Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäät vanhemmat ja vanha ok-talo, pattitilanne!
25.03.2022 |
Olen 10v yrittänyt saada vanhempiani ymmärtämään, että heidän täytyy tehdä vanhan talonsa suhteen joku ratkaisu. Joko kunnostaa se tai etsiä hyvissä ajoin uudempi asunto.
Nyt ollaan sit tilanteessa, jossa toinen vanhempi joutunut sairaalaan ja liikuntakyky ei ehkä koskaan palaa ihan ennalleen. Ei tule pärjäämään 2 krs talossa, ei pääse apuvälineillä edes ovesta sisään, ei vessaan, ei suihkuun. Noiden muutostöiden lisäksi pitäisi tehdä keittiöremontti ja vaihtaa katto, koska kummatkin tiensä päässä.
En ymmärrä, että ovat asuneet lähes 50v samassa talossa ja MITÄÄN kunnostustöitä ei ole voitu tehdä.
Miten saan heidät tajuamaan, että nyt ei auta kuin alkaa katsoa uutta asuntoa? Kunnostustöihin menisi niin kauan aikaa, että sairastunut joutuisi olemaan kuukausia jossain laitoksessa valmistumista odotellessa?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani muuttivat juuri tuollaisesta 80-luvulla remontoidusta talosta viime vuonna. Ovat 80-vuotiaita.
Koko myyntiprosessi näyttöineen ja uuden etsiminen samanaikaisesti oli ihan älyttömän raskas prosessi. Ostajien löytyminen ja vetäytyminen, tarjouksien odottamien ja niihin vastaaminen jne. Oman myyntitarjouksen tekeminen, kahden asunnon loukun välttäminen. Kun talo saatiin myytyä, niin taloon kertyneiden tavaroiden läpikäyminen oli kuukausien työ. Molemmat uupuivat ja isä masentui.
Oikea helvetti alkoi kuitenkin vasta myynnoin jälkeen, kun talosta löytyi piilovirhe. Taas kuukausien jännitys ja ahdistus. Hirveä lasku tuli, eivätkä vanhemmat enää jaksaneet/kyenneet taistella. Ja vieläkään ei olla selvillä vesillä, 4 vuotta vielä takuuaikaa jäljellä.
Kun mietitään sitä, koska talosta tulisi muuttaa, niin yleensä ajatellaan vain talossa asumista, pärjääkö siinä. Tämä on virhe. Asuminen on helppoa. Talo pitää myydä silloin, kun muuttoon ja viiden vuoden vastuuaikaan + mahdolliseen oikeusprosessiin vielä kykenee.
Nämä olivat myös minun pääargumenttini, kun suostuttelin mieheni myymään hänelle rakkaan omakotitalomme. Olemme vielä alle 70-vuotiaita, talo myytiin kahdessa viikossa, löydettiin mukavat ostajat ja itsellemme asiallinen kolmio uudiskohteesta... ja kaikesta tästä huolimatta muuttoruljanssi oli henkisesti tosi raskas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa he sen itsekin huomaavat jossain vaiheessa, että on pakko muuttaa. Kannattaa ymmärtää mikä on oikeasti sun ongelma, ja mikä muiden, ap.
No mä en halua, että mun vanhempi joutuu vanhainkotiin siksi, että ei voi enää elää arkea kotonaan. Kun asuaan olisi yksinkertainen ratkaisu.
Joo, mutta et voi pakottaa tekemään toisia niin kuin sinä haluat. Vaikka tarkoituksesi olisi kuinka hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Keittiöremontti on turha. Mutta kunnalta voisi saada ehkä avustusta siihen, että huonosti liikkuvalle tehdään korjauksia liikkumisen parantamiseksi. Tosin luulen, että hyvätuloiset ei saa.
