Keskustelutaitovinkkejä Asperger-ihmiselle?

Haluun tietää kans joten jään seuraamaan tähän viestiketjuun.

T: aspergerdiagnoosin 8-vuotiaana saanut ensi maanantaina M28

Itse koen läheisessä raskaaksi juurikin sen, että haluaa puhua ja puhua jostain yhdestä ja samasta samasta aiheesta. Lähinnä kertoo omia näkemyksiään, mutta ei juurikaan kuuntele.

Joskus on ihan kiva paneutua johonkin aiheeseen kunnolla, mutta useimmin on kiva jutella vaan kevyesti niitä näitä.

Älä jää ainakaan paasaamaan, jos toinen vain myötäilee kohteliaisuudesta sun juttuja, eikä itse jatka enää keskustelua aiheesta. Se tarkoittaa, että alkaa jo kyllästyttää.

Auttaisiko se, että etsiytyisit esim. harrastusten kautta samanhenkisten ihmisten, joiden kanssa voit puhua mielenkiinnonkohteistasi syvällisemmin, pariin? Esimerkiksi Potter-fanit vaikuttavat olevan yleisesti ottaen intohimoista ja omistautunutta porukkaa, joille niiden kirjojen maailma on niin paljon muutakin, kuin vain "ihan kivaa luettavaa". Kun sinulla on muutama tällainen ystävä, joiden kanssa voit paneutua mielenkiinnon kohteisiisi niin syvällisesti kuin haluat, voi arkipäiväinen keskustelu muiden kanssa tuntua helpommalta. Saat ikään kuin syvällisyysannoksesi näiden samanhenkisten ihmisten kanssa keskustellessa, jolloin kevyempi jutustelu ei ehkä tunnu enää niin energiaa vievältä.

Aspergeria ei enää ole. Kaikki on vaan autismikirjolla

Entä jos hakee samantyyppistä seuraa joka juttuu syvällisesti. Tai eri aiheiden parista, siitä asiasta kiinnostuneita. Suomi ja ulkomaat jos osaa englantia. Ihmisillä on tapana puhua vain heitä kiinnostavista aiheista tai yleisaiheet.

Vois olla hyvä löytää samoista aiheista kiinnostuneita henkilöitä.

Muuten en voi neuvoa muuta kuin että yritätte miettiä toisen kannalta, kiinnostaako aihe ja kannattaako siitä joidenkin kanssa puhua. Lisäksi voisi yrittää keskustella asioista yleisemmällä tasolla niin, että toinenkin voisi ottaa osaa keskusteluun. Mikään ei ole niin tylsää kuin joutua olemaan kuunteluoppilaana, jos toinen paasaa asiasta mikä ei itseä kiinnosta yhtään.

Ensinnäkin Pottereista kiinnostumista on monenlaista. Toiset ovat esim. lukeneet kirjat, mutta eivät kuitenkaan halua perehtyä aiheeseen perusteellisemmin. Ehkä kannattaisi kysyä toiselta, kuinka kiinnostunut hän on aiheesta, ja haluaako hän keskustella siitä?

Tuossa tapauksessa ongelma kyllä mielestäni on, että keskustelet väärän ihmisen kanssa. Ei kaikkia kiinnosta mm. Harry Potter, ja hahmojen syvällinen tutkiskelu – heitäkin varmasti löytyy. Yritä opetella tunnistamaan kenen kanssa voi syväluodata ja mitä asioita. Jokaisella on oma syvempi kiinnostuksen kohde, josta he yleensä haluavat syvemmin keskustella – kun on sopiva aika ja paikka.

Intohimoinen metallimusiikkifani ei välttämättä ole intohimoinen kasvitieteilijä, tai perhostutkija autojen asiantuntija. Joten siten menevi myös kiinnostus keskustella yksityiskohdista – tietenkin aina on poikkeuksia!

