Elämäni naisettomana luuserina

Hanki jostain paljon rahaa (miehillä se kompensoi kaiken). Problem solved.

no mene baariin juomaan,jos pieni känni auttaisi? mikset mene sen parhaimman näköisen kassalle?
säästät huoraa varten ja ilmoitat hyvissä ajoin että et ole pannut ennen ja annat horolle vapaat kädet hoidella homma.
t.isä

Ei 16-vuotiaan, tytön eikä pojan, tarvitse harrastaa seksiä kenenkään kanssa ollakseen normaali. Etköhän nyt vähän liioittele muiden harrastaman teiniseksin määrää. Eikö sinulla ole edes mitään sellaisia nörttimäisiä harrastuksia, joita voisi harrastaa muiden samanlaisten kanssa? Tytöissäkin on pelaajia ja larppaajia ja mitä näitä nyt onkaan, ja ihan varmasti sosiaalisissa valmiuksissa aivan yhtä tupeloita yksilöitä. Ei heitäkään tulla hakemaan kotoa, jos eivät ole aivan erityisen edustavannäköisiä.

Mäkin ajattelin ennen noin. Mullakaan ei ole kavereita, en osaa olla ihmisten kanssa ja olin varma että menen neitsyenä hautaan kun en koskaan missään käy enkä tapaa miehiä. Sitten kokeilin Tinderiä ja pääsin neitsyydestäni eroon nyt 27-vuotiaana. Samoin ärsyttää kun aina sanotaan että olen vielä niin nuori ja löydän vielä miehen. Kuinkakohan kauan tota meinataan vielä hokea mulle? Vielä kun olen nelikymppinen? En usko että löydän kumppania, mutta satunnaisia seksisuhteita kyllä saan. Kokeile siis Tinderiä. T. N27

Olisikohan ongelma kenties siinä, että välttelet ihmisiä ja sosiaalista kanssakäyntiä? Normalisoi toinen sukupuoli. Ala jutella muidenkin kuin sukulaistesi kanssa. Opettele osaksi yhteiskuntaa. Niin minäkin tein.

Tuo on minusta vähän huono lähtökohta kumppanin löytymiseen tai seurustelusuhteen aloittamiseen, jos näet naiset pelkkinä pilluina ja tavoitteenasi on päästä panemaan. Näin naisena tuo sinun kielenkäyttösi kuulostaa tosi rumalta ja vastenmieliseltä. En jaksa uskoa että samanikäiset naiset tuskailevat sen kanssa, etteivät ole saaneet kyrpää. Enemmänkin he haaveilevat läheisyydestä ja hellyydestä. Mutta ehkä nettiporno on tehnyt sinun kohdalla tehtävänsä ja pilannut aivokemiasi?

Ehkä olisi tässä vaiheessa parasta lopettaa se pornon katselu ja runkkaaminen ja keskittyä oman elämän ja uran rakentamiseen? Sinun pitää saada peruspalikat (koulutus, työ, asuminen) järjestykseen että saat vähän itsetuntoa ja muutakin sisältöä elämään, että opit näkemään sen pillun oikeassa mittasuhteessa. Nyt näyttää siltä että ajatuksiisi ei mahdu mitään muuta kuin pillu, jota olet vailla, ja jumitat ongelmissasi koska et saa pillua. Ne pillut on ihmisissä kiinni ja sinun pitäisi ensisijaisesti pystyä luomaan jonkinlainen yhteys siihen pillun omistajaan, jos sen pillun kimppuun haluat päästä.

Laita se elämäsi järjestykseen, siitä se lähtee! Jos silti jäät ilman pillua, niin ainakin sinulla on elämä.

Ymmärrän sua, oletko ajatellut hakea apua tilanteeseesi? Mulla on 18-v poika, jolla ei ole kavereita ja jolla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mitään harrastuksiakaan ei ennen ollut, mikään ei oikein kiinnostanut ja jos joku vähän kiinnosti, niin hän ei uskaltanut mennä mukaan mihinkään uuteen.