Appivanhempieni eläkkeet ovat yhteensä yli 6000 euroa kuukaudessa. Kun 85-vuotiaan anopin liikkuminen heikkeni ja siitä ilmoitettiin kaupungille, niin sieltä tuli muutaman päivän sisällä fysioterapeutti katsomaan, mitä muutoksia omakotitaloon tarvitaan ja siitä muutaman päivän sisällä työntekijä asentamaan apukahvoja, luiskia ym. tarpeellista. Tämä kaikki oli täysin ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä vanhempiesi kotikunnan sosiaalihuoltoon. Vanhempiesi taloon on ilmeisesti tehtävä asunnonmuutostöitä, jotta siellä asumista olisi mahdollista jatkaa. Näihin voi saada kunnalta tukea. Toinen vaihtoehto on ostaa tai vuokrata asumiseen soveltuva asunto, käytännössä kerrostalosta tai ehkä rivitalosta. Tähän sitten yhdistettynä kunnalta tarvittavat kotiin vietävät palvelut. Myös oikeus Kelan etuuksiin kannattaa selvittää (eläkkeensaajan asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki). Kunta ei voi jättää vanhuksia heitteille. Ehkä vanhempasi kuuntelevat kunnan sosiaalihuollon edustajaa sinua paremmin. Yhteinen keskustelu asumisen ratkaisemiseksi on tarpeen. Palveluasumiseen ja tehostettuun palveluasumiseen pääsemiseen kunnissa on tiukat kriteerit. Sama koskee vanhusten laitoshoitoa, kuten vanhainkoteja, ja laitoshoidosta on suurelta osin kokonaan luovuttu.
Totta että on kovat kriteerit, ja mieluummin tuetaan kotiin. Myös vanhan ihmisen mielenterveydelle parempi jos saa asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Ota selvää tuista ja mahdollisuuksista rempata kotia sen verran, että pystyvät asumaan. Varmaan aikaa ei enää ole kovin monia vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee vanhaksi, ei halua enää muutosta. Kaikki vanha , vaikka kulunuttakin, tuntuu oikealta. Vaikea selittää asiaa, sen uskoo vasta sitten kun on vanha.
Siksi ne muutokset pitää itse miettiä ja tehdä hyvissä ajoin etukäteen vapaaehtoisesti eikä sitten, kun on pakko.
Kerrotko vielä miksi pitää ihmisen "hyvissä ajoin" lähteä kotoa? Mistä tietää mikä on kenellekin "hyvissä ajoin"? Miksei ihminen saa asua niin pitkään miten haluaa, kun se on mahdollista?
Perustelut kans.
Esimerkiksi minä ja mies suunnitellaan muuttoa nykyisestä asunnosta kerrostaloon, jossa on hissi ja palvelut vieressä. Nykyinen asunto on myös kerrostalossa, mutta tästä puuttuu hissi eikä sellaista tähän tule. Olemme asuneet tässä pitkään ja tämä on omien lasten ainoa lapsuuskoti.
Omilla vanhemmilla on itse rakentama omakotitalo vuodelta 1976. Talo on alkuperäiskunnossa, ainoastaan olohuone on tapetoitu 90-luvun alussa ja kattoremppa tehty pari vuotta sitten. Talotekniikka on ajat sitten vanhentunut, lämmitys hoituu reistailevalla öljykattilalla eikä heistä ole pihatöihin. Vessaan ei mahdu pyörätuolilla tai rollaattorilla. Jokaisen oven kohdalla on kynnykset. Minun puolesta vanhemmat saa asua tuolla maailman tappiin, jos pärjäisivät, mutta kun eivät pärjää.
Siinä vaiheessa, kun lääkäriltä saa diagnooseja, pitää osata miettiä, miten ne vaikuttavat vuosien myötä omaan kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee vanhaksi, ei halua enää muutosta. Kaikki vanha , vaikka kulunuttakin, tuntuu oikealta. Vaikea selittää asiaa, sen uskoo vasta sitten kun on vanha.
Siksi ne muutokset pitää itse miettiä ja tehdä hyvissä ajoin etukäteen vapaaehtoisesti eikä sitten, kun on pakko.
Kerrotko vielä miksi pitää ihmisen "hyvissä ajoin" lähteä kotoa? Mistä tietää mikä on kenellekin "hyvissä ajoin"? Miksei ihminen saa asua niin pitkään miten haluaa, kun se on mahdollista?
Perustelut kans.
