Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei kaipaa ”mammakavereita” ja jopa ajatus niistä ahdistaa?
28.03.2022 |
Perheessämme on taaperoikää lähestyvä vauva ja olemme käyneet vauvan kanssa vauvakerhossa. On ihan kiva jutella muiden äitien kanssa kerhossa, aika pitkälti puhutaan jotain vauvoihin liittyvää. Ennen kaikkea käyn kerhossa vauvan takia. Vauva saa tutkailla kerhon leluja ja saa vaihtelua kotona olemiseen.
Minulle on useampikin ihminen tuputtanut, että pitäisi sopia vauvakerhossa käyvien äitien kanssa vaunulenkki/kahvilatreffejä. En erityisemmin kaipaa ”mammakavereita”, joiden kanssa keskustelu pyörisi pitkälti vain lasten ympärillä. On ihan kiva joskus jutella lapsiin liittyvistä asioista, mutta enemmän kaipaan kaverien kanssa juttelua vaikka maailman tapahtumista, harrastuksista ja mielenkiintoisista uutisista. Vaikka olen äiti, niin ei kiinnostukseni niitä asioita kohtaan ole hävinnyt, joista olin kiinnostunut jo ennen lasta. Minulle ei riitä se, että yhteisenä tekijänä on suunnilleen samanikäiset lapset, kaipaan enemmän.
Oikeastaan minua vauvakerhossa jopa ahdistaa, kun äidit vertailevat herkästi lapsia toisiin lapsiin. ”Osaako teidän Isla-Petteri jo kävellä? Meidän Verneri-Matilda oppi kävelemään jo 8 kuukauden iässä. Montako hammasta tytölläsi on puhjennut? Meillä on 6. Milloin Tuula-Severi sanoi ensimmäisen sanansa? Meillä on nukuttu kokonaisia öitä 3 viikon ikäisestä alkaen. Miten tuo teidän Ville-Veera on noin iso, kun on samanikäinen tämän meidän Aava-Aapelin kanssa ja vauvasi on paljon vauvaamme isompi?” En kaipaa keneltäkään mammalta lapseni arvostelua tai hänen kehityksensä kommentointia: jokainen kasvaa omassa tahdissaan ja oppii taidot omaan tahtiinsa.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (64)
Täysin samat kokemukset viiden lapsen äidillä. Harrastan ja teen vaativaa ammattia. Lapsille olen kotona hyvä äiti, mutta äitiyttäni en jaa muiden kuin lasteni kanssa. Minua ei kiinnosta yhtään, miten muiden lapset kehittyvät tai mitä vaippamerkkiä käyttävät. Jos en tiedä jotakin, googlaan. Viihdyn kyllä äitien kanssa, jos voidaan keskustella vaikkapa maailmanpolitiikasta. Siinä samalla lapset voivat leikkiä. En ole koskaan käynyt näissä kerhoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tutulta kuulostaa ja ai että inhoan tuota vertailua! Miksi mua kiinnostais, missä tahdissa jonkun toisen muksu jotain oppii? Ei se liity mun elämään mitenkään.
On kuin omaa tekstiäni. Itse olen kuitenkin koittanut käydä joissain kerhoissa ja luoda yhteyksiä, koska mukana voi olla myös äitejä, joiden kanssa synkkaa muutenkin kuin "vauvakuplassa". En itse jaksa kiinnostua vauva-aiheista, pyörittäähän vauva-arkea kotona muutenkin. Kodin ulkopuolella olisi kiva keskustella muista aiheista. Esikoisen kohdalla löysin vauvakerhosta yhden ystävän, jonka kanssa klikkaa muutenkin. Toivottavasti kuopuksen kanssa käy nyt samoin, että joku oikeakin kaveri/ystävä löytyisi. Itsellä ei hirveästi ole kavereita muutenkaan tällä paikkakunnalla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa minäkään. Riittää, että yhdeltä sukulaiselta voin kysellä lapseen liittyviä juttuja (kausivaatteet yms vieraat asiat) ja neuvoja, jos tarvitsen. Lapseen liittyvät kuulumiset keskustelen miehen ja isovanhempien kanssa. En edes oleta, että ketään muuta kiinnostaisi mun lapsen kuulumiset erityisemmin.
