Mitä mieltä ihmisestä joka pitää mykkäkoulua kertomatta syytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap selventää. Olen itse käyttäytynyt täysin asiallisesti. Tämä mykkäkoulun pitäjä sen sijaan on ollut käyttäytynyt pöyristyttävän törkeästi, jäänyt kiinni valheista, selän takana haukkumisesta ym. Sen sijaan että hän pyytäisi anteeksi omaa käytöstään, niin aloitti sitten mykkäkoulun.

Aloituksessa sanoit, että on loukkaantunut sinulle, mutta siis omasta mielestäsi et ole tehnyt mitään? Mikä mahtaa olla toisen osapuolen näkemys? Asioissa kun on aina kaksi puolta ja näkemystä, kun on riita.

Kyllä toki, mutta toinen osapuoli ei edes osaa eritellä mitä hänen mielestään olen hänelle tehnyt. Minusta se kertoo jo ihan tarpeeksi. Vaikeahan se tietysti on sanoa tai eritellä mitään, kun ei ole mitään todellista syytä. Kyseessä on ihminen, joka ei osaa itse pyytää anteeksi omaa käytöstään, vaan oli tilanne mikä hyvänsä, hän on aina se uhri, jolta pitäisi pyytää anteeksi. Nyt en aio pahoitella mitään, koska minulla ei ole mitään syytä siihen ja tämä on sitten seuraus. Minua ei haittaa tippaakaan se, että emme ole tekemisissä, en väkisin yritä pitää yllä suhdetta, voin paljon paremmin kun ei tarvi olla tekemisissä, mutta sellainen käytös että ei edes katso tai tervehdi toista ihmistä kun näkee jossain, on vaan jotain käsittämätöntä.

Enkä ole ainoa ketä kohtaan tämä kyseinen ihminen on käyttäytynyt tällä tavalla. Mies on jo jättänyt kun ei kestänyt tällaista oikuttelijaa, samoin taitaa kaverit olla jo aika vähissä, kun aina löytyy syitä osoittaa mieltä.

T. Ap

Tässä viestissä oikeastaan oli niitä piirteitä, mistä puhuin viestissä 140. Eli jollekin suvussa on tullut tietynlainen rooli epäonnistuneena ihmisenä, mikä sitten voi ilmetä puheissa ja asenteissa häntä kohtaan.

Tietysti siinä on aina vähän totuuttakin taustalla.

Kertooihmisen olemattomasta kyvystä toimia sosiaalisissa (konfikti) tilanteissa ja käsitellä & pukea sanoiksi millään tavalla omia tuntemuksiaan.

Todella vaikea kuvitella, että tuollaisen ihmisen kanssa kynenisi minkäänlaiseen kanssakäymiseen!

Todella harmi, että ihminen haaskaa kallisarvoista elämäänsä aivan järjettömään käytökseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kokemusta kirjoitti:

Olipas yksipuolisia vastauksia. Voi olla sellainenkin, joka tietää, ettei asiat puhumalla parane eikä enää olla koskaan tekemisissä hyvän päivän sanomista enempää.

Tosin silloin kyseessä ei ole mykkäkoulu, vaan lopullinen välirikko. Se, johon välit on pantu poikki tietysti nimittelee narsistiksi ja ties miksi.

En itsekään halua olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä (sukulainen), koska on käyttäytynyt niin törkeästi minua kohtaan, mutta emme voi aina välttää näkemistä. Se olisi ihan ok jos vain tervehdittäisiin jossain kun nähdään, mutta hän ei siis sano sanaakaan. Ei edes katso päin. Minusta se on tosi noloa, itseäni håvettäisi käyttäytyä noin. T. Ap

Jos todella haluaisit päästä asiassa eteenpäin niin miettisit miten olet tuota sukulaista loukannut niin asia tulisi ymmärrettäväksi itsellesi. Siihen tarvittaisiin toisen asemaan asettumista, koska harvempi ilman syytä loukkaantuu. Syyn ei tarvitse olla sinun mielestäsi järkevä, mutta se osoittaisi, että kykenet arvioimaan omaa käytöstäsi kriittisesti (etkä vain toisen).

