Lue keskustelun säännöt.
" Sinun kannattaisi opetella nauttimaan elämästä" , sanoi mieheni minulle.
03.10.2006 |
Aamulla käyty keskustelu miehen kanssa:
Minä: Kyllä tämä elämä on välillä tämmöstä! (huokaan ja lausahdan miehelle eteisen tavararöykkiöiden keskellä koettaen etsiä kenkiä jalkaani)
Mies: Minkälaista?
Minä: No tämmöistä, samaa p**kaa vaan. Jos nyt kuolisin vaikkapa työmatkalla auto-onnettomuudessa, en kuolisi onnellisena. Arki vie mehut minusta.
Mies: (Ystävällisesti sanoo:) Ei kuulosta kivalta, sinun pitäisi opetella nauttimaan elämästä. Minusta elämä taas meidän elämä on hemmetin mukavaa!
Miten me kaksi voimme kokea asian aivan päinvastoin? Tiedän, että olen masentunut ja se vaikuttaa ajatuksiini ja olooni. Mutta että koemme saman elämän näin radikaalisti erilaisena? Onkohan todella nyt tullut aika, että minä alan varovasti harkita masennuslääkkeiden hakemista lääkäriltä...?
Kommentit (71)
Vallalla on nykyään tyytymättömyyden ilmapiiri, mikään ei riitä eikä mikään saa enää onnelliseksi.
Aina pitäs olla extriimiä ja tulista rakkauden paloa, tavallinen hyvä arki ei riitä enää mihinkään muuhunkuin tekemään masentuneeksi ja onnettomaksi.
Tuntuu vähän siltä että elämän pitäs kolhaista oikein kunnolla välillä että elämän arvot menee kohdalleen.... nykyarki on niin helppoa että joutaa murehtimaan turhia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimim. kerran ap:n kaltaisen kanssa elänyt
P.S. Voihan se olla että mies ymmärtää hyvinkin miltä ap:sta tuntuu mutta on vaan päättänyt olla menemättä mukaan samaan paskaan joka tappaa elämästä kaiken ilon ja mielekkyyden (fiksu mies)
Vierailija:
Mennä kunnolla hoitoon ja käydä se möykkysi läpi. Jos se tosiaan on niin iso, että estää elämästä, se pitää poistaa. Muuten se pilaa ja kaivertaa kaiken ja sairastut vielä fyysisestikin, jos et sitä poista. Ja mitä pidempään lykkäät, sitä pahempi romahdus on.Jos taas et mene terapiaan, sinun pitää vain muuttaa asennettasi itse.
Ei ole mitään muuta tapaa. Ei siitä ole mitään hyötyä, että jäät tuolla lailla jankkaamaan! Sillä lailla vain se masennus saa hallita elämääsi loputtomiin. Ja mikä pahinta, myös läheistesi elämää.
6
Niinpä!! Tiedän tämän, mutta en osaa tehdä asialle mitään. Tunnen olevani loukussa asian kanssa. Tiedän tarvitsevani apua, mutta en osaa luovuttaa vahvan asemaani ja ottaa apua vastaan.
Olen vajonnut niin alas, että jopa toivon saavani jonkun sairauden, jonka vuoksi minun on pakko pysähtyä " hyvällä syyllä" . Että ei olisi muita vaihtoehtoja.
Jos menen hakemaan apua,
-edessä on pitkä sairasloma
-henkisesti hirveän raskas talvi
-mahdollisesti oikeusprosessi ja välien katkeamisia sukulaisiin
-ansioiden putoaminen (miten selviämme taloudellisesti?)
-kuka hoitaa lapset ja kodin jos minä romahdan? (mies yrittäjä, paljon töissä, pakko olla töissä, apuja ei ole)
-minun työuraani voi tulla vaikeuksia tulevaisuudessa jos jään pois
Koetan viimeiseen asti välttää ja venyttää asioiden käsittelyä. Tiedän, että se on kyllä väistämättä edessä vielä joskus. Voi kumpa voisi vaan pyyhkäistä kaiken pois ja aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä!
ap
onko urasi tärkeämpi kuin sinun mielenterveytesi? ilmeisesti joku pedojuttu lapsuudessasi? ettei kohta rikos vanhenis. alota prosessi NYT muuten löydät aina jonkun syyn lykätä sitä. voit kuolla huomenna, kuole onnellisena.
