Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroaisitko vai ei?
15.09.2015 |
Tiedän, tyhmä kysymys täällä, mutta en osaa päättää. MIelipiteitä näiden tietojen perusteella:
-yhteiseloa takana 20 vuotta, ikää 39v molemmilla, 3 lasta 6-12v
-mies on raitis, rehellinen, auttaa kotitöissä, hoitaa raha-asiat huolella ja muut elämän paperit (vakuutukset, laskut ja muut), kuljettaa lapsia, on paljon kotona, auttaa läksyissä, ei juo eikä polta, muistaa merkkipäivät, ihana suku, ei esim. anoppiongelmia, on äärettömän komea ja urheilullinen, ei lyö, on aina ajoissa, ei koskaan jätä kalsareitaan jne. , hoitaa lähes kaikki ruokaostokset, pesee lähes kaiken pyykin ja hoitaa suurimman osan tiskeitä ja ruuanlaitosta...
-MUTTA: ei koskaan sovi riitoja tai nää vaivaa lepyyttäksensä minut, ei koskaan pyydä anteeksi ellen itse ole pyytänyt ensin ja hyvitellyt häntä pitkään, ei ihaile minua tai koeta parantaa oloani kun olen surullinen, pitää minua liian lihavana ja koettaa eri tavoin saada laihemmaksi, ei suostu suuseksiin, eikä mihinkään mistä ei itse tykkää (esim minun mieliksei menemään vaikka katsomaan draamaelokuvaa tai oopperaan), koska itse ei tykkää niistä, aniharvoin tuo lahjoja tai huomioi muuten kuin merkkipäivänä, ei puhu tunteistaan, saa jatkuvasti minut kokemaan itseni arvottomaksi ja huonoksi
-koen, että ainoat syyt miksi olen yhdessä on lapset, se, että ero olisi niin suuri pettymys myös laajemmalle joukolle, se, etten tiedä menisinkö ojasta allikkoon, koska mies on niin monessa mielessä kuitenkin kunnollinen, ja pelkäisin lasten sopeutumista, ja se, koska olen syvästi kristitty koen jotenkin tekeväni suuren synnin, en. esim hyväksy seksiä ilman avioliittoa ja pelkäisin, voisinko elää loppuelämääni selibaatissa, kun olen siitäkin kuullut opetusta, että jos aviopuolisi elää, ei saisi avioitua uudestaan jos ei ole ollut kyseessä uskottomuus jne...
Mitä tekisit?
Kommentit (53)
Ongelmasi on uskonnollisuus. Ilman noita vanhakantaisia käsityksiä seksin synnillisyydestä et edes miettisi asiaa, vaan olisit jo eronnut. Kyllä sinunkin viestistäsi tulee ilmi,mitkä ne merkittävimmät ihmistä liikuttavat motiivit ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluais erota, jos minä tekisin aloitteen, itse ei siihen pysty ennen muuta lasten takia. Ei jaksa ainaista valitustani. Ei kuulemma pysty mihinkään niihin muutoksiin, mitä olen toivonut esim että tulisi pyytämään multa anteeksi sanallisesti tai että huomoiisi useammin esim. pikku viestein tms. Arkemme ei kuitenkaan ole mitään riitelyä (yleensä). Vain jatkuvaa pahaa oloa ja täyttämättömiä tarpeita. Tuntuu, ettei hän ole eikä oikein koskaan ole ollutkaan kiinnostnut minusta. AP
Ei mikään ihme, että miestä potuttaa jos vaimo on ylipainoinen eikä tee mitään kotitöitä eikä osallistu tasapuolisesti perheen kuluihin.
Minäkään en tee parisuhteessa mitään, mistä en pidä. Sellainen ei kuulu parisuhteeseen. Jos toinen itku kurkussa painostaa minua tekemään jotakin, mitä en halua tehdä, tiedän olevani väärässä suhteessa.
