Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä ihmisestä joka pitää mykkäkoulua kertomatta syytä?
Antaa ymmärtää, että häntä on loukattu, vaikka asia olisi oikeasti toisinpäin.
Kommentit (503)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotenkin todella outohan tuommoinen ihminen on. Tutustuin mieheni tuttuun (naispuolinen) ja meistä tuli hyviä kavereita myös. Vietimme aikaa joskus yhdessä (minä, hän, mieheni ja hänen miesystävänsä ).
Kerran sitten lähti meiltä, kaikki oli normaalisti, sen jälkeen alkoi täysi mykkäkoulu (normaalisti viestitteli minulle viikottain). Kysyin onko kaikki ok, vastaukseksi sain jotain tylyä ja ympäripyöreää siitä kuinka hän on kiireinen eikä aikaa vastailla viesteihin.
Muutaman kuukauden kuluttua rouva sitten otti itse yhteyttä ja pyysi kutsuille ostamaan jotain hänen kauppaamiaan tuotteita, tyyliin Tupperware :D En mennyt paikalle..
Aikaisemmin tämä tyyppi oli kertonut minulle, kuinka oli ollut useamman kuukauden puhumatta entiselle, samassa taloudessa asuvalle miesystävälleen. Hän oli myös riidan yhteydessä huuhtonut sormuksen vessanpöntöstä alas ja pihdannut seksiä puoli vuotta… Kertoi näistä jotenkin ylpeänä, minusta kuulosti jo silloin sairaalta.
Eli tavallaan mykkäkoulu ei yllättänyt, taitaa olla kyseisen naikkosen tapa ”kostaa” jotain olemattomia loukkauksia.
Emme enää ole tekemisissä.
Jotkut ovat myös täysin kyvyttömiä näkemään, miten loukkaavat jatkuvasti muita ihmisiä.
Minunkin yksi ystäväni selvästi pitää itseään parempana ihmisenä. Vähän väliä ujuttaa lauseisiin jotain, millä tätä viestittää. Ja joka keskustelussa pitää saada viimeinen sana ja saada olla oikeassa, vaikka olisi väärässä.
Eipä tuollaisen kanssa kannata alkaa väittelemään. Sikäli etäisyyden ottaminen tai mykkäkoulu tms on ihan ok vaihtoehto.
Niin tai ehkä sinä olet vaan tyypillinen mielensäpahoittaja, jonka pitää aina löytää syy loukkaantua, ja jos ei todellista syytä ole, niin sellainen keksitään vaikka väkisin.
Niin sen täytyy olla, koska sinussa ei ole edes teoriassa ainoatakaan vikaa.
Etkä koskaan sano mitään, mistä olisi toisella aihe loukkaantua. Koska kerrot vain totuuksia.
Ja mikäs estää sinua sanomasta, että hei tuo mitä sanoit tuntui minusta pahalta/loukkasi tms, voisitko olla sanomatta noin? Ainiin, tietty se että sinulla ei ole minkäänlaisia keskustelutaitoja tai kykyä käsitellä omia tunteitasi. Ainoa ”työkalu” työpakissasi on mykkäkoulu.
Normaalisti katsos kun joku loukkaa toista, niin niistä asioista keskustellaan ja näin molemmat voivat kasvaa ihmisinä. Yleensä sitäpaitsi selviää että kyseessä on joku väärinkäsitys. Ihmiset loukkaantuu niin eri asioista, toiset on herkempiä kuin toiset. Ja sitten on lisäksi vielä ne mielensäpahoittajat joiden mielestä kaikkien pitäisi tietää mistä juuri he ottavat nokkiisi, ilman että edes avaavat suutaan.. Yleensä heillä vielä kaikenlisäksi paha olo ihan muista syistä, mutta koska eivät osaa kasvaa ihmisinä, laittavat pahan olonsa aina muiden syyksi.
Olen eri henkilö kuin kommentoimasi, mutta samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei ihmisiä yleensä kannata ruveta opettamaan olemaan ihmisiksi. Sellainen työ olisi pitänyt tapahtua jo lapsena, ettei päästele suustaan mitä tahansa. Jos joltakulta puuttuu kyky tajuta loukkaavansa muita, niin ei sitä huomauttamalla luoda.
Toki vähän eri asia, jos ollaan läheisiä ystäviä ja kyse on vain yksittäisistä loukkaavista teoista. Silloin kannattaa kyllä sanoa, jos toinen loukkaa. Muussa tapauksessa ainakin itse otan reilusti etäisyyttä. Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät tätä etäisyyden ottoa hyväksy. Aivan kuin olisi pakko olla heidän ystävänsä. Yhden tällaisen nuoruudessani tunsin eikä muuta keinoa ollut, kun lopettaa kaikki kanssakäyminen. Siitäkin huolimatta kävi pudottelemassa pitkiä vihaisia kirjeitä postiluukusta ja yritti pakottaa selvittelyihin.
Edelleen, etäisyyden ottaminen on jotain muuta kuin sellaista, että näytetään nyrpeää naamaa, katsotaan ohi, eikä vastata kysymyksiin tai edes tervehdehdykseen, jos jossain satutaan näkemään. Tuskinpa vastapuolellakaan on kauhea hinku mykkäkoululaisen/jatkuvan draamailijan kanssa viettää aikaa, vaikka perus käytöstavat itse omaisikin.
Niinhän sitä luulisi eli kyllä minusta se selityksen vaatiminen on aivan yhtä häiriintynyttä kuin mykkäkoulun pitäminenkin. Eikö tuollaiset normaalisti vain jätetä omiin liemiinsä kiehumaan?
On paljon sellaisia, joilla on häikkää muiden kanssa toimeentulemisessa. He sitten jäävät yksin, kun eivät osaa muuttaa käytöstapaansa, vaan hakevat syytä muista ihmisistä ja mustamaalaavat heitä yms. Sekä selityksen vaatijat että mykkäkoululaiset ovat näitä mielestäni molemmat. Koska siinä oletetaan, että on yksi ainoa tapa toimia oikein eli heidän ajattelutapansa.
Esimerkkinä tuo etäisyyden ottaminen. Jos henkilö ei ymmärrä vihjeistä, että hänen seuransa ei ole kaivattua enää, niin hän alkaa joko kiukutella tai sitten pitää mykkäkoulua tai muuten toimii eri tavalla kuin se, joka ymmärtää toisen haluavan etäisyyttä. Jos ei ymmärrä vihjeitä, kuuluu juuri tähän ryhmään itse. Osa tästä porukasta voi omata diagnoosin, joka vaikeuttaa muiden kanssa toimeentulemista. Käytös on kaavamaista ja osataan käsitellä vain omalta kannalta asioita.
No siis on tapoja, jotka ovat vahingollisempia ja tapoja, jotka ovat vähemmän vahingollisia. On tapoja, jotka ovat vastuullisia ja tapoja, jotka ovat vastuuttomia. Jne jne.
En näe siitä hyötyä, että alkaa hirveästi muiden puolesta määrittelemään mikä on vastuullista ja mikä ei. Tilanteita kun on niin monenlaisia. Omalta kohdaltaan kyllä voi katsoa mikä on järkevää ja mikä ei. Ja niiden arvostelu taas sitten osoittaa kenen kanssa ei tulla juttuun. Eihän ihmissuhteista mitään tule, jos on aivan eri käsitykset siitä miten toimitaan ja ollaan.
Aika mahtava vastuunsiirto ja sanasalaatti yllä olevassa kommentissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotenkin todella outohan tuommoinen ihminen on. Tutustuin mieheni tuttuun (naispuolinen) ja meistä tuli hyviä kavereita myös. Vietimme aikaa joskus yhdessä (minä, hän, mieheni ja hänen miesystävänsä ).
