Aloitin yliopistossa opiskelun ja tajusin ettei minusta ole siihen

Hei ap, ei kaikki tutkijatkaan loista kirjoituspuolella, mutta voivat olla matemaattisesti tms. taas lahjakkaita. Tieteellistä julkaisua kirjoitettaessa tällaiset tukevat toisiaan. Minulle sanottiin lukiossa, että asiatekstin kirjoitus ei minulla suju, ainoastaan luova kirjoitus. Yliopistossa sitä tieteellistä kirjoitusta kyllä harjoiteltiin ja kyllä se alkoi sujua :) Olisipa vaan vähän enempi sitä matemaattista taitoa niin olisi helpompaa muuten 😅

t. post doc tutkija

Mitä teet kaupan kassalla tieteellisellä kirjoituksella? Karu tosiasia on ,että vain parhaille riittää oman alan töitä ja vielä mielenkiintoisia sellaisia. Koulutus on nykyisin vain bisnestä.

Pyydä apua ja harjoittele. Mene kurssille joka keskittyy heikkouksiisi. Pyydä apua opiskelutovereilta tai maksa vanhemmalle opiskelijalle hieman tuesta. Jokaisella on heikkoutensa. Itselläni se oli englannin kieli, mutta onnistuin välttelemään englanninkielisiä kursseja aika pitkään. Lopulta lähdin vaihtoon englanninkieliseen maahan, sillä pakko on paras opettaja. Nykyään teen töitä 100 % englanniksi kansainvälisessä organisaatiossa.

Vierailija kirjoitti:

Ja aina niin morkataan, ettei akateemisuus vaadi kuin perslihaksia. Totuus on että vain pieni prosentti pääsee yliopistoon sisään, eikä heistäkään läheskään kaikki valmistu. Ne jotka suoriutuu maisteriksi asti saavat kyllä olla aidosti ylpeitä itsestään.

Saako olla ylpeä vaikkei olisi koulutusta vastaavassa työssä?

tää on viisi vuotta vanha keskustelu...

Vierailija kirjoitti:

Ja aina niin morkataan, ettei akateemisuus vaadi kuin perslihaksia. Totuus on että vain pieni prosentti pääsee yliopistoon sisään, eikä heistäkään läheskään kaikki valmistu. Ne jotka suoriutuu maisteriksi asti saavat kyllä olla aidosti ylpeitä itsestään.

Kyllä niistä kannikostakin voi olla ylpeä :)