Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"

Ei ole kiinnostusta kuunnella ruikutusta samoista asioista kymmentä vuotta ilman, että avautuja yrittää selvästikään muuttaa itse mitään. Haluavat velloa niissä ongelmissaan, se on elämän suola heille. Ensin kuuntelen, sitten yritän esittää ratkaisuehdotusta, joka yleensä tyrmätään suoralta kädeltä. Lopulta lakkaan kommentoimasta mitenkään, ja annan mennä toisesta korvasta ulos. Ystävänkään ei tarvitse olla mikään negatiivisten tunteiden jatkuva likaämpäri.

Te mitään kuuntelijaa halua vaan jonkun joku märehtii ja surkuttelee asiaa kanssanne. Ja vika on aina jonkun muun, ei koskaan avautujassa itsessään. Mutta sitä ei saa kertoa vaan pitää osallistua avautujan tarinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lainaamasi enkä tarkoittanut oikeutuksella sitä, että haetaan hyväksyntää teoille, vaan tunteille lupaa olla olemassa sekä merkitystä. Esim. tuo vanhempani "jauhoi" vuosikymmenet kaikista kokemistaan vääryyksistä, ja nuorempana minäkin mietin, että menisit terapiaan ja mitä noita enää muistelet. Kun itse opin olemaan tunteiden kanssa, aloin ymmärtää niitä muissakin. Tajusin, että tuon "jauhamisen" alla vanhemmallani oli kaipuu, että joku näkisi, kuulisi ja välittäisi, että häneen on sattunut. Kun oli "aina pitänyt vain sietää ja jaksaa". Nyt saa oikeutusta ne tunteet, kun osaan kuunnella.

Valittaako hän edelleen samoista vanhoista asioista? Vai loppuiko valitus, kun opit kuuntelemaan?

- eri

Menneistä puhuminen on vähentynyt siltä osin, kun on tullut kuulluksi. Nyt voi niitä tunteita ilmaista suoraankin ja on alkanut jopa pitämään puoliaan ihmisten kanssa, kun on huomannut, että niillä tunteilla on merkitystä. Edelleen välillä puheissa toistuu sellaiset vanhat asiat, joiden osalta ei pysty ottamaan myötätuntoa vastaan. Hän mm. koki rankkaa väkivaltaa lapsuudessaan ja ymmärrän, ettei hän välttämättä pysty ikinä niitä kokemuksia tunteiden tasolla kohtaamaan. Toivon, että siinäkin kohtaa kun vain kuulen, hänelle jää siitä jokin ymmärryksen siemen mieleen, että väärin häntä kohtaan silloin tehtiin. Oikeutus vihalle. Se voi tosin olla hänelle liian kauhistuttavaa kohdata.

Vierailija kirjoitti:

Te mitään kuuntelijaa halua vaan jonkun joku märehtii ja surkuttelee asiaa kanssanne. Ja vika on aina jonkun muun, ei koskaan avautujassa itsessään. Mutta sitä ei saa kertoa vaan pitää osallistua avautujan tarinaan.

Valitettavan usein näin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ei toimi, sitten puhua jollekin sellaiselle, joka haluaa kuunnella.

Sen voi myös kunnioittavasti sanoa, ettei halua/pysty kuuntelemaan. Itselläni sellainenkin kokemus, että toinen vakuutti aina mielellään kuuntelevansa, kunnes eräänä päivänä räjähti täysin, ettei jaksa enää, haukkui lyttyyn ja välit poikki kokonaan. No, nykyään uskaltaisin itsekin myöntää itselleni, mikä toisen suhtautuminen oikeasti on. Kyllä sen ihmisestä näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ei toimi, sitten puhua jollekin sellaiselle, joka haluaa kuunnella.

Sen voi myös kunnioittavasti sanoa, ettei halua/pysty kuuntelemaan. Itselläni sellainenkin kokemus, että toinen vakuutti aina mielellään kuuntelevansa, kunnes eräänä päivänä räjähti täysin, ettei jaksa enää, haukkui lyttyyn ja välit poikki kokonaan. No, nykyään uskaltaisin itsekin myöntää itselleni, mikä toisen suhtautuminen oikeasti on. Kyllä sen ihmisestä näkee.

No tuossa oma moka, jos väitti kuuntelevansa mielellään. Kirjoitinkin jo aiemmin, että voin kuunnella kerran, mutta jos toinen avautuu samasta asiasta uudelleen, huomautan vain hänen kertoneen jo asiasta aiemmin ja vaihdan puheenaihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa jotenkin puhutaan niin kuin avautuminen olisi aina valittamista. Voihan sitä pohtia ihan oman elämän asioita, ja kyllä silloin toisen vastaus: tee kuule, näin tai noin niin on aika mitätöivä.