Koska koulussakäyntikin tuotti suuria hankaluuksia, niin koulun kautta hommasin hänet psykoterapiaan. Vähä vähältä se on auttanut, koulu ei tuota enää isompia ongelmia ja poika on vähitellen aloittanut uusia harrastuksia. Aluksi sellaisia kotiharrastuksia, eli ei tarvinnut mennä minnekään, eikä olla kenenkään kanssa tekemisissä, mutta olipahan muutakin puuhaa kuin koneella istuminen. Hän ei ollut käynyt edes kaupassa pitkään aikaan, kun sekin niin jännitti ja ahdisti, samoin kaikki kahvilat, elokuvateatterit, sukujuhlat ja no ylipäänsä kaikki. Terapeutin ohjeiden mukaan hän vain alkoi vähitellen totutella ihmisiin ja em. paikkohin, aluksi hän kävi vain kaupan pihassa jne. Sitten hän alkoi harrastamaan sellaisia juttuja, että piti lähteä kotoa pois, mutta ei varsinaisesti tavata muita ihmisiä, esim. geokätköily oli sellainen. Sitä kautta hän kuitenkin sai yhden kaverin. Se oli jo juhlan paikka.

Nyt hän on saanut koulusta jo kaksi uutta kaveria, tapaavat jopa koulun ulkopuolella ja hänellä on uusia harrastuksia, esim. kuntosali. Ostimme myös koiran, jonka iltalenkitys on pojan homma. Siinäkin hän on joutunut juttelemaan ihan uusien ihmisten kanssa, jopa tyttöjen. Hän on myös koulussa tutustunut yhteen kivaan tyttöön, vaikka ei mistään seurustelusta olekaan kyse, niin kuitenkin tämäkin on jo paljon. Askel askeleelta.

Suosittelen, että otat yhteyttä teidän terveyskeskukseen ja varaat lääkäriajan,jolle puhut ongelmistasi. Hänen kauttaan pääset psykoterapiaan ja se voi olla sinullekin askel parempaa kohti. Ja oikeasti, voit milloin tahansa löytää kivan naisen. Mieheni kaveri ei ollut ikinä seurustellut ja oli yli 30 v kun löysi netin kautta naisen, jonka kanssa on nyt naimisissa ja lapsikin on. Ja eräs tuttu mies löysi elämänsä ensimmäisen naisen yli 50-vuotiaana, että kyllä mahdollisuudet on aina olemassa. Toivon tietysti, että löydät naisen jo paljon aiemmin. Kaikkea hyvää sinulle.

Mene opiskelemaan lähäriksi. Luokan ainoana miehenä ollessasi joku niistä naisista väistämättä kiinnostuu sinusta.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:32"]

Tuo on minusta vähän huono lähtökohta kumppanin löytymiseen tai seurustelusuhteen aloittamiseen, jos näet naiset pelkkinä pilluina ja tavoitteenasi on päästä panemaan. Näin naisena tuo sinun kielenkäyttösi kuulostaa tosi rumalta ja vastenmieliseltä. En jaksa uskoa että samanikäiset naiset tuskailevat sen kanssa, etteivät ole saaneet kyrpää. Enemmänkin he haaveilevat läheisyydestä ja hellyydestä. Mutta ehkä nettiporno on tehnyt sinun kohdalla tehtävänsä ja pilannut aivokemiasi?

Ehkä olisi tässä vaiheessa parasta lopettaa se pornon katselu ja runkkaaminen ja keskittyä oman elämän ja uran rakentamiseen? Sinun pitää saada peruspalikat (koulutus, työ, asuminen) järjestykseen että saat vähän itsetuntoa ja muutakin sisältöä elämään, että opit näkemään sen pillun oikeassa mittasuhteessa. Nyt näyttää siltä että ajatuksiisi ei mahdu mitään muuta kuin pillu, jota olet vailla, ja jumitat ongelmissasi koska et saa pillua. Ne pillut on ihmisissä kiinni ja sinun pitäisi ensisijaisesti pystyä luomaan jonkinlainen yhteys siihen pillun omistajaan, jos sen pillun kimppuun haluat päästä.

Laita se elämäsi järjestykseen, siitä se lähtee! Jos silti jäät ilman pillua, niin ainakin sinulla on elämä.

[/quote]

Toivottavasti et ole tosissasi? En todellakaan ajattele naisia pilluina. Missä muka sanon niin? Käsittääkseni seurusteluun kuuluu oleellisena osana seksi, eli ne pillu/kyrpähommat. Kohta joku tulee pätemään miten seksi on läheisyyttä ja lässynlää. Niin on, mutta ne kyrvät pillut on silti aika oleellisessa osassa kyseisissä touhuissa. Minulle ei ole helvetinkään väliä sillä, että onko suhteessa seksiä vähän, paljon tai jopa ei lainkaan. Minulla on kädet joilla voin tyydyttää omat tarpeeni jos toinen ei halua, ihan hyvin on toiminut tähänkin asti. Missään vaiheessa en ole sanonut, että lähtökohdat olisivat jotenkin hyvät, ne on ihan perseestä kaikilta osin ja jos siihen asioiden järjestelyyn menee niin kauan, että se on ihan turhaa. Ap

Ulkonäköä on mahdollista parantaa - jos on ylipainoa, laihdutus, jos on iho-ongelmia, ihotautilääkärille, hiustenleikkuu osaavalla parturilla ja hyvää ryhtiä ja virtaa salilta. Pukeutumisvinkkejä voi saada vaikka täältä, toki myös vaatekaupoista.