Loppujen lopuksi on olemassa aika paljon ihmisiä, joiden puheet ja käytös muita kohtaan ovat ylimielisiä ja loukkaavia heidän sitä huomaamatta. He rakentavat itseään painamalla muita alas pienillä ilkeyksillä, jotka voivat liittyä muiden ulkonäköön, kykyihin, töihin, parisuhteisiin, lapsiin jne. Jos ette voi olla näkemättä, koska olette sukulaisia, mykkäkoululainen ehkä suojaa itsensä pidättäytymällä kanssakäymisestä täysin. 

Olen usein nähnyt täällä kuvauksia tuollaisista tilanteista, että joku perheenjäsen kokee, että toinen perheenjäsen kyseenalaistaa hänen tekemisiään jatkuvasti, siitä on tullut ikään kuin mustan lampaan rooli, että yhtä pidetään epäonnistuneena. Se on voinut jatkua jo lapsesta asti, että yhtä pidetään huonompana.

En tiedä onko tässä sellaisesta kyse, tuli vain mieleen. Et kerro mitään konkreettista koko asiasta, vaan koko otsikko on muotoiltu siten, että haluat kuulla vain miten häiriintynyt mykkäkoululainen on. Ihmiset ovat siihen mielestäni ihan oikeutetusti puuttuneet ja kyseenalaistaneet sitä. Empatiakyvytön ei näe mitään syytä itsessään, vaan sysää kaiken syyn toisen niskoille, mutta totuus on yleensä toisenlainen.

Ei vaan tilanne on se, että olen joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen tämän saman ihmisen kanssa aiemminkin ja aina ennen yrittänyt sovitella, vaikka olen tiennyt että en ole tehnyt mitään väärää. Nyt kuitenkin päätin että en halua enää olla läheisissä väleissä tällaisen ihmisen kanssa, joka käyttäytyy jatkuvasti tosi törkeästi muita ihmisiä kohtaan (ei vain minua), jonka kanssa jatkuvasti tulee jotain draamaa, eikä hän ikinä osaa mennä lainkaan itseensä. Sitäpaitsi eihän kukaan voi edes kasvaa ihmisenä jos muut aina vaan ajattelevat ”se nyt vaan on tuollainen”. En siis aio taas jälleen kerran ottaa syitä niskoilleni, kun mitään syytä ei edes ole.

Käytännössä tilanne meni siis niin että tämä toinen osapuoli käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan ja sanoin hänelle ihan asiallisesti että tuo ei ole ok, niin sen sijaan että hän olisi pyytänyt anteeksi, niin hän itse suuttui. Ja tilanteet toistaa aina samaa kaavaa tämän ihmisen kanssa. Koskaan ei ole mitään pyytänyt itse anteeksi, minä sen sijaan olen monet kerrat, vaikka läheskään aina ei olisi ollut edes mitään todellista syytä. Nyt kun en ole pyytänyt anteeksi, niin hän on niin verisesti loukkaantunut, että ei ole puhunut minulle kohta vuoteen. Muutamia kertoja olemme jossain tilanteessa nähneet ja juttelee iloisesti muiden kanssa, mutta kun tulen paikalle niin hiljenee, eikä katso edes päin tai vastaa tervehdykseen. T. Ap

Mikäs mykkäkoulu se semmoinen on, jossa joristaan niitänäitä?

Voin pahoin kun pelkästään luen noita tekstejä… T. Traumoja mykkäkoulun pitävistä ihmisistä saanut

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pari tuollaista kaveria teininä. Kävi esim. niin, että vitsailimme ja naureskelimme jollekin asialle. Vaikka asia oli siinä hetkessä kaverille ok, hän sitten myöhemmin keksi jostain syystä loukkaantua siitä (näki vitsailussa jonkin itseensä kohdistuvan piiloloukkauksen tms). Piti sitten pari seuraavaa päivää mykkäkoulua ja kertoi vasta paljon myöhemmin, miksi oli suuttunut. Jos edes koskaan kertoi.

