Erityislapsen (ylivilkkaus adhd) järkyttävät raivarit ja muu sekoilu joista seurannut poliisit paikalle ja lasu.

https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0006322310002507

Markers of Gluten Sensitivity and Celiac Disease in Recent-Onset Psychosis and Multi-Episode Schizophrenia

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3944951/

Gluten Sensitivity Presenting as a Neuropsychiatric Disorder

"Emerging scientific literature contains several reports linking gluten sensitivity states with neuropsychiatric manifestations including autism, schizophrenia, and ataxia. "

Sillä voi olla useampikin diagnoosi. Voimia sinne. Kuulostaa ihan kamalalta.

Anna lapsi sijoitukseen. Saattaa tarvita erityisapua ja huomiota ydinperheeltä, jolla on osaamista vaikeiden lasten kasvattamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Saattaa olla autismikirjon häiriö ADHD:n lisäksi. Miten lapsi pärjää akateemisesti? Onko ikätovereita jäljessä?

Lapsi on 8v. Ei sen ikäiset ole akateemisessa koulutuksessa. 

Lapsen koulumenestyksestä käytetään termiä "akateemiset taidot" ihan ekaluokasta alkaen, vaikkei tietenkään olla vielä akateemisessa koulutuksessa. Termi on ihan ammattilaistenkin käytössä.

Englannin kielessä käytetään, suomessa ei. Ainakaan jos ammattilainen osaa kunnolla suomea.

Suomessa ja suomeksi puhutaan koulumenestyksestä tms.  ei kyllä akateemisista taidoista. Joillakin on niin kova pätemisen tarve vaan...

Meillä oli itseasiassa juuri kolmikantakeskustelu opettajan kanssa. Kyllä siellä puhuttiin nimenomaan lapsen akateemisista taidoista. Ja ihan suomalainen opettaja on.

Jenkeissä sanotaan academic skills. Suomessa yleensä koulumenestys tai kognitiiviset taidot (vähän eri merkitys näillä termeillä).

Vierailija kirjoitti:

Noniin ap, nyt saat käyttökelpoisia neuvoja:

1) Soita sinne sosiaalitoimistoon, että et pärjää lapsen kanssa

2) Odota, että lapsi haetaan kotoa

3) Laita popparit tulille ja telkkari pälle

4) Nauti autuaasta hiljaisuudesta ja naureskele sossuille joiden riesana hullu kakara on

Yksinkertaista

:D

Oletpa inhottava. Tekisit saman omalle lapsellesi.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on nimenomaan ylivilkkautta ja keskittymisvaikeuksia, ei silmitöntä raivoa. Kipi kapi tutkimuksiin, että lapsi saa tarvitsemansa avun. 

Meillä on adhd-tyttö jolla ei ole ylivilkkautta mutta keskittymishäiriöitä, tylsistymistä ja impulsiivisuuttaan/ raivareita. Raivatut voivat olla todella hurjia kun ”patteri” on loppu. Aloitetaan lääkitys seuraavaksi.

Kuulostaa täysin omalta lapselta! 9vee ja saa samanlaisia kohtauksia. Epäilen uhmakkuushäiriötä mutta minua ei kuunnella, takerrutaan vain siihen adhd-diagnoosiin. Uskon että lapsella on sekin, mutta myös muutakin. Onneksi asutaan omakotitalossa niin ei tarvitse naapureiden kuunnella tuota huutoa joka alkaa aamulla kun pitäisi lähteä kouluun ja jatkuu koulun jälkeen. 

Moni lapsi saa diagnoosinsa koulun alun kynnyksellä ja kun diagnoosi on tehty ja sopiva lääkitys löytynyt siirtyy jatkohoito kouluterveydenhuollolle. Mikä käytännössä tarkoittaa pituuden,painon ja pulssin  tsekkailua. Koululääkäri on aika  kädetön jos väsynyt vanhempi kertoo lapsen kärsivän kohtauksista, jotka ovat kuin suoraan  Manaajasta.  Usein apuun tarjotaan perheohjaajaa, joka osaa vain värittää lasten kanssa ja auttaa äitiä tekemään kastiketta.  Ei hillitä neurologisista vaikeuksista kärsivää lasta jonka mittari kääntynyt punaiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Saattaa olla autismikirjon häiriö ADHD:n lisäksi. Miten lapsi pärjää akateemisesti? Onko ikätovereita jäljessä?