Koska sen vanhuksen ilmaiset pikkuapulaiset käyvät itse töissä ja heillä on lapsia, joista pitää huolehtia. Lapsen tasolle taantuneet minä itte vanhukset ovat raskaita huolehtia, etenkin satojen kilometrien päästä.
Omakotitalon tyhjentäminen vie kuukausia. Kun vielä ymmärtää itse mitä siellä on ja on eläkkeellä on aikaa järjestää olonsa sellaiseksi, että pärjää mahdollisimman pitkään itsenäisesti.
Useimmat jotka ovat nähneet omien vanhempiensa sekoilun, eivät halua samaa taakkaa omille lapsilleen ja ennakoivat.Mitäs alat ilmaiseksi pikkuapulaiseksi?! Oma on virheesi. Opettele kieltäytymään. Se on sinun oikeutesi. Pahempaa minäminä -ajattelua on olettaa, että joku vanhus elää jopa vuosikymmeniäkin vaan sen mukaan, ettei nyt vaan ole taakka kenellekään, eikä vaan omista mitään jonkun mielestä turhaa ja ettei vaan asu kodissa, jossa muut ei halua hänen asuvan syystä X.
Epäempaattisille ihmisille kaikki on helpompaa kuin empaattisille. Sellaiset pystyvät kadullakin hyppäämään verissään makaavan tajuttoman lapsen yli eivätkä soita ambulanssia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea asia jos toinen joutuu ns vanhainkotiin ja toinen jää kotiinsa asumaan. Ovathan he varautuneet rahallisesti tähän tilanteeseen?
Hoito maksaa ja vanhuuttakin pitää suunnitella. Onko vanhemmillasi jo muistiongelmia ? Jos on niin voit kutsua muistihoitajan käymään heidän luonaan.
Todella inha tilanne, kun ihminen vanhetessaan pitää kynsin hampain kiinni remppaamattomasta asunnostaan eikä kykene näkemään kokonaistilannetta. Asunnon arvo romahtaa ja siitä seuraa jälkikasvulle vain harmia. Nämä ovat keskusteltavia asioita joita ap onkin jo pyrkinyt ratkomaan. Tottapahan ap. vanhemmat sitten ajan päästä näkee olisiko remppaa kannattanut tehdä vai ei..Voihan perinnöstä kieltäytyä. Tai perinnön jättäjä voi vaikka testamentata talonsa jollekin, ei sen ole mikään pakko mennä just rintaperillisille.
Enhän ole puhunut mitään perinnöstä tekstissäni , vai?
Mitä sitten tarkoitit lauseella: "Asunnon arvo romahtaa ja siitä seuraa jälkikasvulle vain harmia" ?
Mitä tehdään purkukuntoisella talolla? Millaisia kiinteistä maksuja siitä joudutaan maksamaan? Kuka maksaa?
Lapsilla on omakin talous huolehdittavana.
-ohisEdelleen: lapset eivät ole velvollisia maksamaan yhtään mitään vanhempiensa omaisuudesta aiheutuvia kuluja. Vasta sitten, jos omaisuus siirtyy näille lapsille (joko perintönä tai ostavat omaisuuden) , joutuu maksamaan. Aiemman kirjoittajan kommentti kuitenkin oli "Enhän ole puhunut mitään perinnöstä tekstissäni , vai?" , joten jos talonrötiskö ei tule olemaan lasten perintö, ei heillä myöskään ole mitään velvollisuutta maksaa mitään kuluja jonkun toisen omistamasta talonrötisköstä. Jos ei kerran puhuta mitään perinnöstä, miten lapset joutuisivat vastaamaan talonrötiskön kustannuksista?
Lapset perivät aina Suomessa. On heidän ja vanhempien etu, että peritty omaisuus on kunnossa. Lisäksi se auttaa vanhempia asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. On rakkauden teko heitä kohtaan auttaa remontoimaan asunto.
Eikä peri. Perinnöstä on mahdollista myös kieltäytyä. Toki, jos perilliselläkin on lapsia, silloin perintö siirtyy heille. Omaisuutensa voi myös testamentata, jolloin lapset perivät vain lakiosansa ja senkin vain silloin, jos he erikseen vaativat lakiosaansa. Jos eivät vaadi, eivät peri lakiosaansakaan.
