Mitä mieltä ihmisestä joka pitää mykkäkoulua kertomatta syytä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pari tuollaista kaveria teininä. Kävi esim. niin, että vitsailimme ja naureskelimme jollekin asialle. Vaikka asia oli siinä hetkessä kaverille ok, hän sitten myöhemmin keksi jostain syystä loukkaantua siitä (näki vitsailussa jonkin itseensä kohdistuvan piiloloukkauksen tms). Piti sitten pari seuraavaa päivää mykkäkoulua ja kertoi vasta paljon myöhemmin, miksi oli suuttunut. Jos edes koskaan kertoi.

Todella rasittavaa, enkä yllättyisi vaikka nuo ihmiset olisivat samanlaisia nyt kolmekymppisinäkin. Aikuisena minun ei onneksi ole enää tarvinnut viettää aikaa tuollaisten kanssa, en jaksaisi sitä ollenkaan.

Et kuulosta kovinkaan kivalta kaverilta itsekään.

Et ota toisen tunteita huomioon. Loukkasit toista. Ohitat koko asian sillä että tyyppihän nauroi itsekin. Alkoi pitämään mykkäkoulua ja myöhemmin kertoi syyn jota pidät keksittynä kun tyyppihän oli vitsailussasi mukana.

Oma aikuistuminen jäi kesken ja ajattelet että et ihmettele että nää olis samanlaisia kuin teininä... Jep jep..

On ihmisiä jotka nauraa hekottavat, vaikka heitä potkittaisiin päähän. Luuletko että heillä on oikeasti hauskaa? Että se on kivaa kun tulee monoa päähän? Potkitko vähän lisää, kun tyyppi huutaa kuin kivaa on?

Et tiedä näistä tilanteista mitään, joten ei kannata kirjoittaa, kuin tietäisit. Ei näissä vitsailuissa mitään pilkkaa ketään kohtaan ollut, vaan esim. kerran oli puhe siitä, että minä itse en ikinä leikkaisi otsatukkaa, koska se näyttäisi minulta niin kamalalta. Kaveri kuitenkin keksi myöhemmin, että olin epäsuorasti vihjaillut hänelle, että hän näyttäisi kamalalta otsatukan kanssa = mielestäni hän on ruma. Hän käänsi todella monen sanomani asian vastaavalla tavalla niin, että muka kettuilin hänen ulkonäöstään, vaikka asia ei todellakaan ollut näin. Todella epävarma henkilö siis, joka purki epävarmuuttaan johonkin turvalliseen kohteeseen (= läheiseen kaveriin).

Ja tiedän siis nämä mainitsemani henkilöt edelleen, koska meillä on yhteisiä tuttavia. Samanlaisia oudoista asioista suutahtajia ovat kuulemma edelleen. t. alkuperäinen kirjoittaja

Ymmärrän puhumattomuuden vihaisena - itsekin teen näin miehen kanssa, koska vihaisena sanoisin vain asioita, joita myöhemmin katuisin. Olen todennut, että parempi olla hiljaa kunnes pahin suuttumus menee ohi. Mitään monen tunnin tai päivien mykkäkoulua en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän puhumattomuuden vihaisena - itsekin teen näin miehen kanssa, koska vihaisena sanoisin vain asioita, joita myöhemmin katuisin. Olen todennut, että parempi olla hiljaa kunnes pahin suuttumus menee ohi. Mitään monen tunnin tai päivien mykkäkoulua en ymmärrä.

Tämäkin on tosiaan vähän eri, paitsi että nämä ketjussa esimerkiksi otetut henkilöt todella pitävät yllä vihaa kuukausitolkulla. Ei siinä tosiaan ole mitään ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli pari tuollaista kaveria teininä. Kävi esim. niin, että vitsailimme ja naureskelimme jollekin asialle. Vaikka asia oli siinä hetkessä kaverille ok, hän sitten myöhemmin keksi jostain syystä loukkaantua siitä (näki vitsailussa jonkin itseensä kohdistuvan piiloloukkauksen tms). Piti sitten pari seuraavaa päivää mykkäkoulua ja kertoi vasta paljon myöhemmin, miksi oli suuttunut. Jos edes koskaan kertoi.