Sosiaalisuutta on mahdollista opetella - löytäisköhän joku Hesarista sen ihmissuhdetaitoja opettavasta naisesta kertovan jutun? Mä en ehdi nyt valitettavasti penkoa.

Ei oikeasti ole liian myöhäistä! Mutta sun pitää PANOSTAA siihen, että saat asenteesi muutettua. Ja ulkoiset jutut auttavat ihan oikeasti muutoksessa, siinä sisäisessäkin. Älä jäät uohon tunteeseen makaamaan. Tsemppaan sua muuttumaan rohkeasti.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:14"]

Hanki jostain paljon rahaa (miehillä se kompensoi kaiken). Problem solved.

[/quote]Mene muualle, lassukka. Ap kertoi ongelmastaan ja sun ainoa kontribuutiosi hänelle oli tulla tänne levittämään vastenmielistä naisvihaasi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:39"]

Mene opiskelemaan lähäriksi. Luokan ainoana miehenä ollessasi joku niistä naisista väistämättä kiinnostuu sinusta.

[/quote]

Toimisiko aikuisella miehellä?

Nykyinen työ kyrpii ja pilluakaan ei saa ikinä.

T.m39v

Omien pelkojesi vanki olet ja siksi tuossa tilanteessa. Onko se sitten lääkitys ja terapia mikä auttaisi vai joku muu, se sun täytyy selvittää pikimmiten. Älä ainakaan tartu 9:n neuvoon ja vain jää odottamaan, että joku nainen kiinnostuu. Tässä elämässä harvoin saa mitään tai pääsee mihinkään odottamalla. Vaikka olen ihan nätti ja mukava 25-vuotias nainen, en minäkään ole saanut kyrpää odottamalla. On täytynyt kyetä ottamaan itsekin joku askel ja kontakti ja avaamaan suunsa vaikka se onkin ainakin alkuun niin helvetin vaikeaa, kun itsetunto on pistetty matalaksi jo elämän alkumetreillä. Onneksi siinä karaistuu, kun vaan menee ja tekee ja uskaltaa vähän elää.

Seurustelemattomuus ja se että on vielä neitsyt ei ole mikään ongelma. En usko että naisia häiritsee kovinkaan paljoa se, että mies on seksuaalisesti kokematon. Ei ainakaan minua häirinnyt, kun aloin seurustella 24-vuotiaana samanikäisen miehen kanssa joka ei ollut koskaan seurustellut (ollaan nyt oltu jo pitkään naimisissa). Sen sijaan tuo eristäytyminen ja se että et opiskele tai ole töissä, on sun kannaltasi ongelma, jos tilanne tulee jatkumaan vielä pitkään. Mieti, mitä asioita haluat elämältäsi pitkällä tähtäimellä, ja ala vähitellen työskennellä niitä kohti. Ja hae kaikki mahdollinen apu itsellesi, lähde liikkeelle vaikka ihan terveyskeskuslääkärin vastaanotolta. Tilanteessasi ei ole mitään hävettävää, moni nuori aikuinen on tällä hetkellä ihan vastaavassa tilanteessa.

Mielestäni viesteissä nro 8 ja 11 oli ihan hyviä pointteja, kannatttaa mielestäni miettiä niitä.

Ja mielestäni suhtaudut naisiin ihan hyvällä asenteella, sulla todellakin on paljon toivoa päätyä onnelliseen parisuhteeseen! 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:43"]

Missään vaiheessa en ole sanonut, että lähtökohdat olisivat jotenkin hyvät, ne on ihan perseestä kaikilta osin ja jos siihen asioiden järjestelyyn menee niin kauan, että se on ihan turhaa. Ap

[/quote]

Mikä kiire sinulla on? Ihmisillä nyt ylipäätään menee kauan aikaa asioiden järjestelyyn, jos elämä on päässyt menemään pahasti solmuun. Monilla on tuon ikäisenä jo asiat hyvällä mallilla, mutta ei se silti tarkoita sitä, että sinulla olisi elämä peruuttamattomasti pilalla, jos nyt olen aikataulusta hieman jäljessä. Vai oikeestiko meinaat vaan tappaa aikaasi seuraavat 40+ eläkeikää odotellessasi?

