Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Palkat eivät ole syynä Suomen viennin takkuamiseen

Vierailija
11.09.2015 |

TÄSSÄ: SUOSITTELEN LUKEMAAN:

 

Mikä selittää Saksan vienti-ihmettä? Ei palkkamaltti vaan... Talouselämä15.7.2015 20:04päivitetty 15.7.2015 20:04 3     inShare100    

Kun Suomen vientiteollisuus on viime vuosina ollut alamaissa, moni on kehottanut Suomea ottamaan mallia Saksasta. Mutta mikä Saksan vienti-ihmettä oikeastaan selittää?

Ajatushautomo Bruegel on analysoinut kysymystä keskiviikkona julkistamassaan selvityksessä. Tärkein selitys ei arvion mukaan olekaan saksalaisten kuuluisa palkkamaltti, joka on parantanut Saksan vientiteollisuuden hintakilpailukykyä.

 

Bruegelin analyysi kertoo, että vuosina 2000-2014 Saksan vienti kasvoi peräti 154 prosenttia, mikä on ylivoimaisesti Euroopan korkein luku. Myös Saksan vaihtotaseen ylijäämä on euroalueen ylivoimaisesti suurin, ja Saksan vienti on toipunut talouskriisistä muita maita nopeammin.

Tärkeimmät usein tarjottavat selitykset menestykselle ovat Saksan alhaiset palkankorotukset etenkin 2000-luvun alussa sekä Kiinan nousu tärkeäksi vinetimaaksi.

Palkkamaltti ei kuitenkaan selitä vahvaa vientiä ainakaan vuoden 2009 jälkeen, koska Saksan palkat ovat nousseet muita maita nopeammin. Analyysi myös arvioi, että Saksa on käyttänyt Kiinaa muita maita vähemmän tuotteiden valmistusmaana.

 

Tärkein selitys analyysin mukaan Saksan vahvalle viennille onkin se, että Saksa on maailmanmestari yritysten organisoimisessa ja se, että maa panostaa laadukkaisiin tuotteisiin.

 

Saksalaisten vientitähtien menestys perustuu tuotteiden laadulle ja hajautetulle organisaatiomallille, mikä antaa valtaa alemmille organisaatiotasoille, Bruegelin tutkijat arvioivat.Laadukkaat tuotteet ovat vähemmän haavoittuvaisia hintakilpailulle. Tutkituista maista vain Itävallan yrityksillä on samoja piirteitä.

 

Muiden maiden yritysten johtamismalli perustuu enemmän tuotannon ulkoistamiseen halpoihin maihin tuotteiden laadun jäädessä taka-alalle.

Koska laadukkaiden tuotteiden lisäksi Saksan etuna on yhä suhteellisen vahva hintakilpailukyky, vienti-ihmettä ei uhkaa vähän aikaa juuri mikään.

Ja miten toimii Suomi: keskittyy äärimmilleen hintakilpailtuihin bulkkituotteisiin ja ulkoistaa toimintojaan Kiinaan, Intiaan ja muihin Aasian maihin.

Kiina ja Intia ovat vahvan kasvun tiellä ja siitä on kittäminen eurooppalaisia yrityksiä, jotka ovat toimintansa sinne keskittäneet. Yritykset ovat siis ns. kusseet omiin kenkiinsä, Euroopan maiden ongelmaksi on muodostunut kutistuva talous.

 

Palkansaajien Tutkimuslaitoksen mukaan yksikkökustannukset teollisuudessa ovat nousseet vuodesta 2000 lähtien vähemmän kuin keskimäärin euroalueella tai Saksassa. Tätä tietoa vahvistavat myös EU:n julkaisemat tilastot eri maiden yksikkötyökustannuksista. Niissä on huomioitu myös työnantajamaksut eri maissa.

On siis täyttä puppua EK:n väite siitä, että palkkakustannukset olisivat talouden jarruna.

Kommentit (48)

Vierailija
41/48 |
11.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 19:40"]

Suomessa ei ole osaamista ja tuotteita joita muut ostaisi, ei se duunareiden vika ole.

