Mitä mieltä ihmisestä joka pitää mykkäkoulua kertomatta syytä?

2 suhdetta takana mykkien kanssa. Ei enää IKINÄ. 

Käsittääkseni mykkäkoulun pitäjät ovat hyvin helposti loukkaantuvia ihmisiä ja kokevat loukkaukset syvästi. Voisiko olla tietynlaista erityisherkkyyttä? Sehän olisikin söpöä että olisi vain herkkä kuin mimosa, mutta jos loukkaantumisesta seuraa tämä toisen rankaiseminen ja kouluttaminen mykkäkoululla (osuva nimitys!) niin tulee esille mimosa-luonteen julma puoli. 

Jotkut arvelevat että voi olla opittu käyttäytymismalli, niin voikin olla. Itselläni on kokemusta lähipiiriin kuuluvasta perheestä, jossa oli monta tällaista herkästi loukkaantuvaa ja itseensä ottajaa, jolloin tulee mieleen että olisi periytyvä ominaisuus. 

Opitusta käyttäytymismallista voi ihminen opetella pois, jos itsellä on siihen halua. Silloinhan pitää olla valmiutta nähdä itsessään tuo ominaisuus ja tiedostaa sen rasittavuus ja tuhoavuus ihmissuhteissa.

Jos peritty ominaisuus, niin säilyy koko loppuelämän ja vaikuttaa kaikissa  läheisissä ihmissuhteissa (ystävyys, sisaruus, työtoveruus, parisuhde). 

Niin... silloin ilmeisesti ratkaisu jää toisen osapuolen harteille.

Ei ole oppinut käsittelemään tunteitaan muiden kanssa, vaan on joutunut aina itse miettimään ongelmiaan itsekseen. Itse olen ainakin tuollainen ollut, kun en ole osannut ja uskaltanut käsitellä asioita muiden kanssa, vaan olen yirttänyt itse miettiä missä on vika.

Vierailija kirjoitti:

Narsistihan se sellainen tai muuten pahasti luonnevikainen. Juoksisin karkuun.

Taas lähtee narsistianalyysit tulille heti, kun toinen ei edes puhu mitään :D

Luonnevika voi ihan hyvin ollakin, mutta jätetään nuo narsismisyytökset pois, varsinkin kun ap ei antanut kunnolla tietoa asiasta. Ja siltikin kannattaisi olla hyvin varovainen, mitä analyyseja heittelee tuntemattomista ihmisistä.

Ehkä se vaan on hiljaa ettei sanoisi jotain mitä voisi myöhemmin katua?

Luiskaan

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteessa tuollainen mykkäkoulua pitävä ihminen on rankkaa seuraa. Jaksoin 6 vuotta. Suhteemme oli aluksi oikein hyvä ja mykkäkouluja oli harvakseltaan. Ne olivat ikäviä jo tuolloin muutaman tunnin kestollaan. Myöhemmin niitä alkoi esiintyä tiheämmin ja ne saattoivat kestää viikonkin. Pyysin, että lähdettäisiin pariterapiaan. Perustelin sitä monin tavoin eikä vähiten siitä ajatuksesta, että olimme miettineet ajan olevan kypsä lasten hankintaan.

Viimeisen vuoden ajan kotona olo oli kamalaa. En koskaan tiennyt, milloin ja mistä mykkyys alkoi. Yhtäkkiä puoliso saattoi paiskata mitään sanomatta roskiksen tuolini viereen ja jatkoi siitä usean päivän mykkäkoululla. Yöllä saatoin herätä sydän pamppaillen pelkästä ahdistuksesta. Päivät olin töissä väsyneenä, koska en saanut kunnolla nukuttua.

Lopulta erään harvinaisen vihamielisen mykkäkoulun aikana päätin, että en ansaitse sitä. Asuin viikon asunnossa, jonka oli pitänyt olla koti. Asuin huoneessa, josta oli pitänyt tulla lastenhuone. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan tuon päätöksen jälkeen nukuin yöni kokonaan. 

Kokemus oli hirvittävän rankka. En suosittele kenellekään avioliittoa tai yhdessä elämistä mykkäkoululaisen kanssa. Se ei hellitä ajan myötä, vaan pahenee. 

Tähänkin kohta joku tulee pätemään, että puolisosi oli erityisherkkä tai ei pystynyt vain ilmaisemaan itseään. Jos vaikka niin olisikin, niin eihän tällä lailla käyttäytyvän ihmisen kanssa voi elää. 

