Lue keskustelun säännöt.
Haaveilen keskelle korpea muuttamisesta. Kokemuksia, vinkkejä kaivataan :)
15.09.2015 |
Olen vuosi vuodelta vakuuttuneempi, että haluan jossain vaiheessa muuttaa ihan keskelle ei-mitään. Eli korpeen, johonkin pieneen mökkiin metsän reunaan. Nyt siihen olisi tilaisuus. Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka ovat toteuttaneet tällaisen haaveen. Löytyyköhän palstalta? :) Tai sitten muuten vaan kokemuksia korpielämästä.
Mukana muuttais mies, ei lapsia :) Ja en ole mikään täysverinen kaupunkilainen, pikkukylästä kotoisin.
Mitä kaikkea pitäisi osata ottaa huomioon?
En pelkää pimeää, petoja tai tylsyyttä. Mutta mietityttää esim. kulkeminen - teiden auraukset ym, ja ehkä vähän se, jos tulisikin hankaluuksia "naapurien" kanssa (jos siinä 10km säteellä asuu vaikka kolme muuta ihmistä, niin olisi aika ikävää jos niiden kanssa ei tulisikaan toimeen).
Yksinäisyyttäkään en oikeastaan pelkää, kun olen yksin viihtyvää sorttia. Mutta voihan olla, että jossain vaiheessa alkaisikin kaivata enemmän seuraa, nimen omaan sellaista päiväkahviseuraa (en tarkoita mitään pervoa :D).
Joku tuttu jo ehti pelotella, että nykyisin syrjäkylillä ramppaa ulkomaalaisia varastelemassa ja hakkaamassa ihmisiä. En oikein jaksa uskoa että tuo olisi mikään yleinen ilmiö, vaikka kyllä sellaistakin varmaan joskus tapahtuu. Voiko sellaisen varalta jotenkin suojautua? Onko yksinäinen metsämökki enemmän suojassa maailman "pahuuksilta" kuin vaikkapa talo kylätaajaman laidalla - vai toisin päin?
Tämmöisiä mietteitä. Kiva jos joku viitsii vastailla :)
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 19:12"]Mä rakastan pimeää ja yksinoloa. Lapissa olisi ihan unelma asua. Piiitkä kaamosaika ja kesällä yötön yö. Ihan parasta. Sekä kesän että talven parhaat puolet.
Olisi kiva, jos olisi työ, jota voisi tehdä kotoa käsin. Viihdyn luonnossa, teen yleensä 80-90 km:n patikointireissun kansallispuistossa joka kesä. Harrastan luontokuvausta ja lintubongausta. Tykkään tehdä koti- ja pihatöitä. Olen uutisten, blogien, e-kirjojen, av:n, leffojen ja sarjojen suurkuluttaja, joten tuskin tulisi tylsää. :)
[/quote] Voisi olla oma kirjoitukseni, niin samanlainen on haaveeni. Toivossa on hyvä elää, että unelmat joskus toteutuisivat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän negatiivisia kommentteja täällä!
Maalla on hyvä asua. Itsellä lähimpään kauppaan 15 km ja suurempaan keskustaan 35-45 km. Sähkökatkoja on välillä, mutta yleensä ne kestävät pari minuuttia. Eivät siis haittaa mitenkään elämää. Petoja on luonnossa, mutta ne karttavat ihmistä. Työmatkaa tulee paljon, mutta yleensä aina tiet on aurattu lähtiessäni klo7 aamulla.
Kannattaa valita sijainti niin, että jotain palveluita, ihmisiä ja joku enemmän käytetty tie on lähistöltä. Aina parempi jos ei ole kovin pitkää omaa pihatietä. Maalla on ihania ihmisiä ja apua saa pyytämällä.
Välimatkat ovat ainoa asia mikä itseäni välillä vaivaa. Autolla ajo on ok, mutta asioiden hoito on välillä työlästä, kun välimatkat ovat pitkät ja siihen tietysti menee aikaa.