Lapsi on 8v. Ei sen ikäiset ole akateemisessa koulutuksessa. 

Lapsen koulumenestyksestä käytetään termiä "akateemiset taidot" ihan ekaluokasta alkaen, vaikkei tietenkään olla vielä akateemisessa koulutuksessa. Termi on ihan ammattilaistenkin käytössä.

Englannin kielessä käytetään, suomessa ei. Ainakaan jos ammattilainen osaa kunnolla suomea.

Suomessa ja suomeksi puhutaan koulumenestyksestä tms.  ei kyllä akateemisista taidoista. Joillakin on niin kova pätemisen tarve vaan...

Mistä sinä tiedät kaikkien ammattilaisten puheet?

Meillä kirjolla olevan lapsen hoitohenkilöstö on puhunut nyt jo yli 10 v akateemisista taidoista. Siis kaikki.🙄

Vierailija kirjoitti:

Koululääkäri on aika  kädetön jos väsynyt vanhempi kertoo lapsen kärsivän kohtauksista, jotka ovat kuin suoraan  Manaajasta.  Usein apuun tarjotaan perheohjaajaa, joka osaa vain värittää lasten kanssa ja auttaa äitiä tekemään kastiketta.  Ei hillitä neurologisista vaikeuksista kärsivää lasta jonka mittari kääntynyt punaiselle. 

Ja mitä lääkärin sitten pitäisi tehdä, muistuttaa jälkiabortista? Lääkityksellä vetää apaattiseksi?

Nykyinen lääketiede ei osaa korjata kehittyvän lapsen mielen sairauksia ja vammoja. Ehkä 200v päästä osataan paremmin.

Meillä pojalla adhd. On toisinaan impulsiivinen ja kyllä saa väsyneenä ja hermostuksissaan myös raivareita. Ap voimia ja toivottavasti pääsette pian jatkotutkimuksiin.

ADHD kuuluu myös impilsiiviivisuus, joten voi oll pelkkää sitä. Onnea. Odota innola teini ikä, siitä ne ongelmat alkaa.

Koulu ei kiinnosta sitäkään vähää, mikä on normaalia teineille. Pistä se kertaa 5. 

Plus kaikkeen muuhunki teiniperseilyyn. 

T: Hulluks tässä tulee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululääkäri on aika  kädetön jos väsynyt vanhempi kertoo lapsen kärsivän kohtauksista, jotka ovat kuin suoraan  Manaajasta.  Usein apuun tarjotaan perheohjaajaa, joka osaa vain värittää lasten kanssa ja auttaa äitiä tekemään kastiketta.  Ei hillitä neurologisista vaikeuksista kärsivää lasta jonka mittari kääntynyt punaiselle. 

Ja mitä lääkärin sitten pitäisi tehdä, muistuttaa jälkiabortista? Lääkityksellä vetää apaattiseksi?

Nykyinen lääketiede ei osaa korjata kehittyvän lapsen mielen sairauksia ja vammoja. Ehkä 200v päästä osataan paremmin.

Laittaa lähete eteenpäin neurologille jotta lapsi saisi lisätutkimuksia. 

Autisminkirjon häiriö ehkäpä. Tai vain vahvat piirteet. Vaikea sanoa jos ei tutkita.

Omalla lapsella on todettu nuo piirteet, mutta ei koskaan suostuttu kunnolla tutkimaan/diagnosoimaan.

Ollut vauvasta asti haastava (itkuinen, omaehtoinen, ei saa kunnolla kontaktia että vois asioita selittää niinkuin tavallisesti lapselle voi). Etenkin ikävuodet 5-8 oli vaikeita, kun siirtyi kotihoidosta päiväkotiin, sitten eskariin ja siitä kouluun. Kuormittui siellä valtavasti ja sai sitten kotona raivareita. Koulussa myös kuormittuneena käyttäytyi oudosti mitä lähinnä kauhisteltiin siellä - ei osattu auttaa. Esim. meni käytävälle takkien alle piiloon, meni sekaisin kun opettaja oli vaihtanut paikkoja mutta pulpetteja ei oltu nimikoitu, itki yksin ties missä käytävillä kun ei tiennyt minne pitää mennä, välitunnilla ajautui riitoihin kun ei sosiaaliset taidot riittäneet toimimaan vielä niin omatoimisesti kavereiden kanssa (hänellä todettiin sitten puheenkehityksen haasteita eli ei ymmärtänyt toisia kunnolla eikä osannut ilmaista itseään). Lapsi oli myös niin kuormittunut ettei oppinut kunnolla lukemaan/ laskemaan, opettajat ja koulupsyka arvioi että hänellä on “laajat” oppimisvaikeudet.