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni mykkäkoulun pitäjät ovat hyvin helposti loukkaantuvia ihmisiä ja kokevat loukkaukset syvästi. Voisiko olla tietynlaista erityisherkkyyttä? Sehän olisikin söpöä että olisi vain herkkä kuin mimosa, mutta jos loukkaantumisesta seuraa tämä toisen rankaiseminen ja kouluttaminen mykkäkoululla (osuva nimitys!) niin tulee esille mimosa-luonteen julma puoli. 

Jotkut arvelevat että voi olla opittu käyttäytymismalli, niin voikin olla. Itselläni on kokemusta lähipiiriin kuuluvasta perheestä, jossa oli monta tällaista herkästi loukkaantuvaa ja itseensä ottajaa, jolloin tulee mieleen että olisi periytyvä ominaisuus. 

Opitusta käyttäytymismallista voi ihminen opetella pois, jos itsellä on siihen halua. Silloinhan pitää olla valmiutta nähdä itsessään tuo ominaisuus ja tiedostaa sen rasittavuus ja tuhoavuus ihmissuhteissa.

Jos peritty ominaisuus, niin säilyy koko loppuelämän ja vaikuttaa kaikissa  läheisissä ihmissuhteissa (ystävyys, sisaruus, työtoveruus, parisuhde). 

Niin... silloin ilmeisesti ratkaisu jää toisen osapuolen harteille.

Että mykkäkoulu olisi periytyvä ominaisuus? Et tainnut käydä koulua silloin, kun periytymisestä puhuttiin. Tai ehkä minä olenkin väärässä ja esimerkiksi isäni tohtorintutkinto periytyy myös. Isästä on jo aika jättänyt, mutta kannattaa varmaan odotella sinnikkäästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni mykkäkoulun pitäjät ovat hyvin helposti loukkaantuvia ihmisiä ja kokevat loukkaukset syvästi. Voisiko olla tietynlaista erityisherkkyyttä? Sehän olisikin söpöä että olisi vain herkkä kuin mimosa, mutta jos loukkaantumisesta seuraa tämä toisen rankaiseminen ja kouluttaminen mykkäkoululla (osuva nimitys!) niin tulee esille mimosa-luonteen julma puoli. 

Jotkut arvelevat että voi olla opittu käyttäytymismalli, niin voikin olla. Itselläni on kokemusta lähipiiriin kuuluvasta perheestä, jossa oli monta tällaista herkästi loukkaantuvaa ja itseensä ottajaa, jolloin tulee mieleen että olisi periytyvä ominaisuus. 

Opitusta käyttäytymismallista voi ihminen opetella pois, jos itsellä on siihen halua. Silloinhan pitää olla valmiutta nähdä itsessään tuo ominaisuus ja tiedostaa sen rasittavuus ja tuhoavuus ihmissuhteissa.

Jos peritty ominaisuus, niin säilyy koko loppuelämän ja vaikuttaa kaikissa  läheisissä ihmissuhteissa (ystävyys, sisaruus, työtoveruus, parisuhde). 

Niin... silloin ilmeisesti ratkaisu jää toisen osapuolen harteille.

Että mykkäkoulu olisi periytyvä ominaisuus? Et tainnut käydä koulua silloin, kun periytymisestä puhuttiin. Tai ehkä minä olenkin väärässä ja esimerkiksi isäni tohtorintutkinto periytyy myös. Isästä on jo aika jättänyt, mutta kannattaa varmaan odotella sinnikkäästi. 

Periytyvyydellä tarkoitin tietysti tätä reagointitapaa, joka ''pakottaa'' ihmisen sulkeutumaan puhumattomuuteen, sen sijaan että ilmaisisi avoimesti loukkaantumisensa ja syyn siihen. Ihminen vaikuttaa olevan kuin lukossa oman mykkyytensä vankina. Samalla vaikuttaen toiseen ihmiseen - siihen jonka taholta on tullut loukatuksi - hyvin voimakkaasti. Se tuntuu toisesta kuin rangaistukselta, mutta ehkä ei aina ole tahallista. Kyllä me kaikki ollaan myös perimämme vankeja.

Lukiossa viimeistään tulee kurssi perinnöllisyydestä, käydään läpi pääperiaatteet. 

Vierailija kirjoitti:

Siis sinun mielestä sinua on loukattu ja ja mykkäkoululaisen mielestä häntä on loukattu? Eiköhän ole viisainta jättää koko ystävyys sikseen, kun ette kerran tule toimeen. 

En siedä draamailua yhtään. Ja voihan se tosiaan olla niin, että toinen sanoo ja tekee jotain niin ilkeää, että se tekee ystävyyden jatkumisen ihan mahdottomaksi. Silloin on turha itkeä mykkäkoulua. Kaikki ei ole aina niin yksioikoista, että kannattaisi uskoa vain toisen osapuolen kertomus asioista. En ainakaan itse näin toimi. 

