Tää Helsingin rautatieasemalla asuva Sari, 53v, on varmaan monille palstalaisille tuttu tapaus

Aseman nainen.Varasin kirjan.

Saa äänikirjana ilmaiseksi netistä. Älkää tuhlatko rahojanne. Ilmeisesti haluavat varmistaa että mahdollisimman moni lukee sen saastakirjan ja minusta muodostuu mielenkiintoinen kuva. On toki totta että olen touhunnut kaikenlaista mutta kyllä totuudessakin olisi ollut tarpeeksi ihmettelemistä. Ärsyttää myös mun viimeisen miesystävän nokkiminen. Millon se muka on biojätettä mun naamaan hinkannut.. Laittoi hyvää ruokaakin. Mutta kokonaisuutena homma ei toiminut. Eikä se koskaan lyönyt vaikka muuten oli hankala. Itse asiassa tuli vähän tunne että sen kännikohtaukset oli ainakin joskus vähän feikkejä.                                Mulle olis tullut todella tyhmä olo jos olisin ehdottanut kirjaan korjauksia ja siellä olis silti ollut kaikkia sepityksiä.                                                         Varmaan asiat järjestyy mutta se kirja piti lähettää mun äidillekin. Teki mieli kysyä "Yritätkö sä tappaa mun äidin?"

T: Saxpi

No voi hemmetti! Oletko ollut yhteydessä tuohon kirjailijaan?

En enää koska iltalehti on mun mustalla listalla sen turhan raflaavan kirjoittelun takia ja toki kirjakin aiheuttaa ajatuksen mustalle listalle laittamisesta. Mun pitäis saada hotellilahjakortteja jne kirjaan liittyen mutta en tiedä enkä jaksa välittää. Menen laivalle niin ei tarvii miettiä mantereen asioita. Vedän nyt alkuun sellasen 10 päivän setin. 

T: Saxpi

Miten ollaan kymmenen päivää laivalla?

Ylen areenassa myös lyhyt haastattelu, Aseman Nainen, jossa on myös pätkä missä näkyy kun Sari puhuu.

Aloin lukemaan tätä kirjaa, ja heti ekan luvun alussa lukee, että: "Naiselle on tarjottu asuntopalveluita tuloksetta, eikä hän halua lähteä hätämajoitukseen tai yökahvilaan. 'Ei voi sen enempää auttaa', järjestyksenvalvoja sanoo ja puistelee päätään."

Näin sen olin käsittänytkin olevan. Sari haluaa elää noin. Miksi? Ja miksi pyrkii erottumaan kuin huutomerkki kirjavine vaatteineen ja valtavine määrineen laukkuja? Ja on antanut hyvin monia haastatteluja lehtiin ja videodokkarin Metropolialle ym?

Ikään kuin haluaisi elää omassa rauhassa muttei sitten kuitenkaan, paremminkin ihan tikun nokassa. Erikoista. Arvelen että Sari pyrkii kaikin tavoin välttelemään viranomaisia, mutta Suomessa nykyään viranomaiset kiinnostuvat aika harvoin aiheetta, tänä päivänä eivät kiinnostu aina edes silloin, kun selkeästi olisi aihetta. Viranomaisille Sari on räikeästi tikun nokassa esillä istuva kysymys, joka yksinkertaisesti sanoo kaikkeen, että: Enkä mene. Ja asia on sillä selvä. Erikoista.

Jos Suomessa työelämä ja palkat olisi kohdillaan ja ihmisarvoisia, niin näitäkään tapauksia ei esiintyisi niin äänekkäästi.

Ihmiset voisivat elää ja ei tulisi mitään ylilyöntejä.

Oikeisto tulee pistämään näitä lisää.

Olen lukenut nyt kirjaa jo aika pitkälle asti. Sanoisin että varsin hyvä ja kattava kirja asunnottomuudesta. Mielestäni vaan Sari on vähän väärä henkilö kirjaan, koska mielestäni hän on esimerkki ainoastaan sairaudentunnottoman liian pitkälle menneestä yksilön itsemääräämisoikeudesta ja täten suorastaan heittelejätöstä yhteiskunnan taholta.

