Aloitin yliopistossa opiskelun ja tajusin ettei minusta ole siihen

Mene amkiin, siellä saa höpöillä ja leikkiä.

Mikä ala? Ja miten voi olla kauheeta jos ei opiskelu ole alkanut ja tehtäviä?
Oliko lukio sitten vain hengailua, eli et siellä opetellut opiskelemaan?

Vaihda pääainetta. Mä pääsin sisään aineeseen, jossa luulin olevani hyvä. Yliopistossa sen opiskelu on ihan erilaista. Se on kuin eri tiede. Yritin ja yritin, mutten vain osannut. Meidän tiedekunnassa on myös todella huono suunnittelutaito, opetustaito ja kommunikointi opettajien välillä.

Aion vaihtaa pääainetta toiseen tiedekuntaan. Nyt teen vuoden sivuaineopintoja ja joitain kursseja pääaineesta. Kas, onkin paljon helpompaa ja mukavampaa! Omat kykynsä löytää vain kokeilemalla. Tästä minä tykkäänkin enemmän :)

Mikä tiedekunta? Vaihda tiedekuntaa?

Minkä ikäinen olet? Olisiko vaihtoehtona pitää välivuosi tai pari? Itse pääsin suoraan lukiosta yliopistoon halutulle alalle, mutta en yhtään pärjännyt opinnoissa ekoina vuosina. Näin jälkeenpäin ajatellen en ollut silloin ollenkaan kypsä vielä opiskelemaan. Opinnot alkoivat sujua paremmin vasta 25-vuotiaana kun yritin uudestaan.

Alku aina ankeaa. :( Kyllä se siitä, kun tutustut ihmisiin ja voitte jakaa tuskan. Eikö sulla ole tutoria jolta voit kysyä neuvoa ja purkaa tuntoja?

Yleensä panikoinnin jälkeen tajuaa että  eipä ne muutkaan tajunneet tehtäviä. Tai kaikki tajusivat eri tavalla. Et varmasti ole ainut joka kokee epävarmuutta. 

Monessa paikassa tuntuu että yrittävät alkuun jotenkin "shokeerata" opiskelijoita, ehkä yrittävät motivoida panostamaan tehtäviin täysillä tai sitten vain brassailla sillä että itse ovat selvinneet hengissä vastaavista kursseista. Musta toi on tosi typerä tapa, saa väärän kuvan heti alkuun ja epävarmimmat pakenee ihan suotta.

Yritä ap jaksaa vielä hetki mukana, kyllä se siitä helpottuu. :)

Ravitsemustiedettä itä-suomen yliopistossa. Olen hyvä kemiassa fysiikassa ym mutta tajusin etten hallitse tieteellistä kirjoittamista.

Sain ekoista kokeista yliopistossa hylätyn ja 1/5. Kun pääsin opiskelun makuun lopullinen keskiarvoni oli 3,5/5. Alussa aina vaikeaa... Tsemppiä! Yliopistoaika oli ihanaa, toivottavasti olet valinnut työllistävän alan ( muuten neuvon kyllä vaihtamaan alaa).

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:25"]Ravitsemustiedettä itä-suomen yliopistossa. Olen hyvä kemiassa fysiikassa ym mutta tajusin etten hallitse tieteellistä kirjoittamista.
[/quote]
Siellähän sä olet juuri tiedettä opiskelemassa. Et ihan pahvi ole kun sinne pääsit. Älä vaadi itseltäsi liikaa ja jaa tuskasi, niin voit saada elinikäisiä ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:25"]

Ravitsemustiedettä itä-suomen yliopistossa. Olen hyvä kemiassa fysiikassa ym mutta tajusin etten hallitse tieteellistä kirjoittamista.

[/quote]

No, siksi niitä kutsutaan "opinnoiksi", tarkoitus on opiskella mm. sitä tieteellistä kirjoittamista. Harva sitäkään taitoa äidinmaidossa on imenyt.

Ja aina niin morkataan, ettei akateemisuus vaadi kuin perslihaksia. Totuus on että vain pieni prosentti pääsee yliopistoon sisään, eikä heistäkään läheskään kaikki valmistu. Ne jotka suoriutuu maisteriksi asti saavat kyllä olla aidosti ylpeitä itsestään.

Ainakin meilläpäin ekan vuoden kurssit olikin paljon haastavampia mitä myöhemmät. Tästä puhuttiin opiskelutovereiden kanssakin ja tultiin siihen lopputulokseen että näin on ihan tarkoituksella että niillä karsitaan laiskat pois. Tai sitten toinen vaihtoehto on että se oli vain kulttuurishokki lukion jälkeen ja siihen kasvaneeseen työmäärään ja vaatimuksiin sitten tottui. Oli miten oli, suuri osa bilettäjäporukasta ja epävarmoista tipahtelikin hiljalleen pois ekan vuoden aikana.