Ja miten tunnistaa, onko toisesta syvällisempään keskusteluun asiasta – tietenkin, ettei tule vastauksina kuin juuta ja joota ja nyökkäilyä 😅

Ehkä kannattaisi etsiä, löytyisikö netistä samanhenkisiä ihmisiä? Livenä keskustelu on monesti vaikeaa, kun on mm. hälinää, aistiärsykkeitä sekä vaihtuvia ja yhtäkkisiä tilanteita.

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Luulisi, että Potterista löytyy paljonkin harrastajaryhmiä. Sujuuko englanti, oletko tsekannut Facen? Minun ongelmani on se, että en kertakaikkiaan _kykene_ olemaan kiinnostunut jostakin itselleni todella epäkiinnostavasta asiasta. Vaikka yritän kuunnella, huomaan viiden minuutin kuluttua miettiväni jotakin omiani, ja kaikki on mennyt ohi. Nuorempana jopa paniikissa harjoittelin peilin edessä ”kyllä kiinnostaa”- ilmeitä, joita voisin käyttää keskustelun lomassa, mutta nykyisin olen luopunut niistä. Omista kiinnostuksenkohteistani olen opetellut keskustelemaan hyvin pinnallisesti, tiedän jo, ettei lähes kukaan halua upota niihin kaipaamallani painotuksella. Yleisöä en paasaamiselleni kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Mun vinkki on se, että esitä kiinnostunutta. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja omista kiinnostuksenkohteistaan, ja niistä kyselemällä voi saada ihan hyvän keskustelun aikaan. Kysele ja ole kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on se, että esitä kiinnostunutta. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja omista kiinnostuksenkohteistaan, ja niistä kyselemällä voi saada ihan hyvän keskustelun aikaan. Kysele ja ole kiinnostunut.

Entä jos ei kiinnosta? Tarkoitat siis, että larpataan tällainen sosiaalinen tilanne? Sitten tämän näytelmän päätteeksi ollaan iloisia ihan vain esiintymisestä, vaikka kiinnosti kuin kilo pskaa?

Nettiyhteisöt ja yhden aiheen ympärille perustetut keskustelupalstat ovat paras paikka keskustella tietystä aiheesta. Enemmän niitä keskusteluhalukkaita löytyy, jos osaa sitä englantia.

Koska en itse hajusteista perusta, niin en ole käynyt lukemassa, mutta ketju "Palstan parfyymifanien oma ketju: Mitä tuoksuja käytät? Mitä uutuuksia olet kokeillut ja mitä pidit? jne..." löysi ilmeisesti sivumäärän perustella tällä palstalla parfyymifaneja. Auton omistavana välillä tulee autopalstoille eksyttyä jotain tietoa etsiessä.

Oikean elämän kohtaamisissa ja jutteluissa on itselläni huomattavasti helpompi olla hiljaa itse ja kuunnella sujuvasti "kiinnostuneen näköisenä" aiheista, joista en ole ikinä kuullutkaan enkä ymmärrä mitään. Lisäksi jään jumiin siihen ensimmäiseen aiheeseen, enkä tajua aiheen vaihtuneen ja etsin hyvän tovin uuden aiheen linkkiä ensimmäiseen aiheeseen. Kirjoitetuissa keskusteluissa pysytään paremmin yhdessä aiheessa, joten sitä pystyn paremmin seuraamaan ja kommentoimaan.

Rakastan niitä ihmisiä, jotka tekevät selväksi aiheen vaihtuvan kokonaan toiseen, ilman mitään linkkiä edelliseen aiheeseen, vaikka sanomalla asiasta kukkaruukkuun. Kiitos siis kaikille teille, jotka osaatte ottaa huomioon jumittavat aivoparkani!