Kerran sitten lähti meiltä, kaikki oli normaalisti, sen jälkeen alkoi täysi mykkäkoulu (normaalisti viestitteli minulle viikottain). Kysyin onko kaikki ok, vastaukseksi sain jotain tylyä ja ympäripyöreää siitä kuinka hän on kiireinen eikä aikaa vastailla viesteihin.
Muutaman kuukauden kuluttua rouva sitten otti itse yhteyttä ja pyysi kutsuille ostamaan jotain hänen kauppaamiaan tuotteita, tyyliin Tupperware :D En mennyt paikalle..
Aikaisemmin tämä tyyppi oli kertonut minulle, kuinka oli ollut useamman kuukauden puhumatta entiselle, samassa taloudessa asuvalle miesystävälleen. Hän oli myös riidan yhteydessä huuhtonut sormuksen vessanpöntöstä alas ja pihdannut seksiä puoli vuotta… Kertoi näistä jotenkin ylpeänä, minusta kuulosti jo silloin sairaalta.
Eli tavallaan mykkäkoulu ei yllättänyt, taitaa olla kyseisen naikkosen tapa ”kostaa” jotain olemattomia loukkauksia.
Emme enää ole tekemisissä.
Jotkut ovat myös täysin kyvyttömiä näkemään, miten loukkaavat jatkuvasti muita ihmisiä.
Minunkin yksi ystäväni selvästi pitää itseään parempana ihmisenä. Vähän väliä ujuttaa lauseisiin jotain, millä tätä viestittää. Ja joka keskustelussa pitää saada viimeinen sana ja saada olla oikeassa, vaikka olisi väärässä.
Eipä tuollaisen kanssa kannata alkaa väittelemään. Sikäli etäisyyden ottaminen tai mykkäkoulu tms on ihan ok vaihtoehto.
Niin tai ehkä sinä olet vaan tyypillinen mielensäpahoittaja, jonka pitää aina löytää syy loukkaantua, ja jos ei todellista syytä ole, niin sellainen keksitään vaikka väkisin.
Niin sen täytyy olla, koska sinussa ei ole edes teoriassa ainoatakaan vikaa.
Etkä koskaan sano mitään, mistä olisi toisella aihe loukkaantua. Koska kerrot vain totuuksia.
Ja mikäs estää sinua sanomasta, että hei tuo mitä sanoit tuntui minusta pahalta/loukkasi tms, voisitko olla sanomatta noin? Ainiin, tietty se että sinulla ei ole minkäänlaisia keskustelutaitoja tai kykyä käsitellä omia tunteitasi. Ainoa ”työkalu” työpakissasi on mykkäkoulu.
Normaalisti katsos kun joku loukkaa toista, niin niistä asioista keskustellaan ja näin molemmat voivat kasvaa ihmisinä. Yleensä sitäpaitsi selviää että kyseessä on joku väärinkäsitys. Ihmiset loukkaantuu niin eri asioista, toiset on herkempiä kuin toiset. Ja sitten on lisäksi vielä ne mielensäpahoittajat joiden mielestä kaikkien pitäisi tietää mistä juuri he ottavat nokkiisi, ilman että edes avaavat suutaan.. Yleensä heillä vielä kaikenlisäksi paha olo ihan muista syistä, mutta koska eivät osaa kasvaa ihmisinä, laittavat pahan olonsa aina muiden syyksi.
Olen eri henkilö kuin kommentoimasi, mutta samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei ihmisiä yleensä kannata ruveta opettamaan olemaan ihmisiksi. Sellainen työ olisi pitänyt tapahtua jo lapsena, ettei päästele suustaan mitä tahansa. Jos joltakulta puuttuu kyky tajuta loukkaavansa muita, niin ei sitä huomauttamalla luoda.
Toki vähän eri asia, jos ollaan läheisiä ystäviä ja kyse on vain yksittäisistä loukkaavista teoista. Silloin kannattaa kyllä sanoa, jos toinen loukkaa. Muussa tapauksessa ainakin itse otan reilusti etäisyyttä. Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät tätä etäisyyden ottoa hyväksy. Aivan kuin olisi pakko olla heidän ystävänsä. Yhden tällaisen nuoruudessani tunsin eikä muuta keinoa ollut, kun lopettaa kaikki kanssakäyminen. Siitäkin huolimatta kävi pudottelemassa pitkiä vihaisia kirjeitä postiluukusta ja yritti pakottaa selvittelyihin.
Edelleen, etäisyyden ottaminen on jotain muuta kuin sellaista, että näytetään nyrpeää naamaa, katsotaan ohi, eikä vastata kysymyksiin tai edes tervehdehdykseen, jos jossain satutaan näkemään. Tuskinpa vastapuolellakaan on kauhea hinku mykkäkoululaisen/jatkuvan draamailijan kanssa viettää aikaa, vaikka perus käytöstavat itse omaisikin.
Niinhän sitä luulisi eli kyllä minusta se selityksen vaatiminen on aivan yhtä häiriintynyttä kuin mykkäkoulun pitäminenkin. Eikö tuollaiset normaalisti vain jätetä omiin liemiinsä kiehumaan?
On paljon sellaisia, joilla on häikkää muiden kanssa toimeentulemisessa. He sitten jäävät yksin, kun eivät osaa muuttaa käytöstapaansa, vaan hakevat syytä muista ihmisistä ja mustamaalaavat heitä yms. Sekä selityksen vaatijat että mykkäkoululaiset ovat näitä mielestäni molemmat. Koska siinä oletetaan, että on yksi ainoa tapa toimia oikein eli heidän ajattelutapansa.
Esimerkkinä tuo etäisyyden ottaminen. Jos henkilö ei ymmärrä vihjeistä, että hänen seuransa ei ole kaivattua enää, niin hän alkaa joko kiukutella tai sitten pitää mykkäkoulua tai muuten toimii eri tavalla kuin se, joka ymmärtää toisen haluavan etäisyyttä. Jos ei ymmärrä vihjeitä, kuuluu juuri tähän ryhmään itse. Osa tästä porukasta voi omata diagnoosin, joka vaikeuttaa muiden kanssa toimeentulemista. Käytös on kaavamaista ja osataan käsitellä vain omalta kannalta asioita.
No siis on tapoja, jotka ovat vahingollisempia ja tapoja, jotka ovat vähemmän vahingollisia. On tapoja, jotka ovat vastuullisia ja tapoja, jotka ovat vastuuttomia. Jne jne.
En näe siitä hyötyä, että alkaa hirveästi muiden puolesta määrittelemään mikä on vastuullista ja mikä ei. Tilanteita kun on niin monenlaisia. Omalta kohdaltaan kyllä voi katsoa mikä on järkevää ja mikä ei. Ja niiden arvostelu taas sitten osoittaa kenen kanssa ei tulla juttuun. Eihän ihmissuhteista mitään tule, jos on aivan eri käsitykset siitä miten toimitaan ja ollaan.
Kyllä on olemassa ihan yleisesti hyväksyttäviä käyttäytymisnormeja. Se, että vaikka sinä et osaa tai ymmärrä niitä, ei tarkoita sitä etteikö sellaisia yleisesti ottaen kuitenkin tasapainoiset, terveet ihmiset ainakin noudattaisi tai pyrkisi noudattamaan, ja vähemmän tasapainoisetkin. Esim henkinen väkivalta ei ole ok tai vastuullista. Kuka tahansa voi sen kyllä ääneen ihan sanoa ja kannattaakin. Ihan turha oikeuttaa sellaista millään tyhjänpäiväisellä sanahelinällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mikä leimalappu päällä, en jaksais tuollaista käytöstä. Työkaveri oli välillä sellainen ja olin pääsemättömissä siitä kun jouduttiin jakamaan huone. Sekin oli tosi rasittavaa. Pistin sit vaan kuulokkeet korville, kuuntelin musaa ja olin kuin en huomaiskaan. Keskenlasvuista ja huonoa käytöstä 👎.