Jos asiaa miettii niin eikö se ole vähän erikoista että mut on omasta kodista haettu kahteen kertaan poliisien kanssa pakkohoitoon ja kun steissillä hengailen niin saa olla rauhassa. Kerrankin eräs poliisi sanoi "Anteeksi kun herätettiin" kun olin kauppakujalla nukkumassa. Mulla on asiat ok vartiointiyhtiöiden ja poliisin kanssa. Se varmaan auttaa kun ei varastele eikä varsinaisesti hae riitaa. Olen kieltäytynyt monesta haastattelusta. Yksikin tuttavani sanoi ettei niistä haastatteluista mitään hyödy, joku tarjoo pullaa ja kahvia. Joihinkin tarjouksiin vastaan kyllä ja joihinkin ei. Entä sitten? Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin minä mutta ehkä mun kautta joku asia tulee paremmaksi. Esim tämä kirja Aseman Nainen, voihan olla että seuraavat uhrit pääsee vähemmällä. Jonkun mielestä se varmaan on ok mustamaalata ihmisiä ja rahastaa sillä mutta mun moraalin se ei oikein istu. Tai sitten pitäis olla joku tosi paha ihminen josta ei voi kertoa totuutta niin kerrotaan sitten jotain mikä ei ole totta mutta on oikein kohdetta kohtaan.

T: Saxpi

Ystäväni pahasti masentuneenakin ja luottotiedot menettäneenä olisi vielä päässyt erikoissossun asiakkaaksi, joka vuokraa ja tarjoaa asunnon sekä maksaa vuokran puolesta. Ei kelvannut, dokasi mieluummin kadulla, koska erikoissossu on nolo. Sittemmin tokesi ja muutti Hekan asuntoon. Kuvittelee olevansa opettaja, koska teki niitä töistä 25 vuotta sitten. Oikeasti ei ole käynyt 25 vuoteen töissä. 

Masennus on paha tauti, jos sitä ei hoida. 

Millä lailla ihminen, joka ei halua ottaa apua vastaan on uhri?

Kirjassa on aika paljon epätarkkuuksia. Kaverini tyly mielipide on että ilmeisesti paljon kännissä kirjoitettu. Siitä en tiedä mutta nyt alkuun muutama virhe tai mitä nyt ovatkaan:                                          "Lyrca", ilmeisesti tarkoitettu Lyrica.                          Sivu 215 "Kesken kaiken Sari haluaa keskustella keskushallin mustista seinälampuista". Kyllä ne mun mielestä on tähän asti aika lailla harmaat ollut.        Sivu 189 "Sari aikoo kokeilla asumista Tuvassa,".      "Sari muuttaa kärrynsä Tupaan, mutta pitkäksi aikaa hän ei sinnekään jää." Outoa, en kyllä muista asuneeni missään Tuvassa.. Tässä nykyisessä tilanteessa on hienoa sekin ettei kukaan toimittaja ole kysynyt haluaisinko antaa haastattelun kirjan epätarkkuuksiin liittyen.

T: Saxpi

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla ihminen, joka ei halua ottaa apua vastaan on uhri?

Ehkä vain siinä tapauksessa, jos ihminen ei syystä tai toisesta ymmärrä omaa parastaan, ei ymmärrä olevansa pulassa tai jopa vaarassa. Muuten ei kyllä ole mikään uhri.

"Naiselle on tarjottu asuntopalveluita tuloksetta, eikä hän halua lähteä hätämajoitukseen tai yökahvilaan. 'Ei voi sen enempää auttaa', järjestyksenvalvoja sanoo ja puistelee päätään."