Todella rasittavaa, enkä yllättyisi vaikka nuo ihmiset olisivat samanlaisia nyt kolmekymppisinäkin. Aikuisena minun ei onneksi ole enää tarvinnut viettää aikaa tuollaisten kanssa, en jaksaisi sitä ollenkaan.

Sama täällä. Oltiin lukioikäisiä tuolloin. Kiva kun toinen kävelee mitään sanomatta ohi, vaikka edellisenä päivänä kaikki oli normaalisti. Syitä sai aina kysellä eikä tosiaan heti avautunut. Sain itkun sekaista selitystä, miten minä olen sitä ja tätä mieltä hänestä, vaikka en koskaan ollut puhunut mitään tuollaista. Ja puheenaihe edellisenä päivänä oli joku ihan muu. Toinen tapa oli padota sisällensä kuukausien aikana sanottuja ”loukkauksia” ja näistä sitten avautui jonkin mökötysajan jälkeen.

Koskaan en muistanut edes miettineeni mitään tuollaisia asioita, joita hän ajatteli minun ajatelleen. Tunsin itseni välillä ihan vainoharhaiseksi, että höpötänkö tietämättäni tuollaisia asioita tai voinko sanoa niitä huomaamattani. Onneksi elämässä oli läheisiä ihmisiä, jotka osasivat pitää pääni kasassa. Ei oltu enää tekemisissä lukion jälkeen.

Joillakin on ihmeellinen kyky kääntää asiat koskemaan itseään ja ymmärtää asiat hyvin väärällä tapaa.

Todistin vuosia myöhemmin saman ihmisen käytöstä. Olin kerran erään kaverin seurassa, kun hän moikkasi tätä vanhaa lukiokaveriani ja pysähtyi jutellakseen, kuten tapana oli. Kaverini on tämän tyypin sukulainen, enkä tiennyt asiaa sitä aiemmin. Sukulainen jatkoi vain matkaansa, mutta hänen kanssaan ollut sisko pysähtyi kuitenkin vaihtamaan pari sanaa. Hieman vaivalloisesti, kun huomasikin siskonsa jatkaneen matkaa.

Kaverini tietenkin ihmetteli asiaa, kun olivat vasta olleet yhteyksissä. Selvisi, että oli sanonut jotakin väärää, josta tämä oli ottanut itseensä.

Eli sama käytös jatkui aikuisenakin.

Tuo anteeksi pyytäminen on tuttua. Se on tehtävä, jotta toinen leppyy. Vaikaa ei omasta mielestään ole sanonut mitään loukkaavaa.

Olen mm. pyhtänyt anteeksi sitä, että suutuin. Jälkeenpäin ajatellen suutiun aiheesta ja hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi. Mutta kun hän heittäytyy uhriksi ja hokee kuinka on kamala muille ja kamala ihminen, kun satuttaa. Mitö siinä muuta sitten tekisi kuin taas kerran pyytäisi anteeksi omaa reaktiota...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kokemusta kirjoitti:

Olipas yksipuolisia vastauksia. Voi olla sellainenkin, joka tietää, ettei asiat puhumalla parane eikä enää olla koskaan tekemisissä hyvän päivän sanomista enempää.

Tosin silloin kyseessä ei ole mykkäkoulu, vaan lopullinen välirikko. Se, johon välit on pantu poikki tietysti nimittelee narsistiksi ja ties miksi.

En itsekään halua olla tämän ihmisen kanssa tekemisissä (sukulainen), koska on käyttäytynyt niin törkeästi minua kohtaan, mutta emme voi aina välttää näkemistä. Se olisi ihan ok jos vain tervehdittäisiin jossain kun nähdään, mutta hän ei siis sano sanaakaan. Ei edes katso päin. Minusta se on tosi noloa, itseäni håvettäisi käyttäytyä noin. T. Ap

Jos todella haluaisit päästä asiassa eteenpäin niin miettisit miten olet tuota sukulaista loukannut niin asia tulisi ymmärrettäväksi itsellesi. Siihen tarvittaisiin toisen asemaan asettumista, koska harvempi ilman syytä loukkaantuu. Syyn ei tarvitse olla sinun mielestäsi järkevä, mutta se osoittaisi, että kykenet arvioimaan omaa käytöstäsi kriittisesti (etkä vain toisen).