Mutta mitä maalampi äo on, sitä todennäköisemmin näin tekee. Ja puolella suomalaisista on kaksinumeroinen äo.

Tämänkin ketjun viesteistä näkee, miten toisen puolelle asetuttiin tietämättä taustoista tuon taivaallista. Taustat kertomalla puoli taas vaihtuisi. On hyvä ettei ainakaan tuomariksi pääsisi ikinä perus av-mamma.

Ymmärtävätköhän kaikki täällä että osa meistä pyrkii kommentoimaan yleisellä tasolla asioista? Emmehän me yksityistapauksiin voi mitään sanoa, ihmiset itse ratkaisevat omat asiansa, koska tuntevat kaikki osapuolet ja ovat olleet tilanteissa mukana. Tuntuu vähän oudolta että kommentti otetaan kuin se olisi kannanotto nimenomaiseen tapaukseen...

Lukutaito...se on aika laaja käsite. :)

Kaikkein helpointa on väärinymmärtäminen.

Mielestäni mykkäkoululaisilla on heikko empatiakyky. Täytynee ajatella vain itseä ja omia tunteita tehdäkseen niin.

Se on henkistä väkivaltaa, suunniteltua ja pitkäkestoista. Vallankäyttöä, jossa toiselta riistetään mahdollisuus käsitellä asiaa.

Uskon myös, että mykkäkoululaisilla on kyvyttömyyttä käsitellä hankalia asioita, ja tilanteet pitkittyvät, koska ei osata mennä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni mykkäkoulun pitäjät ovat hyvin helposti loukkaantuvia ihmisiä ja kokevat loukkaukset syvästi. Voisiko olla tietynlaista erityisherkkyyttä? Sehän olisikin söpöä että olisi vain herkkä kuin mimosa, mutta jos loukkaantumisesta seuraa tämä toisen rankaiseminen ja kouluttaminen mykkäkoululla (osuva nimitys!) niin tulee esille mimosa-luonteen julma puoli. 

Jotkut arvelevat että voi olla opittu käyttäytymismalli, niin voikin olla. Itselläni on kokemusta lähipiiriin kuuluvasta perheestä, jossa oli monta tällaista herkästi loukkaantuvaa ja itseensä ottajaa, jolloin tulee mieleen että olisi periytyvä ominaisuus. 

Opitusta käyttäytymismallista voi ihminen opetella pois, jos itsellä on siihen halua. Silloinhan pitää olla valmiutta nähdä itsessään tuo ominaisuus ja tiedostaa sen rasittavuus ja tuhoavuus ihmissuhteissa.

Jos peritty ominaisuus, niin säilyy koko loppuelämän ja vaikuttaa kaikissa  läheisissä ihmissuhteissa (ystävyys, sisaruus, työtoveruus, parisuhde). 

Niin... silloin ilmeisesti ratkaisu jää toisen osapuolen harteille.

Että mykkäkoulu olisi periytyvä ominaisuus? Et tainnut käydä koulua silloin, kun periytymisestä puhuttiin. Tai ehkä minä olenkin väärässä ja esimerkiksi isäni tohtorintutkinto periytyy myös. Isästä on jo aika jättänyt, mutta kannattaa varmaan odotella sinnikkäästi. 

Periytyvyydellä tarkoitin tietysti tätä reagointitapaa, joka ''pakottaa'' ihmisen sulkeutumaan puhumattomuuteen, sen sijaan että ilmaisisi avoimesti loukkaantumisensa ja syyn siihen. Ihminen vaikuttaa olevan kuin lukossa oman mykkyytensä vankina. Samalla vaikuttaen toiseen ihmiseen - siihen jonka taholta on tullut loukatuksi - hyvin voimakkaasti. Se tuntuu toisesta kuin rangaistukselta, mutta ehkä ei aina ole tahallista. Kyllä me kaikki ollaan myös perimämme vankeja.

Lukiossa viimeistään tulee kurssi perinnöllisyydestä, käydään läpi pääperiaatteet. 

Me emme ole perimämme vankeja. Se on todella vanha käsitys. Perimää enemmän käyttäytymiseemme vaikuttaa ympäristö. Opetettiin jo silloin, kun minä olin lukiossa ja sen jälkeen on tullut luettua asiasta enemmän. https://www.duodecimlehti.fi/duo99954

Mä oon välillä niin väsynyt ihmisiin, etten jaksa puhua kenenkään kanssa. Moni tulkinnee mykkäkouluksi?