Ei seksi ole syntiä minun(kaan) mielestä, päin vastoin. Itse asiassa joskus tuntuu, että seksi on ainoa, mikä meillä toimii tosi hyvin (lukuun ottamatta sitä, että mies inhoaa antaa suuseksiä, mutta ehkä se elämän kokonaisuudessa onk uitenkni pikku juttu). Tarkoitin vain, että niin kuin suurin osa maailman ihmisistä edelleen ajattelee, pidän seksin oikeana paikkana vain avioliittoa. Ja siinä olet 3 oikeassa, että ellen olisi kirkossa Jumalan kasvojen edessä luvannut tahtoa rakastaa myötä. ja vastoinkäymisessä ja suostua siihen, että vasta kuolema meidät erottaa, olisin luultavasti eronnut jo n. 19 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5, mistä päättelit, etten tee mitään. IHan tasan meillä kulut menee, minun palkastani esim. menee suoraan asuntolaina ja ostan lähes kaikki lasten vaatteet tms. Puhuin siitä kuka käyttää aikaa kaupassa, mist äolen kiitollinen, että mies hoitaa ruokakauppareissut. Ja jos miest hoitaa pyykit ja tiskit, ei se silti sitä tarkoita, että hän tekisi enemmän. Minä vastaavasti hoidan kaiken imuroinnin, pölyt, puolet ruuanlaitosta suunnilleen, monet lasten asiat ja leikit jne. Ainoa, mistä voi valittaa on se, että minulla on tällä hetkellä n. 10 kiloa ylipainoa, jotka tuli raskauksien aikana eikä koskaan lähtenyt, mutta olen kyllä saanut monta kiloa tiputettua kun otin itseäni niskasta kiinnija liityin saliin jne. AP
Onko miehesi myös uskovainen? Miten olisi seurakunnassa keskusteluapu tai sitten muunlainen pariterapia? Jos koet, että miehelläsi on tunnekylmyyttä, mietin onko hän itse tuntenut elämässään olevansa rakastettu, millainen on hänen lapsuutensa ollut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla niin, että miehesi on ns. tekijä joka näyttää tykkäämistään tekemisen kautta, eikä sanallisesti tms. Teatteriin pääset kavereidenkin kanssa. Sinulla on kultakimpale, varmasti saisist vaihdossa huonomman. Ottaisin tuollaisen miehen heti.
6 ongelma onkin siinä, etten itkukurkussa painosta, vaan se yleisajatus, että vain minä olen se, joka koettaa keksiä jotakn tekemistä, järjestää treffejä ja järjestää vaikka meidät yhdessä keilaamaan ja katsomaan actionpläjäystä koska tietää, että toinen noista tykkää. Mutta se toinen ei sitten koskaan voi tehdä mitään ilahduttaakseen toista. Miehelle olen ihan rauhallisena kertonut, että minua ilahduttaisi joskus vaikka mennä konserttiin tai katsomaan toisenkinlaisia elokuvia, mutta ei hänellä ole kiinnostusta sellaisia minulle järjestää. Jos menen, pitää mennä yksin tai kavereiden kanssa. sama asia jokaisessa asiassa elämässäni. Hän on kiinnostunut vain siitä, mistä itse tykkää, ei siitä, mistä minä tykkäisin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:08"]
5, mistä päättelit, etten tee mitään. IHan tasan meillä kulut menee, minun palkastani esim. menee suoraan asuntolaina ja ostan lähes kaikki lasten vaatteet tms. Puhuin siitä kuka käyttää aikaa kaupassa, mist äolen kiitollinen, että mies hoitaa ruokakauppareissut. Ja jos miest hoitaa pyykit ja tiskit, ei se silti sitä tarkoita, että hän tekisi enemmän. Minä vastaavasti hoidan kaiken imuroinnin, pölyt, puolet ruuanlaitosta suunnilleen, monet lasten asiat ja leikit jne. Ainoa, mistä voi valittaa on se, että minulla on tällä hetkellä n. 10 kiloa ylipainoa, jotka tuli raskauksien aikana eikä koskaan lähtenyt, mutta olen kyllä saanut monta kiloa tiputettua kun otin itseäni niskasta kiinnija liityin saliin jne. AP
[/quote]
No ite kirjoitit "hoitaa lähes kaikki ruokaostokset, pesee lähes kaiken pyykin ja hoitaa suurimman osan tiskeitä ja ruuanlaitosta..." vai onko mun luetun ymmärtämisessä vikaa? Nyt sä hoidatkin puolet ruuanlaitosta? Kyllä mun vaa'assa tiskit+ruuanlaitto+kauppareissut on enemmän kuin imurointi ja lasten kanssa leikkiminen. Sori vaan.
