Sinä narsistiperheessä kasvanut, oletko sulkeutunut?

Kai täällä nyt joku on?

Olen jotenkin lukossa, sulkeutuneen ahdistunut. Oppinut vaikenemaan ja miettimään aina tosi tarkkaan, mitä uskallan kulloinkin sanoa. Mutta kyllä mussa myös rehellinen ja avoin puoli on, joka on vain vahvistunut aikuisiällä saatuani etäisyyttä lapsuuteni narsistiin. Inhoan epärehellisyyttä ja kulissien ylläpitämistä, siksi tahdon olla mieluummin yltiörehellinen kuin turvautua valkoisiinkaan valheisiin.

Mun onneni on kai ollut, etten koskaan ole alistunut tai vajonnut kynnysmatoksi. Olinkin juuri siksi narsistin ensisijainen kohde. Minä olin se haukuttu ja mustamaalattu perheen mustalammas, joka en sopeutunut narsistin tahdottomaksi peiliksi. Minä olin se perheen "huono lapsi", jota haukuttiin kaikille ja verrattiin muihin. Koko muu perhe alistui ja oli kuin tahdotonta ihmismassaa ilman asioiden kyseenalaistamista, minä olen aina kyseenalaistanut ja yrittänyt tehdä asiat ns. "järkevästi", tämähän narsistia tietysti vihastutti.

up

OLIN sulkeutunut, en enää näin keski-ikäisenä. Kehitin teini-iässä sellaisen JohnWaynemaisen kovanaamailmeen, ja olin ylpeä, ettei kukaan voi lukea ilmeistäni mitään. Pidin etäisyyttä muihin ihmisiin pitkään.

Olen tehnyt vuosien varrella paljon töitä oman tunne-elämäni kanssa ja nykyisin olen sosiaalinen ja avoin, en pelkää sammakoitani ja osaan nauraa itselleni.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:41"]

Olen jotenkin lukossa, sulkeutuneen ahdistunut. Oppinut vaikenemaan ja miettimään aina tosi tarkkaan, mitä uskallan kulloinkin sanoa. Mutta kyllä mussa myös rehellinen ja avoin puoli on, joka on vain vahvistunut aikuisiällä saatuani etäisyyttä lapsuuteni narsistiin. Inhoan epärehellisyyttä ja kulissien ylläpitämistä, siksi tahdon olla mieluummin yltiörehellinen kuin turvautua valkoisiinkaan valheisiin.

Mun onneni on kai ollut, etten koskaan ole alistunut tai vajonnut kynnysmatoksi. Olinkin juuri siksi narsistin ensisijainen kohde. Minä olin se haukuttu ja mustamaalattu perheen mustalammas, joka en sopeutunut narsistin tahdottomaksi peiliksi. Minä olin se perheen "huono lapsi", jota haukuttiin kaikille ja verrattiin muihin. Koko muu perhe alistui ja oli kuin tahdotonta ihmismassaa ilman asioiden kyseenalaistamista, minä olen aina kyseenalaistanut ja yrittänyt tehdä asiat ns. "järkevästi", tämähän narsistia tietysti vihastutti.

[/quote]

Sama täällä. Inhoan kaikkea epärehellisyyttä syvästi. En ole yllättänyt, että toinen mustalammas vastasi tähän ketjuun koska jotenkin luulen, että ne golden childit eivät joko tajua kuinka sairas heidän perheensä oli tai sitten ovat omaksuneet vaikenemisen lain niin syvällisesti, että eivät osaa olla rehellisiä. Meidän perheen golden child ei puhu juuri mitään oma-aloitteisesti ja painostettuna lähinnä tuhahtelee halveksuvasti aivan kuin hän pitäisi tyhminä niitä jotka puhuvat avoimesti.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:44"]

OLIN sulkeutunut, en enää näin keski-ikäisenä. Kehitin teini-iässä sellaisen JohnWaynemaisen kovanaamailmeen, ja olin ylpeä, ettei kukaan voi lukea ilmeistäni mitään. Pidin etäisyyttä muihin ihmisiin pitkään.

Olen tehnyt vuosien varrella paljon töitä oman tunne-elämäni kanssa ja nykyisin olen sosiaalinen ja avoin, en pelkää sammakoitani ja osaan nauraa itselleni.

[/quote]

Olitko mustalammas vai mikä oli roolisi?

