Lue keskustelun säännöt.
Haaveilen keskelle korpea muuttamisesta. Kokemuksia, vinkkejä kaivataan :)
15.09.2015 |
Olen vuosi vuodelta vakuuttuneempi, että haluan jossain vaiheessa muuttaa ihan keskelle ei-mitään. Eli korpeen, johonkin pieneen mökkiin metsän reunaan. Nyt siihen olisi tilaisuus. Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat toteuttaneet tällaisen haaveen. Löytyyköhän palstalta? :) Tai sitten muuten vaan kokemuksia korpielämästä.
Mukana muuttais mies, ei lapsia :) Ja en ole mikään täysverinen kaupunkilainen, pikkukylästä kotoisin.
Mitä kaikkea pitäisi osata ottaa huomioon?
En pelkää pimeää, petoja tai tylsyyttä. Mutta mietityttää esim. kulkeminen - teiden auraukset ym, ja ehkä vähän se, jos tulisikin hankaluuksia "naapurien" kanssa (jos siinä 10km säteellä asuu vaikka kolme muuta ihmistä, niin olisi aika ikävää jos niiden kanssa ei tulisikaan toimeen).
Yksinäisyyttäkään en oikeastaan pelkää, kun olen yksin viihtyvää sorttia. Mutta voihan olla, että jossain vaiheessa alkaisikin kaivata enemmän seuraa, nimen omaan sellaista päiväkahviseuraa (en tarkoita mitään pervoa :D).
Joku tuttu jo ehti pelotella, että nykyisin syrjäkylillä ramppaa ulkomaalaisia varastelemassa ja hakkaamassa ihmisiä. En oikein jaksa uskoa että tuo olisi mikään yleinen ilmiö, vaikka kyllä sellaistakin varmaan joskus tapahtuu. Voiko sellaisen varalta jotenkin suojautua? Onko yksinäinen metsämökki enemmän suojassa maailman "pahuuksilta" kuin vaikkapa talo kylätaajaman laidalla - vai toisin päin?
Tämmöisiä mietteitä. Kiva jos joku viitsii vastailla :)
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:43"]
Eihän sitä muuten tiedä varmaksi paitsi kokeilemalla. Saattaa sopia teille hyvinkin tuollainen elämänmuoto. Monilla kaupunkilaisilla kuitenkin on hyvin romantisoitu ja höttöinen ihannekuva maalle muuttamisesta ja siellä asumisesta. Ne autereiset kesäpäivät jolloin nautitaan päiväkahvit ihanan pitsihuvilan kuistilla ja poimitaan niittykukkia onnistuvat ehkä kahtena päivänä vuodessa, loput 363 päivää on enemmän tai vähemmän puurtamista talon ja tilusten hyväksi. Eläimistä puhumattakaan, jos sellaisia päätätte haluta. Työlästä elämää se on, ja vapaapäiviä ei tunneta. Kaikki pitää itse hoitaa. Auraukset, hiekoitukset, puunkaadot, polttopuut, rehut eläimille, rakennusten kunnostukset, koneiden ylläpito jne. jne. Tai voihan ne kaikki ulkoistaa maksua vastaan, mutta monella on usko siihen että maalla asuminen on edullista. Ja onhan se, jos vastaa kaikesta itse. Vapaa-ajan aktiviteettia on niukalti tarjolla, marja- ja sienimetsäänkin kyllästyy ajan oloon. Itse kaipasin paljon enemmän mahdollisuuksia harrastuksiin, lyhyttä työ-, koulu- ja kauppamatkaa ja kaikenlaista vaivattomuutta elämään. Siksi muutin maalta pois, enkä usko että ikinä palaan takaisin.
[/quote]
Saanko kysyä, kuinka kauan asuit maalla? Mikä sai sinut muuttamaan maalle? Oletko katunut päätöstä muuttaa takaisin kaupunkiin? :)
En usko, että oma käsitykseni on kovin romantisoitu. Tykkään tehdä raskaitakin hommia. Olen tehnyt kesätöinä useana vuotena maatilan töitä, mm. heinäntekoa, aitojen rakentamista, pieniä korjaustöitä, pellonraivausta. Talviaikaankin olen käynyt auttelemassa iäkkäitä sukulaisia mm. lumitöissä.
