Olen väsynyt elämään.

Oletko kokeillut muita masennuslääkkeitä?



Toivottavasti elämän kipinä pian syttyy!

Varaa aika lääkärille lääkkeen vaihtoa varten. Tällä hetkellä syöt noita lääkkeitä ihan turhaan, kun ei niistä näytä mitään apuakaan olevan.

vaikka en todellakaan ole syntynyt kultalusikka suussa. JA olin 3 vuotta todella masentunut. Jossain vaiheessa täytyy vaan ymmärtää, että tässä elämässä joutuu ihan ITSE tekemään aika paljon töitä sen onnen eteen, ja yleensä se onni tulee siitä, että tekee muut ihmiset onnelliseksi. Ap:lla tuntuu olevan silmät vähän liian syvällä omassa navassa, tollakin kotona makoilun määrällä tekisi aika mahtavan määrän esim. vapaaehtoistyötä, eli jonkun mummon vaikka tosi onnelliseksi, kun kävisi pitämässä seuraa.

että jos pelottaa kaupassa käynnit ja muiden ihmisten ajatukset, niin vapaaehtoistyö esim vanhusten parissa voi olla turhan stressaaava askel. Miten ap, pidätkö eläimistä? Onko paikkakunnallasi eläinten turvakotia/ löytötaloa/ hoitolaa tms? Sellaisia pyöritetään monasti vapaaehtoisten voimin. Eikä yksikään eläin mieti jaksatko puhua, nille riittää ruoka ja lämpöinen syli.

Etkö voisi ajatella hakevasi apua? Tiedät itse tilanteesi, kirjoitat niin järkevästi. Älä anna elämäsi ja perheesi mennä hukkaan. Kauanko olet tuntenut noin? Montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä he ovat?

Iso halaus sinulle!

Syön masennuslääkkeitä. Olen syöny kuus vuotta. Lapset on 6 ja 7.



Tää on muutakin kuin masennusta. Multa puuttuu elämä. Mun sosiaaliset kontaktit on täällä ja BigBrotherissa. Kuinka säälittävää.



Ihana, että täällä on noin liikuttavia ja kultaisia ihmisiäkin!



Kiitos halauksesta!



T.Ap

Miksi se elämä katosi?

" Huvittavaa, että tajuan tän kaiken, enkä silti tee asialle mitään. Olen liian väsynyt kaikkeen."



Minä myös olen masentunut, väsynyt elämään. Ja tuo yllä oleva lause passaa kuin nenä päähän minunkin tilanteeseeni.





Voisiko sinua piristää vapaaehtoistyö? Saisit päiviin sisältöä ja ehkä terapian omaista toimintaa lähtemällä mukaan sellaiseen. Mitä sanot?

päästä miehesi pälkähästä ja ota ero. Kuka sua jaksaa katsoa.

Onneksi olet syntynyt kultalusikka suussa ja olet päässyt elämästä helpolla. Silloin ei tarvitse ymmärtää kanssaihmisiä. Jatka samaan malliin, pissaisella päällä pötkii pitkälle!

siis vaikka kahviseuraa,saisit jutella ja purkaa oloasi. itsekin olen välillä meinannut vaipua vastaavaan tilaan,mutta toistaiseksi ainakin vielä olen aina päässyt ylös ennen totalista vajoamista. tiedän kyllä,että tossa tilassa pienikin ponnistus on iso juttu.

Olin ihan varma, että täällä saan vastaukseksi kutosen tyylisiä kommentteja jos niitäkään.

Vapaaehtoistyö on käynyt mielessä ja se on hyvä idea. Mitä vapaehtoistyötä voi tehdä päivällä, kun lapset ovat koulussa?

Oon kuvitellu, et kaikki on iltasin ja illalla en pääse mihinkään, kun mies on harrastuksissa. Mun on pitäny monta kertaa alkaa harrastamaan jotain kansalaisopiston kurssia, mutta miehellä on joka ilta harrastuksia, joista se ei tingi.