Mutta koulunvaihdon ja kasvun myötä hyvää on tapahtunut. Nykyään käy koulua normaalisti ja pärjää siellä, on pienryhmässä jossa on saanut oikeanlaista ohjausta. Akateemiset taidot hänellä on hyvät ja otti ikätasonsa niissä kiinni, ei oppimisvaikeuksia. On jopa koulun oppilaskunnassa nyt.

Edelleen epäilen että hänellä voisi olla esim asperger-tyyppistä haastetta, mutta kun ei tutkita. Mitään hoitoa ei myöskään koskaan saatu, vaikka hakeuduin hänen kanssa psykiatriselle poliklinikalle ja kävin läpi perheneuvolat ym. Siten ymmärrän että neuvo “vie tutkimuksiin, hae apua” voi olla aika turha. Ei sitä useinkaan saa vaikka miten hakis. Minulle lääkäri sanoi vaan että voin hakea itselleni sairaslomaa jos en jaksa ja että jos lapsi muuttuu itsetuhoiseksi niin soita sit päivystykseen. Lapsi, joka ei koskaan ollut itsetuhoinen mut vissiin ois pitänyt olla että apua sais.

Äitinä ehkä paras mitä voit tehdä on toki silti hakea ja vaatia apua, koittaa saada koulu ymmärtämään lapsen kuormitus- joka pitää saada laskettua jotta oppimista voi edes tapahtua. Tavotteet nyt vaan alas ensin reippaasti. Muutenkin varjele lastasi kuormittumiselta; koulun jälkeen järjestää asiat niin että lapsi saa lepoa ja tehdä asioita jotka lataa hänellä akkuja. Kerro lapselle yhä uudestaan ja uudestaan rauhallisesti että mitä häneltä odotat, miksi, että tiedät että hänellä on nyt vaikeaa ja autat häntä. Ole lapsen puolella vaikka se on vaikeaa. Kiukku nimittäin vaan ruokkii kiukkua. Toki rajoista pitää silti pitää tiukasti kiinni- omalle sanon aina että kiukuttelemalla äiti ei anna mitään periksi. Hän tietää sen jo aika hyvin ja silloin ääni kellossa muuttuu- toki oppimiseen on mennyt monta vuotta ja se on tyypillistä jos on autisminkirjon häiriöitä. Ja aloin yhdessä vaiheessa sen kiukun keskellä vaan sanomaan lapselle aina rauhallisesti että kaikki järjestyy, ei hätää vaikka nyt siltä susta tuntuu. Ja se alkoi jossain kohtaa kummasti auttaa, ehkä kun lapsi itse huomasi et maailma tosiaan ei kaatunut siihen kiukkuun/pelkoon/kuormitukseen. Eli toistoa, toistoa, toistoa. Ehkä kahden vuoden päästä huomaat että ne asiat on pikkuhiljaa iskostunut lapsen selkärankaan vaikka nyt tuntuu ettei mitään kuuntele.

Lapsi on nyt 10v ja meillä on elämässä nyt vaihe joka tuntuu jopa jokseenkin normaalilta lapsiperheen arjelta 🙂 ja sanon vaihe, koska näiden lasten kanssa etenkin esim. teini-ikä voi tuoda ihan omat haasteensa.

Millainen ope? Nuori ja kokematon vai vanhempi ja kokenut? Onko luokassa avustajia, jotka saavat kontaktia lapseesi? Käyvätkö erkkaopet auttamassa lapsesi opea?

Koulumaailmassa seuraan avustajan roolissa, miten paljon myös opettajillakin voi olla vaikeuksia kohdata voimakastahtoinen adhd-lapsi saati pitää kiinni sovituista säännöistä joka päivä yhä uudelleen.Erkkaopet, pienryhmät toimivat, jos niitä vetää varma ja kokenut opettaja. Sellaisia on todella ilo seurata ja miten lapset pikku hiljaa kokevat olonsa turvalliseksi vahvan, selkeän open tunneilla. Valitettavan suuri pula on nimenomaan erkkaopettajista ja miksi luokkia voi vetää melkeinpä kuka tahansa.