On ihan itsestäsi kiinni miten asian otat: Otatko sen haasteena ja kasvun mahdollisuutena vai haluatko vain päästä helpommalla? Jos haluat päästä helpolla niin yliopisto ei varmaankaan sovellu sinulle. Sen pääasiallinen tehtävä kun on kuitenkin kouluttaa tutkijoita suomen tiede-elämään, ja tutkijan tai asiantuntijan työ ei sovi laiskoille.

Tieteelliseen kirjoittamiseen tarjotaan ainakin Tampereen yliopistossa ekstrakursseja, varmaan sama muissakin yliopistoissa.

Minä aloin saada heti kursseista nelosia ja vitosia. Huonoin arvosana taisi olla kolmonen jostakin pätevyysvaatimuksiin kuuluvasta ihan eri alan kurssista. Jos yliopisto tuntuu heti kättelyssä vaikealta, se ei välttämättä ole sinun juttusi. Kirjoitustaito, tiedonhankintavalmiudet ja kyky säädellä omaa työskentelyä ovat menestyksen avaimet yliopistossa. Yliopisto ei ole koulu, ja hyvä niin.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:25"]

Ravitsemustiedettä itä-suomen yliopistossa. Olen hyvä kemiassa fysiikassa ym mutta tajusin etten hallitse tieteellistä kirjoittamista.

[/quote]

Ei kukaan hallitse tieteellistä kirjoittamista heti lukion jälkeen! Se on taito, jonka oppii nimenomaan yliopistossa. Korostan sanaa oppii, ihan varmasti opit sinäkin. Muuten sinulla on varmasti riittävä pohja, jos olet lukiossa menestynyt kemiassa ja fysiikassa. Yliopistossa opetetaan ja opiskellaan lisää.

Itse aikoinani koin samanlaisen tyrmäyksen ensimmäisenä yliopistovuonna ensimmäisessä tentissä. Reputimme kaikki! Kävi ilmi, että uusi, juuri aloittanut lehtori ei lainkaan osannut arvioida lähtötasoamme. No, siitä selvittiin, lehtori aloitti alusta, ja lopulta valmistuimme muistaakseni kaikki hyvin arvosanoin ja olemme menestyneet myös työelämässä. Tsemppiä sinulle!

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:25"]

Ravitsemustiedettä itä-suomen yliopistossa. Olen hyvä kemiassa fysiikassa ym mutta tajusin etten hallitse tieteellistä kirjoittamista.

[/quote]

Kirjoittamista harjoitellaan ensimmäisenä ja ensimmäisinä vuosina. Muista, että kandidaatintutkielmakin on vielä harjoittelua. Ja niin itseasiassa koko opiskelu, siksi sitä kutsutaankin opiskeluksi :)

Tsemppiä ja yritä vielä. Jatka sinnikkäästi ainakin jouluun asti ja katsele sitten mitä kaikkea oletkaan syksyn aikana oppinut!

t. toinen itä-suomen yliopiston Kuopion kampuksella opiskeleva :)

Miten osaisit kirjoittaa yliopistossa edellytetyllä tavalla kun sinua ei siihen ole koskaan aiemmin harjoitettu?

Tosin ainakin omissa opinnoissa noin alkuvaiheissa yliopistossa peruskursseilla selviytyi lukiossa opituilla taidoilla kirjoittaa esseitä, myöhemmin vasta alkoi tieteellisten käytäntöjen kuten lähdeviitteiden opetteleminen kun tuli kandin ja myöhemmin gradun kirjoittamisen vaihe.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2015 klo 15:46"]

Minä aloin saada heti kursseista nelosia ja vitosia. Huonoin arvosana taisi olla kolmonen jostakin pätevyysvaatimuksiin kuuluvasta ihan eri alan kurssista. Jos yliopisto tuntuu heti kättelyssä vaikealta, se ei välttämättä ole sinun juttusi. Kirjoitustaito, tiedonhankintavalmiudet ja kyky säädellä omaa työskentelyä ovat menestyksen avaimet yliopistossa. Yliopisto ei ole koulu, ja hyvä niin.

[/quote]

:DDD

Itseä kannattaa kuulostella. Kiinnostaako pääaine? Jos tuntuu siltä, että on kuitenkin kiinnostuksen puolesta oikealla alalla, niin sitten vaan opiskelemaan uutterasti. Mutta jos pääaine ei kiinnosta, niin sitten vaihtaminen on paras ratkaisu. Tiedän tämän niin hyvin itse. Aloitin eräässä aineessa, mutta sain päähäni hakea hieman arvostetummalle alalle seuraavana kesänä. No pääsin, mutta loppujen lopuksi huomasin, että ala ei ollut ollenkaan minun juttuni. Ja sitten se surullinen juttu: tein tuosta jälkimmäisestä kuitenkin maisterin opinnot ja kas, nyt opiskelen sitä aivan ensiksi valittua! Syynä minulla se, että tuntui häpeälliseltä pomppia tiedekuntien välissä, silloin. Tyhmää ajattelua. Jokainen etsii omaa onneaan ja oikea ala on yksi tärkeä tekijä onnellisuudessa. 

No kyllä sinä siellä pärjäät niinkuin muutkin. Älä stressaa. Hyvin se menee.