Millä tavalla vanhemmat voi pakottaa tekemään testamentin kiinteistön osalta? Se olisi vain helpotus, kun huonokuntoinen talo tontteineen siirtyy jonkun muun huoleksi.
Sinä voit aina kieltäytyä perinnöstä. Ei kukaan pakota sua vastaanottamaan yhtään mitään.
Harmikseni minulla on lapsia. En halua heille tuollaista perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tuo pissata vaippaan tai alusastiaan ja ruoka tuodaan eteen. Vielä pärjää kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä vanhempiesi kotikunnan sosiaalihuoltoon. Vanhempiesi taloon on ilmeisesti tehtävä asunnonmuutostöitä, jotta siellä asumista olisi mahdollista jatkaa. Näihin voi saada kunnalta tukea. Toinen vaihtoehto on ostaa tai vuokrata asumiseen soveltuva asunto, käytännössä kerrostalosta tai ehkä rivitalosta. Tähän sitten yhdistettynä kunnalta tarvittavat kotiin vietävät palvelut. Myös oikeus Kelan etuuksiin kannattaa selvittää (eläkkeensaajan asumistuki, eläkettä saavan hoitotuki). Kunta ei voi jättää vanhuksia heitteille. Ehkä vanhempasi kuuntelevat kunnan sosiaalihuollon edustajaa sinua paremmin. Yhteinen keskustelu asumisen ratkaisemiseksi on tarpeen. Palveluasumiseen ja tehostettuun palveluasumiseen pääsemiseen kunnissa on tiukat kriteerit. Sama koskee vanhusten laitoshoitoa, kuten vanhainkoteja, ja laitoshoidosta on suurelta osin kokonaan luovuttu.
Totta että on kovat kriteerit, ja mieluummin tuetaan kotiin. Myös vanhan ihmisen mielenterveydelle parempi jos saa asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Ota selvää tuista ja mahdollisuuksista rempata kotia sen verran, että pystyvät asumaan. Varmaan aikaa ei enää ole kovin monia vuosia.
Kaikkien mielenterveydelle parempi kun tämän tästä vanhus makaa verissäpäin ja paskat housussa kotona kaatuneena kun ei halua hälyranneketta käyttää kun on niin kallista. Plus loputon lista muita arjen haasteita. Saa kuitenkin olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myrmyr kirjoitti:
Voi helvetti, teidän vanhempanne ovat omia ihmisiään joilla on täysi oikeus elää viimeiset vuotensa niinkuin haluavat. Perintö mielessä jälkeläiset menevät vaatimaan kaikenlaista, ei ole hyvä juttu.
Itse en kyllä koe, että tässä mitään perintöä odoteltaisiin, lahosta talosta ei paljoa iloa meille lapsille ole. Mutta päinvastoin, harmia kyllä on tiedossa, vastuu talon (epätoivoisesta) myynnistä jää meille. Sanotte, että antakaa aikuisten tehdä mitä haluavat, mutta voisivat myös ottaa vastuun siitä etteivät ole hoitaneet taloaan tai asioitaan, eivätkä vain lakaisisi sitä maton alle (eli lykkäisi jälkikasvun harteille). Silloin, kun asuminen käy terveydentilan takia mahdottomaksi, on syyksi siellä pysymiseen turha enää sanoa asumisen mukavuutta.
Antaa ihmisten asua miten haluavat edes loppuaikansa.
Vanhan kansan ihmiset eivät kaipaa remonttilainoja tai hienoa keittiötä, heillä on elämässä muutakin.
Sitten se vasta sairaan ihmisen elämä on ankeaa, kun asuu kaupungissa jossain kopissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea asia jos toinen joutuu ns vanhainkotiin ja toinen jää kotiinsa asumaan. Ovathan he varautuneet rahallisesti tähän tilanteeseen?
Hoito maksaa ja vanhuuttakin pitää suunnitella. Onko vanhemmillasi jo muistiongelmia ? Jos on niin voit kutsua muistihoitajan käymään heidän luonaan.