Loppujen lopuksi on olemassa aika paljon ihmisiä, joiden puheet ja käytös muita kohtaan ovat ylimielisiä ja loukkaavia heidän sitä huomaamatta. He rakentavat itseään painamalla muita alas pienillä ilkeyksillä, jotka voivat liittyä muiden ulkonäköön, kykyihin, töihin, parisuhteisiin, lapsiin jne. Jos ette voi olla näkemättä, koska olette sukulaisia, mykkäkoululainen ehkä suojaa itsensä pidättäytymällä kanssakäymisestä täysin. 

Olen usein nähnyt täällä kuvauksia tuollaisista tilanteista, että joku perheenjäsen kokee, että toinen perheenjäsen kyseenalaistaa hänen tekemisiään jatkuvasti, siitä on tullut ikään kuin mustan lampaan rooli, että yhtä pidetään epäonnistuneena. Se on voinut jatkua jo lapsesta asti, että yhtä pidetään huonompana.

En tiedä onko tässä sellaisesta kyse, tuli vain mieleen. Et kerro mitään konkreettista koko asiasta, vaan koko otsikko on muotoiltu siten, että haluat kuulla vain miten häiriintynyt mykkäkoululainen on. Ihmiset ovat siihen mielestäni ihan oikeutetusti puuttuneet ja kyseenalaistaneet sitä. Empatiakyvytön ei näe mitään syytä itsessään, vaan sysää kaiken syyn toisen niskoille, mutta totuus on yleensä toisenlainen.

Ei vaan tilanne on se, että olen joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen tämän saman ihmisen kanssa aiemminkin ja aina ennen yrittänyt sovitella, vaikka olen tiennyt että en ole tehnyt mitään väärää. Nyt kuitenkin päätin että en halua enää olla läheisissä väleissä tällaisen ihmisen kanssa, joka käyttäytyy jatkuvasti tosi törkeästi muita ihmisiä kohtaan (ei vain minua), jonka kanssa jatkuvasti tulee jotain draamaa, eikä hän ikinä osaa mennä lainkaan itseensä. Sitäpaitsi eihän kukaan voi edes kasvaa ihmisenä jos muut aina vaan ajattelevat ”se nyt vaan on tuollainen”. En siis aio taas jälleen kerran ottaa syitä niskoilleni, kun mitään syytä ei edes ole.

Käytännössä tilanne meni siis niin että tämä toinen osapuoli käyttäytyi todella törkeästi minua kohtaan ja sanoin hänelle ihan asiallisesti että tuo ei ole ok, niin sen sijaan että hän olisi pyytänyt anteeksi, niin hän itse suuttui. Ja tilanteet toistaa aina samaa kaavaa tämän ihmisen kanssa. Koskaan ei ole mitään pyytänyt itse anteeksi, minä sen sijaan olen monet kerrat, vaikka läheskään aina ei olisi ollut edes mitään todellista syytä. Nyt kun en ole pyytänyt anteeksi, niin hän on niin verisesti loukkaantunut, että ei ole puhunut minulle kohta vuoteen. Muutamia kertoja olemme jossain tilanteessa nähneet ja juttelee iloisesti muiden kanssa, mutta kun tulen paikalle niin hiljenee, eikä katso edes päin tai vastaa tervehdykseen. T. Ap

En ole ehdottanut anteeksipyyntöä enkä syyn ottamista itseensä eikä siinä järkeä olekaan, koska sovittelu vaatii itseensä menemistä molemmilta (ei siis vain sinulta). Kaikki eivät pysty tähän, siis näkemään asioita muidenkin kuin itsensä kannalta, jolloin riita syntyy. Kaikkein taitavimmat luovivat jopa vaikeimpien ihmisten kanssa siksi, että he näkevät millaisia tuon vaikean ihmisen ongelmat ovat eivätkä pyri vaikuttamaan niihin ollenkaan, vaan ohittavat tilanteita vain. Rajat on tietysti laitettava silloinkin mitä sietää ja mitä ei.