Ongelmat lakaistaan maton alle lisäämällä lääkitystä ja diagnosoimalla "vaikean" oppilaan käytös taas jollakin uudella oireyhtymällä. Pääasia, ettei haastavasta oppilaasta koidu vaivaa enempää kuin muistakaan. Minä sen sijaan näen hyvin usein energisiä lapsia, joilla on luontainen tarve saada liikkua ja joihin jotkut opet ovat suhtautuvat hyväksyvästi antamalla lapsen liikkua luokassa muita häiritsemättä. Pahinta minusta on, että lapsia kielletään jo ettei saa naputella mitään pulpettiin ja jolloin lapsen keskittyminen vain  vaikeutuu.

Yh-äidin kasvastusontgelmiin en osaa sanoa mitään, mutta koulumaailman puolesta mietin heti toimiiko suhde opeen myös äidillä ja sovitaanko yhteisistä säännöistä lapsen kanssa. En kuitenkaan kokisi häpeää lapsen karjumisesta kaupasta. Suurin osa lapsista puhuu muutenkin huutamalla keskenään ja niitä karjujia on usein koulun piha täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Tarvitsee selvästi neuropsykiatriset tutkimukset . Saattaisi olla autismin kirjoa tosiaan oireita myös selittämässä.

T. Lasun sossu

Miks tässä ammatti mainittu? Lasun sossuilla on todella huono ymmärrys neurokirjon moninaisista oireista eikä niihin kunnon koulutusta. Olisit ennemmin ammattinimikkeesi takaa neuvonut miten tutkimuksiin pääsee ja mitä tukea on tarjolla esimerkiksi lasun avopalveluina.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on nimenomaan ylivilkkautta ja keskittymisvaikeuksia, ei silmitöntä raivoa. Kipi kapi tutkimuksiin, että lapsi saa tarvitsemansa avun. 

Adhd:hen kuuluu usein myös vaikeudet tunteiden säätelyssä, joten tuollaisia raivareita voi tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Millainen ope? Nuori ja kokematon vai vanhempi ja kokenut? Onko luokassa avustajia, jotka saavat kontaktia lapseesi? Käyvätkö erkkaopet auttamassa lapsesi opea?

Koulumaailmassa seuraan avustajan roolissa, miten paljon myös opettajillakin voi olla vaikeuksia kohdata voimakastahtoinen adhd-lapsi saati pitää kiinni sovituista säännöistä joka päivä yhä uudelleen.Erkkaopet, pienryhmät toimivat, jos niitä vetää varma ja kokenut opettaja. Sellaisia on todella ilo seurata ja miten lapset pikku hiljaa kokevat olonsa turvalliseksi vahvan, selkeän open tunneilla. Valitettavan suuri pula on nimenomaan erkkaopettajista ja miksi luokkia voi vetää melkeinpä kuka tahansa.

Ongelmat lakaistaan maton alle lisäämällä lääkitystä ja diagnosoimalla "vaikean" oppilaan käytös taas jollakin uudella oireyhtymällä. Pääasia, ettei haastavasta oppilaasta koidu vaivaa enempää kuin muistakaan. Minä sen sijaan näen hyvin usein energisiä lapsia, joilla on luontainen tarve saada liikkua ja joihin jotkut opet ovat suhtautuvat hyväksyvästi antamalla lapsen liikkua luokassa muita häiritsemättä. Pahinta minusta on, että lapsia kielletään jo ettei saa naputella mitään pulpettiin ja jolloin lapsen keskittyminen vain  vaikeutuu.

Yh-äidin kasvastusontgelmiin en osaa sanoa mitään, mutta koulumaailman puolesta mietin heti toimiiko suhde opeen myös äidillä ja sovitaanko yhteisistä säännöistä lapsen kanssa. En kuitenkaan kokisi häpeää lapsen karjumisesta kaupasta. Suurin osa lapsista puhuu muutenkin huutamalla keskenään ja niitä karjujia on usein koulun piha täynnä. 

Valitettavasti luokassa liikkuva ja naputtava adhd lapsi häiritsee aina muita. Joskus pitää ajaa niiden 25 muun oppilaan etua.