Todella inha tilanne, kun ihminen vanhetessaan pitää kynsin hampain kiinni remppaamattomasta asunnostaan eikä kykene näkemään kokonaistilannetta. Asunnon arvo romahtaa ja siitä seuraa jälkikasvulle vain harmia. Nämä ovat keskusteltavia asioita joita ap onkin jo pyrkinyt ratkomaan. Tottapahan ap. vanhemmat sitten ajan päästä näkee olisiko remppaa kannattanut tehdä vai ei..Voihan perinnöstä kieltäytyä. Tai perinnön jättäjä voi vaikka testamentata talonsa jollekin, ei sen ole mikään pakko mennä just rintaperillisille.
Enhän ole puhunut mitään perinnöstä tekstissäni , vai?
Mitä sitten tarkoitit lauseella: "Asunnon arvo romahtaa ja siitä seuraa jälkikasvulle vain harmia" ?
Mitä tehdään purkukuntoisella talolla? Millaisia kiinteistä maksuja siitä joudutaan maksamaan? Kuka maksaa?
Lapsilla on omakin talous huolehdittavana.
-ohisEdelleen: lapset eivät ole velvollisia maksamaan yhtään mitään vanhempiensa omaisuudesta aiheutuvia kuluja. Vasta sitten, jos omaisuus siirtyy näille lapsille (joko perintönä tai ostavat omaisuuden) , joutuu maksamaan. Aiemman kirjoittajan kommentti kuitenkin oli "Enhän ole puhunut mitään perinnöstä tekstissäni , vai?" , joten jos talonrötiskö ei tule olemaan lasten perintö, ei heillä myöskään ole mitään velvollisuutta maksaa mitään kuluja jonkun toisen omistamasta talonrötisköstä. Jos ei kerran puhuta mitään perinnöstä, miten lapset joutuisivat vastaamaan talonrötiskön kustannuksista?
Lapset perivät aina Suomessa. On heidän ja vanhempien etu, että peritty omaisuus on kunnossa. Lisäksi se auttaa vanhempia asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. On rakkauden teko heitä kohtaan auttaa remontoimaan asunto.
Eikä peri. Perinnöstä on mahdollista myös kieltäytyä. Toki, jos perilliselläkin on lapsia, silloin perintö siirtyy heille. Omaisuutensa voi myös testamentata, jolloin lapset perivät vain lakiosansa ja senkin vain silloin, jos he erikseen vaativat lakiosaansa. Jos eivät vaadi, eivät peri lakiosaansakaan.
Millä tavalla vanhemmat voi pakottaa tekemään testamentin kiinteistön osalta? Se olisi vain helpotus, kun huonokuntoinen talo tontteineen siirtyy jonkun muun huoleksi.
Ei tietenkään voi pakottaa, mutta oletko edes keskustellut vielä asiasta vanhempiesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuokraisit sairaalasta kotiutuvalle (äidillesi) kaksion ilman saunaa, mutta tilavalla pesuhuoneella..
Puhut siitä vanhemmillesi väliaikaisasuntona toipumisaikana. Sairaalan kotiutustiimiltä kysyt neuvoja. Sairaalasänky (vuokralle) ja apuvälineitä esim. suihkutuoli. Viet sinne äitisi rakkaita tavaroita, kuten valokuvia, käsitöitä yms. Kotihoito käymään aluksi useammin.
Kotona olevan vanhemman(isä?) pyydät käymään, että äiti kotiutuu. Sanot, että voi käydä suihkussa ja esittelet toimivat koneet. Voi pestä pyykit toimivalla koneella vai otetaanko pyykkipalvelu? Hellan ja muut koneet opetat käyttämään. Jokin sängyn tapainen isällekin. Syksystä voi sanoa, että lumitöihin ei tarvi vaivautua ja voi säästää rahaakin, jos isä(?) muuttaa talveksi tuohon asuntoon.
Jos isä ei sitten tule tuohon asuntoon, sille et voi mitään. Ateriapalvelu yms. on paikallaan. Kaupungin puolesta voidaan asentaa turvakahvoja ja kynnyksille tehdä jotain, mutta tuskin mitään suurempaa.
