tietysti tuoreeseen suhteeseen lähdetään sillä ajatuksella, että se kestää, eihän sitä muuten uskalla. Ja kun tulee haastavia tilanteita, niin myös hartiat kasvavat, ei niitä tarvitse seitsemäntoistavuotiaan tiedoilla ratkaista.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:17"]

Kantapään kautta opittua: Älä koskaan sano: "ei koskaan"

[/quote]

Olen monessa asiassa sanonut jo teininä että "ei koskaan" ja se on pitänyt sekä pitää tulevaisuudessakin.

Oikean ja väärän asioissa voi ja pitää sanoa "ei koskaan" muuten ihminen on selkärangaton vätys.

Mies 77

[/quote]

Uskovainen? Ei parisuhde ole mikään oikean ja väärän asia.

[/quote]

Sitoutuminen toiseen ihmiseen on oikean ja väärän asia. Jos toiselle ihmiselle lupaa olla loppuelämän kumppani ja sillä periaatteella lähtee suhteeseen niin kyseessä on oikean ja väärän asia. Lupauksen pitäminen!

Ymmärrän kyllä mielipiteesi sillä ihmiset eivät enää ymmärrä mitä sitoutuminen johonkin asiaan tarkoittaa. Sitä pidetään kiinni silloinkin kun ei ole "ihan niin mukavaa" ja se on oikein kun on sitouduttu johonkin...

Mies 77

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:53"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 09:17"]

Kantapään kautta opittua: Älä koskaan sano: "ei koskaan"

[/quote]

Olen monessa asiassa sanonut jo teininä että "ei koskaan" ja se on pitänyt sekä pitää tulevaisuudessakin.

Oikean ja väärän asioissa voi ja pitää sanoa "ei koskaan" muuten ihminen on selkärangaton vätys.

Mies 77

[/quote]

Uskovainen? Ei parisuhde ole mikään oikean ja väärän asia.

[/quote]

Sitoutuminen toiseen ihmiseen on oikean ja väärän asia. Jos toiselle ihmiselle lupaa olla loppuelämän kumppani ja sillä periaatteella lähtee suhteeseen niin kyseessä on oikean ja väärän asia. Lupauksen pitäminen!

Ymmärrän kyllä mielipiteesi sillä ihmiset eivät enää ymmärrä mitä sitoutuminen johonkin asiaan tarkoittaa. Sitä pidetään kiinni silloinkin kun ei ole "ihan niin mukavaa" ja se on oikein kun on sitouduttu johonkin...

Mies 77

[/quote]

26 jatkaa. 

Olen mies77 kanssasi samaa mieltä. Ja uskotko, että myös eksäni oli aina samaa mieltä. Silti erosimme 20 vuoden jälkeen...

Mä olen ollut yhdessä mieheni kanssa lukioikäisestä asti ja nyt jo 10 vuotta. Meillä ei kyllä alkuun ollut lainkaan varmaa tunnetta siitä, että suhde jatkuisi koko loppuelämän (kaveripariskunnilla kyllä oli, eikä niistä kukaan ole enää samassa parisuhteessa), sillä rakennettiin suhteen luottamusta hitaasti ja vakaasti. Vaikka mulla on vieläkin erittäin hyvä olo suhteessa ja rakastan miestä valtavasti, niin voin vain kuvitella ja toivoa eläväni yhdessä hänen kanssaan loppuun asti, en olla varma asiasta.

Älä ota miestäsi itsestäänselvyytenä.