Suosittelen maalla asumista. Kyllä täällä pärjää eikä se vaadi mitään ihmeellisiä erä- ja selviytymistaitoja. Maalaisjärkeä ja viitseliäisyyttä kyllä. :)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 19:44"]
Miten kauas pitäisi päästä? Itse asun Espoossa keskellä metsää uudessa omakotitalossa. Järvelle on parisataa metriä ja lähimpään naapuriin puoli kilsaa. Soratien varrella asutaan, katuvaloja ei ole, mutta kaupunki auraa tien talvella (!). Työmatkat sujuvat pyörä-bussi yhdistelmällä kesät ja talvisin menen miehen kyydissä pysäkille. Ihanan rauhaisaa asua!
[/quote]
Ei vielä ole naapuria, mutta pian on. Kaupunki laajenee koko ajan.
Oma haaveeni on ollut jo pitkään pieni mökki jossain maaseudulla järven rannalla, jossa voisin kasvattaa vihannekset yms. Pari kissaa seurana riittää. Tykkään tehdä pihahommia, remonttia, olen introvertti, en haluaisi olla ihmisten kanssa tekemisisissä vaan elää erakkona, kaukana maailman pahuudesta, omassa kuplassani.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 20:09"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:52"][quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:43"] Eihän sitä muuten tiedä varmaksi paitsi kokeilemalla. Saattaa sopia teille hyvinkin tuollainen elämänmuoto. Monilla kaupunkilaisilla kuitenkin on hyvin romantisoitu ja höttöinen ihannekuva maalle muuttamisesta ja siellä asumisesta. Ne autereiset kesäpäivät jolloin nautitaan päiväkahvit ihanan pitsihuvilan kuistilla ja poimitaan niittykukkia onnistuvat ehkä kahtena päivänä vuodessa, loput 363 päivää on enemmän tai vähemmän puurtamista talon ja tilusten hyväksi. Eläimistä puhumattakaan, jos sellaisia päätätte haluta. Työlästä elämää se on, ja vapaapäiviä ei tunneta. Kaikki pitää itse hoitaa. Auraukset, hiekoitukset, puunkaadot, polttopuut, rehut eläimille, rakennusten kunnostukset, koneiden ylläpito jne. jne. Tai voihan ne kaikki ulkoistaa maksua vastaan, mutta monella on usko siihen että maalla asuminen on edullista. Ja onhan se, jos vastaa kaikesta itse. Vapaa-ajan aktiviteettia on niukalti tarjolla, marja- ja sienimetsäänkin kyllästyy ajan oloon. Itse kaipasin paljon enemmän mahdollisuuksia harrastuksiin, lyhyttä työ-, koulu- ja kauppamatkaa ja kaikenlaista vaivattomuutta elämään. Siksi muutin maalta pois, enkä usko että ikinä palaan takaisin. [/quote] Saanko kysyä, kuinka kauan asuit maalla? Mikä sai sinut muuttamaan maalle? Oletko katunut päätöstä muuttaa takaisin kaupunkiin? :) En usko, että oma käsitykseni on kovin romantisoitu. Tykkään tehdä raskaitakin hommia. Olen tehnyt kesätöinä useana vuotena maatilan töitä, mm. heinäntekoa, aitojen rakentamista, pieniä korjaustöitä, pellonraivausta. Talviaikaankin olen käynyt auttelemassa iäkkäitä sukulaisia mm. lumitöissä. Mies metsästää ja kalastaa. Molemmat ollaan ahkeria marjastajia ja sienestäjiä. En ole kaupungissa asuessa koskaan harrastanut mitään kodin ulkopuolella. Eli samoja harrastuksia voisi jatkaa maalla asuessa: joogaa, käsitöitä, lukemista. Ja tietenkin retkeilyä. :) Se tietysti jännittää, että jos jossain vaiheessa tulisikin jokin sairaus, vamma tai haaveri, ja ei pystyisikään itse tekemään vaikka lumitöitä tai polttopuita. Tai viimeistään sitten kun tulee vanhaksi. Saisiko sinne korpeen ketään auttamaan edes rahaa vastaan? ap [/quote]Lapsuudenkotini oli maalla, ja asuin siellä siihen asti kunnes 19v lähdin opiskelemaan. Ja mikä helpotus se oli! Kuten sanottu, en halua sinne palata. Ehkä osa negatiivisuudesta tulee siitä, että minulla ainoana lapsena teetettiin paljon tilan töitä. Päällimmäinen tunne on vaivalloisuus ja raskaus, ilman kavereita ja harrastuksia. Aina oli kitkemistä, haravointia, marjastusta, kotitöitä, peltotöitä, metsätöitä, ties mitä töitä. Koulumatka 1,5h yhteen suuntaan. (kyllä, tämä on totta) Vihasin erityisesti heinäaikaa ja marja-aikaa, silloin ei ollut vapaata koskaan. Tai siltä se ainakin lapsesta tuntui. Kaupunki on minun valintani, nautin täällä elämisen helppoudesta ja lukuisista mahdollisuuksista.