Syntynyt Loka-Marraskuussa 1969. Ei ole sisaruksia. Vanhemmat asuvat Mikkelissä, omakotitalossa maaseudulla. Sari kokee ettei ole saanut vanhemmiltaan rakkautta. Että välit ovat etäiset. Etenkin äidin kanssa. Ei hellyyden osoituksia. Äiti kuvailee Saria vähän omapäiseksi ja rämäpäiseksi lapseksi. Sari oli keskiverto-oppilas koulussa. Englanninkieli ja matematiikka olivat vahvoja aineita. Vanhemmat ovat huolissaan Sarista ja yrittävät auttaa minkä voivat. Odottavat usein Saria edes käymään luonaan.

Eläinrakas kasvissyöjä. Neulakammoinen, siinä yksi syistä joiden takia hän kieltäytyi Korona-rokotteista, oli myös epäileväinen rokotteiden suhteen. On aina ollut kiinnostunut ns. yliluonnollisesta, ja kokee omaavansa kokemuksia siitä.

Sarin suupielessä on arpi. On ollut jo lapsesta asti, kun koira puri Saria kasvoihin.

Sarilla saattoi olla anoreksia ylä- ja ala-asteen taitteessa. Nuorena aikuisena hän innostui Madonnasta ja Punkista. Alkaa pukeutua ja laittautua näiden tyylien mukaisesti. Haaveili psykologian opiskelemisesta, mutta koki ettei saanut siihen riittävää kannustusta vanhemmiltaan.

Kävi kauppakoulun Mikkelissä ja valmistui myyntilinjan merkantiksi. Parikymppisenä asui välillä omillaan Mikkelin keskustassa ja sitten taas vanhempiensa luona. Haasteita hoitaa raha-asioitaan. Joutui raiskaus-yrityksen uhriksi. Levotonta elämää Mikkelissä, väkivaltaa ympärillä. Tapaa siellä kuitenkin lopulta tulevan avomiehensä, "Mikon". Saria neljä vuotta nuorempi. Häntä kuvaillaan leppoisaksi ja mukavaksi. Muuttavat parikymppisinä yhdessä Klaukkalaan, vuokralle keskustaan huonokuntoiseen, sittemmin purettuun, taloon. Suhteessa oli väkivaltaa silloin tällöin. 1990-luvun alkupuolella nämä kaksi muuttivat Helsinkiin, kun Mikko aloitti siellä armeijan. Kumpikin saa töitä. Mikko soittaa bändeissä ja käy kiertueilla. Sari muuttaa vuosien 1994-2000 välillä useaan otteeseen samaan osoitteeseen miehen kanssa ja taas pois, joko vanhemmilleen Mikkeliin tai alle vuoden vuokrasuhteisiin eri puolille pääkaupunkiseutua. Kun aika on kypsä ja tilit riittävän tasan, Sari lähtee lopullisesti pois suhteesta. Mikko romahtaa ja alkoholisoituu, kunnes löytää lopulta uuden naisystävän. Mikko tekee lopulta vuosien jälkeen itsemurhan. Sari ei mene hautajaisiin.

Sari päätyy avoliittoon miehen kanssa, joka myy kannabista. Asuvat kantakaupungissa n. vuoden. Viimeisen kerran Sari muuttaa pois vanhempiensa luota v. 2002, 33-vuotiaana. Munkkivuoreen vuokralle parvekkeelliseen yksiöön. Käy töissä päiväkodissa, sairaalan toimistossa, vanhainkodissa ja henkilökohtaisena avustajana. Ollut myös Postilla töissä. Työskentelee usein työmarkkinatuella. Kun Sari työskentelee henkilökohtaisena avustajana, hän lähtee avustettavansa matkassa Espanjaan. Sari matkustaa Espanjaan kaikkiaan 13 kertaa. Fuengirolaan ja Nerjaan, mutta Torremolinos on suosikki. 