[/quote]

Lol. Olet tietämätön ja ilmeisen ylpeä siitä? :)

Vierailija
42/48 |
11.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

EU:n Suomen maaraportista:

Ensimmäinen kauppataseeseen ratkaisevasti vaikuttanut kehityssuuntaus on vientimenestyksen heikkeneminen, joka johtui pääasiassa tiettyjen suomalaisten tuotteiden kysynnän vähenemisestä. Tämä näkyy Suomen vientimarkkinaosuuden supistumisena. Sen heikkeneminen on viime aikoina hidastunut, mutta se oli erityisen huomattavaa vuosina 2009 ja 2010.

 

Tuonti ja vienti tuoteluokittain (CPA 2008), 2014*
Tuonti
Milj. €
%
Kemian teollisuuden tuotteet
11 785
20,5
Kaivostoiminnan ja louhinnan tuotteet
9 481
16,5
Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteet
7 246
12,6
Kulkuneuvot
4 753
8,3
Koneet ja laitteet
4 660
8,1
Muut
19 683
34,2
Vienti
Milj. €
%
Kemian teollisuuden tuotteet
12 884
23,1
Metsäteollisuuden tuotteet
11 194
20,1
Metallit ja metallituotteet
8 046
14,4
Koneet ja laitteet
7 167
12,8
Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden tuotteet
6 700
12,0
Muut
9 837
17,6
* ennakkotieto

Lähde: Tulli

 

Kemianteollisuus on noussut Suomen tärkeimmäksi vientialaksi metsäteolllisuudenkin ohi. Monipuolisen yritysrakenteen ansiosta kemian alan kehitys on ollut vakaampaa kuin esimerkiksi elektroniikka-alan.

 

Venäjän-vientimme sakkaa pahasti, johtuen Ukrainan kriisin aiheuttamista EU-pkotteista ja Venäjän vastauksista niihin. Tämän merkitystä ei voi vähätellä:

Venäjä on Suomen kolmanneksi suurin vientimaa. Suomen vienti  Venäjälle muodostuu erilaisista valmistusteollisuuden tuotteista elintarvikkeista tuotantohyödykkeisiin. Niiden osuus kokonaisviennistä oli noin 10 prosenttia vuonna 2013. Venäjän osuus Suomen viennin ulkomailta tuotavasta välituotepanoksesta on noin viidennes. Palvelujen alalla Suomi saa valtaosan tuloista matkailusta.  

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/48 |
11.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 19:50"]

Meillä on aina puuttunut näkemystä ja ammattitaitoa ekonomeilta. Ei osata tuotteistaa, markkinoda ja myydä. Ei viitsitä perehtyä aiihen mikä myy Länsi Euroopassa, kun solmimalla suhteita (dokaamalla) venäläisten kanssa on helpompaa (kun saa syödä ja juoda). Kun Venäjä sakkaa, meollä ei ole mitään. Juuri tässä poikkeamme oleellisesti Ruotsista jolla on laaja länsimaisten hittikulutustuotteiden vienti musiikista huonekaluihin ja vaatteisiin.

 

[/quote]

No miten ihmeessä noin sofitikoitunut ja asioista perillä oleva ihminen ei ole itse iskenyt yrittäjänä kultasuoneen? Kun tunnut tietävän mikä muualla myy ja miten se markkinoidaan, miksi et toimi? 

PS: Suomen suurin vientimaa 2014 oli muuten Ruotsi, ja kakkosena oli Saksa. Jotain kommenttia sinulla tähän? 

Vierailija
44/48 |
11.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 18:07"]Miksi paperiteollisuus lakkoili työt pois Suomesta?
[/quote] koska johto ajatteli että sijoitetaan sanomalehtipaperiin, siinä on tulevaisuus!?

Vierailija
45/48 |
11.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi suomalaiset tuotteet eivät myy?

30.4.2014

Marjo Matikainen-Kallström

 

Kaupallistaminen ei ole pelkästään myyntityötä.

Suomella on hyvä rakenne ja kilpailukyky, mutta emme saa koneiston tehosta irti kuin puolet. Meillä on hyvän koulutusjärjestelmän tuottamaa osaamista sekä vakaa ja innovatiivisuudelle avoin toimintaympäristö. Jostain syystä tuotteemme eivät vain mene kaupaksi.