Minulla myös kokemusta tuollaisesta työkaverista. Tämä tapahtui jo muutama vuosikymmen sitten, mutta....
Samoin mulla oli tällainen työkaveri mutta olin itse hänen sijaisenaan, kun oli Jenkeissä avomiehensä duunin takia. Teki siellä ilman työlupaa töitä, jäi kiinni ja karkoitettiin, joten tupsahti takaisin ennen kuin oma määräaikaisuuteni loppui. En koskaan saanut tietää syytä, mutta heti ensimmäisenä päivänä suuttui minulle ja kohteli kuin ilmaa. Ei vastannut tervehdyksiin, katsoi läpi, tuli kesken toisen henkilön kanssa käymäni keskustelun puhumaan sille toiselle ihan kuin en olisi edes paikalla. Muutkin ihmettelivät sitä. Yritin ensin olla ystävällinen, vein postia yms. mutta ei sanaakaan. Lopulta tuumasin etten viitsi enää vaivautua, ei munkaan tarvitse häntä tervehtiä. Hieman myöhemmin siirryinkin sitten samassa firmassa eri osastolle vaativampiin tehtäviin vakinaiseksi.
Täysin kyllästynyt toiseen ei jaksa kuunnella enää typerää nalkutusta, mutta ei halua loukata häntä
Mua on syytetty useammankin kerran mykkäkoulusta "kertomatta syytä". Syyttäjänä aina narsisti, joka ei ole kuunnellut, kun olen ongelman ties kuinka monesti selittänyt. Ihminen, joka on esittänyt ystävää, mutta ollutkin aivan muuta. Jossain sitä kulkee kiltinkin ihmisen rajat ja jos mun rajani tulee vastaan, yksinkertaisesti katkaisen yhteydenpidon. Olen yrittänyt. Edistystä ei ole tapahtunut. Olkoon sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua on syytetty useammankin kerran mykkäkoulusta "kertomatta syytä". Syyttäjänä aina narsisti, joka ei ole kuunnellut, kun olen ongelman ties kuinka monesti selittänyt. Ihminen, joka on esittänyt ystävää, mutta ollutkin aivan muuta. Jossain sitä kulkee kiltinkin ihmisen rajat ja jos mun rajani tulee vastaan, yksinkertaisesti katkaisen yhteydenpidon. Olen yrittänyt. Edistystä ei ole tapahtunut. Olkoon sitten.
No sinähän tiedät itse, ettet ole pitänyt mykkäkoulua, sinua on vain syytetty siitä.
Tuntemani mykkäkouluilija oli suuttunut/loukkaantunut siitä, etten ota yhteyttä tarpeeksi usein. Näimme liian harvoin. Itse koin, että hän ottaa yhteyttä jopa useammin kuin ennen.
Kun olin voimia vievässä elämäntilanteessa, tämä kaveri mökötti tapaamisissa useamman kerran. Mökötti, koska minulla ei ollut aikaa hänelle ja pelkäsi, että kaveruutemme loppuu. No oikeassa oli, loppuihan se kaveruus. Ei vaan ymmärtänyt, että aiheutti sen omalla toiminnallaan.
Mykkäkoulua käyttävä ei ehkä osaa asettua toisen asemaan. Omat tunteet ovat niin vahvat, että menevät etusijalle. Ei välttämättä käyttäydy niin tarkoituksella. Tuo kaverini ainakin reagoi useampaan asiaan vahvasti tunteella. Myös muille sattuneisiin asioihin. Jouduin jopa lohduttamaan, kun kerroin läheiseni poismenosta.
Ehkä kaikilla meistä on tapoja, jotka aiheuttavat jotain kitkaa ihmissuhteissa. Jossain kohtaa jonkun tulee sanoa, että käytös ei ole ok. Jatko riippuu siitä, että tutkiskeleeko omaa käytöstään ja herääkö huomaamaan mikä on vialla vai loukkaantuuko vain ja jatkaa samaan malliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuu mieleen kaveri, joka möksähteli tutuilleen vähän mistä sattui. Mua myös arvosteli, kun olin toiminut hänen mielestään väärin. Kyllästyneenä arvosteluihin, ajattelin, että ei ole pakko olla tekemissä mun kanssa, jos kerran olen niin ilkeä tai ettei koe oloansa hyväksi seurassani. Yritin ottaa hieman etäisyyttä, jos kerran minun seura ei kelpaa. Seuraavassa tapaamisessa mökötti, kun en pidä häneen tarpeeksi yhteyttä.
Hirveän vaikeaa täytyy elämän olla kun mikään ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua on syytetty useammankin kerran mykkäkoulusta "kertomatta syytä". Syyttäjänä aina narsisti, joka ei ole kuunnellut, kun olen ongelman ties kuinka monesti selittänyt. Ihminen, joka on esittänyt ystävää, mutta ollutkin aivan muuta. Jossain sitä kulkee kiltinkin ihmisen rajat ja jos mun rajani tulee vastaan, yksinkertaisesti katkaisen yhteydenpidon. Olen yrittänyt. Edistystä ei ole tapahtunut. Olkoon sitten.
No tämähän on ihan eri tilanne. Tässä olet yrittänyt avata keskustelua aiheesta monet kerrat. Mykistelijät eivät kykene sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotenkin todella outohan tuommoinen ihminen on. Tutustuin mieheni tuttuun (naispuolinen) ja meistä tuli hyviä kavereita myös. Vietimme aikaa joskus yhdessä (minä, hän, mieheni ja hänen miesystävänsä ).
Kerran sitten lähti meiltä, kaikki oli normaalisti, sen jälkeen alkoi täysi mykkäkoulu (normaalisti viestitteli minulle viikottain). Kysyin onko kaikki ok, vastaukseksi sain jotain tylyä ja ympäripyöreää siitä kuinka hän on kiireinen eikä aikaa vastailla viesteihin.
Muutaman kuukauden kuluttua rouva sitten otti itse yhteyttä ja pyysi kutsuille ostamaan jotain hänen kauppaamiaan tuotteita, tyyliin Tupperware :D En mennyt paikalle..
Aikaisemmin tämä tyyppi oli kertonut minulle, kuinka oli ollut useamman kuukauden puhumatta entiselle, samassa taloudessa asuvalle miesystävälleen. Hän oli myös riidan yhteydessä huuhtonut sormuksen vessanpöntöstä alas ja pihdannut seksiä puoli vuotta… Kertoi näistä jotenkin ylpeänä, minusta kuulosti jo silloin sairaalta.
Eli tavallaan mykkäkoulu ei yllättänyt, taitaa olla kyseisen naikkosen tapa ”kostaa” jotain olemattomia loukkauksia.
Emme enää ole tekemisissä.
Jotkut ovat myös täysin kyvyttömiä näkemään, miten loukkaavat jatkuvasti muita ihmisiä.
Minunkin yksi ystäväni selvästi pitää itseään parempana ihmisenä. Vähän väliä ujuttaa lauseisiin jotain, millä tätä viestittää. Ja joka keskustelussa pitää saada viimeinen sana ja saada olla oikeassa, vaikka olisi väärässä.
Eipä tuollaisen kanssa kannata alkaa väittelemään. Sikäli etäisyyden ottaminen tai mykkäkoulu tms on ihan ok vaihtoehto.