Hanki äidillesi mukavia, väljiä vaatteita. Pienin ja kevyin vedenkeitin on hyvä hankinta.
Siis kuka nuo kaikki oikein maksaa?
Kukapa muu kuin tietenkin äiti itse, jonka käyttöön ne tulevat. Vai ajattelitko ehdottaa, että aloittaja?
Näillä eläkeläisäideillä on usein surkean pienet eläkkeet.
Asumistuki ja tarpeen vaatiessa toimeentulotuki. Ihan kuten kaikilla muillakin tukien varassa elävillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuokraisit sairaalasta kotiutuvalle (äidillesi) kaksion ilman saunaa, mutta tilavalla pesuhuoneella..
Puhut siitä vanhemmillesi väliaikaisasuntona toipumisaikana. Sairaalan kotiutustiimiltä kysyt neuvoja. Sairaalasänky (vuokralle) ja apuvälineitä esim. suihkutuoli. Viet sinne äitisi rakkaita tavaroita, kuten valokuvia, käsitöitä yms. Kotihoito käymään aluksi useammin.
Kotona olevan vanhemman(isä?) pyydät käymään, että äiti kotiutuu. Sanot, että voi käydä suihkussa ja esittelet toimivat koneet. Voi pestä pyykit toimivalla koneella vai otetaanko pyykkipalvelu? Hellan ja muut koneet opetat käyttämään. Jokin sängyn tapainen isällekin. Syksystä voi sanoa, että lumitöihin ei tarvi vaivautua ja voi säästää rahaakin, jos isä(?) muuttaa talveksi tuohon asuntoon.
Jos isä ei sitten tule tuohon asuntoon, sille et voi mitään. Ateriapalvelu yms. on paikallaan. Kaupungin puolesta voidaan asentaa turvakahvoja ja kynnyksille tehdä jotain, mutta tuskin mitään suurempaa.
Hanki äidillesi mukavia, väljiä vaatteita. Pienin ja kevyin vedenkeitin on hyvä hankinta.
Ihan oikeasti kuvittelet vanhusten suostuvan tuohon?
- ohis
Toinen vaihtoehtohan sitten on, että aloittajan äiti siirtyy sairaalasta johonkin hoivalaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee vanhaksi, ei halua enää muutosta. Kaikki vanha , vaikka kulunuttakin, tuntuu oikealta. Vaikea selittää asiaa, sen uskoo vasta sitten kun on vanha.
Siksi ne muutokset pitää itse miettiä ja tehdä hyvissä ajoin etukäteen vapaaehtoisesti eikä sitten, kun on pakko.
Kerrotko vielä miksi pitää ihmisen "hyvissä ajoin" lähteä kotoa? Mistä tietää mikä on kenellekin "hyvissä ajoin"? Miksei ihminen saa asua niin pitkään miten haluaa, kun se on mahdollista?
Perustelut kans.
Koska sen vanhuksen ilmaiset pikkuapulaiset käyvät itse töissä ja heillä on lapsia, joista pitää huolehtia. Lapsen tasolle taantuneet minä itte vanhukset ovat raskaita huolehtia, etenkin satojen kilometrien päästä.
Omakotitalon tyhjentäminen vie kuukausia. Kun vielä ymmärtää itse mitä siellä on ja on eläkkeellä on aikaa järjestää olonsa sellaiseksi, että pärjää mahdollisimman pitkään itsenäisesti.
Useimmat jotka ovat nähneet omien vanhempiensa sekoilun, eivät halua samaa taakkaa omille lapsilleen ja ennakoivat.Mitäs alat ilmaiseksi pikkuapulaiseksi?! Oma on virheesi. Opettele kieltäytymään. Se on sinun oikeutesi. Pahempaa minäminä -ajattelua on olettaa, että joku vanhus elää jopa vuosikymmeniäkin vaan sen mukaan, ettei nyt vaan ole taakka kenellekään, eikä vaan omista mitään jonkun mielestä turhaa ja ettei vaan asu kodissa, jossa muut ei halua hänen asuvan syystä X.