Todella rasittavaa, enkä yllättyisi vaikka nuo ihmiset olisivat samanlaisia nyt kolmekymppisinäkin. Aikuisena minun ei onneksi ole enää tarvinnut viettää aikaa tuollaisten kanssa, en jaksaisi sitä ollenkaan.

Et kuulosta kovinkaan kivalta kaverilta itsekään.

Et ota toisen tunteita huomioon. Loukkasit toista. Ohitat koko asian sillä että tyyppihän nauroi itsekin. Alkoi pitämään mykkäkoulua ja myöhemmin kertoi syyn jota pidät keksittynä kun tyyppihän oli vitsailussasi mukana.

Oma aikuistuminen jäi kesken ja ajattelet että et ihmettele että nää olis samanlaisia kuin teininä... Jep jep..

On ihmisiä jotka nauraa hekottavat, vaikka heitä potkittaisiin päähän. Luuletko että heillä on oikeasti hauskaa? Että se on kivaa kun tulee monoa päähän? Potkitko vähän lisää, kun tyyppi huutaa kuin kivaa on?

Et tiedä näistä tilanteista mitään, joten ei kannata kirjoittaa, kuin tietäisit. Ei näissä vitsailuissa mitään pilkkaa ketään kohtaan ollut, vaan esim. kerran oli puhe siitä, että minä itse en ikinä leikkaisi otsatukkaa, koska se näyttäisi minulta niin kamalalta. Kaveri kuitenkin keksi myöhemmin, että olin epäsuorasti vihjaillut hänelle, että hän näyttäisi kamalalta otsatukan kanssa = mielestäni hän on ruma. Hän käänsi todella monen sanomani asian vastaavalla tavalla niin, että muka kettuilin hänen ulkonäöstään, vaikka asia ei todellakaan ollut näin. Todella epävarma henkilö siis, joka purki epävarmuuttaan johonkin turvalliseen kohteeseen (= läheiseen kaveriin).

Ja tiedän siis nämä mainitsemani henkilöt edelleen, koska meillä on yhteisiä tuttavia. Samanlaisia oudoista asioista suutahtajia ovat kuulemma edelleen. t. alkuperäinen kirjoittaja

Hah, ihan samankaltaista tyyliä koettu. Kaverilla oli tapana esitellä ja kehua uusia hankintojaan. Yleensä vaatteita, koruja, kenkiä jne. ”Kato eikö ookin hienot, ostin...jne”. Aina vastasin jotain kohteliasta ”on kyllä, joo vau” jne. Minä en käytä koruja ollenkaan. Ei ole edes vihkisormusta, vaikka naimisissa olenkin. Tuosta kerran juteltiin kolmannen kaverin läsnä ollessa ja kerroin miksi en käytä tai halua sormusta. Tämä kääntyikin niin, että arvostelen häntä, kun hän käyttää sormuksia. Oli avautunut myöhemmin tälle kolmannelle kaverille, joka oli onneksi selittänyt, että enhän minä muiden korunkäytöistä välitä ja olin vain kertonut miksi ITSE en käytä. Mökötti silti tuonkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mykäkoulu koska mies loukkasi minua. Ja mykäkoulua pitää siis mies. Hän on oppinut että jos asiasta ei puhu viikkoon tai koskaan, toinen leppyy itsekseen ja hän voi taas olla kuin ennenkin, loukkaava.

Nyt vaan loukkasi ja teki niin pahasti, etten sitä vanhalla kaavalla sulata.

Se on mielestäni outoa, että jos itse loukkaan tahtoen tai tahtomatta jotakuta, koitan asian hyvitellä ja pyytää anteeksi ja yrittää edes muuttaa tapani. Mutta mieheni ikäänkuin lakaiseen kaikki pois ja tiedän että haukkuu ja  ílkeilee vielä enemmän, jos sanon asiasta joka on mielestni loukkaavaa. Saati että hän pyytäisi anteeksi. Nyt siis mykkäkoulu ja pakoilu kavereilla meneillään.

