Lääkäriksi vai diplomi-insinööriksi?

Vierailija kirjoitti:

Näin 17 vuotta DI:nä työskennelleenä ja juuri aloittaneena läketieteenopiskelijana sanoisin, että opiskele lääkäriksi. Vaikka en ole ollut päivääkään työttömänä, niin  nämä ikuiset yt:t ja suhteelisen huono palkka ei enää jaksa innostaa. Jos haluaisi edetä ja saada parempaa palkkaa, niin pitäisi suuntautua ennemmän myyntihommiin (myyjäksi, tuotepääliköksi...) ja se ei ole minun juttuni.

DI-opinnot ei ole kovin raskaat, helposti valmistui aikanaan 4,5 vuodessa ja ehti kyllä hyvin tehdä muutakin kuin istua nenä kiinni kirjassa. Matikatkaan ei ole mitään tähtitiedettä. Minun opintojeni jälkeen matikkaa vielä helpotettiin eli jaettiin laajaan matematiikkaan ja helpompaan insinöörimatikkaan. Laajaan matikkaan menivät vain ne joita matematiikka oikeasti kiinnostaa ja muut inssimatikkaan.  Ja itse en ole siis mikään matikkanero, kirjoitin M:n, mutta hyvin tuolla pärjäsi.

Nyt vajaan kuukauden lääkisopintojen jälkeen harmittelen vain sitä, että en keksinyt tätä aiemmin. Todella mielenkiintoinen ala, paljon eri vaihtoehtoja erikoistua ja hyvä palkka vielä plussana. Töitä saa kyllä tehdä ja lukea enemmän kuin DI-opinnoissa ikinä. Toisaalta oma motivaatio oppia on ihan eri tasolla kuin silloin lukion jälkeen ja tuntuu, että tämä on oikeasti minun juttuni.   

Ja mitä bileisiin tulee, niin kyllä lääkiksessäkin ne osataan. Itse perheellisenä ja töissä käyvänä ei vaan pysty juurikaan osallistumaan.

Valitseeko joku oikeasti joidenkin opiskelijabileiden mukaan missä opiskelee. Opiskelu kestää muutaman vuoden mutta töitä teet neljäkymmentä

Vierailija kirjoitti:

Lääkäriksi lukisin itse, jos olisin nyt valitsemassa. Enpä ole enää. Tekee mieli pyyhkiä ahteri noilla DI:n papereilla.

Aika monelle homma selviää vasta myöhemmin. Jos on sosiaalinen ja rohkea niin ehdottomasti myyntiin.

Lue matematiikkaa ja tilastotiedettä. Sivuaineeksi vielä tietojenkäsittelytiede. Sitten vaan konsultiksi riipimään 300-1000€ tuntipalkkaa

Voi kun olisin hakenut jonnekin muualle kirjoitti:

Mä olen nuorehko erikoislääkäri ja en suosittele tätä alaa, jos itse olisin nyt saman valinnan edessä niin ehdottomasti DI. Lääkiksessä menee väkisin sen 6 vuotta, nopeammin ei voi valmistua. Sen jälkeen pakollinen tk-vaihe ja erikoistumisessa menee 5-6 vuotta, yleensä pidempään koska joudut odottelemaan esim. paikkaa yliopistosairaalaan. Erikoistumisvaiheen palkka ei ole mitenkään kummoinen, noin 3300e viikkotyöajalla 38.25h. Ja joo, ansiot ovat usein isommat mutta ne tulevat usein ihan s****nallisen päivystysvelvoitteen tuomana eli käytännössä teet joka viikko 24h vuoron putkeen ja siihen viikon normityöt päälle. Siinä voi helposti unohtaa muun elämän. Vastuuta pitää sietää, samoin epäonnistumisia, kiirettä, sosiaaliset taidot pitäisivät olla hyvät ja pitäisi pystyä tekemään vajavaisilla tiedoilla isoja päätöksiä, joita ei oikein sitten jälkikäteen perustella. Ja alan arvostus on nykyään nolla, on todella turhauttavaa kun yrität tehdä parhaasi ja hoitaa ihmisia niin hyvin kuin mahdollista työuupumuksen reunamilla, niin sitten siihen päälle kuulet olevasi puoskari/ahne rikas p*ska/muuten vaan jotenkin pohjasakkaa. Erikoislääkäriksi valmistuminen helpottaa hieman, palkka nousee sinne 4500-5500 välille, ei yleensä etupäivystyksiä mutta takapäivystykset toki jatkuvat ikuisesti. Ja oikeasti, ei toi palkka musta ole mikään mahdoton ottaen huomioon, että se on vaatinut 12v yliopistokoulutuksen ja jatkuvia uhrauksia muusta elämästä.  Terveyskeskuslääkärin palkka usein on toki parempi, mutta siitä mä en jaksa edes aloittaa. Sanonpahan vaan, että nostan hattua kaikille niille kollegoille, jotka jotenkin vuodesta toiseen jaksavat siellä.

Eli summa summarum, jos sulla ei oo alalle kutsumusta tai et muuten vaan halua rääkätä itseäsi, niin hae ihmeessä DI:ksi. Lääkärin ammatin ihannoijat eivät tiedä mistä puhuvat.