Aika usein avautuminen on kuitenkin ongelmistaan valittamista.

Tai sisimpänsä jakamista? Miten sen näkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ei toimi, sitten puhua jollekin sellaiselle, joka haluaa kuunnella.

Sen voi myös kunnioittavasti sanoa, ettei halua/pysty kuuntelemaan. Itselläni sellainenkin kokemus, että toinen vakuutti aina mielellään kuuntelevansa, kunnes eräänä päivänä räjähti täysin, ettei jaksa enää, haukkui lyttyyn ja välit poikki kokonaan. No, nykyään uskaltaisin itsekin myöntää itselleni, mikä toisen suhtautuminen oikeasti on. Kyllä sen ihmisestä näkee.

No tuossa oma moka, jos väitti kuuntelevansa mielellään. Kirjoitinkin jo aiemmin, että voin kuunnella kerran, mutta jos toinen avautuu samasta asiasta uudelleen, huomautan vain hänen kertoneen jo asiasta aiemmin ja vaihdan puheenaihetta. 

On kai sillä ihmisellä kuitenkin jokin syy siihen, miksi hän puhuu asiasta uudelleen. Jos ei ole niin huonomuistinen, että on tosiaan unohtanut.

Voisihan sitä kysyä, että miksi puhut taas tästä samasta asiasta, kun tämä keskustelu on minun muistini mukaan jo käyty.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka haluatte vain vuodattaa ongelmianne toiselle ilman, että toinen saa sanoa omaa mielipidettään tai antaa neuvoja, miten varmennatte (esimerkiksi puhelimessa), että toinen osapuoli todellakin kuuntelee? Vai onko edes merkitystä, kuunteleeko toinen vai ei?

Jos hän kuuntelee, hän luultavasti sanoo jotain tyyliin: "Ai, sua ärsyttää se tyyppi ihan tosissaan" tai "Sä siis tunnet itsesi tosi turhautuneeksi ja yksinäiseksi". Tai mikä nyt kulloinkin sopii tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kuunnella samoja höpinöitä montaa kertaa. Annan neuvon ja jos ei kelpaa, niin ei tarvi myöskään selostaa ongelmiaan uudestaan.

Jos kerron jollekin ongelmistani uudestaan, syynä on yleensä se, että asia ei ole kunnolla mennyt perille ensimmäisellä kerralla, ja toivon että vielä saisin hänet ymmärtämään pointtini. Jotkut eivät ymmärrä koskaan, vaikka samasta asiasta keskusteltaisiin vuosien ajan. Olen kai liian optimistinen, pitäisi antaa periksi jossain vaiheessa. Se periksi antaminen vain tuntuu siltä, kuin kaikki aikaisempi avautumiseen käytetty aika menisi hukkaan.

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi toisen pitäisi ymmärtää pointtisi sinun ongelmastasi? Ymmärrän siinä tapauksessa, jos kyseinen ihminen on ongelmasi aiheuttaja tai jos ongelmasi on myös hänen ogelmansa. Mutta jos kyse on vain sinun ongelmastasi, mitä sillä on väliä ymmärtääkö hän vai ei?

Miksi yleensä pitäisi kertoa toiselle ihmiselle jostain asiasta, jos sillä ei ole mitään väliä ymmärtääkö hän asian vai ei?

Miksi sun ongelmasi ymmärtäminen on niin tärkeää, että jaksat uudestaan ja uudestaan jankata ongelmastasi jollekin, jolle koko ongelma ei edes kuulu? Mikä tekee sun ja vain sun ikiomasta ongelmastasi niin äärettömän tärkeän, että vuosikausia jankkaat asiasta jollekin? Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä toinen ei ole edes kiinnostunut kuulemaan ongelmastasi uudestaan ja uudestaan?  Ettei häntä kiinnosta? Etkö voi vain hyväksyä, että ystäväsi ei ymmärrä ja turha jankata asiasta enempää? Jos ei ymmärrä ensimmäisellä kerralla, ei ole tarvetta jankata enempää. Rehellisesti sanottuna omista ongelmistaan jankkaavat on kaikista rasittavimpia ihmisiä. 

En tietenkään ole ajatustenlukija, mutta toivon mukaan huomaisin, jos he eivät enää olisi kiinnostuneita. En myöskään halua kertoa ongelmistani aina uusille ja uusille ihmisille, vaan puhun mieluummin niille samoille, joille olen ennenkin puhunut. On mukavampaa pitää asiat vain pienen piirin tiedossa.