Melkein kaikki nuo luettelemasi hyvät puolet ovat sellaisia asioita, jotka ovat ns. itsestäänselvyyksiä. Sellaisia asioita, joihin kaikkien normaalien ihmisten pitäisi pystyä tai pyrkiä. Eli en antaisi niille liikaa painoarvoa. Nuo huonot seikat taas ovat sellaisia henkisiä asioita, joilla on todella suuri merkitys parisuhteen toimivuuden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:12"]
6 ongelma onkin siinä, etten itkukurkussa painosta, vaan se yleisajatus, että vain minä olen se, joka koettaa keksiä jotakn tekemistä, järjestää treffejä ja järjestää vaikka meidät yhdessä keilaamaan ja katsomaan actionpläjäystä koska tietää, että toinen noista tykkää. Mutta se toinen ei sitten koskaan voi tehdä mitään ilahduttaakseen toista. Miehelle olen ihan rauhallisena kertonut, että minua ilahduttaisi joskus vaikka mennä konserttiin tai katsomaan toisenkinlaisia elokuvia, mutta ei hänellä ole kiinnostusta sellaisia minulle järjestää. Jos menen, pitää mennä yksin tai kavereiden kanssa. sama asia jokaisessa asiassa elämässäni. Hän on kiinnostunut vain siitä, mistä itse tykkää, ei siitä, mistä minä tykkäisin. AP
[/quote]Niin, kuten sanottu, hyvään parisuhteeseen ei kuulu se, että tekee asioita vain toisen mieliksi, vaikka itse inhoaa niitä. Mikä tässä on epäselvää?
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:06"]
Ei seksi ole syntiä minun(kaan) mielestä, päin vastoin. Itse asiassa joskus tuntuu, että seksi on ainoa, mikä meillä toimii tosi hyvin (lukuun ottamatta sitä, että mies inhoaa antaa suuseksiä, mutta ehkä se elämän kokonaisuudessa onk uitenkni pikku juttu). Tarkoitin vain, että niin kuin suurin osa maailman ihmisistä edelleen ajattelee, pidän seksin oikeana paikkana vain avioliittoa. Ja siinä olet 3 oikeassa, että ellen olisi kirkossa Jumalan kasvojen edessä luvannut tahtoa rakastaa myötä. ja vastoinkäymisessä ja suostua siihen, että vasta kuolema meidät erottaa, olisin luultavasti eronnut jo n. 19 vuotta sitten.
[/quote]No kannattaisiko luopua tuollaisesta ajatuksesta, jos siitä on sinulle noin paljon haittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:16"]
Melkein kaikki nuo luettelemasi hyvät puolet ovat sellaisia asioita, jotka ovat ns. itsestäänselvyyksiä. Sellaisia asioita, joihin kaikkien normaalien ihmisten pitäisi pystyä tai pyrkiä. Eli en antaisi niille liikaa painoarvoa. Nuo huonot seikat taas ovat sellaisia henkisiä asioita, joilla on todella suuri merkitys parisuhteen toimivuuden kannalta.
[/quote]
Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan osoituksia siitä, että mies haluaa jakaa arjen ja perhe-elämän. Ja kun tätä palstaa lukee vähänkään ,huomaa kyllä, että kyseessä on todella harvinainen tilanne. Mies ei ole sen tyyppinen, että kävisi teatterissa tms. Naiselle se on tärkeää. No, nainen menköön kavereisen kanssa. Elämässä ei voi saada ihan kaikkea.
9 joo miehenikin on tunnustava kristitty ja myös se vahva ajatus siitä, että avioero on vääri, on hänellä painavana tekijänä, miksi ollaan yhdessä. Olen koittanut alusta asti jo ennaltaehkäisevänä ehdottaa vaikka mitä parisuhdekirjoja ja leirejä. 10 vuoden jälkeenviimein suostui avioliittoleirille, ja ne 2-3 vuoden välein ovat saaneet pidettyä meidät yhdessä viimeiset 10 vuotta, mutta niiden aikana ei ehdi niin syvälle, ja meidän kommunikaatio--ongelmat niin isoja, että kaivattaisiin henkilökohtaisempaa terapiaa ja tukea, mutta mies ei suostu. On antanut luvan, että olen saanut itse jutella ja kirjoitella parisuhdeterapeuteille, mutta ei se ole niin tehokasta, kun toinen eiole siinä mukana. Hänellä on kovan kuoren alla tosi herkkä sydän ja kotinsa on ollut kunnollinen, mutta hän ei ole koskaan nähnyt isänsä huomioivan äitiään sillä tavala, mitä minäkin kaipaan. Eikä hän ole koskaan oppinut sanallisesti käsittelemään tunteitaan tai riitoja. Hän näki kotona vain kylmää sotaa riitojen tullen. Ja on totta, että minä en ainakaan ole saanut häntä tuntemaan pitkään aikaan itseään arvostetuksi. En muista tai pysty olemaan kiitolinen siitä mitä tekee kun olen jotenkin personnanan ja naisena niin alas poljettu. Ei niinkään sillä, mitä mies sanoo tai tekee, vaan sillä, mitä jättää tekemättä. Olen viimeksi tänään sanonut, että me selvittäisiin, jos rukoiltaisiin yhdessä tai edes erikseen enemmän asian puolesta ja mentäisiin johonkin terapiaan tai ei edes terapiaan van juteltais epävirallisemminkin toisten kanssa, mutta ei hän halua, koska ei halua paljastaa tällaisia asioita ja pelkää, että tunteet nousisi pintaan ja mieluummin ottaa eron, kun asioide käsittelyn ulkopuolisen kanssa ja sekös minua surettaakin. AP
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:18"]
Niin, kuten sanottu, hyvään parisuhteeseen ei kuulu se, että tekee asioita vain toisen mieliksi, vaikka itse inhoaa niitä. Mikä tässä on epäselvää?
