Muita, jotka eivät välitä tatuoinneista?

Mieheni. Ja itselläni on muuten 6 kuvaa,eli ollaan monista varmaan erikoinen pari.

Mutta miestä eivät haittaa kuvani eikä minua hänen kuvattomuutensa.

Itse ihailen niitä henkilöitä joilla on tatuoinnit. Olen pelkuri ja piikki kammoinen ,syy minulla ei niitä ole.Vanhemalla veljelläni joka kuollut oli tatuointi jo 50 luvulta.Kainalon alla sarjanumero . Joka hänelle ranskan muukalaislegiona laitettiin,Sama toisella veljelläni 70 kuvun alku samassa paikkaa kainalossa.Hänellä myös oli käsivaressa Suomen lippu.Kummatkin olivat myös merimiehiä.Mailman meriä seilasivat ja kuoleet.Eivät mitään rikollisia linna jätkiä oleet.Vaan kunnon miehiä,Kuten nuoremmallakin veljelläni tatuointi käsivarsi,hänkin kuollut.Joten pikku siskona ,jo lapsena sain tuntuman ja ihailun tatuointeihin.Mutta en rohkeutta otaa itselleni edes 1. Kutkutaa yhä mielessä vanhana asia!

No ei ole tatuointeja. Joskus nuorempana olisin vähän halunnut mutta se jäi ja enää en edes halua. Tatuoinnit on muotijuttu nyt, siitä vaan ottamaan jos siltä tuntuu. Aikaisemmin se oli joku kovis juttu. Nyt melkein sama kuin joku hiusväri.

En ole vielä nähnyt tatuointia joka olisi 5+ vuotta sitten otettu ja vielä hyvännäköinen. AINA ne leviävät rumaksi, vaikka tuoreena vielä olisi suht nätti. Tehkööt kukin itselleen mitä haluaa, mutta minä pidätän itselleni oikeuden pitää rumia töhryjä rumina töhryinä, ja niiden ottajia vähän yksinkertaisina.

Minulla ei ole tatuointeja eikä tule mutta muiden tatuoinneista en välitä, kukin tehköön miten tykkää.

Vaikka joskus näkee hienojakin tatuointeja niin minusta ne ei vain istu ihmisen ihoon. Minun silmään ne näyttää kuin paperille olisi vaan tylsistyneenä tuherrettu jotain, sellainen mielikuva tulee voimakkaasti. Efektiä pahentaa tatuoinnit siellä täällä.

Tämä on tosiaan vain minun mielipide enkä mieti juuri mitään muiden tatuoinneista. Jokainen saa tehdä keholleen mitä haluaa.

Ei ikinä noita suttuja iholle. Miettikää jos misseilläkin kädet ja jalat ois värikkäitä tuherruksia täynnä.

Ja pois et saa, vaikka mielesi muutat, kuin pitkällisellä ja kivuliaalla laseroinnilla. Eikä siltikään taida iho entiselleen tulla. 

Eteerisen kaunis kesän morsian, nuori ja suloinen, tuuli heilauttaa hänen pitkiä kiiltäviä hiuksiaan, kun hän astelee rannalla paljain jaloin, valkoisessa puvussaan, kohti juhlapaikkaa. Molemmat kädet on tatuoitu mustanpuhuvin leimoin, mit vit...

Tällainen hauska vanha rallatus..

Mun tuttavapiirissä tatuointeja on tosi harvalla. Vain minulla, miehelläni, siskollani ja mieheni äidillä taitaa olla. Veljellä oli yksi kotitekoinen, mutta se haalistui kokonaan pois eli ei oikeaan ihokerrokseen tehty... ja oli kyllä helpottunut, se oli aika kamala. Mutta muuten ei useammasta kymmenestä ihmisestä koostuvassa lähipiirissä ole tietääkseni kellään.

Itsellä on tatuointeja, mutta niillä on itselleni merkitys ja olen jokaista harkinnut todella kauan ennen ottamista. Hetken mielijohteesta otettuja en ymmärrä, mutta silti nekin hyväksyn. Jokainen tekee kehollaan mitä haluaa.

Just toissa päivänä tuijottelin cycling-tunnilla yhden nuoren naisen olkapäätä ja mietin, että mahtaako haalistuneessa tatuoinnissa olla kuvattuna lintu vai palmu ja olin niin onnellinen ettei ole yhtään tatuointia.

Ihan helevetin rumiksi nuo menevät ajan saatossa, haalistuneeet sihiharmaat lätkät ihossa. Pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä nähnyt tatuointia joka olisi 5+ vuotta sitten otettu ja vielä hyvännäköinen. AINA ne leviävät rumaksi, vaikka tuoreena vielä olisi suht nätti. Tehkööt kukin itselleen mitä haluaa, mutta minä pidätän itselleni oikeuden pitää rumia töhryjä rumina töhryinä, ja niiden ottajia vähän yksinkertaisina.