Tämä myös hyvin tyypillinen kaava näillä ketkä harrastaa mykkäkoulua. Ensin itse saatetaan loukata toista, sen jälkeen ei osata pyytää anteeksi tai puhua asiasta, vaan aletaankin täysin mykäksi. Sitten kun tarpeeksi aikaa on kulunut, ja mykkä päättää alkaa puhua kun hänelle sopii, niin hän on ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kunnes taas joku kaunis päivä alkaa ilkeillä kanssaihmisilleen ja sama alkaa alusta…

Valitettavasti tätä ei saa poikki kuin eroamalla. Vaikka toinen yrittäisikin sopia asiaa mykkäkoulun jälkeen, jää epäluottamus siihen. Koska monesti asia leikkisovitaan jotta voitaisiin itse luistella tilanteesta.

Minulle on myös sanottu kun kerron että jokin miehen tapa tai tekeminen loukkaa, että syy on minun. Kun puolustan itseäni sen jälkeen, tulee mykkäkoulu sekä väitetään että osaan sanoa asiat niin ettei mies voi niihin vastata. Niinkuin esim kysymys, suora kysymys siis, jatkaako maksulisissa käyntiä!

Mykkäkoulu on lähinnä narsistien harrastus, heiltä puuttuu kyky puhua jos se ei edistä heidän asemaansa millään tavalla. Narsistilta puuttuu myös myötätunto ymmärtää toisen tuskaa. Ihmisen ja eläimen erottaa kyky puhua.

Mykkäkoulu pitäisi olla viimeinen vaihtoehto vasta uhkailun/väkivallan alettua. Mykkäkoulu on myös henkistä väkivaltaa missä ei ajatella toista lainkaan, mikä on narsistien yleisimpiä piirteitä.

Herätyskellot hoi, kannattaa pysyä kaukana etenkin ihmisistä jotka vaativat/pyytävät sinulta ghostaamista jotain ihmistä kohtaan. Narsistin ominainen tapa leikata ihminen pois piireistä, on musta maalaamalla ihminen kenestä ei enää koe hyötyvän.

Tämän tajuttua, ymmärsin ketkä kaikista lapsuuden luokka kavereista omasi narsistisia piirteitä, he jotka haukkuivat muita valheilla, sekä mykkäkoulu kerhon jäsenet. Narsisti syyttää usein muita omista virheistään, eikä edes itse sitä tajua, koska elää oman kupolin sisällä missä muut jätetään täysin huomioimatta, jopa uskovat itse omia valheita.

Narsistin ominainen tapa on myös "unohtaa asioita", koska valehtelemalla paljon, ei monesti muista mikä on edes ollut totta.

Narsku tai muuten vaan epäkypsä yksilö. Ärsyttää aivan suunnattomasti.

Että on sellainen ikävä hyönteinen, kuin kärpänen, joka sietäisi vaan lätkäistä sileäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu on lähinnä narsistien harrastus, heiltä puuttuu kyky puhua jos se ei edistä heidän asemaansa millään tavalla. Narsistilta puuttuu myös myötätunto ymmärtää toisen tuskaa. Ihmisen ja eläimen erottaa kyky puhua.

Mykkäkoulu pitäisi olla viimeinen vaihtoehto vasta uhkailun/väkivallan alettua. Mykkäkoulu on myös henkistä väkivaltaa missä ei ajatella toista lainkaan, mikä on narsistien yleisimpiä piirteitä.

Herätyskellot hoi, kannattaa pysyä kaukana etenkin ihmisistä jotka vaativat/pyytävät sinulta ghostaamista jotain ihmistä kohtaan. Narsistin ominainen tapa leikata ihminen pois piireistä, on musta maalaamalla ihminen kenestä ei enää koe hyötyvän.

Tämän tajuttua, ymmärsin ketkä kaikista lapsuuden luokka kavereista omasi narsistisia piirteitä, he jotka haukkuivat muita valheilla, sekä mykkäkoulu kerhon jäsenet. Narsisti syyttää usein muita omista virheistään, eikä edes itse sitä tajua, koska elää oman kupolin sisällä missä muut jätetään täysin huomioimatta, jopa uskovat itse omia valheita.

Narsistin ominainen tapa on myös "unohtaa asioita", koska valehtelemalla paljon, ei monesti muista mikä on edes ollut totta.