Olen, mutta suurin ongelmani on se, että pelkään elämää. Ihan kuin välissä olisi näkymätön seinä, enkä pysty toteuttamaan itseäni, vaikka tietäisin tarkasti mitä haluan ja siihen olisi mahdollisuus. Epäonnistumisen pelko hallitsee siis elämääni ja kaikki jää etäiseksi. Olen itsenäinen ja yksin elävä, voimakkaaksi ihmiseksi sanottu, mutta en vain pysty toteuttamaan unelmiani. Töitä teen kyllä liikaakin (roolissa olemista), mutta muu...

t. syntipukki

Introverttihan minä. Mun on vaikea luottaa ihmisiin ja vaikea rakastaa. Saan myös ahdistuskohtauksia usein. Onneksi en enää paniikkikohtauksia. Äiti ei ollut narsisti, mutta käyttätyi kuin narsisti. On muita mielenterveydellisiä häiriöitä. Mielenkiintoista on, että tajusin hänen narsistisen käyttäytymisen vasta kuukausi sitten, kun avauduin ystävälleni lapsuuden arjestamme. Hän kysyi, onko äitini narsisti. Narsistin käyttytymiseltähän se kuulosti.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:44"]

OLIN sulkeutunut, en enää näin keski-ikäisenä. Kehitin teini-iässä sellaisen JohnWaynemaisen kovanaamailmeen, ja olin ylpeä, ettei kukaan voi lukea ilmeistäni mitään. Pidin etäisyyttä muihin ihmisiin pitkään.

Olen tehnyt vuosien varrella paljon töitä oman tunne-elämäni kanssa ja nykyisin olen sosiaalinen ja avoin, en pelkää sammakoitani ja osaan nauraa itselleni.

[/quote]

Olitko mustalammas vai mikä oli roolisi?

[/quote]

Ehkä enemmän kiltti tyttö kuin mustalammas. Olen luonteeltani sovittelija ja hyvin joustava. Tajusin kuitenkin vasta nelikymppisenä, miten sairas perhe oli. Suurinta pahuutta kun on hyväksi naamioitu pahuus. Ja kala ei tunnista vettä ympärillään.

Äitini oli narsisti ja sitä kidutusta kesti 13v, heti pikkusiskoni syntymän jälkeen tämä kaikki alkoi. Kotona olin erittäin sulkeutunut ja hiljainen, juurikin tuo ettei uskalla sanoa mitään, koska se voi johtaa rangaistukseen (useasti myös esim. kehut ruuasta tulkittiin vittuiluksi). Luonteeltani olen sosiaalinen ja puhelias, mutta monet sanovat etteivät pysty lukemaan minua. Minulla on vieläkin tallessa "kivikasvo"-puoli itsestäni, kun otan sen moodin päälle niin ilmekään ei värähdä vaikka minua haukuttaisiin miten. Olen nyt asunut lähes vuoden poissa kotoa (300km) ja tunne-elämäni on normalisoitunut :) 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:44"]

OLIN sulkeutunut, en enää näin keski-ikäisenä. Kehitin teini-iässä sellaisen JohnWaynemaisen kovanaamailmeen, ja olin ylpeä, ettei kukaan voi lukea ilmeistäni mitään. Pidin etäisyyttä muihin ihmisiin pitkään.

Olen tehnyt vuosien varrella paljon töitä oman tunne-elämäni kanssa ja nykyisin olen sosiaalinen ja avoin, en pelkää sammakoitani ja osaan nauraa itselleni.

[/quote]

Olitko mustalammas vai mikä oli roolisi?

[/quote]

Ehkä enemmän kiltti tyttö kuin mustalammas. Olen luonteeltani sovittelija ja hyvin joustava. Tajusin kuitenkin vasta nelikymppisenä, miten sairas perhe oli. Suurinta pahuutta kun on hyväksi naamioitu pahuus. Ja kala ei tunnista vettä ympärillään.

[/quote]

Minulla on ystävä ja epäilen, että hän on kasvanut narsistiperheessä. Olen itse asiassa tuntenut hänet lapsesta asti ja vasta nyt viime vuosina kun olen lukenut narsismista olen alkanut ajatella, että hänen perheensä on jotenkin tyypillinen narsistiperhe. Jotenkin liian täydellinen. Kaikki tunneilmaisut vaikuttavat opetelluilta. Perheenjäsenet ovat kummallisen jähmeitä ja hiljaisia.  Joskus olen miettinyt pitäisi kysyä suoraan ystävältäni millainen hänen perheensä todellisuudessa oli mutta ystäväni ei ikinä halua puhua mistään henk. koht. asioista joten olen jättänyt kyselyn sikseen. Voiko ystäväni haluttomuus puhua henk. koht. asioista (siis ihan kaikista, ihan pienistäkin) johtua siitä, että hän pelkää paljastavansa liikaa? Joskus hänen kulissinsa rakoilee ja huomaan, että hänessä on paljon vihaa.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:55"]