Sinun pitää ymmärtää, että naiseton ja luuseri ovat kaksi eri asiaa. Luuseri voi olla, vaikka olisi nainenkin, ja ilman naista voi olla menestyjä. (Ja sen menestymisenkin saat määritellä ihan itse.) Vaikka sinulla olisi naisystävä, ei se silti muuta sinun muuta elämääsi mitenkään ihmeellisesti. Sinun pitää ihan itse tehdä se elämäsi sellaiseksi, että se tuntuu sinusta hyvältä. Sitten kun oma elämä tuntuu hyvältä, löydät ehkä helpommin jonkun naisen jakamaan sen kanssasi. Et voi odottaa, että nykyiseen elämääsi tulee nainen, joka tekee elämäsi hyväksi ja sinut onnelliseksi, jos et itse osaa tehdä mitään oman onnesi eteen (muuta kuin runkata).

Mene opiskelemaan ja hanki itsellesi mahdollisimman korkea koulutus. Sillä saat niin paljon arvostusta fiksujen naisten silmissä, että kumppaniehdokkaita riittää jonoksi asti.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:22"]

Mäkin ajattelin ennen noin. Mullakaan ei ole kavereita, en osaa olla ihmisten kanssa ja olin varma että menen neitsyenä hautaan kun en koskaan missään käy enkä tapaa miehiä. Sitten kokeilin Tinderiä ja pääsin neitsyydestäni eroon nyt 27-vuotiaana. Samoin ärsyttää kun aina sanotaan että olen vielä niin nuori ja löydän vielä miehen. Kuinkakohan kauan tota meinataan vielä hokea mulle? Vielä kun olen nelikymppinen? En usko että löydän kumppania, mutta satunnaisia seksisuhteita kyllä saan. Kokeile siis Tinderiä. T. N27

[/quote]

Tästä on ihan pakko olla eri mieltä. Käsittääkseni tämä tinder on aika seksiseuran etsimiseen keskittyvä sivusto. Siinä on sellainen pieni ongelma näin miehenä, että jos ei ole ulkonäköä niin siellä ei tee yhtään mitään. Varsinkin minun ikäisilleni vielä ulkonäkö näyttelee todella suurta osaa. Naisille tinder on varmasti hyvä paikka panoseuran etsimiseen, koska monelle miehelle riittää naisessa se, että hänellä pillu. Naisia kun ei vielä pelkällä kikkelsbergillä hurmata. Ap

Minusta tuntuu että näet naiset nyt jonain mystisinä satuolentoina joita et uskalla lähestyä missään tilanteessa, ja silloin aloitteen tekeminen on varmasti hankalaa. Sinuna ottaisin nyt vähän huilia tuosta neitsyydestä stressaamisesta ja etsisin vaikka jonkun harrastuksen, jossa joutuisit olemaan kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa ja sitä kautta tutustumaan ihmisiin. En siis tarkoita että sinun pitäisi alkaa sieltä heti tyttöjä iskemään, lähinnä voisit käydä toteamassa että ihmisiä mekin ollaan :) Siten saisit vähän normalisoitua sitä tyttöjen kanssa olemista. SItten kun et ujostele eää niin kamalasti niin lähestyminen on varmaan ainakin asteen verran helpompaa. 

Joku yhdistystoiminta voisi olla sellainen luonteva ympäristö jossa tulee samanhenkisten kanssa jutusteltua ja harjoiteltua sosiaalisia taitoja. Itse löysin muuten oman mieheni tätä kautta. Tämä ensimmäinen (ja ainoa) vakava suhteeni alkoi kun olin itse jo reilusti parikymppinen, joten sanoisin että ei sinullakaan ole mitään hätää vaikka nyt siltä tuntuu. Onnea matkaan!

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:34"]

Ymmärrän sua, oletko ajatellut hakea apua tilanteeseesi? Mulla on 18-v poika, jolla ei ole kavereita ja jolla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Mitään harrastuksiakaan ei ennen ollut, mikään ei oikein kiinnostanut ja jos joku vähän kiinnosti, niin hän ei uskaltanut mennä mukaan mihinkään uuteen.

