Lue keskustelun säännöt.
Ajatus, jonka avulla ”pysyt järjissäsi” tänä ahdistavana aikana?
25.03.2022 |
Minulla: että saisin hankittua pienen talon/mökin jostain rauhalliselta ja ehkä turvalliseltakin alueelta, jonne voisi laittaa kasvimaan.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Susanne Päivärinta sanoi ohjelmassaan, että elämme nyt pelottavia ja ahdistavia aikoja. Onko Susanne teidän mielestä joku surkea reppana?
On? Jäätävä pallinaama. Juuri tyyppi, joka pelkää materian hajoavan. Pinnallinen:
Höpö höpö! Viisas nainen on Susanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistutan itseäni siitä, että voin edelleen vaikuttaa kaikkiin niihin asioihin joihin pystyin vaikuttamaan ennen koronaa ja sotaa. En pysty vaikuttamaan koronaan enkä sotaan joten keskityn samoihin asioihin kuin ennenkin. Eli, suuntaan voimavarani niihin asioihin joihin voin vaikuttaa.
Mikä ahdistava aika? Linnut laulaa, arki pyörii normaalisti ja palkka (tai tuet) tulee tilille. Keitä kahvia ja syö pullaa.
Tulevaisuudessa me kaikki olemme kuolleita. Jos tiukka paikka tulee, niin Ruotsi ja Norja ottavat vastaan naisia ja lapsia eli ei elämä siihen kaadu. Itse suunnistaisin päinvastaiseen ilmansuuntaan, hoitamaan ne tehtävät, joita varten on harjoiteltu jo vuosia. Olemme länsimaa ja kykeneviä moneen asiaan. Ei ahdista.
Vierailija kirjoitti:
Susanne Päivärinta sanoi ohjelmassaan, että elämme nyt pelottavia ja ahdistavia aikoja. Onko Susanne teidän mielestä joku surkea reppana?
Minulla on kyllä vielä omat aivot käytössä. Susanne ei päätä olenko ahdistunut vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on rauhoittanut jo pitkään, kun olen jo ajat sitten päättänyt mennä junan alle, jos elämä käy liian sietämättömäksi.
Osa ihmisistä jää henkiin jopa junan alta vammautuneena, joten kannattaa miettiä jotain inhimillisempää elämään.
Taitaa kuitenkin onnistumisprosentti olla ihan hyvät sen suhteen, että ei selviä hengissä junan alle hypätessään. Ja voihan sen suunnitella niinkin, että makaa kaula tai pää toisella kiskolla ja menee sellaiseen ratakohtaan, ettei kuskilla ole mitään mahdollisuutta estää lähtöä. Eihän tuo ole kuin suunnittelukysymys.
Minä luotan Jumalaan. Vaikka tuhat kaatuisi sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu, sanoo Ps.91. Tulin uskoon, koska pelkäsin sotaa. Pelkäsin nimenomaan kolmatta maailman sotaa, sillä minulla oli pienet lapset. En löytänyt muuta apua. Nykyisin en pelkää, sillä olen nähnyt 41 vuoden aikana niin paljon ihmeitä, että luotan täysin Jeesukseen. Yrittäkää muita konsteja, mutta jos apua ei niistä tule, kokeilkaa Jeesusta:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olitko koronastakin ahdistunut?
Todennäköisesti.
Huomasin jo koronan aikaan, että mitä enemmän media meitä pelottelee, sitä vähemmän minä pelkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on rauhoittanut jo pitkään, kun olen jo ajat sitten päättänyt mennä junan alle, jos elämä käy liian sietämättömäksi.
Ja tuolla oman sietämättömän elämisen päättämisellä aiheutat veturinkuljettajalle sietämättömän ahdistuksen. Älä, hän on aivan osaton sinun ahdistuksiisi. Keksi jotain rotevampaa, jolla et vahingoita muita. Itse suosin elämän sietämistä, kuolema kyllä tulee hakemattakin.