Suomalaiset osaavat tehdä prototyyppejä, mutta toiminta siitä eteenpäin on heikoissa kantimissa. Emme osaa kaupallistaa tuotteitamme. Kaupallistaminen ei ole pelkästään myyntityötä. Siihen kuuluvat niin rahoitus, markkinointi kuin kaupallinen osaaminenkin.

Jotta tuotteen saa myydyksi, on käytävä läpi perusteellinen ja huolella harkittu markkinointi- ja myyntiprosessi. Markkinointi ja myynti ovat uudistuneet sosiaalisen median esiinmarssin myötä: meillä on koko maailma kodeissa ja työpaikoilla. Myymisen pitäisi siis olla aiempaa helpompaa.

Kaupallistamista ei saa irrottaa tuotekehityksestä, vaan kaupallisten tavoitteiden rakentamisen tulee alkaa jo ideointivaiheessa. Organisaation kaikkien osien tulee olla mukana ideointiprosessissa.

On tärkeää, että tuotekehitys ja osa tuotannosta pysyävät kotimaassa. Saksa, USA ja Iso-Britan­nia ovat tämän havainneet ja toteuttavat vahvasti uus­teollistumis­strategiaa. Suomella on kiire oman mallinsa kanssa.  

Investoinnin ja kulun ero on, että investointi tuottaa ja kulu ei. Tätä ei Suomessa aina ymmärretä. Tuotteiden menestymiseksi tarvitaan rohkeaa rahoitusta, tehokasta markkinointia ja yritysten yhteistyötä. Se, että sijoittaa toiseen tai lyö hynttyyt yhteen, ei ole itseltä pois. Yhdessä olemme enemmän.

Vierailija
46/48 |
11.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi miettiä miksi Suomen kumitehdas ei menesty ja miksi Continental menestyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/48 |
11.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki tietävät sanonnan: tilasto on niin kuin se luetaan.

No, näistä EU-maiden yksikkötyökustannuksista on EK:lla esittää oma tilasto ja toisaalta Palkansaajien Tutkimuslaitoksella omansa. 

Tässä Palkansaajien Tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramon artikkelista:

Tuoreimpien tietojen perusteella työvoimakustannukset teollisuudessa ovat Suomessa matalammat kuin Ruotsissa ja Saksassa.

Työtunnin kustannus (välilliset työvoimakustannukset eli työnantajan sosiaalivakuutusmaksut mukaan lukien) oli Suomessa viime vuonna 35,9 

euroa, Ruotsissa 41,8 euroa ja Saksassa 

37,1 euroa (Eurostat 2015).   

Hintakilpailukykytarkasteluissa rajoittuminen työtunneista koituvien kustannusten vertaamiseen voi kuitenkin olla harhaanjohtavaa, koska tuottavuuserojen takia eri maissa yhden työtunnin aikana voidaan saada aikaan eri määrä erihintaisia tavaroita ja siten myös tuloja. Siksi työvoimakustannukset usein korjataan työn tuottavuudella, jolloin saadaan nimelliset yksikkötyökustannukset. Yksikkötyökustannusten taso teollisuudessa eri Euroopan maissa vuonna 2013 nähdään kuviosta 3. 

Suomessa ja Ruotsissa yksikkötyökustannukset ovat samaa tasoa, Saksassa ne ovat korkeammat. Siten tehdasteollisuuden lukuja käytettäessä Suomea ei saada Ruotsiin tai Saksaan verrattuna huonon hintakilpailukyvyn maaksi. 

Jos kilpailukyvyn tasoa koskevia johtopäätöksiä tehdään pelkästään sen perusteella, voidaan kuitenkin helposti ajautua harhapolulle. 

Eri maissa teollisuus koostuu eri toimialoista, joissa kustannusrakenne voi olla hyvinkin erilainen. Tämä voi kuvastua viime kädessä harhaanjohtavina eroina yksikkötyökustannuksissa. Toimialoittaisissa hintakilpailukykytarkasteluissa tulisikin verrata mahdollisimman samankaltaisia toimialoja.

