Katkeaako sukusi - kerro tarinasi

En tiedä onkohan meidän perheen tilanne vähän ohi aiheen, mutta vähän ehkä tuonne päin.

Tilanne on se, että meillä on aika harvinainen sukunimi. Isoisällä on kaksi veljeä, joilla on molemmilla pojat. Toinen näistä pojista on jo melkein 50 ja lapseton, eli tod näk jää lapsettomaksi ja toinen on yli kolmikymppinen ja sillä tavalla kehityshäiriöinen, ettei pysty täysin itsenäiseen elämään ja tuskin tulee koskaan saamaan lapsia (ei ole suhteitakaan ikinä ollut). Minun isoisällä on poika, eli minun isä ja minulla on veli, joka on siis periaatteessa ainoa jatkamaan sukunimeä. Veli on reilu parikymppinen ja ottanut sellaisen suunnan elämälleen että saa nähdä miten käy. Ei ainakaan hyvältä näytä ellei ryhdistäydy.

Näinhän se menee. Fiksut ja pienet suvut kuolevat ja vähä-järkiset lisääntyvät kuin kanit.

Ootko toimittajaopiskelija? :D Se kannattaisi mainita näissä kun laittaa ilmotuksia palstoille. 

Voi olla, että katkeaa. Eikait siihen muuta syytä ole kuin ettei löydä kumppania ja en edes halua lapsia tai mennä naimisiin. Isoveljenikin on sanonut ettei lapsia aio tehdä. Pikkusiskosta ei tietoa, mutta tuskimpa sekään. m25

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onkohan meidän perheen tilanne vähän ohi aiheen, mutta vähän ehkä tuonne päin.

Tilanne on se, että meillä on aika harvinainen sukunimi. Isoisällä on kaksi veljeä, joilla on molemmilla pojat. Toinen näistä pojista on jo melkein 50 ja lapseton, eli tod näk jää lapsettomaksi ja toinen on yli kolmikymppinen ja sillä tavalla kehityshäiriöinen, ettei pysty täysin itsenäiseen elämään ja tuskin tulee koskaan saamaan lapsia (ei ole suhteitakaan ikinä ollut). Minun isoisällä on poika, eli minun isä ja minulla on veli, joka on siis periaatteessa ainoa jatkamaan sukunimeä. Veli on reilu parikymppinen ja ottanut sellaisen suunnan elämälleen että saa nähdä miten käy. Ei ainakaan hyvältä näytä ellei ryhdistäydy.

Mikset sinä jatka?

Koska olen köyhä. Köyhien lisääntyminen tulisi estää kaikin mahdollisin keinoin, jotta menestyjillä olisi enemmän tilaa hengittää.

Siltä vaikuttaa, että minuun päättyy osaltaan miljoonien vuosien ketju. Ikää on 40 v. ja vasta viime vuosina lapsiasiaa syvällisemmin pohtinut. Kävin mielenkiinnosta testaamassa siemennesteeni laadun, eikä se ollut kehuttava. Todennäköisesti mahdollisuuteni lisääntymiseen on keinohedelmöityksen kautta. Ajattelen asiaa sekä rationaalisesti että tunnetasolla. Vaaka alkaa kääntymään lapsettomuuteen. Tavallaan surullista, tavallaan helpotus.

Sukulinjamme ei kuitenkaan kokonaan pääty, koska siskollani on lapsi.

Riippuu mistä kohtaa tarkastelee. Vanhempani tuskin tulevat koskaan saamaan lapsenlapsia, sillä veljeni ja minä emme kumpikaan halua lisääntyä. Kumppanit on molemmilla kyllä, mutta tällaiseen maailmaan en halua uutta elämää tuoda. En myöskään usko että minusta tulisi ikinä hyvää äitiä yhdellekään lapselle.

Äidin vanhempien puolella suku sammuu myös, hänellä on vain yksi lapseton sisko. Isän puolella vain yksi serkkupoika on lähtenyt lisääntymään. Muiden serkkujen syitä (yhteensä 4) lapsettomuuteen en toki tiedä, mutta arvelisin että syynä on ainakin kumppanin puute (vain kahdelta löytyy). Pariutuneilla kyse on sitten joko kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta lasten tekoon.

Vanhempani ja isäni sisarukset ovat kaikki surullisia siitä ettei lapsenlapsia ole heille suotu. Tunnen tästä syyllisyyttä, mutta en pidä silti järkevänä tehdä lapsia vain vanhempiani miellyttääkseni. Toivon salaa että veli vielä muuttaisi mielensä ja hoitasi tämän "velvollisuuden", mutta hän varmaan ajattelee samoin minusta....