Olen, mutta suurin ongelmani on se, että pelkään elämää. Ihan kuin välissä olisi näkymätön seinä, enkä pysty toteuttamaan itseäni, vaikka tietäisin tarkasti mitä haluan ja siihen olisi mahdollisuus. Epäonnistumisen pelko hallitsee siis elämääni ja kaikki jää etäiseksi. Olen itsenäinen ja yksin elävä, voimakkaaksi ihmiseksi sanottu, mutta en vain pysty toteuttamaan unelmiani. Töitä teen kyllä liikaakin (roolissa olemista), mutta muu...

t. syntipukki

[/quote]

Tyypillistä syntipukeille. Koska narsistiperheessä syntipukkia on aina palkittu oman roolinsa täyttämisestä eli epäonnistunmisesta, niin syntipukkeja pelottaa aivan hirveästi menestyminen mikä sitten johtaa itsesabotointiin ja viivyttelyyn.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:57"]

Introverttihan minä. Mun on vaikea luottaa ihmisiin ja vaikea rakastaa. Saan myös ahdistuskohtauksia usein. Onneksi en enää paniikkikohtauksia. Äiti ei ollut narsisti, mutta käyttätyi kuin narsisti. On muita mielenterveydellisiä häiriöitä. Mielenkiintoista on, että tajusin hänen narsistisen käyttäytymisen vasta kuukausi sitten, kun avauduin ystävälleni lapsuuden arjestamme. Hän kysyi, onko äitini narsisti. Narsistin käyttytymiseltähän se kuulosti.

[/quote]

Puhitko koskaan lapsena kenellekään siitä mitä kotona tapahtui vai olitko oppinut, että mitään ei saa kertoa?

Jännä toi kivikasvo -juttu. Itsellä kai saman tyylistä, kontrolloin kaikki eleeni ja ilmeeni useimmiten, se aiheuttaa sosiaalista ahdistusta kun tuntuu etten uskalla näyttää mitään oikeita tunteitani vaan mieluummin johdan harhaan, ettei kukaan pääse lähelle tai satuta. Myös väsyttää, kun sosiaaliset tilanteet on kuin jostain näytelmäkerhosta, en edes tiedä oikeasti kuka olen tai mitä tunnen. Käyttäydyn niinkuin oletan vastapuolen haluavan.

up

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 12:11"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:57"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:44"]

OLIN sulkeutunut, en enää näin keski-ikäisenä. Kehitin teini-iässä sellaisen JohnWaynemaisen kovanaamailmeen, ja olin ylpeä, ettei kukaan voi lukea ilmeistäni mitään. Pidin etäisyyttä muihin ihmisiin pitkään.

Olen tehnyt vuosien varrella paljon töitä oman tunne-elämäni kanssa ja nykyisin olen sosiaalinen ja avoin, en pelkää sammakoitani ja osaan nauraa itselleni.

[/quote]

Olitko mustalammas vai mikä oli roolisi?

[/quote]

Ehkä enemmän kiltti tyttö kuin mustalammas. Olen luonteeltani sovittelija ja hyvin joustava. Tajusin kuitenkin vasta nelikymppisenä, miten sairas perhe oli. Suurinta pahuutta kun on hyväksi naamioitu pahuus. Ja kala ei tunnista vettä ympärillään.

[/quote]

Minulla on ystävä ja epäilen, että hän on kasvanut narsistiperheessä. Olen itse asiassa tuntenut hänet lapsesta asti ja vasta nyt viime vuosina kun olen lukenut narsismista olen alkanut ajatella, että hänen perheensä on jotenkin tyypillinen narsistiperhe. Jotenkin liian täydellinen. Kaikki tunneilmaisut vaikuttavat opetelluilta. Perheenjäsenet ovat kummallisen jähmeitä ja hiljaisia.  Joskus olen miettinyt pitäisi kysyä suoraan ystävältäni millainen hänen perheensä todellisuudessa oli mutta ystäväni ei ikinä halua puhua mistään henk. koht. asioista joten olen jättänyt kyselyn sikseen. Voiko ystäväni haluttomuus puhua henk. koht. asioista (siis ihan kaikista, ihan pienistäkin) johtua siitä, että hän pelkää paljastavansa liikaa? Joskus hänen kulissinsa rakoilee ja huomaan, että hänessä on paljon vihaa.

[/quote]

Kun päästää toisen ihmisen lähelle, ja puhuu henkilökohtaisista asioista, niin tulee altiiksi satuttamiselle. Se on ihan itsensäsuojelumekanismi. Kun kukaan ei tiedä minusta mitään, ei minua satuttaakaan.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:57"]

Introverttihan minä. Mun on vaikea luottaa ihmisiin ja vaikea rakastaa. Saan myös ahdistuskohtauksia usein. Onneksi en enää paniikkikohtauksia. Äiti ei ollut narsisti, mutta käyttätyi kuin narsisti. On muita mielenterveydellisiä häiriöitä. Mielenkiintoista on, että tajusin hänen narsistisen käyttäytymisen vasta kuukausi sitten, kun avauduin ystävälleni lapsuuden arjestamme. Hän kysyi, onko äitini narsisti. Narsistin käyttytymiseltähän se kuulosti.