Itse asiassa Facebookin Asperger-ryhmässä oli hyvä kirjoitus juuri tästä aiheesta, joten lainaan sen tänne:

"Luultavasti (heitä) ei kiinnosta (aihe) kuin pintatasolla. Ihmisillä on omat kiinnostuksen kohteet eivätkä ne ole samoja kuin sinulla. Pitää ottaa myös huomioon että eri tilanteissa keskustellaan eri tavalla. Harvaa kiinnostaa satunnaisen tuttavan tavatessaan jäädä analysoimaan yhtään mitään. Ystävän kanssa kyläillessä on taas täysin eri. Tämä on normaalia, eikä siinä ole mitään vikaa. Ei tee ihmisestä parempaa.

Todennäköisesti he vaan haluavat keskustella syvällisesti jonkun muun kuin sinun kanssasi. Kun on väsynyt ja elää vaikka ruuhkavuosia tai on muuten huolia, ei vain jaksa."

Voisitko ajatella etsiväsi, löytyisikö sinulle jostain kaveriksi toinen Asperger-henkilö, joka on kiinnostunut samasta aiheesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on se, että esitä kiinnostunutta. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja omista kiinnostuksenkohteistaan, ja niistä kyselemällä voi saada ihan hyvän keskustelun aikaan. Kysele ja ole kiinnostunut.

Entä jos ei kiinnosta? Tarkoitat siis, että larpataan tällainen sosiaalinen tilanne? Sitten tämän näytelmän päätteeksi ollaan iloisia ihan vain esiintymisestä, vaikka kiinnosti kuin kilo pskaa?

Olen eri, mutta jos toisten ihmisten asiat eivät yhtään kiinnosta eikä joustoa tai miellyttämishalua ole yhtään, niin ehkä parempi paasata yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vinkki on se, että esitä kiinnostunutta. Ihmiset puhuvat mielellään itsestään ja omista kiinnostuksenkohteistaan, ja niistä kyselemällä voi saada ihan hyvän keskustelun aikaan. Kysele ja ole kiinnostunut.

Entä jos ei kiinnosta? Tarkoitat siis, että larpataan tällainen sosiaalinen tilanne? Sitten tämän näytelmän päätteeksi ollaan iloisia ihan vain esiintymisestä, vaikka kiinnosti kuin kilo pskaa?

Olen eri, mutta jos toisten ihmisten asiat eivät yhtään kiinnosta eikä joustoa tai miellyttämishalua ole yhtään, niin ehkä parempi paasata yksinään.

Voi toki kiinnostaa, mutta en minä saa mitään esitetystä, ehkä jopa valheellisesta näytelmästä. Joustoa löytyy, teennäistä miellyttämishalua ei. Jumalalle siitä kiitos. En myöskään paasaa, kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi opetella mielen teoriaa ja toisen ihmisen asemaan samaistumista. Se, mikä kiinnostaa sinua, ei kiinnosta automaattisesti muita. Tai vaikka kiinnostaisikin, niin ei välttämättä niin paljon, että he jaksaisivat perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Kannattaa ottaa myös huomioon, minkälaisessa elämäntilanteessa toinen on. Jos hänellä on esim. huolia ja murheita tai muuten paljon asioita mietittävänä, ei hän vain välttämättä jaksa keskustella kanssasi.

Kannattaisi opetella, että Aspergereilla on se _vamma_ juuri tuossa kohtaa. Että se on niin kuin se ydinongelma. Menetkö paasaamaan sokealle, että kannattaisi opetella näkemään, käyttämään silmiä?

Minulla on asperger, ja tiedostan kyllä, että me ihmiset olemme erilaisia eli esim. se mikä kiinnostaa minua ei välttämättä kiinnosta naapuria. Mielestäni ihmisten lukeminen ja keskustelu ovat opiskeltavia taitoja, aivan kuten pianon soitto tai pyörällä ajo. Ei muitakaan hoidettavissa olevia "vammoja" jätetä hoitamatta, jos inhimillinen hoito on mahdollista. Minulla on myös silmälasit, enkä pidä niiden käyttöä loukkauksena likinäköisyyden takia.