Koska koulussakäyntikin tuotti suuria hankaluuksia, niin koulun kautta hommasin hänet psykoterapiaan. Vähä vähältä se on auttanut, koulu ei tuota enää isompia ongelmia ja poika on vähitellen aloittanut uusia harrastuksia. Aluksi sellaisia kotiharrastuksia, eli ei tarvinnut mennä minnekään, eikä olla kenenkään kanssa tekemisissä, mutta olipahan muutakin puuhaa kuin koneella istuminen. Hän ei ollut käynyt edes kaupassa pitkään aikaan, kun sekin niin jännitti ja ahdisti, samoin kaikki kahvilat, elokuvateatterit, sukujuhlat ja no ylipäänsä kaikki. Terapeutin ohjeiden mukaan hän vain alkoi vähitellen totutella ihmisiin ja em. paikkohin, aluksi hän kävi vain kaupan pihassa jne. Sitten hän alkoi harrastamaan sellaisia juttuja, että piti lähteä kotoa pois, mutta ei varsinaisesti tavata muita ihmisiä, esim. geokätköily oli sellainen. Sitä kautta hän kuitenkin sai yhden kaverin. Se oli jo juhlan paikka.

Nyt hän on saanut koulusta jo kaksi uutta kaveria, tapaavat jopa koulun ulkopuolella ja hänellä on uusia harrastuksia, esim. kuntosali. Ostimme myös koiran, jonka iltalenkitys on pojan homma. Siinäkin hän on joutunut juttelemaan ihan uusien ihmisten kanssa, jopa tyttöjen. Hän on myös koulussa tutustunut yhteen kivaan tyttöön, vaikka ei mistään seurustelusta olekaan kyse, niin kuitenkin tämäkin on jo paljon. Askel askeleelta.

Suosittelen, että otat yhteyttä teidän terveyskeskukseen ja varaat lääkäriajan,jolle puhut ongelmistasi. Hänen kauttaan pääset psykoterapiaan ja se voi olla sinullekin askel parempaa kohti. Ja oikeasti, voit milloin tahansa löytää kivan naisen. Mieheni kaveri ei ollut ikinä seurustellut ja oli yli 30 v kun löysi netin kautta naisen, jonka kanssa on nyt naimisissa ja lapsikin on. Ja eräs tuttu mies löysi elämänsä ensimmäisen naisen yli 50-vuotiaana, että kyllä mahdollisuudet on aina olemassa. Toivon tietysti, että löydät naisen jo paljon aiemmin. Kaikkea hyvää sinulle.

[/quote]

Inhottaa lainata näin pitkiä tekstejä kun oma vastaus on lyhyt. En ole hakemassa mitään apua, en pyydä muilta apua koskaan missään asiassa. Kai se kuuluu suomalaisen miehen tapoihin, että itse selvitetään ongelmat.

On minulla harrastuksia, sellaisia mitä voi harrastaa yksin ja sellaisia missä on muitakin mukana. Kavereita minulla ei silti ole. En koe tarvitsevani mitään ammattiapua, koska olen jo viimeisen parin vuoden aikana saanut lievitettyä ongelmiani ihan itsekin. Eikös se omien ongelmien myöntäminen ole ensiaskel kohti parempaan? Vai miten se meni. Ap

Olen 21v nainen ja samassa tilanteessa kun sinä sillä tavoin että en ole koskaan edes suudellut ketään eikä ole yhtään kaveria. En ole ylipainoinen tai epäsiisti, mutta hiukan tyylitajuton ja toivottomasti liian ujo tekemään mitään aloitetta. 

Mutta: asia ei loppujen lopuksi haittaa minua kovin paljoa. Elämässäni on muuta sisältöä, kivan alan opiskelut ennen kaikkea. Aion pyrkiä tohtorintutkintoon alallani aikanaan, ja töitä saa kyllä painaa että saa joka kurssista vähintään nelosen (koska hyvät arvosanat helpottavat jatko-opiskelijaksi pääsemistä, vaikka eivät olekaan ehdoton edellytys). Siinä on riittävästi sisältöä elämääni vielä moneksi vuodeksi. Vaikka läheiset vapaa-ajan ihmissuhteet puuttuvatkin tulen kyllä toimeen opiskelukavereiden kanssa. 

Sinullekin suosittelen että koetat miettiä myös elämän muita osa-alueita. Jokin muukin kuin ihmissuhteet voi tehdä sinut onnelliseksi.