[/quote]
Niin, ymmärrän kyllä. En olisi itsekään teininä viihtynyt maatilalla. Mutta nyt on kuitenkin kyse vapaaehtoisesta elämänmuutoksesta, ja lapsiakaan meillä ei ole (se jo vähentää autoilua ja muutakin säätämistä). Eikä tarkoitus ole elättää itseä maatilan pyörittämisellä. Tietysti jo asumiseenkin liittyy paljon työtä. ap
[/quote]Onnea teille, riippumatta siitä mikä valintanne tulee olemaan. Vaikutat siltä ettet haihattele päiväunelmien perään, ja osaat mietiskellä asiaa realistisesti. Tärkeintä on minusta tunnistaa ja tunnustaa itselleen että maalla asuminen ei ole pelkkää leikkiä ja laulua, ja on oltava valmis tekemään töitä. Mutta jos se tuntuu omalta, niin siitä vaan kokeilemaan! Ja pääseehän sieltä tarvittaessa myös pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muutaku do it:)!
Landella/korvessa on mukavampaa!
En ole lukenut kaikkia mutta oletteko miettineet lääkäri käyntejä? Jos allerginen pitäs päästä äkkiä lääkärin tykö.
Ihanaa asua maalla . Kaikessa rauhassa.
Aloittaja ihan kyvykäs asustaan korvessa kaikista ei siihen ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin katselen netissä jatkuvasti pieniä omakotitaloja korvessa ja haaveilen. Järvi vieressä, metsää ympärillä ja naapureita ei lähelläkään... se olisi ihanaa. Vain koirat pitämässä seuraa. Mutta eipä minulla taida olla varaa moiseen, elän yksin työttömyyskorvauksilla eikä niillä kauheasti makseltaisi omakotitalo asumisen menoja... sähkökulutkin voivat olla talvisin tähtitieteellisiä, sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 19:57"]En minä ainakaan mitään aggregaattia ole koskaan tarvinnut. Talo lämpiää puilla ja kaivossa on käsipumppu, pärjäisi pidemmänkin sähkökatkon. Ikinä en suostuisi maalla muuttamaan taloon, mikä pelaisi pelkkien sähköjen varassa.
Polttopuita saa tarvittaessa myös ostettua. Aurauksen hinta riippunee tien pituudesta ja pihan koosta, meillä 10€ krt + alv. Aurauksia talvesta riippuen 5-20 krt.
Entinen kaupunkilainen olen, nyt jo lähes 20 vuotta asunut metsän keskellä, ei kaipuuta kaupunkiin.
