Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei kaipaa ”mammakavereita” ja jopa ajatus niistä ahdistaa?
28.03.2022 |
Perheessämme on taaperoikää lähestyvä vauva ja olemme käyneet vauvan kanssa vauvakerhossa. On ihan kiva jutella muiden äitien kanssa kerhossa, aika pitkälti puhutaan jotain vauvoihin liittyvää. Ennen kaikkea käyn kerhossa vauvan takia. Vauva saa tutkailla kerhon leluja ja saa vaihtelua kotona olemiseen.
Minulle on useampikin ihminen tuputtanut, että pitäisi sopia vauvakerhossa käyvien äitien kanssa vaunulenkki/kahvilatreffejä. En erityisemmin kaipaa ”mammakavereita”, joiden kanssa keskustelu pyörisi pitkälti vain lasten ympärillä. On ihan kiva joskus jutella lapsiin liittyvistä asioista, mutta enemmän kaipaan kaverien kanssa juttelua vaikka maailman tapahtumista, harrastuksista ja mielenkiintoisista uutisista. Vaikka olen äiti, niin ei kiinnostukseni niitä asioita kohtaan ole hävinnyt, joista olin kiinnostunut jo ennen lasta. Minulle ei riitä se, että yhteisenä tekijänä on suunnilleen samanikäiset lapset, kaipaan enemmän.
Oikeastaan minua vauvakerhossa jopa ahdistaa, kun äidit vertailevat herkästi lapsia toisiin lapsiin. ”Osaako teidän Isla-Petteri jo kävellä? Meidän Verneri-Matilda oppi kävelemään jo 8 kuukauden iässä. Montako hammasta tytölläsi on puhjennut? Meillä on 6. Milloin Tuula-Severi sanoi ensimmäisen sanansa? Meillä on nukuttu kokonaisia öitä 3 viikon ikäisestä alkaen. Miten tuo teidän Ville-Veera on noin iso, kun on samanikäinen tämän meidän Aava-Aapelin kanssa ja vauvasi on paljon vauvaamme isompi?” En kaipaa keneltäkään mammalta lapseni arvostelua tai hänen kehityksensä kommentointia: jokainen kasvaa omassa tahdissaan ja oppii taidot omaan tahtiinsa.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Mä oon yllättynyt siitä, miten paljon toiset äidit katsovat tarpeelliseksi kommentoida vauvani ulkonäköä. Mm. tällaista on tullut vastaan:
"Miksi vauvasi hiukset ovat aivan eri väriset kuin sinulla ja lapsen isällä on?"
"Onpa piirteiltään persoonallisen näköinen vauva!"
"Miten vauvasi voi kasvaa tuollaista tahtia? Paljonko painaa? On niin isokokoinen!"
Jostain syystä ei huvita etsiytyä tilanteisiin, joissa ihmiset tulevat kommentoimaan ikävästi. Tuskin kovin moni aikuinenkaan tykkäisi, jos joku tulisi kyselemään painoa, ihmettelemään hiuksia tai sanomaan, että oletpa persoonallisen näköinen.
hirveää käytöstä! mielestäni toisen lasta voi kehua, mutta mitään negatiivista lapsen kehityksestä, ulkonäöstä ja muusta ei tarvitse sanoa. itse saatan kehua vaikka jonkun vauvan hymyä tai reippautta, mutta mitään ilkeää ei kävisi mielessäkään sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että kun pikkulapsiarjessa on aika vähän omaa aikaa, niin haluan viettää sen useimmiten yksin. En jaksa lähteä näkemään ystäviä tai olemaan muita varten, kun saan olla yksin ja levätä ihan omien ajatusten kanssa. Tätä on joidenkin hirveän vaikea käsittää. En siis kaipaa uusia ihmissuhteissa tällaisessa elämänvaiheessa.
Itsekin kaipaan vauva-arjessa eniten sitä, että saa olla ihan rauhassa yksin. En millään jaksaisi nähdä ihmisiä, kun annan lapselleni ja puolisolle päivän aikana huomiota. Välillä on kiva nähdä sukulaisia tai ystäviä mutta yksi tai kaksi sosiaalista tapahtumaa viikossa riittää varsin hyvin.