Niin tai ehkä sinä olet vaan tyypillinen mielensäpahoittaja, jonka pitää aina löytää syy loukkaantua, ja jos ei todellista syytä ole, niin sellainen keksitään vaikka väkisin.
Niin sen täytyy olla, koska sinussa ei ole edes teoriassa ainoatakaan vikaa.
Etkä koskaan sano mitään, mistä olisi toisella aihe loukkaantua. Koska kerrot vain totuuksia.
Ja mikäs estää sinua sanomasta, että hei tuo mitä sanoit tuntui minusta pahalta/loukkasi tms, voisitko olla sanomatta noin? Ainiin, tietty se että sinulla ei ole minkäänlaisia keskustelutaitoja tai kykyä käsitellä omia tunteitasi. Ainoa ”työkalu” työpakissasi on mykkäkoulu.
Normaalisti katsos kun joku loukkaa toista, niin niistä asioista keskustellaan ja näin molemmat voivat kasvaa ihmisinä. Yleensä sitäpaitsi selviää että kyseessä on joku väärinkäsitys. Ihmiset loukkaantuu niin eri asioista, toiset on herkempiä kuin toiset. Ja sitten on lisäksi vielä ne mielensäpahoittajat joiden mielestä kaikkien pitäisi tietää mistä juuri he ottavat nokkiisi, ilman että edes avaavat suutaan.. Yleensä heillä vielä kaikenlisäksi paha olo ihan muista syistä, mutta koska eivät osaa kasvaa ihmisinä, laittavat pahan olonsa aina muiden syyksi.
Olen eri henkilö kuin kommentoimasi, mutta samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei ihmisiä yleensä kannata ruveta opettamaan olemaan ihmisiksi. Sellainen työ olisi pitänyt tapahtua jo lapsena, ettei päästele suustaan mitä tahansa. Jos joltakulta puuttuu kyky tajuta loukkaavansa muita, niin ei sitä huomauttamalla luoda.
Toki vähän eri asia, jos ollaan läheisiä ystäviä ja kyse on vain yksittäisistä loukkaavista teoista. Silloin kannattaa kyllä sanoa, jos toinen loukkaa. Muussa tapauksessa ainakin itse otan reilusti etäisyyttä. Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät tätä etäisyyden ottoa hyväksy. Aivan kuin olisi pakko olla heidän ystävänsä. Yhden tällaisen nuoruudessani tunsin eikä muuta keinoa ollut, kun lopettaa kaikki kanssakäyminen. Siitäkin huolimatta kävi pudottelemassa pitkiä vihaisia kirjeitä postiluukusta ja yritti pakottaa selvittelyihin.
Edelleen, etäisyyden ottaminen on jotain muuta kuin sellaista, että näytetään nyrpeää naamaa, katsotaan ohi, eikä vastata kysymyksiin tai edes tervehdehdykseen, jos jossain satutaan näkemään. Tuskinpa vastapuolellakaan on kauhea hinku mykkäkoululaisen/jatkuvan draamailijan kanssa viettää aikaa, vaikka perus käytöstavat itse omaisikin.
Niinhän sitä luulisi eli kyllä minusta se selityksen vaatiminen on aivan yhtä häiriintynyttä kuin mykkäkoulun pitäminenkin. Eikö tuollaiset normaalisti vain jätetä omiin liemiinsä kiehumaan?
On paljon sellaisia, joilla on häikkää muiden kanssa toimeentulemisessa. He sitten jäävät yksin, kun eivät osaa muuttaa käytöstapaansa, vaan hakevat syytä muista ihmisistä ja mustamaalaavat heitä yms. Sekä selityksen vaatijat että mykkäkoululaiset ovat näitä mielestäni molemmat. Koska siinä oletetaan, että on yksi ainoa tapa toimia oikein eli heidän ajattelutapansa.
Esimerkkinä tuo etäisyyden ottaminen. Jos henkilö ei ymmärrä vihjeistä, että hänen seuransa ei ole kaivattua enää, niin hän alkaa joko kiukutella tai sitten pitää mykkäkoulua tai muuten toimii eri tavalla kuin se, joka ymmärtää toisen haluavan etäisyyttä. Jos ei ymmärrä vihjeitä, kuuluu juuri tähän ryhmään itse. Osa tästä porukasta voi omata diagnoosin, joka vaikeuttaa muiden kanssa toimeentulemista. Käytös on kaavamaista ja osataan käsitellä vain omalta kannalta asioita.
No siis on tapoja, jotka ovat vahingollisempia ja tapoja, jotka ovat vähemmän vahingollisia. On tapoja, jotka ovat vastuullisia ja tapoja, jotka ovat vastuuttomia. Jne jne.
En näe siitä hyötyä, että alkaa hirveästi muiden puolesta määrittelemään mikä on vastuullista ja mikä ei. Tilanteita kun on niin monenlaisia. Omalta kohdaltaan kyllä voi katsoa mikä on järkevää ja mikä ei. Ja niiden arvostelu taas sitten osoittaa kenen kanssa ei tulla juttuun. Eihän ihmissuhteista mitään tule, jos on aivan eri käsitykset siitä miten toimitaan ja ollaan.
Kyllä on olemassa ihan yleisesti hyväksyttäviä käyttäytymisnormeja. Se, että vaikka sinä et osaa tai ymmärrä niitä, ei tarkoita sitä etteikö sellaisia yleisesti ottaen kuitenkin tasapainoiset, terveet ihmiset ainakin noudattaisi tai pyrkisi noudattamaan, ja vähemmän tasapainoisetkin. Esim henkinen väkivalta ei ole ok tai vastuullista. Kuka tahansa voi sen kyllä ääneen ihan sanoa ja kannattaakin. Ihan turha oikeuttaa sellaista millään tyhjänpäiväisellä sanahelinällä.
Tietenkin on, ja se on selvää ilman sitäkin, että muiden käytöstä ja olemusta sen kummemmin diagnosoidaan ja leimataan. En ole kokenut sellaiselle tarvetta eikä minun käytöstäni myöskään ole leimattu.
Leimakirveiden kanssa liikkuvia juuri itse varon, koska heillä on tarvetta leimata muita, mutta omaa osuutta tapahtumissa ei olla valmiita lainkaan näkemään. Tämä on ainakin minun käsitykseni ja monien muidenkin.
Valitettavasti muita leimaten ei koidu mitään hyvää, eli tämä opettaminen juuri, mistä oli edeltävällä sivulla puhettä. Ei muita aikuisia ihmisiä opeteta tavoille ja ojenneta. Jokainen hakeutukoon kaltaiseensa seuraan, missä ei tule tulkintaongelmia ja muita vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Muistuu mieleen kaveri, joka möksähteli tutuilleen vähän mistä sattui. Mua myös arvosteli, kun olin toiminut hänen mielestään väärin. Kyllästyneenä arvosteluihin, ajattelin, että ei ole pakko olla tekemissä mun kanssa, jos kerran olen niin ilkeä tai ettei koe oloansa hyväksi seurassani. Yritin ottaa hieman etäisyyttä, jos kerran minun seura ei kelpaa. Seuraavassa tapaamisessa mökötti, kun en pidä häneen tarpeeksi yhteyttä.
Hirveän vaikeaa täytyy elämän olla kun mikään ei kelpaa.
Aivan niin. Mitä varten tarraudutaan muihin kuin takiainen, jos kerran ei miellytä? En vain ymmärrä.