Monet selviävät työssä ilman pitkää sairauslomaa lääkityksen ja terapian turvin. Tiedän monta tällaista tapausta ja ainakin se, että ylipäätään vielä analysoit tilannetta noinkin selkeästi, on eräänlainen merkki, ettet ole niin uupunut, että et enää pääse sängystä ylös.
Nyt soitat lääkärille, varaat ajan ja alat purkaa vyyhteä! Mars.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monta ilkeää tai vähättelevää vastausta olen saanut. Onko se niin vaikeaa kuvitella, että voisi olla ihan oikeitakin asioita taustalla, jotka masentavat?
Minä olen hyvin realistinen, jalat maassa-ihminen. En kaipaa mitään vaaleanpunaista ja elämysrikasta arkea. Olen itseasiassa tyytyväinen aika vähään.
ap
Koska siinä samalla pilaa läheistenkin elämän. Masentuneen/negatiivisen ihmisen lähellä on kamala elää.
Vierailija:
Aika monta ilkeää tai vähättelevää vastausta olen saanut. Onko se niin vaikeaa kuvitella, että voisi olla ihan oikeitakin asioita taustalla, jotka masentavat?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kukaan ei ole korvaamaton!
Turhaan ap venyttää itseään ja viivyttelee avunpyytämistä näillä perusteilla... tuntuu ennemminkin siltä että nämä on vain tekosyitä että saa kieriskellä tässä ongelmassa ja vaatia huomioo
Täällä nyt on kaikenlaisia arvostelijoita,joiden mielestä olet vain tyhmä,laiska ja samaton. Älä välitä. Itselläni on samankaltainen tilanne,kuin sulla,mutta syön lääkkeitä ja käyn terapiassa. mun mies ei halua keskustella koko aiheesta ,väittää vaan että olen keksinyt koko jutun. onneksi mulla on ystäviä,joiden kanssa voi puhua. TSEMPPIÄ!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän huomiota vaadin, kun ongelmistani ei tiedä muut kuin mies?
Jos olisit kävellyt kengissäni, ymmärtäisit. Ei muutoksen tekeminen ole aivan helppoa. Minun kohdallani tämä muutos voi merkitä melkein kaiken menettämistä, mihin olen tottunut.
ap
että kun sinä hakeudut nyt lääkäriin, niin miten järjestätte tietyt asiat. Muut hoituvat kyllä, mutta miehen yrittäjyyden takia lastenhoitokuviot on mietittävä. Ihan varmuuden vuoksi.
Sen jälkeen menet sitten asiantuntijoiden luokse ja alatte työstämään Sinun asioitasi. Tilanteesi ei nyt parane ennenkuin teet sille jotain. Lastesi ja perheenne takia. Ongelmille on tehtävä jotain. NYT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukava tietää, että joku ymmärtää.
Kertoisitko lääkkeistä ja terapiasta? Lääkkeiden syöminen tuntuu minusta vieraalta. On vaikea kuvitella, että niistä olisi mitään apua. Entä terapia? Sekin tuntuu vaikealta. Kertoa sellaisia vieraalle ihmiselle, mitä ei edes lähimmilleen puhele? Onko terapiasta ollut sinulle apua? Kuinka usein käyt? Paljonko maksaa?
ap
Minusta on suurta itsekkyyttä ettet tee asialle mitään.
t. yksi niistä arvostelijoista.
Se, että sun asenteesi herättää kiukkua, johtuu omista kokemuksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatkuti, vatkuti, vatkuti.
Ihan kuin haluaisit vain jauhaa ja jauhaa tilannettasi ja saada kicksisi siitä jauhamisesta? Miehesi on tainnut kuunnella tuonkin kaiken jo moneen kertaan! Mietipä, miksi hän kehottaa nauttimaan elämästänne ja perheestänne. Kumpi oikeasti ansaitsee elämässäsi sen keskipisteenä olon?
Kyllä, kuulostaa järkevältä. Juuri noin vastaisin, jos joku muu olisi kirjoittanut tämän aloituksen. Noin neuvoisin. Käytännössä se on vaikeampaa kuin ajatuksena. Ei mahdotonta tietenkään, mutta vaikeaa.
Tipuaskelilla asiat etenevät. Pikkuhiljaa etenen siihen pisteeseen, että osaan ottaa luurin käteen ja varata lääkäristä ajan. Vielä se tuntuu kaukaiselta. En haluaisi kertoa oudoille ihmisille asioistani.
ap
Niinpä!! Tiedän tämän, mutta en osaa tehdä asialle mitään. Tunnen olevani loukussa asian kanssa. Tiedän tarvitsevani apua, mutta en osaa luovuttaa vahvan asemaani ja ottaa apua vastaan.