Mies metsästää ja kalastaa. Molemmat ollaan ahkeria marjastajia ja sienestäjiä. En ole kaupungissa asuessa koskaan harrastanut mitään kodin ulkopuolella. Eli samoja harrastuksia voisi jatkaa maalla asuessa: joogaa, käsitöitä, lukemista. Ja tietenkin retkeilyä. :)
Se tietysti jännittää, että jos jossain vaiheessa tulisikin jokin sairaus, vamma tai haaveri, ja ei pystyisikään itse tekemään vaikka lumitöitä tai polttopuita. Tai viimeistään sitten kun tulee vanhaksi. Saisiko sinne korpeen ketään auttamaan edes rahaa vastaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun yksin ison kaupungin laidalla, naapureita useita mutta satojen metrien päässä. Kulkuyhteydet hoituu vain omalla autolla, kuten myös työmatka kaupunkiin. Omalta pihalta ei löydy näkö- eikä kuuloyhteyttä muihin kuin metsän eläimiin. Otin seurakseni ja turvakseni isohkon koiran. Kyläilijät kuulen koiran haukunnasta saapuviksi ja koira vahtii pihalla (aidattu) minun ollessa poissa. Tätä rauhaa ja hiljaisuutta ei kaupungista löydy enkä vaihtaisi mökkiäni pois mistään hinnasta. No ehkä miljoonasta ;) Lisättäköön että lapset jo maailmalla ja leskeksi jäin. Eläkkeelle jäädessäni haaveilen ainakin kanoista ja ehkä myös lampaista, niitä tänne tontille mahtuu muutama. Eipä onnistuisi kaupungissa. Mun vinkki on hankkia koira vahdiksi jos murtomiehet pelottaa. Toki vaikka tiluksia on, tarvitseehan se koira muitakin virikkeitä kun oman pihan merkkailu...
Minä en kyllä talvea kestäisi korvessa. Puoli vuotta pelkkää pimeyttä ja lunta, masentavaa. Kesällä viihtyisin kyllä, mutta silloinkin saisi olla jonkinlainen yhteisö kyläilyetäisyydellä.
Maaseudun vanhat talot ovat sitten talvella kylmiä. Paras hankkia kunnollisia villavaatteita ja tohvelit. Sisälämpötila on pakkasilla 15-17 astetta, jos lämmittää puilla, ainakin meillä.
Minä en kestä talvia kaupungissa... Pimeä ei haittaa, vaan sen puute. Kun kaikkialla on valosaastetta, ei näy edes tähtiä kunnolla. En usko, että totun siihen koskaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:48"]
No itse en ymmärrä tuota. Ymmärrän sen että välillä kaipaa rauhaa ja yksinäisyyttä ja luonnon helmaa, mutta talvet ovat pitkiä... Kyllä minäkin viihdyn yksin, käyn metsässä jne, mutta mä en kestä sitä pimeyttä, se vaan ahdistaa.
Meillä tuttavaperhe muutti melko maalle, pk-seudun yhdyskuntaan, vanhaan rapistuvaan taloon. Siellä ihan tyytyväisinä elelivät jonkun aikaa, mutta kun kaverit eivät oikein enää jaksaneet lähteä sinne metsään kyläilemään, alkoivat ongelmat jo kasaantua. Valtavan pitkät työmatkat, busseja tai muita julkisia ei kulje, kaikki tehdään omalla autolla (kannattaa miettiä myös kuinka paljon siitä tulee kustannuksia), lapsia kuskataan aivan jatkuvasti kaikkialle jne. Jatkuvasti valittavat, mutta se on tietysti vain esimerkki. Itse en halua eristyksiin ystävistä ja harrastuksista, mutta jos teistä tuntuu että kestätte sitä niin siitä vain kokeilemaan. :) Jälleenmyyntiarvo jollain mökillä pellon reunassa ei liene kummoinen, mutta jos sitä ei murehdi niin voihan se olla ihan kivaa.
