Olen väsynyt elämään.

Mies lähtee aamulla töihin. Nousen laittamaan lasten hiukset nätisti ja valkkaan niille siistit vaatteet. Mies lähtee ja vie lapset samalla kouluun. Mä meen takaisin nukkumaan. Nukun melkein koko päivän. Ainoa mitä teen on nukun, käyn täällä tai katon telkkaria. Mies lähtee töistä, hakee lapset, käy kaupassa, tulee kotiin, tekee ruoan... Mä tarkistan lasten läksyt ja olen niiden kanssa illan, kun mies lähtee harrastamaan. Illan mä katon telkkaria. Mä en koko päivänä vastaa edes puhelimeen, kun olen liian väsyny puhumaan kenenkään kanssa. Ollaan muutettu, enkä tunne täältä ketään. Ei oo ketään kenen kanssa lähtisin edes kävelylle. Koko illan katon telkkaria. Mies tulee töistä, menee nukkumaan. Mä yleensä nukahdan sohvalle.



Mä olin ennen tuuliviiri, menin koko ajan. Olin sosiaalinen ja kavereita oli paljon. Nyt en edes jaksa etsiä uusia kavereita ja hankkia ihmissuhteita tällä saralla.



Mies tekee kaiken. Pitkä juttu, mut mun ei kannata mennä töihin. Mitä mä sitten teen?

Olen ihan loppu. Tuntuu, ettei mulla ole elämää. Itkettää koko ajan. Mun ruokavalio on tätä nykyä limsa, sipsit, suolatikut ja karkki. Voi mennä monta päivää, etten syö muuta.



Huvittavaa, että tajuan tän kaiken, enkä silti tee asialle mitään. Olen liian väsyny kaikkeen.



Ero on varmaan aika lähellä. Tajuan sen, enkä silti tee sillekään asialle mitään. Mies tekee kaiken ja silti vaan tiuskin sille koko ajan. Motkotan harrastuksista ja kaikesta.



Olen kamala ihminen.