Omalla kohdallani mitä luultavimmin päättyy sukulinja. Oma sukunimi on sangen yleinen, mutta varsinaisesta isänpuoleisesta sukulinjasta ei ole jäljellä kuin oma tynkä. Puolisoni, ja miksei tietyssä määrin itsenikin elintavat ovat sen verran epäterveelliset, ettei jo niidenkään puolesta ole järkevää hankkia lapsia. Alkoholia litkivä äiti on jo alkujaankin huono aloitus alkavan lapsen elämälle. Jonkin asteiset mielenterveysongelmat ja lapsivihamielisyys puolison puolelta ovat myös vaikuttavia tekijöitä.

Mitään muutosta tähän tilanteeseen on turha hakea, sen olen kymmenen vuoden kokemuksella joutunut totemaan. Eroamaankaan en lähde, koska olen sanani mittainen mies, ja koko prosessista seuraisi luultavasti henkirikos tai vähintään psykiatrista laitoshoitoa jommalle kummalle. Sitä se läheisriippuvuus teettää.

Olen myös melko köyhä kolmekymppinen mies, jonka mielestä lapsella tulisi olla hyvä taloudellinen turva tänne syntyessään. Suomessa taloustilanne tulee vääjämättä huononemaan entisestään ja vajoamme itä-blokin maiden joukkoon kymmenessä vuodessa. Siksi ei ole mielestäni vastuullista tuoda lasta köyhään perheeseen kehitysmaahan, varsinkaan jos ei ole sitä taloudellista turvaa varmistettuna.

Ajatus omasta lapsesta olisi toki miellyttävä, jos elämäntilanne sen sallisi, mutta käytännössä tuo laiva on jo omalla kohdallani seilannut. Onneksi maailmassa on sen verran ylikansoitusta jo nyt ja Suomessakin riittää ihmisä, jotka haluavat runsaan lapsikatraan hankkia, joten ei tässä ainakaan lajin jatkuvuutta kannata murehtia. Toki olen miettinyt vanhempiani, jonka ainoa lapsi olen, josko heitä asia harmittaisi, mutta heillä olisi ollut toki kohtuu hyvin toimeentulevina hankkia minulle hedelmällisiä sisaruksia, jos olisivat lapsenlapsia kovasti toivoneet.

Tällä hetkellä odottelen, että vuodet vierisivät ripeään ja pääsisi nurmen alle lepimään. Takaisin ei tule ikävä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onkohan meidän perheen tilanne vähän ohi aiheen, mutta vähän ehkä tuonne päin.

Tilanne on se, että meillä on aika harvinainen sukunimi. Isoisällä on kaksi veljeä, joilla on molemmilla pojat. Toinen näistä pojista on jo melkein 50 ja lapseton, eli tod näk jää lapsettomaksi ja toinen on yli kolmikymppinen ja sillä tavalla kehityshäiriöinen, ettei pysty täysin itsenäiseen elämään ja tuskin tulee koskaan saamaan lapsia (ei ole suhteitakaan ikinä ollut). Minun isoisällä on poika, eli minun isä ja minulla on veli, joka on siis periaatteessa ainoa jatkamaan sukunimeä. Veli on reilu parikymppinen ja ottanut sellaisen suunnan elämälleen että saa nähdä miten käy. Ei ainakaan hyvältä näytä ellei ryhdistäydy.

Ja syy siihen, ettet sinä jatka sukua on...?

En ole ap, mutta jos ap on nainen niin perinteisen käsityksen mukaan sukulinja menee vain miehen kautta eli ap jatkaa vain miehensä sukulinjaa. Sitä se sovinismi teettää. Myös aateliset suvut sammuvat, vaikka jäljellä olisi kuinka paljon naisen kautta jatkunutta sukua.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

En tiedä onkohan meidän perheen tilanne vähän ohi aiheen, mutta vähän ehkä tuonne päin.

Tilanne on se, että meillä on aika harvinainen sukunimi. Isoisällä on kaksi veljeä, joilla on molemmilla pojat. Toinen näistä pojista on jo melkein 50 ja lapseton, eli tod näk jää lapsettomaksi ja toinen on yli kolmikymppinen ja sillä tavalla kehityshäiriöinen, ettei pysty täysin itsenäiseen elämään ja tuskin tulee koskaan saamaan lapsia (ei ole suhteitakaan ikinä ollut). Minun isoisällä on poika, eli minun isä ja minulla on veli, joka on siis periaatteessa ainoa jatkamaan sukunimeä. Veli on reilu parikymppinen ja ottanut sellaisen suunnan elämälleen että saa nähdä miten käy. Ei ainakaan hyvältä näytä ellei ryhdistäydy.