[/quote] puhut järkeä . Jos tie aukealla voi tulla muutama kerta aurausta Tuisku lumen poiistosta .ja kustannuksia lisää jos pitää päästä esim töihin aamuisin tiettyyn aikaan. Jos ei hyvä aira voi tulla vaikka iltapäivällä kun hänelle sopii
Entä jos on "omaa" tietä useampi kilometri, siis saman tien varresta kaikki muut asukkaat muuttaneet pois? Lähimpään naapuriin noin 10 km. Sukulaiselta on jäänyt tällainen paikka, johon olisi mahdollista muuttaa. Kiinnostaisi kyllä kovasti, mutta mietin juurikin tuota tien kunnossapitoa... Kuinka paljon siitä joutuisi pulittamaan, jos teettäisi homman jollain ulkopuolisella? Ja kuinka paljon on työtä realistisesti jos meinaisi itse aurata? Traktoria osaan kyllä ajaa, mutta tien aurauksesta ei ole mitään kokemusta/tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, mä olen miettinyt ihan tuota samaa. Yksin haluaisin muuttaa jonnekin korpeen pieneen mökkiin nauttimaan rauhasta, mutta valitettavasti ei ole mahdollisuutta. Viimeksi tänä aamuna, kun kuuntelin ympäriltäni kuuluvaa jyskettä ja töminää, sekä huutoa ja kiljumista, niin olin ihan et eiiiii, miks en pääse pois.... Alkaa niin kyrsimään tämä kerrostaloelämä. Mä haluan rauhaa ja HILJAISUUTTA ennen kaikkea.
Niin sori, että ei ollut kertoa kokemuksia, mutta halusin jakaa saman unelman kanssasi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä on kilometri taajamaan mutta talomme ikkunoista ei näy yhtään naapuria. Tämä on aika ihanaa, rauhassa metsän keskellä mutta palvelut lähelä.
Pihatien käy eräs maajussi auraamassa.
Eihän sitä muuten tiedä varmaksi paitsi kokeilemalla. Saattaa sopia teille hyvinkin tuollainen elämänmuoto. Monilla kaupunkilaisilla kuitenkin on hyvin romantisoitu ja höttöinen ihannekuva maalle muuttamisesta ja siellä asumisesta. Ne autereiset kesäpäivät jolloin nautitaan päiväkahvit ihanan pitsihuvilan kuistilla ja poimitaan niittykukkia onnistuvat ehkä kahtena päivänä vuodessa, loput 363 päivää on enemmän tai vähemmän puurtamista talon ja tilusten hyväksi. Eläimistä puhumattakaan, jos sellaisia päätätte haluta. Työlästä elämää se on, ja vapaapäiviä ei tunneta. Kaikki pitää itse hoitaa. Auraukset, hiekoitukset, puunkaadot, polttopuut, rehut eläimille, rakennusten kunnostukset, koneiden ylläpito jne. jne. Tai voihan ne kaikki ulkoistaa maksua vastaan, mutta monella on usko siihen että maalla asuminen on edullista. Ja onhan se, jos vastaa kaikesta itse. Vapaa-ajan aktiviteettia on niukalti tarjolla, marja- ja sienimetsäänkin kyllästyy ajan oloon. Itse kaipasin paljon enemmän mahdollisuuksia harrastuksiin, lyhyttä työ-, koulu- ja kauppamatkaa ja kaikenlaista vaivattomuutta elämään. Siksi muutin maalta pois, enkä usko että ikinä palaan takaisin.
MIkä kellekin on korpi, meidän kesäkorpi on matkojen päässä, joten ruuat ja tavarat viedään talvella kelkalla...
Unelma on ihan kiva, mutta kun tie on auraamatta, sähköt katki viidettä päivää ja kuivat polttopuut lopussa, niin hymyt alkaa olla vähissä.
Maalla keskellä metsää pitää varautua kaikkeen ja kunnolla. Polttopuita pitää olla syksyllä varattuna 1.5 vuodeksi ihan siksi, että jos tulee epätavallisen kylmä talvi, niin ei tarvitse keväällä säästellä, kun sinne ei tie kuitenkaan ole auki.
Hämmentävän moni asia maalla maksaa, kuten vaikka tien auraaminen. Kelirikkoaikaan tietä ei välttämättä voi käyttää ja jotta se pysyisi kunnossa, tarvitaan tasausta, ojankaivuuta jne. Jätteiden kanssa syntyy ongelmia (maksu on maksettava, vaikka jätteitä ei noudeta), mutta minne viet ne, mitä ei voi kompostoida tai polttaa? Vesi ei ole itsestäänselvyys: onko kunnon kaivoa, onko vesijohtoa (joka voi jäätyä).