Epäempaattisille ihmisille kaikki on helpompaa kuin empaattisille. Sellaiset pystyvät kadullakin hyppäämään verissään makaavan tajuttoman lapsen yli eivätkä soita ambulanssia.
Ai sekö on mielestäsi empaattista, että haluat vanhempiensi luopuvan tavaroistaan ja asuvan sinun mielestäsi mahdollisimman hyvässä asunnossa, jotta eivät ole taakaksi sinulle eikä yhteiskunnallekaan? Sillä, mitä he itse haluavat, ei ole mitään merkitystä?
Itsemääräämisoikeus kirjoitti:
Antaa ihmisten asua miten haluavat edes loppuaikansa.
Vanhan kansan ihmiset eivät kaipaa remonttilainoja tai hienoa keittiötä, heillä on elämässä muutakin.
Sitten se vasta sairaan ihmisen elämä on ankeaa, kun asuu kaupungissa jossain kopissa.
Eivät mahdu rollaattorin kanssa niihin minivessoihin, raijataan pottaistuimia sängyn viereen ja toivotaan että kotisairaanhoito ei unohda tyhjätä. Pesutilat liian ahtaita, sijoitettu pahimmillaan yläkertaan tai kellariin eli peseytymisen haasteet vaikuttavat myös terveyteen. Käytettyjä vaippoja kerätään pahvilaatikoihin ja "joku" kantaa ne sitten roskiin asti joskus, haju mellevä. Tilattu ruoka on erikoisen pahaa ja aiheuttaa vatsavaivoja, tuli se mistä keittiöltä tahansa. Mattoja ei saa poistaa lattioilta ja ne lisäävät kaatumisriskiä, tapellaan tarpeellisesta kynnystenpoistosta kun alentaa talon arvoa.
Heitetään roskapusseja ulko-oven taakse pois sisältä haisemasta ja harakat levittelevät pitkin pihaa.
Onhan näitä nähty.
Hei ap, mikä on vanhempiesi rahatilanne. Onko varaa tehdä kattoremontti. Kunnalta saa avustusta , että pääsee kulkemaan sisälle ja mahtuu vessaan. Minkä ikäisiä vanhempasi ovat.? Mikä on nyt terveemmän terveystilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee vanhaksi, ei halua enää muutosta. Kaikki vanha , vaikka kulunuttakin, tuntuu oikealta. Vaikea selittää asiaa, sen uskoo vasta sitten kun on vanha.
Siksi ne muutokset pitää itse miettiä ja tehdä hyvissä ajoin etukäteen vapaaehtoisesti eikä sitten, kun on pakko.
Kerrotko vielä miksi pitää ihmisen "hyvissä ajoin" lähteä kotoa? Mistä tietää mikä on kenellekin "hyvissä ajoin"? Miksei ihminen saa asua niin pitkään miten haluaa, kun se on mahdollista?
Perustelut kans.
Koska sen vanhuksen ilmaiset pikkuapulaiset käyvät itse töissä ja heillä on lapsia, joista pitää huolehtia. Lapsen tasolle taantuneet minä itte vanhukset ovat raskaita huolehtia, etenkin satojen kilometrien päästä.
Omakotitalon tyhjentäminen vie kuukausia. Kun vielä ymmärtää itse mitä siellä on ja on eläkkeellä on aikaa järjestää olonsa sellaiseksi, että pärjää mahdollisimman pitkään itsenäisesti.
Useimmat jotka ovat nähneet omien vanhempiensa sekoilun, eivät halua samaa taakkaa omille lapsilleen ja ennakoivat.
Mä kyllä ymmärrän tuon, että omaiset haluaisivat päästä mahdollisimman helpolla. Sen vuoksi olisi näin kärjistetysti sanottuna näppärää, jos vanhusten kotona ei olisi mitään muuta kuin sänky, pöytä, tuoli, vähän vaatteita, saippua, shampoo, hammasharja ja hammastahna.