 

 

Ja syy siihen, ettet sinä jatka sukua on...?

Meillä on myös tilanne, että sukunimemme tulee tässä haarassa katkeamaan. Sukunimi ei ole yleisimmästä päästä, mutta ei harvinainenkaan. Noin 1000 on meitä täällä. Vaimon kanssa jäänyt lapset hankkimatta koska rouva ei ole aiheesta innostunut vaikka itse olisinkin jälkikasvua halunnut. Mutta koska muutoin menee hyvin niin tämä on asia jonka olen karvaasti vain hyväksynyt ja opetellut elämään sen kanssa. Kyllähän se syö miestä kun tuttavat on saaneet perheen lisäystä ja kateellisena kuuntelen aina heidän lähtevän lasten kanssa milloin minnekin tai tekevän sitä ja tätä. Itsekin niin kovasti olisin halunnut kasvattaa ja olla oman jälkipolveni kanssa. Oma isä ei ollut koskaan paikalla minun kasvaessani ja olisin halunnut itse olla parempi isä. En tiedä sitten miten kovasti tulee vielä vanhempana asia kaihertamaan, mutta kyllä tämä on välillä vaikeaa jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tilanne, että sukunimemme tulee tässä haarassa katkeamaan. Sukunimi ei ole yleisimmästä päästä, mutta ei harvinainenkaan. Noin 1000 on meitä täällä. Vaimon kanssa jäänyt lapset hankkimatta koska rouva ei ole aiheesta innostunut vaikka itse olisinkin jälkikasvua halunnut. Mutta koska muutoin menee hyvin niin tämä on asia jonka olen karvaasti vain hyväksynyt ja opetellut elämään sen kanssa. Kyllähän se syö miestä kun tuttavat on saaneet perheen lisäystä ja kateellisena kuuntelen aina heidän lähtevän lasten kanssa milloin minnekin tai tekevän sitä ja tätä. Itsekin niin kovasti olisin halunnut kasvattaa ja olla oman jälkipolveni kanssa. Oma isä ei ollut koskaan paikalla minun kasvaessani ja olisin halunnut itse olla parempi isä. En tiedä sitten miten kovasti tulee vielä vanhempana asia kaihertamaan, mutta kyllä tämä on välillä vaikeaa jo nyt.

Järkyttävää ruikutusta. Haluat leikkiä isukkia, mutta rohkeus ei riitä suhteesta lähtemiseen, koska parisuhteen mukavuuksista joutuisi luopumaan. No, uhriutuminen ja katkeroituminen on toki se helpompi vaihtoehto.

Täältä löytyy toimittajalle näkökulmia, miksi jotkut tyttäret ja pojat eivät ole lapsia tehneet. Kun elämä ja energiaa kuluu huonosta äiti-suhteesta selviämiseen:

http://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_aid…

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tilanne, että sukunimemme tulee tässä haarassa katkeamaan. Sukunimi ei ole yleisimmästä päästä, mutta ei harvinainenkaan. Noin 1000 on meitä täällä. Vaimon kanssa jäänyt lapset hankkimatta koska rouva ei ole aiheesta innostunut vaikka itse olisinkin jälkikasvua halunnut. Mutta koska muutoin menee hyvin niin tämä on asia jonka olen karvaasti vain hyväksynyt ja opetellut elämään sen kanssa. Kyllähän se syö miestä kun tuttavat on saaneet perheen lisäystä ja kateellisena kuuntelen aina heidän lähtevän lasten kanssa milloin minnekin tai tekevän sitä ja tätä. Itsekin niin kovasti olisin halunnut kasvattaa ja olla oman jälkipolveni kanssa. Oma isä ei ollut koskaan paikalla minun kasvaessani ja olisin halunnut itse olla parempi isä. En tiedä sitten miten kovasti tulee vielä vanhempana asia kaihertamaan, mutta kyllä tämä on välillä vaikeaa jo nyt.

Olisiko kannattanut jutella lapsista jo ennen papin aamenta? Naiselle lapsen saaminen on iso juttu ja yleensä se päävastuu lapsesta jää äidin harteille, vielä tänäkin päivänä. Helppoahan se on lasten perään haikailla kun ei niitä ole jaloissa pyörimässä. Jos olisi, voisit sinäkin nyt valittaa täällä vauvapalstalla, miten vaimo on aina väsynyt ja seksiä ei tipu. Se kun tuntuu olevan perheellisetn miesten suurin huolenaihe näilläkin sivustoilla. Ole vain onnellinen hyvästä parisuhteesta.