Ja siis toki olen toisten lapsille ystävällinen, mutta ei mua erityisemmin kiinnosta missä kehitysvaiheessa kuka milloinkin on. Ei se vaikuta omaan lapseeni, miten joku toinen lapsi kehittyy.
Mulla ei ole lapsia, mutta jos ois, niin en haluais liittyä mihinkään mammaporukkaan. Oma ystäväni vaikutti saavan tuollaisesta mammaporukasta liian usein pahan mielen. Kyseli multa mm. vuosikausia sellaista, että eikö olekin ihan yhtä äiti kuin muutkin äidit, vaikka on sektiolla synnyttänyt. Kun mammaryhmässä oli väitetty, että sektiolla synnyttäneet ei ole oikeita äitejä. Sitten oli joku kuka ihmettää pisimpään kiista ja onko se paras joka imettää pisimpään vai se joka lopettaa kohtuullisessa ajassa. Sitten on ollut kaikenlaisia ruokaan liittyviä juttuja, ihan jo pilteistä alkaen eli se joka syötti kaupan pilttiä oli paska äiti ja ite piti kaikki tehdä jne. Kauhean stressaavalta kuulosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 8 kk ikäinen ja on käyty srk:n kerhossa.
En kaipaa jotain ihmistä kaveriksi vain siksi, että olemme molemmat äitejä. Sitten eri asia, jos olisi jotain muuta yhteistä. Itse olen kokenut hankalaksi tuolla kerhossa vaihtaa keskustelua vauvoista johonkin muuhun. En viitsi mennä kysymään, että mitäs työtä sä teet, mitä tykkäät harrastaa jne. En ole oikein saanut äideistä mitään irti. Täytyy tunnustaa, etten edes tiedä heidän nimiään, vaan pelkästään vauvojen nimet. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot suoraan aikasi on rajalinen, ei mahdollisuutta kerhon ulkopuolella kohdata. Hyvin yksinkertaista eikö?
Sellainen äitikaveri voisi vielä olla ihan kiva, jonka kanssa voisi jutella jotain yleistä lapsiperhe-elämään liittyvää. Oma kokemus kuitenkin on, että nuo tilanteet menee monilla heti vertailuksi. Esimerkiksi vauvoilla ja taaperoilla on todella iso hajonta siinä, missä ajassa on normaalia oppia joku arkinen taito. Silti näistä yleensä kohkaavat ne, joiden lapsi on oppinut tuon taidon aikaisin. En käsitä tuota vertailua alkuunkaan ja tulee inhottava olo, kun joku katsoo asiakseen arvioida lapsen kehitystä, kokoa tai muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin tapaamisissa yms. lähinnä lasten takia, että heillä olisi ikäistänsä seuraa. Kahviteltiin se parituntia näiden äitien kanssa ja lapset leikki. Kerran kaksi viikossa oli todella lyhyt aika siinä pikkulapsi ajassa.
Ihan hyvin pärjäsin, vaikken tykkääkään noista vertailuista yms. Olisko se neuvolasta opittu malli, miten puhua toiselle vanhemmalle? ;)
Eihän ne kaikki äidit jää sinne taaperotasolle koko iäkseen. Hekin kehittyvät.
Nyt meidän lapset ovat parikymppisiä, osa tuntee yhä toisensa osa ei. Silti me äidit ollaan kavereita vieläkin. Käydään syömässä, teattereissa, reissussa... kaikkea sitä mitä olisin halunnut silloin jo tehdä/puhua, mutta aikansa kutakin.
Täytyy myöntää, että kun pikkulapsiarjessa on aika vähän omaa aikaa, niin haluan viettää sen useimmiten yksin. En jaksa lähteä näkemään ystäviä tai olemaan muita varten, kun saan olla yksin ja levätä ihan omien ajatusten kanssa. Tätä on joidenkin hirveän vaikea käsittää. En siis kaipaa uusia ihmissuhteissa tällaisessa elämänvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä löysin tuollaisesta kerhosta nykyisen parhaan ystäväni 13 vuotta sitten. Kyllä siellä on muitakin, jotka ei halua puhua vain lapsista. Et ole sen suhteen uniikki.