Joo totuutta väärennellään jatkuvasti. Joskus olen yhden mykistelijänarskun kanssa käynyt jopa sähköpostikeskustelun, jossa hän ensin sanoi jotain ja sitten ihan pokkana väitti jonkun ajan kuluttua jotain täysin päinvastaista. Ja siellä kaikki luki mustaa valkoisella, silti selitteli ja valehteli ihan pokkana, en voi käsittää! Varmaan hänkin kuitenkin tajusi lopulta nolanneensa itsensä, kun alkoi taas mykistely.. Nolo tyyppi kaikenkaikkiaan. On varaa aina haukkua ja arvostella muita, mutta olisiko sille kuitenkin syy peilissä että ihmiset kaikkoaa pikkuhiljaa ympäriltä…

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuollaista suhdetta muutaman vuoden kaveripiirissä. Ennen naimisiin menoa ei ollut merkkiäkään mökötyksestä, mutta sen jälkeen syitä riitti. Kaverini kertoi jopa kolmen viikon mykkäkouluista. Mitään ei oltu puhuttu, mikään kysyminen ei auttanut. Kaveri oli sanonut, että kun hän näköjään on loukannut, niin hän pyytää anteeksi, mutta voisiko hänelle kertoa, miten hän loukkasi. Ei ollut auttanut. Erohan siitä tuli. Kaverini on töissä vaativassa ja vastuullisessa asemassa ja sanoi, ettei enää pysty eikä jaksa sitä, että kotiin meno ahdistaa, kun ei tiedä, mitä siellä on vastassa. Siitä seurasi vain huonosti nukuttuja öitä ja työpäiviä väsyneenä. 

Jotkut suhteet ne vaan menee niin, että avoliitossa pysytään yhdessä vaikka sata vuotta, kun kaikki on niin mukavasti ja ihanaa. Mutta sitten, kun mennäänkin naimisiin, niin alkaa kaiken näköiset ihme ongelmat, kun toinen päättäkin muuttua yhdessä yössä täysin eri ihmiseksi, tai alkaa vaatia toiselta jotain muuttumista toisenlaiseksi simsalabim. Kumma juttu, kun ensin pitää mennä naimisiin, ennen kuin voi erota. Täydellisen idiootin tapa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mykäkoulu koska mies loukkasi minua. Ja mykäkoulua pitää siis mies. Hän on oppinut että jos asiasta ei puhu viikkoon tai koskaan, toinen leppyy itsekseen ja hän voi taas olla kuin ennenkin, loukkaava.

Nyt vaan loukkasi ja teki niin pahasti, etten sitä vanhalla kaavalla sulata.

Se on mielestäni outoa, että jos itse loukkaan tahtoen tai tahtomatta jotakuta, koitan asian hyvitellä ja pyytää anteeksi ja yrittää edes muuttaa tapani. Mutta mieheni ikäänkuin lakaiseen kaikki pois ja tiedän että haukkuu ja  ílkeilee vielä enemmän, jos sanon asiasta joka on mielestni loukkaavaa. Saati että hän pyytäisi anteeksi. Nyt siis mykkäkoulu ja pakoilu kavereilla meneillään.

Mene kahlaamaan läpi ketjua Narsistin keskustelutyyli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin tuollaista suhdetta muutaman vuoden kaveripiirissä. Ennen naimisiin menoa ei ollut merkkiäkään mökötyksestä, mutta sen jälkeen syitä riitti. Kaverini kertoi jopa kolmen viikon mykkäkouluista. Mitään ei oltu puhuttu, mikään kysyminen ei auttanut. Kaveri oli sanonut, että kun hän näköjään on loukannut, niin hän pyytää anteeksi, mutta voisiko hänelle kertoa, miten hän loukkasi. Ei ollut auttanut. Erohan siitä tuli. Kaverini on töissä vaativassa ja vastuullisessa asemassa ja sanoi, ettei enää pysty eikä jaksa sitä, että kotiin meno ahdistaa, kun ei tiedä, mitä siellä on vastassa. Siitä seurasi vain huonosti nukuttuja öitä ja työpäiviä väsyneenä. 