MTV Uutiset oli suunnitellut televisiojuttua asunnottomuudesta. Saria oli tarkoitus haastatella juttua varten. Sari muutteli jatkuvasti mieltään ja halusi jatkuvasti puuttua siihen miten häntä kuvattiin. Sari esitti erilaisia vaatimuksia. Aikatauluista oli vaikeaa sopia. "Totesimme, että hän on niin sairas, ettei olisi ainakaan silloin ollut oikein tuoda häntä koko kansan pällisteltäväksi.'

Sarilla on myrskyisiä ystävyyssuhteita, riidellään ja sovitaan. Erotaan ja lyöttäydytään taas yhteen. Osaa olla rahan suhteen vaativa kavereilleen, ainakin niitä kohtaan jotka kokee hyväosaisiksi, eli joilla on asunto ja työpaikka.

Erikoinen huumorintaju. Ylipäänsä Sari suhtautuu usein huumorilla tappeluihin ja väkivaltaankin, paitsi näkemäänsä, myös itse kokemaansa.

Sari kuljettaa mukanaan aikuisten kestovaippoja siltä varalta, jos ei pääse vessaan. Pisin aika ilman vessakäyntiä on ollut 17 tuntia. Sarin laukuissa on myös mm. DVD-elokuvia, pieni DVD-soitin, vaatteita, julisteita ja meikkejä. Suosikkielokuvia ovat Piukat Paikat, Charlie Chaplinin Diktaattori, Vihreän Timantin Metsästys, Mr. & Mrs. Smith, Natural Born Killers ja Kill Bill-elokuvat.

Yöpyy hotelleissa ja laivoilla silloin kun rahat riittävät.

Terveyshuolia, sairastelua, kipuja, väsymystä, hampaita hajoaa ja irtoaa. Ei käy hammaslääkärissä eikä muutenkaan lääkärissä. Lääkitsee oloaan alkoholilla. Palelua talvisin etenkin ulkona. Kohtaa väkivaltaa, häiriköintiä, uhkailua ja ryöstelyitä asunnottomana ollessaan. Aina ei myöskään välit steissin henkilökunnan kanssa ole ongelmattomat. Lopulta Sarilla on porttikiellot VR:n omistamiin ravintoloihin. Pääosin Sariin suhtaudutaan positiivisesti steissillä. Sari auttaa monia steissillä kohtaamiaan ihmisiä monin eri tavoin. Hän ei tee siitä numeroa eikä toivo muidenkaan tekevän.

Mikäs on aseman naisen asema tänä päivänä?

Saitko sinä Sari edes rahaa kirjasta, sehän kertoo sun elämästä ja ilmeisesti kirjailija vielä värittänyt tarinaa jotta myy paremmin? Onhan se väärin jos toinen tienaa rahaa sun tarinalla ja käy kaiken maailman haastatteluissa. Oletteko väleissä?

En varsinaisesti ole väleissä sen toimittajan kanssa mutta kuulemma ensi vuonna saatan saada hotellilahjakortteja jne. Rahaa en halua koska kelan kanssa saa sitten selvitellä niitä asioita. Joudun joka tapauksessa menemään hotelliin ja laivamatkoille.  Kiinnostaa todella tietää kenen huumediilerin kanssa olen vuoden ollut avoliitossa, erityisesti kiinnostaa että mikä vuosi se oli. En tietääkseni ole ollut vanhainkodissa töissä. Oli kyllä sellanen rivitalopaikka missä ihmiset asui omissa kodeissaan eikä sellasia kyllä mielestäni kutsuta vanhainkodiksi. 

Uusin vessaennätys on kylläkin 21 tuntia. Vaippahousuja on sitä varten jos tulee kipeeksi. Harvemmin sitä varta vasten viittii mihinkään vaippoihin kusta, ovat arvotavaraa. Ei muka pääse vessaan. Onhan 6 tuntia pitkä aika ilman vessapalveluita mutta steissi haluaa mennä sillä tyylillä. Aiemmin oli kyllä parempi, kolme tuntia ilman vessaa ei ollut niin paha.

T: Saxpi