[/quote]

Puhitko koskaan lapsena kenellekään siitä mitä kotona tapahtui vai olitko oppinut, että mitään ei saa kertoa?

[/quote]

Oletin vain, että se kuuluu asiaan. Tiesin kyllä, että muissa perheissä on toisin, mutten ajatellut, että voisin tai saisin tehdä asialle mitään. Kyllä kaikki sen kuitenkin tiesi. Isä tiesi, naapurit tiesivät, mutta kukaan ei välittänyt.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:57"]

Introverttihan minä. Mun on vaikea luottaa ihmisiin ja vaikea rakastaa. Saan myös ahdistuskohtauksia usein. Onneksi en enää paniikkikohtauksia. Äiti ei ollut narsisti, mutta käyttätyi kuin narsisti. On muita mielenterveydellisiä häiriöitä. Mielenkiintoista on, että tajusin hänen narsistisen käyttäytymisen vasta kuukausi sitten, kun avauduin ystävälleni lapsuuden arjestamme. Hän kysyi, onko äitini narsisti. Narsistin käyttytymiseltähän se kuulosti.

[/quote]

Puhitko koskaan lapsena kenellekään siitä mitä kotona tapahtui vai olitko oppinut, että mitään ei saa kertoa?

[/quote]

Oletin vain, että se kuuluu asiaan. Tiesin kyllä, että muissa perheissä on toisin, mutten ajatellut, että voisin tai saisin tehdä asialle mitään. Kyllä kaikki sen kuitenkin tiesi. Isä tiesi, naapurit tiesivät, mutta kukaan ei välittänyt.

[/quote]

Mutta puhuitko silleen kuin se olisi ollut aivan normaalia vai osasitko olla hiljaa?

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:57"]

Introverttihan minä. Mun on vaikea luottaa ihmisiin ja vaikea rakastaa. Saan myös ahdistuskohtauksia usein. Onneksi en enää paniikkikohtauksia. Äiti ei ollut narsisti, mutta käyttätyi kuin narsisti. On muita mielenterveydellisiä häiriöitä. Mielenkiintoista on, että tajusin hänen narsistisen käyttäytymisen vasta kuukausi sitten, kun avauduin ystävälleni lapsuuden arjestamme. Hän kysyi, onko äitini narsisti. Narsistin käyttytymiseltähän se kuulosti.

[/quote]

Puhitko koskaan lapsena kenellekään siitä mitä kotona tapahtui vai olitko oppinut, että mitään ei saa kertoa?

[/quote]

Oletin vain, että se kuuluu asiaan. Tiesin kyllä, että muissa perheissä on toisin, mutten ajatellut, että voisin tai saisin tehdä asialle mitään. Kyllä kaikki sen kuitenkin tiesi. Isä tiesi, naapurit tiesivät, mutta kukaan ei välittänyt.

[/quote]

Mutta puhuitko silleen kuin se olisi ollut aivan normaalia vai osasitko olla hiljaa?

[/quote]
Hiljaa olin. Häpesin äitiäni ja perhettämme. Ja kyllä äiti kielsikin puhumasta, ettei hänelle tule hankaluuksia ja lasutädit hae meitä.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 15:04"] [quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 11:57"]

Introverttihan minä. Mun on vaikea luottaa ihmisiin ja vaikea rakastaa. Saan myös ahdistuskohtauksia usein. Onneksi en enää paniikkikohtauksia. Äiti ei ollut narsisti, mutta käyttätyi kuin narsisti. On muita mielenterveydellisiä häiriöitä. Mielenkiintoista on, että tajusin hänen narsistisen käyttäytymisen vasta kuukausi sitten, kun avauduin ystävälleni lapsuuden arjestamme. Hän kysyi, onko äitini narsisti. Narsistin käyttytymiseltähän se kuulosti.

[/quote]

Puhitko koskaan lapsena kenellekään siitä mitä kotona tapahtui vai olitko oppinut, että mitään ei saa kertoa?

[/quote]

Oletin vain, että se kuuluu asiaan. Tiesin kyllä, että muissa perheissä on toisin, mutten ajatellut, että voisin tai saisin tehdä asialle mitään. Kyllä kaikki sen kuitenkin tiesi. Isä tiesi, naapurit tiesivät, mutta kukaan ei välittänyt.

[/quote]

Mutta puhuitko silleen kuin se olisi ollut aivan normaalia vai osasitko olla hiljaa?

[/quote] Hiljaa olin. Häpesin äitiäni ja perhettämme. Ja kyllä äiti kielsikin puhumasta, ettei hänelle tule hankaluuksia ja lasutädit hae meitä.[/quote]

Tuttua.