Älä rääkkää enää itseäsi siellä erikoissairaanhoidossa. Tule terveyskeskukseen, erikoissairaanhoidossa hankkimaasi ammattitaitoa arvostetaan siellä. MInulla palkka  erikoistumattomana yleislääkäripohjalta 80%  työajalta ilman päivystyksiä 5300 e. Löytyy nuorempia halukkaita lääkäreitä tekemään illan kiirevastaanotot, jotka nekin on vain klo 16-20. Jää aikaa omalle elämälle ja harrastuksille. Oppii tuntemaan potilaat, ja vaikkei meillä omalääkärisysteemiä olekaan, ne tietyt potilaat haluavat ainaminun vastaanotolleni, olen heidän omalääkäri.

Hoidan potilaita kokonaisvaltaisesti, sairaanhoitajien ja perushoitajien terveyskeskuskööri siinä mukana. Puhalletaan kaikki yhteen hiileen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 16:56"]

Lääkäriksi ja ulkomaille yksityiselle sektorille töihin. Turhaa jäädä Suomeen julkisen sektorin lääkäriksi nostamaan pientä palkkaa.

:) En kuitenkaan ensisijaisesti palkan takia haluaisi lääkikseen, jos sinne tiellä lähden haluaisin olla terveyskeskuslääkäri ja sitten erikoistua lasten lääkäriksi

Hyvä peruste. Ei lääkäriksi palkan takia haeta, vaan sen takia, että saadaan mielenkiintoinen työ, jossa on ongelmanratkaisua ja jossa voi olla vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa. Palkka tulee siinä sivussa, tosin erikoistumisaikana sairaalassa se ei ole hääppönen. 

Onko siinä oikeasti merkittävää ongelmanratkaisua verrattuna dippainssin hommiin? Kirjoittelin joskus lääkäreiden saneluita puhtaaksi ja aika pian huomasin miten tietyt kaavat alkoivat toistumaan. Jonkinlaisen if-else-rakenteen siitä olisi saanut tehtyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin 17 vuotta DI:nä työskennelleenä ja juuri aloittaneena läketieteenopiskelijana sanoisin, että opiskele lääkäriksi. Vaikka en ole ollut päivääkään työttömänä, niin  nämä ikuiset yt:t ja suhteelisen huono palkka ei enää jaksa innostaa. Jos haluaisi edetä ja saada parempaa palkkaa, niin pitäisi suuntautua ennemmän myyntihommiin (myyjäksi, tuotepääliköksi...) ja se ei ole minun juttuni.

DI-opinnot ei ole kovin raskaat, helposti valmistui aikanaan 4,5 vuodessa ja ehti kyllä hyvin tehdä muutakin kuin istua nenä kiinni kirjassa. Matikatkaan ei ole mitään tähtitiedettä. Minun opintojeni jälkeen matikkaa vielä helpotettiin eli jaettiin laajaan matematiikkaan ja helpompaan insinöörimatikkaan. Laajaan matikkaan menivät vain ne joita matematiikka oikeasti kiinnostaa ja muut inssimatikkaan.  Ja itse en ole siis mikään matikkanero, kirjoitin M:n, mutta hyvin tuolla pärjäsi.

Nyt vajaan kuukauden lääkisopintojen jälkeen harmittelen vain sitä, että en keksinyt tätä aiemmin. Todella mielenkiintoinen ala, paljon eri vaihtoehtoja erikoistua ja hyvä palkka vielä plussana. Töitä saa kyllä tehdä ja lukea enemmän kuin DI-opinnoissa ikinä. Toisaalta oma motivaatio oppia on ihan eri tasolla kuin silloin lukion jälkeen ja tuntuu, että tämä on oikeasti minun juttuni.

Ja mitä bileisiin tulee, niin kyllä lääkiksessäkin ne osataan. Itse perheellisenä ja töissä käyvänä ei vaan pysty juurikaan osallistumaan.

Valitseeko joku oikeasti joidenkin opiskelijabileiden mukaan missä opiskelee. Opiskelu kestää muutaman vuoden mutta töitä teet neljäkymmentä

Bileistä voi tarttua nainen matkaan. Nainen voi pysyä matkassa kauemmin kuin mikään alan työpaikka

eri

Vierailija kirjoitti:

sairaanhoitajien ja perushoitajien terveyskeskuskööri siinä mukana. Puhalletaan kaikki yhteen hiileen. 

Nyt pitää korjata "sairaanhoitajien ja lähihoitajien".

Pohdi oletko ihmislähtöinen vai asialähtöinen ihminen. Saatko siis aitoa tyydytystä ihmisten kanssa toimimisesta vai asioiden järjestelystä. Jossain määrin molemmilla koulutuksilla voi tehdä töitä kummallakin suuntauksella mutta asiaa kannattaa pohtia.

Oletko ap Facebookissa? Liity ryhmään Avarakatseiset lääkärit, saat kollegilta tukea tilanteeseesi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap Facebookissa? Liity ryhmään Avarakatseiset lääkärit, saat kollegilta tukea tilanteeseesi.

Siihen ryhmään ei voi liittyä kuin lääkärit ja lääketieteen kandidaatit.