Jotkut suhteet ne vaan menee niin, että avoliitossa pysytään yhdessä vaikka sata vuotta, kun kaikki on niin mukavasti ja ihanaa. Mutta sitten, kun mennäänkin naimisiin, niin alkaa kaiken näköiset ihme ongelmat, kun toinen päättäkin muuttua yhdessä yössä täysin eri ihmiseksi, tai alkaa vaatia toiselta jotain muuttumista toisenlaiseksi simsalabim. Kumma juttu, kun ensin pitää mennä naimisiin, ennen kuin voi erota. Täydellisen idiootin tapa toimia.

Ei siinä ole kyse mistään kummallisuudesta tai idiotismista vaan narsismista, sairaudesta pääkopassa. Kun on menty naimisiin, narsisti on ylittänyt maaliviivan ja alkaa käyttäytyä miten itseä huvittaa ja heitä usein huvittaa mykkäkoulut, vetäytyminen, kouluttaminen, seksin pihtaaminen, ilkeily tms. Normaali ihminen katsoo naimisiinmenon lähtösuoraksi, ei maaliksi. 

Betonikengät ja porvoonjokeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mykäkoulu koska mies loukkasi minua. Ja mykäkoulua pitää siis mies. Hän on oppinut että jos asiasta ei puhu viikkoon tai koskaan, toinen leppyy itsekseen ja hän voi taas olla kuin ennenkin, loukkaava.

Nyt vaan loukkasi ja teki niin pahasti, etten sitä vanhalla kaavalla sulata.

Se on mielestäni outoa, että jos itse loukkaan tahtoen tai tahtomatta jotakuta, koitan asian hyvitellä ja pyytää anteeksi ja yrittää edes muuttaa tapani. Mutta mieheni ikäänkuin lakaiseen kaikki pois ja tiedän että haukkuu ja  ílkeilee vielä enemmän, jos sanon asiasta joka on mielestni loukkaavaa. Saati että hän pyytäisi anteeksi. Nyt siis mykkäkoulu ja pakoilu kavereilla meneillään.

Mene kahlaamaan läpi ketjua Narsistin keskustelutyyli.

Voidaanko siis todeta että mykkäkoulu = narsistin keskustelutyyli? Miten paljon nämä menee yks yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mykäkoulu koska mies loukkasi minua. Ja mykäkoulua pitää siis mies. Hän on oppinut että jos asiasta ei puhu viikkoon tai koskaan, toinen leppyy itsekseen ja hän voi taas olla kuin ennenkin, loukkaava.

Nyt vaan loukkasi ja teki niin pahasti, etten sitä vanhalla kaavalla sulata.

Se on mielestäni outoa, että jos itse loukkaan tahtoen tai tahtomatta jotakuta, koitan asian hyvitellä ja pyytää anteeksi ja yrittää edes muuttaa tapani. Mutta mieheni ikäänkuin lakaiseen kaikki pois ja tiedän että haukkuu ja  ílkeilee vielä enemmän, jos sanon asiasta joka on mielestni loukkaavaa. Saati että hän pyytäisi anteeksi. Nyt siis mykkäkoulu ja pakoilu kavereilla meneillään.

Mene kahlaamaan läpi ketjua Narsistin keskustelutyyli.

Voidaanko siis todeta että mykkäkoulu = narsistin keskustelutyyli? Miten paljon nämä menee yks yhteen?

Yllä kuvatussa tilanteessa kuulostaa kovasti narsismilta.

Mutta ei se mielestäni aina ole narsismia.

Yksi tuntemani ihminen kuulemma suuttui sillä tavalla, että piti mykkäkoulua. En siis itse sitä kokenut, vaan kuulin siitä muilta. Ajattelin sen johtuvan hänen kasvatuksestaan ja elämänkokemuksestaan, että hän koki jonkinlaista arvostuksen puutetta. Että on turha sanoa mitään, kun ketään ei kiinnosta tietää.

Lajityypillistä naisten käytöstä että päätetään loukkaantua jostain mitättömästä pikkuasiasta ja jos kysytään syytä, niin tiuskaistaan vain että jos et tiedä mistä mykkäkoulu johtuu, niin en aio sitä sinulle kertoakaan xD

Se siitä "puhumalla asioiden selvittämisestä"...