Naapurit ei välttämättä halua auttaa, jos et osaa jotain sellaista, mistä on heillekin hyötyä. Ilmaista palvelua ei ole, vaikka moni maalle halajava olettaa kaiken onnistuvan talkoilla.
No itse en ymmärrä tuota. Ymmärrän sen että välillä kaipaa rauhaa ja yksinäisyyttä ja luonnon helmaa, mutta talvet ovat pitkiä... Kyllä minäkin viihdyn yksin, käyn metsässä jne, mutta mä en kestä sitä pimeyttä, se vaan ahdistaa.
Meillä tuttavaperhe muutti melko maalle, pk-seudun yhdyskuntaan, vanhaan rapistuvaan taloon. Siellä ihan tyytyväisinä elelivät jonkun aikaa, mutta kun kaverit eivät oikein enää jaksaneet lähteä sinne metsään kyläilemään, alkoivat ongelmat jo kasaantua. Valtavan pitkät työmatkat, busseja tai muita julkisia ei kulje, kaikki tehdään omalla autolla (kannattaa miettiä myös kuinka paljon siitä tulee kustannuksia), lapsia kuskataan aivan jatkuvasti kaikkialle jne. Jatkuvasti valittavat, mutta se on tietysti vain esimerkki. Itse en halua eristyksiin ystävistä ja harrastuksista, mutta jos teistä tuntuu että kestätte sitä niin siitä vain kokeilemaan. :) Jälleenmyyntiarvo jollain mökillä pellon reunassa ei liene kummoinen, mutta jos sitä ei murehdi niin voihan se olla ihan kivaa.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 18:43"]
Eihän sitä muuten tiedä varmaksi paitsi kokeilemalla. Saattaa sopia teille hyvinkin tuollainen elämänmuoto. Monilla kaupunkilaisilla kuitenkin on hyvin romantisoitu ja höttöinen ihannekuva maalle muuttamisesta ja siellä asumisesta. Ne autereiset kesäpäivät jolloin nautitaan päiväkahvit ihanan pitsihuvilan kuistilla ja poimitaan niittykukkia onnistuvat ehkä kahtena päivänä vuodessa, loput 363 päivää on enemmän tai vähemmän puurtamista talon ja tilusten hyväksi. Eläimistä puhumattakaan, jos sellaisia päätätte haluta. Työlästä elämää se on, ja vapaapäiviä ei tunneta. Kaikki pitää itse hoitaa. Auraukset, hiekoitukset, puunkaadot, polttopuut, rehut eläimille, rakennusten kunnostukset, koneiden ylläpito jne. jne. Tai voihan ne kaikki ulkoistaa maksua vastaan, mutta monella on usko siihen että maalla asuminen on edullista. Ja onhan se, jos vastaa kaikesta itse. Vapaa-ajan aktiviteettia on niukalti tarjolla, marja- ja sienimetsäänkin kyllästyy ajan oloon. Itse kaipasin paljon enemmän mahdollisuuksia harrastuksiin, lyhyttä työ-, koulu- ja kauppamatkaa ja kaikenlaista vaivattomuutta elämään. Siksi muutin maalta pois, enkä usko että ikinä palaan takaisin.
[/quote]
Ööhhh, eihän noita kaikilla omakotiasujilla ole. Minkä koneiden ylläpito, rehut eläimille, jne. what? Sä nyt taisit käsittää vähän väärin mitä tässä on haettu takaa, tuskin mitään maatalo-kauranviljelyjuttua kuitenkaan... Heh, :D (ei ap)
Todella hyvä aloitus!
Itselläni herää sama ajatus aina kesällä kun vietän vähän aikaa korvessa mökillä. Haluaisin muuttaa sinne ja kokoea talven ja luonnon siellä.
Plussaa olisi, että voisi unohtaa nämä sodan uhat ja pakolaiskriisit.