Suurin osa ihmisistä kyllä huomaa kumpi osapuolista on se vaikea, en siis kiistä etteikö syntipukiksi leimattukin voisi olla vaikea. Mutta syntipukin rooli luon lisää ongelmia kanssakäymiseen. Kuulostaa siltä, että on parempi antaa vain tuon ihmisen olla. Jos näette hyvin harvoin, niin asialla ei isompaa merkitystä liene. Vaikeaahan tuollaisella äkäpussilla on, sekä itsensä että muiden kanssa varmaankin. 

Ei ole saanut pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

En mitään.

Jos toinen ei halua puhua minulle, niin sittenpä ei halua. Ei se vaatimalla muuksi muutu. Jos olen loukannut toista, niin pyydän anteeksi. Ei hänen tarvitse senkään jälkeen puhua minulle jos ei halua.

Narsistihuutelut voi jättää sikseen koska narsistin uhri voi olla tuo aloituksessa mainittu "mykkäkouluilija".

Narsistista sekin jäädä vaatimaan toiselta jotakin.

Tällaisessa tilanteessa se loukkaantunut osapuoli tekee selväksi, ettei halua enää olla tekemisissä tai puhua. Mykkäkoulusta henkistä väkivaltaa tekee se, että siinä ei välttämättä edes kerrota mistä on loukkaannuttu, ollaan vain puhumatta x pituisen ajan toisen samalla eläen epätiedossa ehkä yrittäen sovitella samalla, mutta mykkäkoululainen vaan pysyy mykkänä, kohdellen toista kuin ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo anteeksi pyytäminen on tuttua. Se on tehtävä, jotta toinen leppyy. Vaikaa ei omasta mielestään ole sanonut mitään loukkaavaa.

Olen mm. pyhtänyt anteeksi sitä, että suutuin. Jälkeenpäin ajatellen suutiun aiheesta ja hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi. Mutta kun hän heittäytyy uhriksi ja hokee kuinka on kamala muille ja kamala ihminen, kun satuttaa. Mitö siinä muuta sitten tekisi kuin taas kerran pyytäisi anteeksi omaa reaktiota...

Niin tuttua... Äitini on ihana ihminen, mutta hänessä on juuri tämä huono puoli. Hän odottaa toisen pyytävän häneltä anteeksi ensin, vaikka hän itse olisi loukannut tai aloittanut riidan. Hän saattaa mököttää ja pitää mykkäkoulua päiväkausia, jos kokee olonsa loukatuksi, vaikka on itse ollut inhottava. Jos ei itse kestä mykkäkoulua ja sitä ahdistavaa tunnelmaa, täytyy nöyrtyä ja pyytää itse anteeksi, vaikkei siihen syytä edes olisi.

Mykkäkoulu on aivan varmasti tuttua jokaiselle meistä, jokainen on sitä itse pitänyt tai joutunut muiden kestämään, se joka muuta väittää niin… no väittäkööt.

Lopputulos on se, että mikäli mykkäkoulun pitäjä ei kerro mikä ottaa päähän, aika kuluu ja asian jo melkein unohtaa kunnes koittaa se päivä, joskus jopa vuosienkin jälkeen mykkäkoulun pitäjä vihdoinkin avautuu: ” Muistatsä kusä sillon yks kerta sanoit mulle niin ja näin tai sillee tai emmä tiiä, mä annan sulle anteeks mut mä en ikinä unoha sitä. ”

Tai jotain vastaavaa, älkää muuta väittäkö kaikki me joskus olemme käyttäytyneet lapsellisesti, minä jopa edelleen.