Eikö se näin ole, että juuri samat ihmiset sekä mököttävät että yrittävät opettaa muita tavoille. Minä olisin käyttäytynyt aivan samoin eli en minä ole sellaisen kanssa tekemisissä, joka näkee minussa ja olemisissani jotain korjattavaa. Enkä myöskään ala muita opettamaan, vaan otan yksinkertaisesti etäisyyttä.
Olkoonpa heidän syynsä ja diagnoosinsa tai oikeassa olemisensa mitä hyvänsä, niin katson, ettei se kuulu minulle enkä halua olla sen kanssa tekemisissä. Jos joku pitää tätä vääränä tapana, niin pitäköön. Kyllä tänne maailmaan mahdutaan molemmat ja kauaksi toisistamme, jos näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotenkin todella outohan tuommoinen ihminen on. Tutustuin mieheni tuttuun (naispuolinen) ja meistä tuli hyviä kavereita myös. Vietimme aikaa joskus yhdessä (minä, hän, mieheni ja hänen miesystävänsä ).
Kerran sitten lähti meiltä, kaikki oli normaalisti, sen jälkeen alkoi täysi mykkäkoulu (normaalisti viestitteli minulle viikottain). Kysyin onko kaikki ok, vastaukseksi sain jotain tylyä ja ympäripyöreää siitä kuinka hän on kiireinen eikä aikaa vastailla viesteihin.
Muutaman kuukauden kuluttua rouva sitten otti itse yhteyttä ja pyysi kutsuille ostamaan jotain hänen kauppaamiaan tuotteita, tyyliin Tupperware :D En mennyt paikalle..
Aikaisemmin tämä tyyppi oli kertonut minulle, kuinka oli ollut useamman kuukauden puhumatta entiselle, samassa taloudessa asuvalle miesystävälleen. Hän oli myös riidan yhteydessä huuhtonut sormuksen vessanpöntöstä alas ja pihdannut seksiä puoli vuotta… Kertoi näistä jotenkin ylpeänä, minusta kuulosti jo silloin sairaalta.
Eli tavallaan mykkäkoulu ei yllättänyt, taitaa olla kyseisen naikkosen tapa ”kostaa” jotain olemattomia loukkauksia.
Emme enää ole tekemisissä.
Jotkut ovat myös täysin kyvyttömiä näkemään, miten loukkaavat jatkuvasti muita ihmisiä.
Minunkin yksi ystäväni selvästi pitää itseään parempana ihmisenä. Vähän väliä ujuttaa lauseisiin jotain, millä tätä viestittää. Ja joka keskustelussa pitää saada viimeinen sana ja saada olla oikeassa, vaikka olisi väärässä.
Eipä tuollaisen kanssa kannata alkaa väittelemään. Sikäli etäisyyden ottaminen tai mykkäkoulu tms on ihan ok vaihtoehto.
Niin tai ehkä sinä olet vaan tyypillinen mielensäpahoittaja, jonka pitää aina löytää syy loukkaantua, ja jos ei todellista syytä ole, niin sellainen keksitään vaikka väkisin.
Niin sen täytyy olla, koska sinussa ei ole edes teoriassa ainoatakaan vikaa.
Etkä koskaan sano mitään, mistä olisi toisella aihe loukkaantua. Koska kerrot vain totuuksia.
Ja mikäs estää sinua sanomasta, että hei tuo mitä sanoit tuntui minusta pahalta/loukkasi tms, voisitko olla sanomatta noin? Ainiin, tietty se että sinulla ei ole minkäänlaisia keskustelutaitoja tai kykyä käsitellä omia tunteitasi. Ainoa ”työkalu” työpakissasi on mykkäkoulu.
Normaalisti katsos kun joku loukkaa toista, niin niistä asioista keskustellaan ja näin molemmat voivat kasvaa ihmisinä. Yleensä sitäpaitsi selviää että kyseessä on joku väärinkäsitys. Ihmiset loukkaantuu niin eri asioista, toiset on herkempiä kuin toiset. Ja sitten on lisäksi vielä ne mielensäpahoittajat joiden mielestä kaikkien pitäisi tietää mistä juuri he ottavat nokkiisi, ilman että edes avaavat suutaan.. Yleensä heillä vielä kaikenlisäksi paha olo ihan muista syistä, mutta koska eivät osaa kasvaa ihmisinä, laittavat pahan olonsa aina muiden syyksi.
Olen eri henkilö kuin kommentoimasi, mutta samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei ihmisiä yleensä kannata ruveta opettamaan olemaan ihmisiksi. Sellainen työ olisi pitänyt tapahtua jo lapsena, ettei päästele suustaan mitä tahansa. Jos joltakulta puuttuu kyky tajuta loukkaavansa muita, niin ei sitä huomauttamalla luoda.
Toki vähän eri asia, jos ollaan läheisiä ystäviä ja kyse on vain yksittäisistä loukkaavista teoista. Silloin kannattaa kyllä sanoa, jos toinen loukkaa. Muussa tapauksessa ainakin itse otan reilusti etäisyyttä. Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät tätä etäisyyden ottoa hyväksy. Aivan kuin olisi pakko olla heidän ystävänsä. Yhden tällaisen nuoruudessani tunsin eikä muuta keinoa ollut, kun lopettaa kaikki kanssakäyminen. Siitäkin huolimatta kävi pudottelemassa pitkiä vihaisia kirjeitä postiluukusta ja yritti pakottaa selvittelyihin.
Edelleen, etäisyyden ottaminen on jotain muuta kuin sellaista, että näytetään nyrpeää naamaa, katsotaan ohi, eikä vastata kysymyksiin tai edes tervehdehdykseen, jos jossain satutaan näkemään. Tuskinpa vastapuolellakaan on kauhea hinku mykkäkoululaisen/jatkuvan draamailijan kanssa viettää aikaa, vaikka perus käytöstavat itse omaisikin.
Niinhän sitä luulisi eli kyllä minusta se selityksen vaatiminen on aivan yhtä häiriintynyttä kuin mykkäkoulun pitäminenkin. Eikö tuollaiset normaalisti vain jätetä omiin liemiinsä kiehumaan?
On paljon sellaisia, joilla on häikkää muiden kanssa toimeentulemisessa. He sitten jäävät yksin, kun eivät osaa muuttaa käytöstapaansa, vaan hakevat syytä muista ihmisistä ja mustamaalaavat heitä yms. Sekä selityksen vaatijat että mykkäkoululaiset ovat näitä mielestäni molemmat. Koska siinä oletetaan, että on yksi ainoa tapa toimia oikein eli heidän ajattelutapansa.
Esimerkkinä tuo etäisyyden ottaminen. Jos henkilö ei ymmärrä vihjeistä, että hänen seuransa ei ole kaivattua enää, niin hän alkaa joko kiukutella tai sitten pitää mykkäkoulua tai muuten toimii eri tavalla kuin se, joka ymmärtää toisen haluavan etäisyyttä. Jos ei ymmärrä vihjeitä, kuuluu juuri tähän ryhmään itse. Osa tästä porukasta voi omata diagnoosin, joka vaikeuttaa muiden kanssa toimeentulemista. Käytös on kaavamaista ja osataan käsitellä vain omalta kannalta asioita.
No siis on tapoja, jotka ovat vahingollisempia ja tapoja, jotka ovat vähemmän vahingollisia. On tapoja, jotka ovat vastuullisia ja tapoja, jotka ovat vastuuttomia. Jne jne.
En näe siitä hyötyä, että alkaa hirveästi muiden puolesta määrittelemään mikä on vastuullista ja mikä ei. Tilanteita kun on niin monenlaisia. Omalta kohdaltaan kyllä voi katsoa mikä on järkevää ja mikä ei. Ja niiden arvostelu taas sitten osoittaa kenen kanssa ei tulla juttuun. Eihän ihmissuhteista mitään tule, jos on aivan eri käsitykset siitä miten toimitaan ja ollaan.