Katkovatko mykkäkoulua harrastavat helposti välejä perheenjäseniin/ystäviin/sukulaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinun mielestä sinua on loukattu ja ja mykkäkoululaisen mielestä häntä on loukattu? Eiköhän ole viisainta jättää koko ystävyys sikseen, kun ette kerran tule toimeen. 

En siedä draamailua yhtään. Ja voihan se tosiaan olla niin, että toinen sanoo ja tekee jotain niin ilkeää, että se tekee ystävyyden jatkumisen ihan mahdottomaksi. Silloin on turha itkeä mykkäkoulua. Kaikki ei ole aina niin yksioikoista, että kannattaisi uskoa vain toisen osapuolen kertomus asioista. En ainakaan itse näin toimi. 

Mutta mitä maalampi äo on, sitä todennäköisemmin näin tekee. Ja puolella suomalaisista on kaksinumeroinen äo.

Tämänkin ketjun viesteistä näkee, miten toisen puolelle asetuttiin tietämättä taustoista tuon taivaallista. Taustat kertomalla puoli taas vaihtuisi. On hyvä ettei ainakaan tuomariksi pääsisi ikinä perus av-mamma.

Kun ihmiset kuvaavat täällä(kin), millaista mykkäkoulua he ovat kokeneet, asiassa ei ole mitenkään relevanttia se, mitä toinen osapuoli on ajatellut. Mykkäkoululle on olemassa psykiatrinen ammattimääritelmä https://www.valostamo.fi/blogi/puhumattomuus-ja-mykkakoulu#:~:text=Mykk…. Kannattaa ÄO:ta esitellessä miettiä, ettei tule paljastaneeksi omaansa. Mykkäkoulu on käytöstapana yksinomaan tuhoava. Siihen sortuva käyttää sitä useasti samaan tarkoitukseen, eli toisen osapuolen hallitsemiseen ja omaan tahtoon taivuttamiseen. 

Todella lapsellista joo. Oma emäni repi minua päästä usein, löi tai heitti jollain esineellä, kiljui suoraa huutoa korvaani jos minä tai joku sisaruksistani oli tehnyt jotain, huutoitki lattialla potkien, nälvi, narskumaista vittuilua ihan joka päivä, kyttääämistä, kontrollointia, vallankäyttöä, normaalien ikätyypillisten asioiden kieltämistä, solvaamista suoraan ja epäsuorasti, juorujen levittelyä ja kiristämistä, sisarusten epätasa-arvoista kohtelua, tarkoituksellista ja systemaattista julkisesti nolaamista.

Ei minulle ole sellaiselle sanaakaan asiaa eikä tarvitsekaan olla. Onneksi lapsuus ei kestä ikuisesti. Elämä alkoi kun pääsi eroon.

Jos narskusta ei pääse eroon niin mykkäkoulu on ainoa vaihtoehto siihen asti että saa kunnolla välit poikki myös fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Katkovatko mykkäkoulua harrastavat helposti välejä perheenjäseniin/ystäviin/sukulaisiin?

Minulla on kokemusta vain yhdestä ihmisestä. Hän ei varsinaisesti katkonut välejä perheeseensä tai muihin ystäviin, mutta piti samanlaisia mykkäkouluja kuin minuakin kohtaan. Kun/Jos syyt joskus selvisivät, ne olivat kovin omituisia ja itsekeskeisiä. Usein niiden kuvaaminen alkoi sanoilla "olisi sen itsekin pitänyt ymmärtää". Ei pidä! Ihmisen ei pidä eikä tarvitse yrittää ymmärtää lukea kenenkään ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkovatko mykkäkoulua harrastavat helposti välejä perheenjäseniin/ystäviin/sukulaisiin?

Minulla on kokemusta vain yhdestä ihmisestä. Hän ei varsinaisesti katkonut välejä perheeseensä tai muihin ystäviin, mutta piti samanlaisia mykkäkouluja kuin minuakin kohtaan. Kun/Jos syyt joskus selvisivät, ne olivat kovin omituisia ja itsekeskeisiä. Usein niiden kuvaaminen alkoi sanoilla "olisi sen itsekin pitänyt ymmärtää". Ei pidä! Ihmisen ei pidä eikä tarvitse yrittää ymmärtää lukea kenenkään ajatuksia. 

Eikä ihmisen pidä lypsätä selittelyjä heiltä jotka eivät kanssaan halua olla tekemisissä. Narskulle on toki mahdotonta sisäistää, ettei joku haluaisi olla täydellisen ihmisen kanssa tekemisissä.