[/quote]
Nr. 2 on luonteeltaan erakko/introvertti, joten ei varmasti tuottaisi ongelmia. Aikani vietän tv:n/leffojen/netin parissa, joten nettiyhteys olisi välttämätön. Ystäviä/tuttuja on tasan nolla. Yksi täysi-ikäinen lapsi löytyy, kohta omillaan. Harrastuksia ei minulla ole , eikä työtäkään tällä hetkellä ja tuskin koskaan enää pääsenkään.
Loppuelämäni siis haluaisin asua omassa pikku mökissäni, joten jälleenmyyntiarvolla ei väliä. :)
Mutta kuten kerroin, ei minulla ole mahdollisuutta tuohon, ellen lottovoittoa saa. Onneksi unelmat ovat ilmaisia ja korvatulpat muutaman euron. ;)
Kannattanee pitää ihan unelmana vaan, tai hankkia vaikka "piilopirtti". Täydelliseksi elämänmuutokseksi aika iso juttu, eikä 99% vastaa unelmaa. Moni tuollaista kokeillut, mutta harvalle pysyväksi ratkaisuksi jäänyt. Toisaalta, jos on mahdollisuus, niin voihan tietysti aina kokeilla. Pääseehän sieltä "korvesta" aina poiskin. T: Eräopas nettiyhteydellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:58"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:48"]
No itse en ymmärrä tuota. Ymmärrän sen että välillä kaipaa rauhaa ja yksinäisyyttä ja luonnon helmaa, mutta talvet ovat pitkiä... Kyllä minäkin viihdyn yksin, käyn metsässä jne, mutta mä en kestä sitä pimeyttä, se vaan ahdistaa.
Meillä tuttavaperhe muutti melko maalle, pk-seudun yhdyskuntaan, vanhaan rapistuvaan taloon. Siellä ihan tyytyväisinä elelivät jonkun aikaa, mutta kun kaverit eivät oikein enää jaksaneet lähteä sinne metsään kyläilemään, alkoivat ongelmat jo kasaantua. Valtavan pitkät työmatkat, busseja tai muita julkisia ei kulje, kaikki tehdään omalla autolla (kannattaa miettiä myös kuinka paljon siitä tulee kustannuksia), lapsia kuskataan aivan jatkuvasti kaikkialle jne. Jatkuvasti valittavat, mutta se on tietysti vain esimerkki. Itse en halua eristyksiin ystävistä ja harrastuksista, mutta jos teistä tuntuu että kestätte sitä niin siitä vain kokeilemaan. :) Jälleenmyyntiarvo jollain mökillä pellon reunassa ei liene kummoinen, mutta jos sitä ei murehdi niin voihan se olla ihan kivaa.
[/quote]
Nr. 2 on luonteeltaan erakko/introvertti, joten ei varmasti tuottaisi ongelmia. Aikani vietän tv:n/leffojen/netin parissa, joten nettiyhteys olisi välttämätön. Ystäviä/tuttuja on tasan nolla. Yksi täysi-ikäinen lapsi löytyy, kohta omillaan. Harrastuksia ei minulla ole , eikä työtäkään tällä hetkellä ja tuskin koskaan enää pääsenkään.
Loppuelämäni siis haluaisin asua omassa pikku mökissäni, joten jälleenmyyntiarvolla ei väliä. :)
Mutta kuten kerroin, ei minulla ole mahdollisuutta tuohon, ellen lottovoittoa saa. Onneksi unelmat ovat ilmaisia ja korvatulpat muutaman euron. ;)
[/quote]
Varmasti saat ainakin vuokrattua jonkin pikkumökin halvalla. Onhan noita kun eivät mene kaupaksi.
Tuosta hommaat itsellesi kartanon.