Mua ei ahdista mikään muu kuin se ettemme saa remonttitarjousta vaikka se on sovittu tulevaksi viimeistään tänään aamupäivällä. Haluan päästä jo hommiin!!
Ei meitä ole ahdistanut korona eikä sotakaan. Koronaa on eletty sääntöjen ja suositusten mukaisesti, sodalle emme voi mitään mutta autamme täällä minkä voimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis nytkö elämme ahdistavia aikoja??
Minua ei ahdista yhtään. Ihan normaalia elämää elän. Pelkopo***a eli uutisia katson max yhden lähetyksen päivässä.
Minä seuraan uutisia enemmän, sairaslomalla ehtii. Syöpähoidot menossa. En jaksa joka päivä olla huolestunut tulevaisuudesta, keskityn tähän päivään. Juuri nyt minulla ja lapsillani on hyvä olla.
"Illalla saa taas pillua ja kaljaa. Life is good!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin ahdistaa toisten ahdistus ja eivät kestä sitä vaan on pakko kohdistaa pilkkaa siihen, että se loppuisi ja oma olonsa paranisi. Tunteiltaan kehittymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on rauhoittanut jo pitkään, kun olen jo ajat sitten päättänyt mennä junan alle, jos elämä käy liian sietämättömäksi.
Ja tuolla oman sietämättömän elämisen päättämisellä aiheutat veturinkuljettajalle sietämättömän ahdistuksen. Älä, hän on aivan osaton sinun ahdistuksiisi. Keksi jotain rotevampaa, jolla et vahingoita muita. Itse suosin elämän sietämistä, kuolema kyllä tulee hakemattakin.
Jos minulla olisi mahdollisuus saada lähdön hetkellä ase, niin käyttäisin tietenkin sitä. Se on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä. Junan alle meno on aina ollut paras B-vaihtoehto, sillä en ikinä voisi hypätä mistään korkealta, hírttäytyä, saati hukuttautua. Se on ammatinvalintakysymys junankuljetuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on rauhoittanut jo pitkään, kun olen jo ajat sitten päättänyt mennä junan alle, jos elämä käy liian sietämättömäksi.
Osa ihmisistä jää henkiin jopa junan alta vammautuneena, joten kannattaa miettiä jotain inhimillisempää elämään.
Taitaa kuitenkin onnistumisprosentti olla ihan hyvät sen suhteen, että ei selviä hengissä junan alle hypätessään. Ja voihan sen suunnitella niinkin, että makaa kaula tai pää toisella kiskolla ja menee sellaiseen ratakohtaan, ettei kuskilla ole mitään mahdollisuutta estää lähtöä. Eihän tuo ole kuin suunnittelukysymys.
Jos jokin massiivinen törmää vaikka nukkeen, sehän voi sinkoutua poispäin eri asentoon, ei automaattisesti jää alle. Osa ei edes kuole heti vaikka olisi katki jostain kohdin. Kannattaa oikeasti miettiä inhimillisyyttä, ettei kidu.
Vierailija kirjoitti:
Joitakin ahdistaa toisten ahdistus ja eivät kestä sitä vaan on pakko kohdistaa pilkkaa siihen, että se loppuisi ja oma olonsa paranisi. Tunteiltaan kehittymättömiä.
Minulla on add ja burnoutin jälkeen minulle jäi tuollainen, etten enää oikein siedä esimerkiksi puolison ahdistumisia. Kyllä minä ennen burnouttia siedin olkapäänä olemista ihan hyvin.
Äitini toukokuussa 2 vuotta täyttävä kissaneiti tuo mulle voimaa tähän arkeen. Hankin myös oman kissan kun palaan yliopistovaihdosta Suomeen takaisin mitä ilmeisemmin touko-kesäkuussa 2023.
T: M27
Aina löytyy selityksiä ahdistukseen.
En voi nousta sängystä kun pelkään kaatuvani maton reunaan. Just!
No kyllähän se tuon perusteella näyttäisi olevan.