No ihan varmasti löytyy paljon äitejä, jotka haluaa puhua muista asioista kuin vauvoista. Se sama elämäntilanne nyt vaan on helppo puheenaihe kun toista ei tunne hyvin. Älä heti tuomitse vaan tutustu ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on puolivuotias vauva, ja ajatus mistään mammakerhoilusta kauhistuttaa minua, mutta lapsen takia varmaankin pitäisi jossakin kerhossa alkaa käymään... Mitään vertailua en sinänsä pelkää, omassa lähisuvussani on sen verran ollut vauvoja ja "vastoinkäymisiä", että en kyllä jostakin pilipalimielipiteestä hätkähdä. Hyviä lapsia ja äitejä on kaikista tullut, vaikka ei olisi imetys onnistunut tai vauva olisi syntynytkin sektiolla.
En kävisi yhtään missään kerhoissa niin kauan kuin lapsi ei ole itse kiinnostunut.
Ja kun lasta alkaa kiinnostaa muiden lasten seura, voi hän hyvin mennä päiväkotiin. Itse töihin ja näin on mammakerhot vältetty.
Hyviä pointteja kyllä, mutta mikäli vaan viitsisin johonkin kerhoon vauvan kanssa mennä pystyisin hiukan vaikuttamaan hänen tuleviin kavereihinsa (eli siihen että lapsellamme olisi kavereita, joilla olisi täysipäiset vanhemmat). Asutaan pikkukaupungissa, joten tulevia eskari- ja koulukavereita kerhossa kyllä olisi.
Vierailija kirjoitti:
No ihan varmasti löytyy paljon äitejä, jotka haluaa puhua muista asioista kuin vauvoista. Se sama elämäntilanne nyt vaan on helppo puheenaihe kun toista ei tunne hyvin. Älä heti tuomitse vaan tutustu ;)
Mulla osui tuollaiseen vauvakerhoon vain muutama äiti. Oli nyt korona-aikana. Noita äitejä kiinnosti lähinnä vauvanvaatetrendit. Juttelivat keskenään, enkä oikein päässyt mukaan, vaikka yritin. Mutta olenkin tällainen kaikkea muuta kuin trendikäs äiti. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muitakin vaihtoehtoja kuin kerhot missä istutaan katselemassa lasten leikkejä. Mä oon käynyt vauvojen kanssa äiti&lapsi-jumpassa ja vauvauinnissa. Ihan täysipäistä porukkaa siellä on ollut ja ollaan keskusteltu harrastuksista ja maailman tapahtumista.
On täysin ok olla kaipaamatta mammakavereita. Sitä ehtii sitten lapsen päiväkoti- ja kouluaikana seurustelemaan ihan riittävästi muiden vanhempien kanssa! Nauti nyt, jos vielä ei ole pakko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin 2 mammakerhossa. Seurakunnan oli kerran viikossa ja lähialueen oma myös kerran viikossa.
Tykkäsin olla aivan älyttömästi.
Etenkin seurakunnan ryhmässä oli vain esikoisäitejä.
Kävin siellä vuoden ja kertaakaan ei ollut mitään vertailuja jne. Vain ja ainoastaan mukavat muistot. Lapsi on nyt 13
Mun mielestä oli kiva käydä kerhoissa vauva-aikana, ei sitä enää lapsen ollessa isompi ole aikaa! Kaikilla on työt ja muut. Pienessä kaupungissa kun tiesin, että nuo vauvani ikätoverit tulee olemaan jatkossakin hänen kerho/koulu/leikkikavereita. Kiva itsekin vähän tutustua millaista porukkaa vanhempansa ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin samaistua ap, vaikka mulla ei enää pieniä lapsia olekaan. Silloin kun oli, niin kerhoissa tuli kuitenkin käytyä, vähän kuin pakon edessä. En yhtään viihtynyt, mutta ajattelin että lapsi saisi sitä kautta virikkeitä. Jälkikäteen ajateltuna, ihan turhaan niissä ravasin, tuli vaan paha mieli itselle.
Mutta siis, älä ota paineita kerhossa käymisestä. Ihan hyvin voitte olla ihan vaan kotonakin.