Kyllä on olemassa ihan yleisesti hyväksyttäviä käyttäytymisnormeja. Se, että vaikka sinä et osaa tai ymmärrä niitä, ei tarkoita sitä etteikö sellaisia yleisesti ottaen kuitenkin tasapainoiset, terveet ihmiset ainakin noudattaisi tai pyrkisi noudattamaan, ja vähemmän tasapainoisetkin. Esim henkinen väkivalta ei ole ok tai vastuullista. Kuka tahansa voi sen kyllä ääneen ihan sanoa ja kannattaakin. Ihan turha oikeuttaa sellaista millään tyhjänpäiväisellä sanahelinällä.
Tietenkin on, ja se on selvää ilman sitäkin, että muiden käytöstä ja olemusta sen kummemmin diagnosoidaan ja leimataan. En ole kokenut sellaiselle tarvetta eikä minun käytöstäni myöskään ole leimattu.
Leimakirveiden kanssa liikkuvia juuri itse varon, koska heillä on tarvetta leimata muita, mutta omaa osuutta tapahtumissa ei olla valmiita lainkaan näkemään. Tämä on ainakin minun käsitykseni ja monien muidenkin.
Valitettavasti muita leimaten ei koidu mitään hyvää, eli tämä opettaminen juuri, mistä oli edeltävällä sivulla puhettä. Ei muita aikuisia ihmisiä opeteta tavoille ja ojenneta. Jokainen hakeutukoon kaltaiseensa seuraan, missä ei tule tulkintaongelmia ja muita vaikeuksia.
Valitettavasti tilanne ei aina ole noin yksinkertainen jos kyseessä esim oma vanhempi, sisarus tms. Mykkäkouluilija se on joka muita yrittää kouluttaa. Johan nimikin sen kertoo. Eikä siihen tosiaan tarvi suostua, vaan voi sanoa ihan suoraan että tuo ei ole ok, voitko lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotenkin todella outohan tuommoinen ihminen on. Tutustuin mieheni tuttuun (naispuolinen) ja meistä tuli hyviä kavereita myös. Vietimme aikaa joskus yhdessä (minä, hän, mieheni ja hänen miesystävänsä ).
Kerran sitten lähti meiltä, kaikki oli normaalisti, sen jälkeen alkoi täysi mykkäkoulu (normaalisti viestitteli minulle viikottain). Kysyin onko kaikki ok, vastaukseksi sain jotain tylyä ja ympäripyöreää siitä kuinka hän on kiireinen eikä aikaa vastailla viesteihin.
Muutaman kuukauden kuluttua rouva sitten otti itse yhteyttä ja pyysi kutsuille ostamaan jotain hänen kauppaamiaan tuotteita, tyyliin Tupperware :D En mennyt paikalle..
Aikaisemmin tämä tyyppi oli kertonut minulle, kuinka oli ollut useamman kuukauden puhumatta entiselle, samassa taloudessa asuvalle miesystävälleen. Hän oli myös riidan yhteydessä huuhtonut sormuksen vessanpöntöstä alas ja pihdannut seksiä puoli vuotta… Kertoi näistä jotenkin ylpeänä, minusta kuulosti jo silloin sairaalta.
Eli tavallaan mykkäkoulu ei yllättänyt, taitaa olla kyseisen naikkosen tapa ”kostaa” jotain olemattomia loukkauksia.
Emme enää ole tekemisissä.
Jotkut ovat myös täysin kyvyttömiä näkemään, miten loukkaavat jatkuvasti muita ihmisiä.
Minunkin yksi ystäväni selvästi pitää itseään parempana ihmisenä. Vähän väliä ujuttaa lauseisiin jotain, millä tätä viestittää. Ja joka keskustelussa pitää saada viimeinen sana ja saada olla oikeassa, vaikka olisi väärässä.
Eipä tuollaisen kanssa kannata alkaa väittelemään. Sikäli etäisyyden ottaminen tai mykkäkoulu tms on ihan ok vaihtoehto.
Niin tai ehkä sinä olet vaan tyypillinen mielensäpahoittaja, jonka pitää aina löytää syy loukkaantua, ja jos ei todellista syytä ole, niin sellainen keksitään vaikka väkisin.
Niin sen täytyy olla, koska sinussa ei ole edes teoriassa ainoatakaan vikaa.
Etkä koskaan sano mitään, mistä olisi toisella aihe loukkaantua. Koska kerrot vain totuuksia.
Ja mikäs estää sinua sanomasta, että hei tuo mitä sanoit tuntui minusta pahalta/loukkasi tms, voisitko olla sanomatta noin? Ainiin, tietty se että sinulla ei ole minkäänlaisia keskustelutaitoja tai kykyä käsitellä omia tunteitasi. Ainoa ”työkalu” työpakissasi on mykkäkoulu.
Normaalisti katsos kun joku loukkaa toista, niin niistä asioista keskustellaan ja näin molemmat voivat kasvaa ihmisinä. Yleensä sitäpaitsi selviää että kyseessä on joku väärinkäsitys. Ihmiset loukkaantuu niin eri asioista, toiset on herkempiä kuin toiset. Ja sitten on lisäksi vielä ne mielensäpahoittajat joiden mielestä kaikkien pitäisi tietää mistä juuri he ottavat nokkiisi, ilman että edes avaavat suutaan.. Yleensä heillä vielä kaikenlisäksi paha olo ihan muista syistä, mutta koska eivät osaa kasvaa ihmisinä, laittavat pahan olonsa aina muiden syyksi.
Olen eri henkilö kuin kommentoimasi, mutta samaa mieltä hänen kanssaan siitä, ettei ihmisiä yleensä kannata ruveta opettamaan olemaan ihmisiksi. Sellainen työ olisi pitänyt tapahtua jo lapsena, ettei päästele suustaan mitä tahansa. Jos joltakulta puuttuu kyky tajuta loukkaavansa muita, niin ei sitä huomauttamalla luoda.
Toki vähän eri asia, jos ollaan läheisiä ystäviä ja kyse on vain yksittäisistä loukkaavista teoista. Silloin kannattaa kyllä sanoa, jos toinen loukkaa. Muussa tapauksessa ainakin itse otan reilusti etäisyyttä. Oma lukunsa ovat ne, jotka eivät tätä etäisyyden ottoa hyväksy. Aivan kuin olisi pakko olla heidän ystävänsä. Yhden tällaisen nuoruudessani tunsin eikä muuta keinoa ollut, kun lopettaa kaikki kanssakäyminen. Siitäkin huolimatta kävi pudottelemassa pitkiä vihaisia kirjeitä postiluukusta ja yritti pakottaa selvittelyihin.
Edelleen, etäisyyden ottaminen on jotain muuta kuin sellaista, että näytetään nyrpeää naamaa, katsotaan ohi, eikä vastata kysymyksiin tai edes tervehdehdykseen, jos jossain satutaan näkemään. Tuskinpa vastapuolellakaan on kauhea hinku mykkäkoululaisen/jatkuvan draamailijan kanssa viettää aikaa, vaikka perus käytöstavat itse omaisikin.
Niinhän sitä luulisi eli kyllä minusta se selityksen vaatiminen on aivan yhtä häiriintynyttä kuin mykkäkoulun pitäminenkin. Eikö tuollaiset normaalisti vain jätetä omiin liemiinsä kiehumaan?