[/quote]
Hyvässä suhteessa tehdään kompromisseja ja välillä myös sellaisia asioita, joista tietää toisen pitävän, vaikka niistä ei itse niin välittäisikään. Tuskin ooppera tai draamaelokuva ovat niin kamalia kokemuksia, että niihin myöntyminen on jokin traumaattinen tai elämän pilaava asia.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:12"]
6 ongelma onkin siinä, etten itkukurkussa painosta, vaan se yleisajatus, että vain minä olen se, joka koettaa keksiä jotakn tekemistä, järjestää treffejä ja järjestää vaikka meidät yhdessä keilaamaan ja katsomaan actionpläjäystä koska tietää, että toinen noista tykkää. Mutta se toinen ei sitten koskaan voi tehdä mitään ilahduttaakseen toista. Miehelle olen ihan rauhallisena kertonut, että minua ilahduttaisi joskus vaikka mennä konserttiin tai katsomaan toisenkinlaisia elokuvia, mutta ei hänellä ole kiinnostusta sellaisia minulle järjestää. Jos menen, pitää mennä yksin tai kavereiden kanssa. sama asia jokaisessa asiassa elämässäni. Hän on kiinnostunut vain siitä, mistä itse tykkää, ei siitä, mistä minä tykkäisin. AP
[/quote]Niin, kuten sanottu, hyvään parisuhteeseen ei kuulu se, että tekee asioita vain toisen mieliksi, vaikka itse inhoaa niitä. Mikä tässä on epäselvää?
[/quote]
Minusta juuri päinvastoin!
Hyvässä parisuhteessa tehdään välillä asioita vain ja ainoastaan toisen mieliksi. Olen minä joskus formuloita katsonut valittamatta ja toisaalta mies oli kerran katsomassa ratsastustuntiani ihan valittamatta ;D
Tietysti tasapuolisesti pitää homman mennä!
Mistä asioista sitten toivoisit anteeksipyyntöä? Onko se nuo täyttämättömät tarpeet ja huomioimattomuus vai satuttaako sinua jotenkin niiden harvojen riitojenne aikana? Mitä sinä sitten teet, jos mies hoitaa ruoat, pyykit, tiskit ja lasten läksyjen tarkistuksen? Oletko masentunut? Onko sinulla oikeasti reippaasti ylipainoa vai nipottaako tyhjästä?
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 11:21"]
Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan osoituksia siitä, että mies haluaa jakaa arjen ja perhe-elämän. Ja kun tätä palstaa lukee vähänkään ,huomaa kyllä, että kyseessä on todella harvinainen tilanne. Mies ei ole sen tyyppinen, että kävisi teatterissa tms. Naiselle se on tärkeää. No, nainen menköön kavereisen kanssa. Elämässä ei voi saada ihan kaikkea.
[/quote]
Juu, tällä palstalla itsestäänselvyydet ovat harvinaisuuksia, mutta kyllä jokaisen terveen ja fiksun ihmisen pitäisi osata hoitaa omat (raha-)asiansa, lapsensa, osuutensa kotitöistä, olla lyömättä, ryyppäämättä jne. Nämä ovat ihan normaaleja käytännön asioita, eivät mitään urotöitä, eikä ainoastaan niiden takia kannata pysyä yhdessä. Elämässä ei tarvitse tyytyä tunnepuolelta huonoon suhteeseen ja henkisesti itselle sopimattomaan kumppaniin, vaikka hän osaisikin siivota jälkensä ja käydä töissä.
Alue: Aihe vapaa
Tosi vaikee paikka... mitä mies haluaa?