Jospa mykkäkoulun pitäjällä ei ole muuta keinoa suojakseen silloin, kun häntä on loukattu tai nöyryytetty. Hän tietää joutuvansa kuitenkin häviölle ja pilkattavaksikin, jos yrittää puolustaa itseään. Ainahan riittää niitä tunteettomia ja tökeröitä ihmisiä, joilla on lisäksi terävä kieli, ja joiden ymmärrys ei riitä fiksuun käytökseen. Niitähän riittää niin aviopuolisoina kuin "työkavereinakin", joista ei pääse eroonkaan. Parempi siis olla hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Jospa mykkäkoulun pitäjällä ei ole muuta keinoa suojakseen silloin, kun häntä on loukattu tai nöyryytetty. Hän tietää joutuvansa kuitenkin häviölle ja pilkattavaksikin, jos yrittää puolustaa itseään. Ainahan riittää niitä tunteettomia ja tökeröitä ihmisiä, joilla on lisäksi terävä kieli, ja joiden ymmärrys ei riitä fiksuun käytökseen. Niitähän riittää niin aviopuolisoina kuin "työkavereinakin", joista ei pääse eroonkaan. Parempi siis olla hiljaa.

Niin tai sitten hän itse on käyttäytynyt törkeästi ja vahingollisesti muita ihmisiä kohtaan, eikä osaa pyytää anteeksi tai keskustella asiasta.

Mun anoppi. Siitä ihmisestä paistoi tietynlainen kylmyys aina läpi ja hän oli jaksanut aina esittää lämminhenkistä mummoa. Jopa silloin, kun oli esikoisemme nimiäiset ja hän oli kutsunut ilman lupaamme puolen sukua meidän pieneen asuntoomme juhlimaan ja kun mies hänelle asiasta mainitsi, hän alkoi itkemään krokotiilin kyyneleitään, miten hän aina yrittää tarjota meille parasta ja mikään ei kelpaa.

Siitä mentiin muutama vuosi eteenpäin, rempattiin porukalla meidän uutta kotia, kun anoppi aloitti tosta noin vain mykkäkoulun. Muutaman päivän päästä mies kysyi isältään että mikä anoppia vaivaa ja appiukko alkoi latelemaan miten me olemme heitä vuosien varrella kaikella mahdollisella tavalla loukanneet, tai no lähinnä minä. Kun olimme ostaneet lapselle pyörän, minkä lapsi oli itse halunnut, emmekä hakeneet heidän varastossa ollutta pyörää, jonka olemassaoloa emme edes muistaneet. Kun olemme perheen kanssa tehneet matkoja emmekä ole pyytäneet heitä mukaan. Kun revimme takapihalta perennat pois emmekä kysyneet haluaako anoppi niistä alkuja. Nämä kaikki olivat heidän mielestään henk.koht.hyökkäys heitä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun anoppi. Siitä ihmisestä paistoi tietynlainen kylmyys aina läpi ja hän oli jaksanut aina esittää lämminhenkistä mummoa. Jopa silloin, kun oli esikoisemme nimiäiset ja hän oli kutsunut ilman lupaamme puolen sukua meidän pieneen asuntoomme juhlimaan ja kun mies hänelle asiasta mainitsi, hän alkoi itkemään krokotiilin kyyneleitään, miten hän aina yrittää tarjota meille parasta ja mikään ei kelpaa.

Siitä mentiin muutama vuosi eteenpäin, rempattiin porukalla meidän uutta kotia, kun anoppi aloitti tosta noin vain mykkäkoulun. Muutaman päivän päästä mies kysyi isältään että mikä anoppia vaivaa ja appiukko alkoi latelemaan miten me olemme heitä vuosien varrella kaikella mahdollisella tavalla loukanneet, tai no lähinnä minä. Kun olimme ostaneet lapselle pyörän, minkä lapsi oli itse halunnut, emmekä hakeneet heidän varastossa ollutta pyörää, jonka olemassaoloa emme edes muistaneet. Kun olemme perheen kanssa tehneet matkoja emmekä ole pyytäneet heitä mukaan. Kun revimme takapihalta perennat pois emmekä kysyneet haluaako anoppi niistä alkuja. Nämä kaikki olivat heidän mielestään henk.koht.hyökkäys heitä kohtaan.

Onkohan meillä sama anoppi?! 😄