Omilla vanhemmillanikin on paljon tavaraa. Ihan liikaa. Asunnon tyhjentäminen sitten aikanaan veisi kauan, JOS aikoisimme käydä jokaisen tavaran yksi kerrallaan läpi. Emme kuitenkaan aio. Isäni teki jo vuosia sitten listan heidän rahanarvoisesta omaisuudestaan ja antoi kopiot listasta sekä mulle että siskolleni. Meidän ei aikanaan tarvitse etsiä heidän tilinumeroitaan, sijoitustensa tietoja yms, koska ne on meillä jo nyt. Tiedän myös, mitä arvoesineitä vanhempieni kotona on. Ja tiedän, missä ne ovat. Kodin irtaimistostakin tiedän, mitkä ovat designia tai millä on jotain merkittävää myyntiarvoa. Ei mulla mene siskoni kanssa kuin yksi päivä, kun on käyty hakemassa kaikki arvokkaampi pois. Sitten vaan soitetaan johonkin firmaan, että käyvät hakemassa kaiken lopun pois ja sen jälkeen maksetaan siitä aiheutunut lasku. Meillä ei ole pelkoa, että kultaharkkoja olisi vaatekaapeissa tai asiakirjoja (kuten esim asunnnon osakekirjat), joilla on rahallista arvoa, kirjahyllyssä.
Kaikille osapuolille olisi helpompaa, jos saisi ikääntyvät ihmiset laittamaan kaikki rahanarvoiset paperinsa yhteen paikkaan (eikä jemmattaisi milloin mihinkin) ja antamaan listan niistä ja tarvittavat tiedot tuleville perillisilleen. Samoin listaisivat kaikki myyntiarvoltaan hyvät (antiikki, design, kulta jne) esineet ja tekisivät listan niistä. Varsinkin, jos kyseiset esineet eivät ole normaalisti näkyvillä. Näin perilliset voisivat aikanaan käydä hakemassa vain kaikki rahanarvoiset tavarat ja sen jälkeen voisi tyhjentää kaiken muun suoraan jätelavoille tai palkata jonkun tekemään homman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vuokraisit sairaalasta kotiutuvalle (äidillesi) kaksion ilman saunaa, mutta tilavalla pesuhuoneella..
Puhut siitä vanhemmillesi väliaikaisasuntona toipumisaikana. Sairaalan kotiutustiimiltä kysyt neuvoja. Sairaalasänky (vuokralle) ja apuvälineitä esim. suihkutuoli. Viet sinne äitisi rakkaita tavaroita, kuten valokuvia, käsitöitä yms. Kotihoito käymään aluksi useammin.
Kotona olevan vanhemman(isä?) pyydät käymään, että äiti kotiutuu. Sanot, että voi käydä suihkussa ja esittelet toimivat koneet. Voi pestä pyykit toimivalla koneella vai otetaanko pyykkipalvelu? Hellan ja muut koneet opetat käyttämään. Jokin sängyn tapainen isällekin. Syksystä voi sanoa, että lumitöihin ei tarvi vaivautua ja voi säästää rahaakin, jos isä(?) muuttaa talveksi tuohon asuntoon.
Jos isä ei sitten tule tuohon asuntoon, sille et voi mitään. Ateriapalvelu yms. on paikallaan. Kaupungin puolesta voidaan asentaa turvakahvoja ja kynnyksille tehdä jotain, mutta tuskin mitään suurempaa.
Hanki äidillesi mukavia, väljiä vaatteita. Pienin ja kevyin vedenkeitin on hyvä hankinta.
Siis kuka nuo kaikki oikein maksaa?
Lapsi siihen asti, kunnes vanhempien talo myydään ja isäkin muuttaa vuokra-asuntoon tai ostavat oman asunnon.
Mitäs alat ilmaiseksi pikkuapulaiseksi?! Oma on virheesi. Opettele kieltäytymään. Se on sinun oikeutesi. Pahempaa minäminä -ajattelua on olettaa, että joku vanhus elää jopa vuosikymmeniäkin vaan sen mukaan, ettei nyt vaan ole taakka kenellekään, eikä vaan omista mitään jonkun mielestä turhaa ja ettei vaan asu kodissa, jossa muut ei halua hänen asuvan syystä X.