Olen vajonnut niin alas, että jopa toivon saavani jonkun sairauden, jonka vuoksi minun on pakko pysähtyä " hyvällä syyllä" . Että ei olisi muita vaihtoehtoja.
Jos menen hakemaan apua,
-edessä on pitkä sairasloma
-henkisesti hirveän raskas talvi
-mahdollisesti oikeusprosessi ja välien katkeamisia sukulaisiin
-ansioiden putoaminen (miten selviämme taloudellisesti?)
-kuka hoitaa lapset ja kodin jos minä romahdan? (mies yrittäjä, paljon töissä, pakko olla töissä, apuja ei ole)
-minun työuraani voi tulla vaikeuksia tulevaisuudessa jos jään pois
Koetan viimeiseen asti välttää ja venyttää asioiden käsittelyä. Tiedän, että se on kyllä väistämättä edessä vielä joskus. Voi kumpa voisi vaan pyyhkäistä kaiken pois ja aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä!
ap
----> Ymmärrän sinua ja ajatuksiasi täysin! Olen nimittäin itse just samassa pisteessä. Noin minäkin olen ajatellut. Tosin mulla ei ole oikeusprosessia tiedossa.
Olen nyt muutamaa askelta lähempänä avun hakemista kuin sinä. Olen jo käynyt psykologilla, olen ollut pienen pätkän sairauslomalla ja tällä viikolla menossa lääkäriin.
Miten sitten sain itseni hakemaan apua? Yksinkertaisesti en enää jaksanut elää sen möykyn kanssa, joka sisällä puristi. Tuli seinä vastaan. Oli pakko mennä sanomaan jollekulle, että nyt en jaksa. Vieläkin se oma jaksamattomuus on todella vaikea myöntää itselle, ja nytkin sinnittelen töissä, vaikkei ehkä pitäisi. Odotan sitä lääkäriaikaa, sitä että joku sanoisi, ettei mun tarvitse jaksaa ja sinnitellä.
vieraalle ihmiselle on hirveän paljon helpompi puhua kuin tutulle,ihan totta. käyn kerran viikossa ja aina jää sanomatta paljon kun ei ole muistanut. olenkin alkanut kirjoittaa asioita aina ylös,että ensi kerralla muistaa. sairastan yleistä ahdistuneisuushäiriötä ja paniikkia sekä masennusta. syön cipralexia ja ahdistukseen rauhoittavaa. olen käynyt vasta viisi kertaa,joten isompaa edistystä ei vielä näy,mutta olo on hieman parempi.
Vierailija:
Vatkuti, vatkuti, vatkuti.Ihan kuin haluaisit vain jauhaa ja jauhaa tilannettasi ja saada kicksisi siitä jauhamisesta? Miehesi on tainnut kuunnella tuonkin kaiken jo moneen kertaan! Mietipä, miksi hän kehottaa nauttimaan elämästänne ja perheestänne. Kumpi oikeasti ansaitsee elämässäsi sen keskipisteenä olon?
Mitä helvettiä sinä tiedät minusta ja perheestäni? Et yhtään mitään!!
Valittamisesta ja jauhamisesta et voi minua kyllä syyttää.
Yksi syy, miksi en halua mennä terapiaan, on kaltaisesi ihmiset. Sosiaali- ja terveyspuolella on jos jonkinlaista tunnevammaista kaikkitietävää ja tuomitsevaa ihmistä töissä. En kestä, jos terapeuttini on sinunlaisesi.
Pidä tuo asenne. On hyvä tuomita ihmiset aina ennen kuin mitään faktaa on olemassa.
ap
joka aiheuttaa elämään kyllästymisen ja masennuksen. Kyllä minäkin muuten annan ohjeeksi noudattaa miehen neuvoa.
Mennä kunnolla hoitoon ja käydä se möykkysi läpi. Jos se tosiaan on niin iso, että estää elämästä, se pitää poistaa. Muuten se pilaa ja kaivertaa kaiken ja sairastut vielä fyysisestikin, jos et sitä poista. Ja mitä pidempään lykkäät, sitä pahempi romahdus on.
Jos taas et mene terapiaan, sinun pitää vain muuttaa asennettasi itse.
Ei ole mitään muuta tapaa. Ei siitä ole mitään hyötyä, että jäät tuolla lailla jankkaamaan! Sillä lailla vain se masennus saa hallita elämääsi loputtomiin. Ja mikä pahinta, myös läheistesi elämää.
6