Mulla on ainakin aika pikkutarkka, pieni tatuointi käsivarressa, sillä ei ruskettuvalla puolella, ja se haalistui vähän otaamisen jälkeen, mutta on 10 vuotta ollut yhtä selkeä eikä levinnyt vielä minnekään. Tietysti kun kuva on otettu 20-vuotiaana, ei ihon muutokset siihen vielä niin paljon vaikuta varsinkin jos tatuointikohta on valittu sitäkin ajatellen. Tatuointeja on kaikenlaisilla ihmisillä, ei vain parjatuimmilla wt:illä, jotka eivät tajua vanhenevansa. Kyllä tämän kanssa voi elää kun kuvaan on itse tyytyväinen, se ei rupsahda totaalisesti ja arvettoman, mustalla musteella tehdyn tatuoinnin kyllä saisi laserillakin aika näppärästi pois jos tahtoisi.

Mikä tämä "jokainen ottaa jos tykkää, jokainen tekee kehollaan mitä haluaa", kun kysytään mielipidettä tatuoinneista. :D Jokainen saa poistattaa vaikka hampaansa jos siltä tuntuu ja luulee näyttävänsä näin paremmalta. No, ei, ei näytä, kuten ei töherrystensäkään kanssa.

Tatuoinnit näyttävät rumilta töherryksiltä iholta oli kuva kuinka kaunis tahansa itsessään.

On.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tämä "jokainen ottaa jos tykkää, jokainen tekee kehollaan mitä haluaa", kun kysytään mielipidettä tatuoinneista. :D Jokainen saa poistattaa vaikka hampaansa jos siltä tuntuu ja luulee näyttävänsä näin paremmalta. No, ei, ei näytä, kuten ei töherrystensäkään kanssa.

Mikä tämä on? Öh, no sehän on monen mielipide :D

Tiedän itseni, kyllästyisin samaan kuvaan. En todellakaan jaksaisi katsoa jotain samaa suttua kädessäni loppuelämääni. Siksi en halua tatuointeja.

En välitä tatuoinneista itselläni. Mietin kyllä nuorena, pitäisikö ottaa, mutta en koskaan keksinyt mitään tarpeeksi hyvää ja merkityksellistä, että maksaisin siitä satoja, tai jopa tuhansia euroja. Eikä nämä auringot/perhoset/sydämet/hymiöt oikein nappaa nekään.

Silti, pidän kyllä muilla ihmisillä tatuoinneista, etenkin värikkäistä ja oikeasti taidokkaista kuvista. Mielelläänhän niitä katselee, niin kuin muutakin hyvää taidetta. Mauttomat kuvat ja nuo edellä mainitut pikkupräntit, jotka on otettu vain sen vuoksi, kun "tatuoinnit on niin kivoja", ilman että kuvilla on mitään merkitystä tai edes järkeä.

Eräällä tuttavalla on lemmikkilintu tatuoituna iholle, oikein kaunis värillinen kuva, josta jää muisto vielä pitkäksi aikaa lemmikin poismenon jälkeenkin.

Meillä tuttavapariskunta otti tatuoinnit ja olivat niistä niin innoissaan, että yllyttivät meitä mieheni kanssa ottamaan kanssa kun on niin makee juttu.

Ei todellakaan oteta. Tuttavien uudet tatuoinnit kohteliaisuudesta kehuttiin, mutta oma kantamme on selvä. Ei koskaan, koska tatuoinnit ovat rumia iholla. Tatuoimaton iho on kaunein.

Vierailija kirjoitti:

Mustakin puhdas iho on kaunein. Voisin kyllä ottaa jonkin pienen ja todella merkityksellisen, mutta en ole vielä keksinyt mikä sellainen olisi. Mihelläkään ei ole, kun ei ole keksinyt mitään minkä haluaisi. Ei haittaisi vaikka ottaisi, mutta ihan hyvä ilmankin.

Muutoin melkein koko tuttavapiirillä on useampi kuin yksi ja aika isoja. Eli me ollaan todellakin vähemmistössä. Meitäkin on yrittäneet tutut painostaa ottamaan, joskin nyt ihmiset ovat hyväksyneet ettei se ole meidän juttu.

Tatuoitu iho on puhdas. Kyllä hekin suihkussa käyvät :D

Vierailija kirjoitti:

Just toissa päivänä tuijottelin cycling-tunnilla yhden nuoren naisen olkapäätä ja mietin, että mahtaako haalistuneessa tatuoinnissa olla kuvattuna lintu vai palmu ja olin niin onnellinen ettei ole yhtään tatuointia.

Ihan helevetin rumiksi nuo menevät ajan saatossa, haalistuneeet sihiharmaat lätkät ihossa. Pysyvästi.

Joo, just tuo ikääntyminen vielä lisäksi suttuiseen kuvaan. Kiva näky tuollainen viittäkymppiä lähestyvä nainen pursuilemassa pikkuisessa topissaan, haalistunut punavihreä ruusupääkallotöhry olkapäässään, toisella puolella vauhdikas delfiini. Keltaisiksi kauhtuneet, juurikasvuiset hiukset, sätkä suussä, kovan kiroilun säestyksellä jossain aurinkorannalla capreissaan ja crockseissaan. Matkamuistorihkamaa kaulassaan. Tunnistaa suomalaiseksi.