T. Liikuttunut Ap

Ap, miten olisi se vapaahetoistyö? Katsohan esim. spr:n sivut, siellä löytyy monenlaista. Saisit ystäviä, työtä ja harrastusta. Olispa miehenkin kanssa jotakin puheltavaa :)



7

tuntisin sinut niin tulisin ja repisin sinut sängyltä joku päivä ja lähtisimme vaikka kahville. Itse pitää se oma elämä luoda kukaan muu ei voi sitä tehdä. Äitini on monta vuotta kärsinyt masennuksesta. Huomenna yllätät miehesi ja lapsesi ja siivoot ja laitat ruokaa heille! Aloitat jonkun kurssin siellä tapaa ihmisiä, meet joka päivä kävelylenkille. Laita itsellesi pieniä tavoitteita mitä sun pitää tehdä.



nro 2.

Kirjotusvirheitään on hieno lukee.

Oon vuos sitten muuttanu kauas kotikaupungista miehen töiden takia, enkä tunne täältä ketään.



Tuskin ketään mun ikänen on päivisin tekemättä mitään, että ois aikaa kahvitella mun kanssa...



Nappeja en kisko, muuta ku pakolliset masennuslääkkeet, eikä niitä napsita milloin sattuu.

Kansalaisopiston kursseja on myös päivisin! Esim. kankaankudonta. Jos yhtään mattojen tai liinojen kutominen kiinnostaa, monessa paikassa saa mattoja paukutella päivät pitkät :) Siellä on mummoilla (sitähän ne enimmäkseen ovat päivisin) ihan työpäivään verrattava rytmi. Aamukahveineen ja lounasaikoineen.



Vapaaehtoistyötä on esim. vanhainkodeissa. Siellä aina kaivataan seuraa, keskustelijaa ja auttajaa! Sairaalat, yskinään kotona asuvat vanhukset yms. Itse haluaisin (jos olisi aikaa kuten sinulla :D) antaa aikaani pienten lasten perheisiin, jossa on raskasta. Veisin esikoisen hiekkalaatikolle jotta äiti saa nukkua vauvan kanssa, tai veisin vauvan vaunukävelylle, että äiti saa leikkiä esikoisen kanssa jne. Neuvolan kautta voisi ehkä tuollaisen tarvettakin kysellä?





Katso ensin ne spr:n sivut, siellä on monenlaista.





7



Ja monenlaista vapaaehtoistyötä voi tehdä päivällä.

Tervetuloa =)



Ootte ihania. Tääkin piristi ihan valtavasti!

Se vapaaehtoistyö vois olla tosi hyvä ratkasu! Täytyy ottaa selvää!

Ap

lähdet bussilla isompaan kaupunkiin, harrastat siellä jotain, käyt kaupoissa tms., kirjastossa ja vaikka syömässä/kahvilla, sitten köröttelet takaisin.



Nauti, kun on aikaa eikä ole mitään kiireitä. Ala etäopiskella verkossa (esim. Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa on kursseja, jotka tehdään vaan verkossa).



Aseta itsellesi pieniä tavoitteita.

Toi jonkun ehdottama: tee huomenna ruokaa ja siivoa, kuullosti mun mielestä hyvältä. Kokeile edes. Tiedän, että väsymys voi viedä helposti voiumat, varsinkin jos masennusta. Mut kokeile, katso miten se vaikuttaa mielialaasi. varmasti ilahdut ja itsetuntosi mousee. Tee se vaikka viimeisillä voimillasi. Älä tee mitään gourmet-ruokaa, vaan vaikka jauhelihakastiketta. Meiltä saat ohjeen, jos tarvitset. Usko, että pärjäät. ei saa luovuttaa. SINÄ PÄRJÄÄT! ilmoita jos tarviit ruoka-ohjetta.

eli kannattaisi itse pitää kiinni siitä että menisi yhdelle kansalaisopiston kurssille ja saisi yhden oman harratusillan. Toisaalta monilla paikkakunnilla on kansalaisopistossa joitain kursseja päivisinkin.



Vapaaehtoistyötä on myös päivisin. Soita esim kuntasi vanhainkotiin ja tiedustele tarvittaisiinko siellä ulkoiluttajia vanhuksille. Isommissa kaupungeissa toimii esim spr:n ystäväpalveluita joiden kautta voi hakeutua vanhuksen tai vammaisen ystäväksi. Tampereella Mummon kammari organisoi monenlaista vapaaehtoistoimintaa.



Koitetaan jaksaa vaikka ei tää aina helppoa ole. Itse aloitin mielialalääkkeet eilen. Yöllä ei sitten tullutkaan unta ja nytkin on hieman hassu olo mutta kyllä sen pitäisi tästä kuulemma tasoittua.