M60

Narsistiset marttyyrit pitävät tietoista mykkäkoulua. Paljon helpommalla ja vähemmällä pääsee, kun ei oleta toisen osaavan lukea ajatuksia. Puhuu suunsa puhtaaksi ja sanoo suoraan mistä kiikastaa, niin ehkä asiaan löytyy jokin ratkaisu. On eri asia jos on niin järkyttynyt jostakin toisen tekemisestä tai sanomisesta, että ei saa sanaa suustaan.

64 vastaa 69sälle.                                                                                                                                                                          En pelkää miestäni.tunnen oloni vain hyvin vaivaantuneeksi. Tämän takia olen myös aikonut erota.Toinen lupaa muuttua, mutta eihän niin tapahdu. Kyllä varmaan kaikki myös ymmärtävät , että ihmisessä on paljon hyvää ja siksi tulee annettua anteeksi.

Mä teen joskus tuollaista oikein väsyneenä ja varsinkin jos siinä on vielä lisäksi menkkaränkät päällä. Tiedän että se on typerää ja keskenkasvuista, oikein huudan pääni sisällä itselleni että lopeta nyt hemmetin typerys... mutta ei vaan jotenkin pysty silloin lopettamaan. 

En tuhlaa aikaani tällaisiin tapauksiin.

Yksi eksä oli mököttäjä, että se oli rasittavaa. Mökötystä kesti pari kolme päivää, kun kysyin mikä on vialla,niin ei kuulemma mitään. Siinä ehdin sitten miettiä vaikka mitä, mitä oli tapahtunut, mitä ihmettä, ja lopulta keksinkin mielessäni pari kolme älytöntäkin asiaa. Sitten kun se lopulta sai suunsa auki, syy oli aina joku mitä en osannut edes ajatella. Yleensä se loukkaantui jostain mitä olin ajattelemattomuuttani sanonut tai tehnyt, ymmärrettäviä asioita, mutta olisi voinut vaan sanoa mikä mättää, niin asia olisi saatu korjattua. Onneksi ei tarvitse enää katsella sellaista menoa.

Eihän se syytä voi kertoa, muutenhan vesittyisi koko mykkäkoulun idea - joka siis on piinata toista epätietoisuudella. Henkistä väkivaltaahan se on.

Parisuhteessa tuollainen mykkäkoulua pitävä ihminen on rankkaa seuraa. Jaksoin 6 vuotta. Suhteemme oli aluksi oikein hyvä ja mykkäkouluja oli harvakseltaan. Ne olivat ikäviä jo tuolloin muutaman tunnin kestollaan. Myöhemmin niitä alkoi esiintyä tiheämmin ja ne saattoivat kestää viikonkin. Pyysin, että lähdettäisiin pariterapiaan. Perustelin sitä monin tavoin eikä vähiten siitä ajatuksesta, että olimme miettineet ajan olevan kypsä lasten hankintaan.

Viimeisen vuoden ajan kotona olo oli kamalaa. En koskaan tiennyt, milloin ja mistä mykkyys alkoi. Yhtäkkiä puoliso saattoi paiskata mitään sanomatta roskiksen tuolini viereen ja jatkoi siitä usean päivän mykkäkoululla. Yöllä saatoin herätä sydän pamppaillen pelkästä ahdistuksesta. Päivät olin töissä väsyneenä, koska en saanut kunnolla nukuttua.

Lopulta erään harvinaisen vihamielisen mykkäkoulun aikana päätin, että en ansaitse sitä. Asuin viikon asunnossa, jonka oli pitänyt olla koti. Asuin huoneessa, josta oli pitänyt tulla lastenhuone. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan tuon päätöksen jälkeen nukuin yöni kokonaan. 

Kokemus oli hirvittävän rankka. En suosittele kenellekään avioliittoa tai yhdessä elämistä mykkäkoululaisen kanssa. Se ei hellitä ajan myötä, vaan pahenee. 

Henkistä väkivaltaa. Exäni harjoitti tuota. Tulee paha olo kun ajatteleekin.