Mä kävin perhekerhossa, kun lapset oli pieniä. Siellä puhuttiin enimmäkseen lapsista, koska se oli siellä yhdistävä tekijä. En tuntenut ketään siellä entuudestaan. Sen syvempiä ystävyyssuhteita ei syntynyt, enkä niitä lähtenyt sinne solmimaankaan. Arvostelua ei ollut. Ihan lämmöllä muistelen perhekerhoaikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin sellaiseen kerhoon, missä lapset saa leikkiä ja puuhata toistensa kanssa, mutta että siellä käyvät äidit tai isät olisi sellaisia järkevään keskusteluun kykeneviä. Sellaisia, jotka ei vertaile kenellä on uusin gugutikuu tai mini ponini vaate, vaan sellaista älykästä ja hyvää seuraa. Olisi todella kiva keskustella ja hengailla sellaisessa porukassa. Ehkä äo testi ovella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan äitiystäviä, mutta mielellään niin, että ei olisi yhtä pieni lapsi kuin omani. En halua, että tulisi mitään vertailua. Sen sijaan jo hieman vanhempien lasten äidiltä saisi hyviä vinkkejä.
Sain lapset vuoden ikäerolla ja neuvolassa toki joka kerta kysyttiin kuinka jaksan jne. Vähän kuin painostettiin sitten lähtemään johonkin kerhoon, en vaan ymmärtänyt mitä 6kk ja 1,5v vielä saa irti muiden lasten seurasta. No, kerran viikossa käytiin kuitenkin eräässä avoimessa kerhossa ja oli se sinänsä ok paikka. En sieltä kuitenkaan saanut juuri edes juttuseuraa, vaikka olenkin ihan tavallinen, en ehkä niin puhelias. Mutta jos aletaan juttelemaan, niin olen jutussa mukana. Ei siis ikinä ollut mitään mammakavereita. Yksi kaveri on kenellä myös lapsia, mutta lähes aina nähdään ilman lapsia ja puhutaan ihan muusta. Lapset on kuitenkin kavereita löytänyt päiväkodista ja nyt jo koululaisia. Ja hoitavat kaverijuttunsa itse. Vanhemmat toki jotenkin edes tiedän, pari on sellaista hyvän päivän tuttuja.
Kaipaisin samanhenkisiä mammakavereita. Itsellä ei esimerkiksi kiinnosta mikään instamammojen elämä, niin en sellaista kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on puolivuotias vauva, ja ajatus mistään mammakerhoilusta kauhistuttaa minua, mutta lapsen takia varmaankin pitäisi jossakin kerhossa alkaa käymään... Mitään vertailua en sinänsä pelkää, omassa lähisuvussani on sen verran ollut vauvoja ja "vastoinkäymisiä", että en kyllä jostakin pilipalimielipiteestä hätkähdä. Hyviä lapsia ja äitejä on kaikista tullut, vaikka ei olisi imetys onnistunut tai vauva olisi syntynytkin sektiolla.
En kävisi yhtään missään kerhoissa niin kauan kuin lapsi ei ole itse kiinnostunut.
Ja kun lasta alkaa kiinnostaa muiden lasten seura, voi hän hyvin mennä päiväkotiin. Itse töihin ja näin on mammakerhot vältetty.
Hyviä pointteja kyllä, mutta mikäli vaan viitsisin johonkin kerhoon vauvan kanssa mennä pystyisin hiukan vaikuttamaan hänen tuleviin kavereihinsa (eli siihen että lapsellamme olisi kavereita, joilla olisi täysipäiset vanhemmat). Asutaan pikkukaupungissa, joten tulevia eskari- ja koulukavereita kerhossa kyllä olisi.
No ei ne vauvojen ja taaperoiden kaverisuhteet ole sellaisia, jotka kantaisi pidemmälle. :D
Meillä oli mammaryhmä. Koskaan ennen en ollut ollut ryhmässä, jossa joku ei osaa yhdyssanoja.
Ja kun lasta alkaa kiinnostaa muiden lasten seura, voi hän hyvin mennä päiväkotiin. Itse töihin ja näin on mammakerhot vältetty.