SUOMI PÄRJÄÄ HYVIN MYÖS TOIMIALAKOHTAISISSA VERTAILUISSA 

http://www.labour.fi/TjaYpdf/ty22015/ty22015Sauramo.pdf

 

EK puolestaan vetoaa vain kaavioon, jossa mittausväli on 2000-2014.

http://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2015/08/19/viikon-kysymys-mitka-ihmeen-yksikkotyokustannukset/

 

Tähän Sauramon kommentti:

Kuviossa 1 kilpailukyvyn kehitystä kuvataan indeksipistelukujen avulla siten, että kunkin maan tilaa vuonna 2000 kuvataan luvulla 100. Kuviosta voidaan nähdä, että yksikkötyökustannukset nousivat Suomen koko kansantaloudessa ajanjaksolla 2000–2013 yli 30 prosenttia mutta Saksassa selvästi vähemmän.

Voidaanko sitten sanoa, että vuonna 2013 yksikkötyökustannusten taso Suomessa oli Saksan tasoa korkeampi ja että kustannustason kaula Saksaan verrattuna on huomattava?

Ei voida. Kuviossa maat asetettiin samalle lähtöviivalle, mutta se ei tarkoita, että lähtötilanteessa yksikkötyökustannusten tasot vertailumaissa olisivat olleet yhtä suuret. Hyväntahtoinen tulkinta Borgin ja Vartiaisen tekstistä on se, että he huomauttavat lukijalle indeksipistelukujen tulkintaan ja vertailuvuoden valintaan liittyvistä ongelmista. Toisaalta he kuitenkin suosittelevat Suomelle strategiaa, jonka yhden osan muodostaisi hintakilpailukyvyn kohentaminen 10–20 prosentilla. Heidän mukaansa se edellyttäisi sitä, että palkat Suomen vientiteollisuudessa nousisivat vähemmän kuin Ruotsissa ja Saksassa vähintään kymmenen vuoden ajan. 

Vertailuvuoden valinnan vaikutuksesta kilpailukykytarkasteluihin antaa esimerkin kuvio 2. Siinä yksikkötyökustannusten kehitystä Suomessa ja Ruotsissa kuvataan ajanjaksolla 1990–2013, eli maat pannaan samalle lähtöviivalle vuonna 1990. Kuviosta nähdään, että ajanjaksolla 1990–2013 yksikkötyökustannukset nousivat Suomessa vähemmän kuin Ruotsissa. Kuvioita 1 ja 2 vertaamalla nähdään, että tarkasteluajanjakson valinta voi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, minkälaiseksi hintakilpailukyvyn kehitys arvioidaan.  

Markan valuuttakurssikytkentä selitti vuonna 2000 vallinnutta poikkeuksellisen hyvää kilpailukykyä.

TAKAISIN KOHTI VUOSITUHANNEN VAIHTEEN KULTAKAUTTA?  

Suomen taloushistorian valossa vuosituhannen vaihteesta tulikin suomalaiselle vientiteollisuudelle kultakausi. Siksi ei ole ihme, että esimerkiksi EK haluaa sen takaisin. Koska markkaa ei enää ole, se edellyttäisi sitä, että palkat nousisivat ”äärimaltillisesti”.  

Paluu vuosituhannen vaihteen kultakauteen ei ole mahdollista ilman palkansaajien uhrautumista. Heidän tulisi olla valmiita siihen, että he saavat nykyistä pienemmän osuuden Suomen kansantaloudessa syntyvistä tuloista. Jos olisi varmuus siitä, että uhrautumisen ansiosta työllisyys Suomessa parantuisi, sille löytyisi hyvä perustelu. Tällaista varmuutta ei kuitenkaan ole. ”Äärimaltillisten” palkkaratkaisujen seurauksena palkansaajien ostovoiman kehitys voi muodostua niin heikoksi, ettei kotimarkkinoilla toimivilla yrityksillä ole edellytyksiä laajentaa toimintaansa tuntuvasti. 

Kuka siis puhuu totta, kuka liioittelee, kuka vetää kotiinpäin?

Jos kiinnostaa, käy kurkkaamassa tuo Sauramon artikkeli. 

 

Vierailija
48/48 |
12.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi yhdeksän