On paljon sellaisia, joilla on häikkää muiden kanssa toimeentulemisessa. He sitten jäävät yksin, kun eivät osaa muuttaa käytöstapaansa, vaan hakevat syytä muista ihmisistä ja mustamaalaavat heitä yms. Sekä selityksen vaatijat että mykkäkoululaiset ovat näitä mielestäni molemmat. Koska siinä oletetaan, että on yksi ainoa tapa toimia oikein eli heidän ajattelutapansa.
Esimerkkinä tuo etäisyyden ottaminen. Jos henkilö ei ymmärrä vihjeistä, että hänen seuransa ei ole kaivattua enää, niin hän alkaa joko kiukutella tai sitten pitää mykkäkoulua tai muuten toimii eri tavalla kuin se, joka ymmärtää toisen haluavan etäisyyttä. Jos ei ymmärrä vihjeitä, kuuluu juuri tähän ryhmään itse. Osa tästä porukasta voi omata diagnoosin, joka vaikeuttaa muiden kanssa toimeentulemista. Käytös on kaavamaista ja osataan käsitellä vain omalta kannalta asioita.
No siis on tapoja, jotka ovat vahingollisempia ja tapoja, jotka ovat vähemmän vahingollisia. On tapoja, jotka ovat vastuullisia ja tapoja, jotka ovat vastuuttomia. Jne jne.
En näe siitä hyötyä, että alkaa hirveästi muiden puolesta määrittelemään mikä on vastuullista ja mikä ei. Tilanteita kun on niin monenlaisia. Omalta kohdaltaan kyllä voi katsoa mikä on järkevää ja mikä ei. Ja niiden arvostelu taas sitten osoittaa kenen kanssa ei tulla juttuun. Eihän ihmissuhteista mitään tule, jos on aivan eri käsitykset siitä miten toimitaan ja ollaan.
Kyllä on olemassa ihan yleisesti hyväksyttäviä käyttäytymisnormeja. Se, että vaikka sinä et osaa tai ymmärrä niitä, ei tarkoita sitä etteikö sellaisia yleisesti ottaen kuitenkin tasapainoiset, terveet ihmiset ainakin noudattaisi tai pyrkisi noudattamaan, ja vähemmän tasapainoisetkin. Esim henkinen väkivalta ei ole ok tai vastuullista. Kuka tahansa voi sen kyllä ääneen ihan sanoa ja kannattaakin. Ihan turha oikeuttaa sellaista millään tyhjänpäiväisellä sanahelinällä.
Tietenkin on, ja se on selvää ilman sitäkin, että muiden käytöstä ja olemusta sen kummemmin diagnosoidaan ja leimataan. En ole kokenut sellaiselle tarvetta eikä minun käytöstäni myöskään ole leimattu.
Leimakirveiden kanssa liikkuvia juuri itse varon, koska heillä on tarvetta leimata muita, mutta omaa osuutta tapahtumissa ei olla valmiita lainkaan näkemään. Tämä on ainakin minun käsitykseni ja monien muidenkin.
Valitettavasti muita leimaten ei koidu mitään hyvää, eli tämä opettaminen juuri, mistä oli edeltävällä sivulla puhettä. Ei muita aikuisia ihmisiä opeteta tavoille ja ojenneta. Jokainen hakeutukoon kaltaiseensa seuraan, missä ei tule tulkintaongelmia ja muita vaikeuksia.
Valitettavasti tilanne ei aina ole noin yksinkertainen jos kyseessä esim oma vanhempi, sisarus tms. Mykkäkouluilija se on joka muita yrittää kouluttaa. Johan nimikin sen kertoo. Eikä siihen tosiaan tarvi suostua, vaan voi sanoa ihan suoraan että tuo ei ole ok, voitko lopettaa.
Olet oikeassa, jossain aiemmassa viestissäni jo sanoinkin, että tilanne on hankala, jos kyseessä on sukulainen. Voi olla kokonaisia sukuja, missä on hyvin erikoisia toimintatapoja, vanhoja kaunoja ja riitaisuutta, jolloin on viisainta pysyä niin kaukana kuin mahdollista.
Kaipa siitä voi sanoakin, ettei joku asia ole okei, mutta ainakin sen vähän perusteella, mitä kyseisistä tilanteista on kokemusta, niin en oikein jaksa uskoa, että sillä mitään merkitystä olisi. Koska ihmiset eivät muutenkaan ole kovin valmiita ottamaan vastaan kritiikkiä, ja vaikeat ihmiset eivät senkään vertaa. Siksi siinä ainakin itse ajattelisin, että tuhlaa aikaansa ja saa aikaan lisää riitaa. Sitä itse koetan vältellä, otan mieluummin vain etäisyyttä. Eri asia, jos vaikkapa lasten oikeuksia loukataan tai muuta, mihin on pakko puuttua. Mutta siinä en näe järkeä, että ryhdyttäisiin riitelemään jostain joutavista asiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuu mieleen kaveri, joka möksähteli tutuilleen vähän mistä sattui. Mua myös arvosteli, kun olin toiminut hänen mielestään väärin. Kyllästyneenä arvosteluihin, ajattelin, että ei ole pakko olla tekemissä mun kanssa, jos kerran olen niin ilkeä tai ettei koe oloansa hyväksi seurassani. Yritin ottaa hieman etäisyyttä, jos kerran minun seura ei kelpaa. Seuraavassa tapaamisessa mökötti, kun en pidä häneen tarpeeksi yhteyttä.
Hirveän vaikeaa täytyy elämän olla kun mikään ei kelpaa.
Aivan niin. Mitä varten tarraudutaan muihin kuin takiainen, jos kerran ei miellytä? En vain ymmärrä.
Eikö se näin ole, että juuri samat ihmiset sekä mököttävät että yrittävät opettaa muita tavoille. Minä olisin käyttäytynyt aivan samoin eli en minä ole sellaisen kanssa tekemisissä, joka näkee minussa ja olemisissani jotain korjattavaa. Enkä myöskään ala muita opettamaan, vaan otan yksinkertaisesti etäisyyttä.
Olkoonpa heidän syynsä ja diagnoosinsa tai oikeassa olemisensa mitä hyvänsä, niin katson, ettei se kuulu minulle enkä halua olla sen kanssa tekemisissä. Jos joku pitää tätä vääränä tapana, niin pitäköön. Kyllä tänne maailmaan mahdutaan molemmat ja kauaksi toisistamme, jos näin on.
Miksi jankkaat aina vaan tästä takertumisesta? Ikäänkuin mykkäkouluilijalla ei olisi muuta vaihtoehtoa, kun kaikki vaan takertuu hänen erinomaiseen seuraansa jatkuvasti, eivätkä tajua jättää häntä rauhaan. Joopa joo! Oma kokemukseni on se, että tilanteet ovat menneet aivan toisinpäin.
Ikävä kyllä olen joutunut tekemisiin tällaisten keskenkasvuisten ihmisten kanssa muutaman kerran elämäni aikana. Eräs mykkäkouluilija on ollut miehen kaverin ex (ylläri) sekä tietenkin anoppini. Miehen kaverin ex-tyttöystävä jopa joskus änkesi meille kylään miehensä kanssa ja istui koko vierailun ajan mykkänä sohvalla! Anoppi kans muistuttelee vähän väliä olemassa olostaan syyllistämällä meitä siitä kun emme tuo sinne lapsenlapsia tai halua viettää heidän kanssaan ylipäänsä aikaa. Ei kuitenkaan osaa esim itse soittaa lapsenlapselle (ovat jo koululaisia) ja pyytää vaikka käymään. Jos jossain satutaan näkemään, niin naama väärällä vaan murjottaa. Kypsää ja rakentavaa eikö? Tekee mieli entistä enemmän hakeutua hänen huippu seuraansa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuu mieleen kaveri, joka möksähteli tutuilleen vähän mistä sattui. Mua myös arvosteli, kun olin toiminut hänen mielestään väärin. Kyllästyneenä arvosteluihin, ajattelin, että ei ole pakko olla tekemissä mun kanssa, jos kerran olen niin ilkeä tai ettei koe oloansa hyväksi seurassani. Yritin ottaa hieman etäisyyttä, jos kerran minun seura ei kelpaa. Seuraavassa tapaamisessa mökötti, kun en pidä häneen tarpeeksi yhteyttä.