Mutta mikään pakkohan sieltä ei ole kavereita etsiä. Sanot vaan ei kiitos tapailuehdotuksille. Äkkiä ne loppuu.
Minulla on puolivuotias vauva, ja ajatus mistään mammakerhoilusta kauhistuttaa minua, mutta lapsen takia varmaankin pitäisi jossakin kerhossa alkaa käymään... Mitään vertailua en sinänsä pelkää, omassa lähisuvussani on sen verran ollut vauvoja ja "vastoinkäymisiä", että en kyllä jostakin pilipalimielipiteestä hätkähdä. Hyviä lapsia ja äitejä on kaikista tullut, vaikka ei olisi imetys onnistunut tai vauva olisi syntynytkin sektiolla.
Oma vauva on 8 kuukautta ja en ole käynyt kuin pari kertaa vauvatapaamisissa. Muutama ohjattu tapaaminen oli perhevalmennuksen jatkeena ja ne olivat ihan kivoja kertoja, kun oli ohjattua keskustelua. Kävin sitten kerran sellaisessa vapaamuotoisessa vauvatapaamisessa ja en oikein innostunut. Oma vauva (tietysti) nukahti vaunuihin juuri, kun pääsin paikalle ja muut sitten juttelivat niiden vauvojen tekemisistä. Muutenkin keskustelu oli todella tahmeaa. En sitten jaksanut lähteä toiste, kun tuli talvi ja huonosti hoidetut kävelyreitit. Itse en niin kaipaa seuraa, vauvaa se olisi voinut kiinnostaa mutta eipä se nukkuessa olisi mitään seurustellut. Ehkä sitten keväällä ja kesällä leikkipuistoissa löytyy seuraa tarvittaessa.
Onneksi omassa ystäväpiirissä on muutama saman ikäinen vauva, niin löytyy seuraa ilman vaivaannuttavaa small talkkia.
Mielestäni lapsivuosissa rasittavinta oli toiset vanhemmat ja kun oli pakko istuskella joku leikkitreffien parituntinen turisten jotain pöllöä. Mutta oli kivojakin vanhempia joista tuli aitoja kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on puolivuotias vauva, ja ajatus mistään mammakerhoilusta kauhistuttaa minua, mutta lapsen takia varmaankin pitäisi jossakin kerhossa alkaa käymään... Mitään vertailua en sinänsä pelkää, omassa lähisuvussani on sen verran ollut vauvoja ja "vastoinkäymisiä", että en kyllä jostakin pilipalimielipiteestä hätkähdä. Hyviä lapsia ja äitejä on kaikista tullut, vaikka ei olisi imetys onnistunut tai vauva olisi syntynytkin sektiolla.
En kävisi yhtään missään kerhoissa niin kauan kuin lapsi ei ole itse kiinnostunut.
Mä oon yllättynyt siitä, miten paljon toiset äidit katsovat tarpeelliseksi kommentoida vauvani ulkonäköä. Mm. tällaista on tullut vastaan:
"Miksi vauvasi hiukset ovat aivan eri väriset kuin sinulla ja lapsen isällä on?"
"Onpa piirteiltään persoonallisen näköinen vauva!"
"Miten vauvasi voi kasvaa tuollaista tahtia? Paljonko painaa? On niin isokokoinen!"
Jostain syystä ei huvita etsiytyä tilanteisiin, joissa ihmiset tulevat kommentoimaan ikävästi. Tuskin kovin moni aikuinenkaan tykkäisi, jos joku tulisi kyselemään painoa, ihmettelemään hiuksia tai sanomaan, että oletpa persoonallisen näköinen.
En ole koskaan tommosissa kerhoissa käynyt eikä ole tarvinnut mamma-kavereista stressata.