Hirveän vaikeaa täytyy elämän olla kun mikään ei kelpaa.
Aivan niin. Mitä varten tarraudutaan muihin kuin takiainen, jos kerran ei miellytä? En vain ymmärrä.
Eikö se näin ole, että juuri samat ihmiset sekä mököttävät että yrittävät opettaa muita tavoille. Minä olisin käyttäytynyt aivan samoin eli en minä ole sellaisen kanssa tekemisissä, joka näkee minussa ja olemisissani jotain korjattavaa. Enkä myöskään ala muita opettamaan, vaan otan yksinkertaisesti etäisyyttä.
Olkoonpa heidän syynsä ja diagnoosinsa tai oikeassa olemisensa mitä hyvänsä, niin katson, ettei se kuulu minulle enkä halua olla sen kanssa tekemisissä. Jos joku pitää tätä vääränä tapana, niin pitäköön. Kyllä tänne maailmaan mahdutaan molemmat ja kauaksi toisistamme, jos näin on.
Miksi jankkaat aina vaan tästä takertumisesta? Ikäänkuin mykkäkouluilijalla ei olisi muuta vaihtoehtoa, kun kaikki vaan takertuu hänen erinomaiseen seuraansa jatkuvasti, eivätkä tajua jättää häntä rauhaan. Joopa joo! Oma kokemukseni on se, että tilanteet ovat menneet aivan toisinpäin.
Ikävä kyllä olen joutunut tekemisiin tällaisten keskenkasvuisten ihmisten kanssa muutaman kerran elämäni aikana. Eräs mykkäkouluilija on ollut miehen kaverin ex (ylläri) sekä tietenkin anoppini. Miehen kaverin ex-tyttöystävä jopa joskus änkesi meille kylään miehensä kanssa ja istui koko vierailun ajan mykkänä sohvalla! Anoppi kans muistuttelee vähän väliä olemassa olostaan syyllistämällä meitä siitä kun emme tuo sinne lapsenlapsia tai halua viettää heidän kanssaan ylipäänsä aikaa. Ei kuitenkaan osaa esim itse soittaa lapsenlapselle (ovat jo koululaisia) ja pyytää vaikka käymään. Jos jossain satutaan näkemään, niin naama väärällä vaan murjottaa. Kypsää ja rakentavaa eikö? Tekee mieli entistä enemmän hakeutua hänen huippu seuraansa!
Kyllä tässä on useampi, joka on kirjoittanut saman asian. En vain minä.
Anoppi on tavallaan sukulainen, joten hänen mykkyytensä on tosiaan hankala juttu, kun täysin eroonkaan ei oikein voi hankkiutua ainakaan lasten ollessa pieniä. Mutta jo murrosikäiset voivat hoitaa omat suhteensa isovanhempiin. Sitten helpottaa eli itsekään en ole juuri missään tekemisissä anopin kanssa. Hänellä oli aina minusta jotain sanomista, joten koetin vältellä niin paljon kun vain mahdollista.
Meillä on mykäkoulu koska mies loukkasi minua. Ja mykäkoulua pitää siis mies. Hän on oppinut että jos asiasta ei puhu viikkoon tai koskaan, toinen leppyy itsekseen ja hän voi taas olla kuin ennenkin, loukkaava.
Nyt vaan loukkasi ja teki niin pahasti, etten sitä vanhalla kaavalla sulata.
Se on mielestäni outoa, että jos itse loukkaan tahtoen tai tahtomatta jotakuta, koitan asian hyvitellä ja pyytää anteeksi ja yrittää edes muuttaa tapani. Mutta mieheni ikäänkuin lakaiseen kaikki pois ja tiedän että haukkuu ja ílkeilee vielä enemmän, jos sanon asiasta joka on mielestni loukkaavaa. Saati että hän pyytäisi anteeksi. Nyt siis mykkäkoulu ja pakoilu kavereilla meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mykäkoulu koska mies loukkasi minua. Ja mykäkoulua pitää siis mies. Hän on oppinut että jos asiasta ei puhu viikkoon tai koskaan, toinen leppyy itsekseen ja hän voi taas olla kuin ennenkin, loukkaava.
Nyt vaan loukkasi ja teki niin pahasti, etten sitä vanhalla kaavalla sulata.
Se on mielestäni outoa, että jos itse loukkaan tahtoen tai tahtomatta jotakuta, koitan asian hyvitellä ja pyytää anteeksi ja yrittää edes muuttaa tapani. Mutta mieheni ikäänkuin lakaiseen kaikki pois ja tiedän että haukkuu ja ílkeilee vielä enemmän, jos sanon asiasta joka on mielestni loukkaavaa. Saati että hän pyytäisi anteeksi. Nyt siis mykkäkoulu ja pakoilu kavereilla meneillään.
Oliko hän tällainen alusta asti?
Itse en sulata ollenkaan tällaista käytöstä enkä myöskään lähtisi kenenkään kanssa väittelemään ja opettamaan hänelle käytöstä mutta ketjusta päätellen monet lähtevät. Kunnes sitten kyllästyvät lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mykäkoulu koska mies loukkasi minua. Ja mykäkoulua pitää siis mies. Hän on oppinut että jos asiasta ei puhu viikkoon tai koskaan, toinen leppyy itsekseen ja hän voi taas olla kuin ennenkin, loukkaava.
Nyt vaan loukkasi ja teki niin pahasti, etten sitä vanhalla kaavalla sulata.
Se on mielestäni outoa, että jos itse loukkaan tahtoen tai tahtomatta jotakuta, koitan asian hyvitellä ja pyytää anteeksi ja yrittää edes muuttaa tapani. Mutta mieheni ikäänkuin lakaiseen kaikki pois ja tiedän että haukkuu ja ílkeilee vielä enemmän, jos sanon asiasta joka on mielestni loukkaavaa. Saati että hän pyytäisi anteeksi. Nyt siis mykkäkoulu ja pakoilu kavereilla meneillään.
Tämä myös hyvin tyypillinen kaava näillä ketkä harrastaa mykkäkoulua. Ensin itse saatetaan loukata toista, sen jälkeen ei osata pyytää anteeksi tai puhua asiasta, vaan aletaankin täysin mykäksi. Sitten kun tarpeeksi aikaa on kulunut, ja mykkä päättää alkaa puhua kun hänelle sopii, niin hän on ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kunnes taas joku kaunis päivä alkaa ilkeillä kanssaihmisilleen ja sama alkaa alusta…
Olisihan se kardinaalimunaus kertoa mykkäkoulun syy! 🤫 🤐
Menisi maku/nautinto koko hommasta! 😋
En näe siitä hyötyä, että alkaa hirveästi muiden puolesta määrittelemään mikä on vastuullista ja mikä ei. Tilanteita kun on niin monenlaisia. Omalta kohdaltaan kyllä voi katsoa mikä on järkevää ja mikä ei. Ja niiden arvostelu taas sitten osoittaa kenen kanssa ei tulla juttuun. Eihän ihmissuhteista mitään tule, jos on aivan eri käsitykset siitä miten toimitaan ja ollaan.