Voisitko harkita kokeilevasi, että et enää painosta heitä ymmärtämään? Ystävälläsi saattaa olla vankka mielipide siitä, että olet väärässä, mutta ei vaan halua sanoa sitä sulle ääneen. Vai koetko, että ystäväsi ei ymmärrä, jos hän ei ole samaa mieltä kanssasi? Jos kyse on vielä ongelmastasi, josta olet jankannut vuosikausia, eikö olisi järkevämpää koittaa ratkaista ongelma kuin yrittää pakottaa ystävä ymmärtämään ongelmasi? Vai jankkaatko edelleen ongelmista, jotka olet ratkaissut jo vuosia sitten? 

Ihmisillä on ongelmia. Niitä tulee ja menee. Niitä tulee ja menee ihan riippumatta siitä, ymmärtääkö joku toinen vai ei. Eikä ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys vaikuta siihen, miten aiot ratkaista ongelmasi. Poikkeuksena tilanne, jossa toinen on ongelmasi aiheuttaja tai ongelmasi on myös hänen ongelmansa. Esim jos sulla on parisuhteessa puolisosi kanssa jokin ongelma, ongelma on joko hänen aiheuttamansa (edes osittain) tai ainakin ongelma on myös hänen ongelmansa, koska parisuhteenne on teidän yhteinen. Parisuhteesi ongelma ei kuitenkaan ole ystäväsi ongelma eikä edes teidän yhteinen ongelmanne. Joku kirjoitti puolison lyömisestä ja voin sanoa, että mulle saisi jankata vaikka 50 vuotta, miksi joku haluaa edelleen olla yhdessä väkivaltaisen puolison kanssa ja olla kerta toisensa jälkeen tämän nyrkkeilysäkkinä, enkä siltikään ymmärtäisi. Mun ei tarvitse ymmärtää enkä halua ymmärtää. Jos joku haluaa tehdä niin, ihan fine mulle, mutta ymmärtää mun ei tarvitse. 

Totta kai yritän ratkaista ongelmiani, se nyt on sanomattakin selvää. Enkä tietenkään voi pakottaa ystäviäni ymmärtämään, mutta kyllä kai ystävät itsekin haluaisivat ymmärtää miltä minusta tuntuu ja mikä ongelmani on. Tuskin se on heillekään mikään tavoite, että he haluaisivat ymmärtää kaiken väärin ja luoda itselleen väärän kuvan siitä, mitä yritän sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa jotenkin puhutaan niin kuin avautuminen olisi aina valittamista. Voihan sitä pohtia ihan oman elämän asioita, ja kyllä silloin toisen vastaus: tee kuule, näin tai noin niin on aika mitätöivä.

Aika usein avautuminen on kuitenkin ongelmistaan valittamista.

Tai sisimpänsä jakamista? Miten sen näkee.

Aika useinhan sanotaan, että joku oksentaa ongelmansa toisen niskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ei toimi, sitten puhua jollekin sellaiselle, joka haluaa kuunnella.

Sen voi myös kunnioittavasti sanoa, ettei halua/pysty kuuntelemaan. Itselläni sellainenkin kokemus, että toinen vakuutti aina mielellään kuuntelevansa, kunnes eräänä päivänä räjähti täysin, ettei jaksa enää, haukkui lyttyyn ja välit poikki kokonaan. No, nykyään uskaltaisin itsekin myöntää itselleni, mikä toisen suhtautuminen oikeasti on. Kyllä sen ihmisestä näkee.

No tuossa oma moka, jos väitti kuuntelevansa mielellään. Kirjoitinkin jo aiemmin, että voin kuunnella kerran, mutta jos toinen avautuu samasta asiasta uudelleen, huomautan vain hänen kertoneen jo asiasta aiemmin ja vaihdan puheenaihetta. 

On kai sillä ihmisellä kuitenkin jokin syy siihen, miksi hän puhuu asiasta uudelleen. Jos ei ole niin huonomuistinen, että on tosiaan unohtanut.

Voisihan sitä kysyä, että miksi puhut taas tästä samasta asiasta, kun tämä keskustelu on minun muistini mukaan jo käyty.

Saman asian ajaa, kun sanoo hänen kertoneen saman asian jo aiemmin. En mä ainakaan tarvitse syytä siihen, miksi joku haluaa puhua samasta asiasta uudestaan. Minä en halua ja se riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kuunnella samoja höpinöitä montaa kertaa. Annan neuvon ja jos ei kelpaa, niin ei tarvi myöskään selostaa ongelmiaan uudestaan.

Jos kerron jollekin ongelmistani uudestaan, syynä on yleensä se, että asia ei ole kunnolla mennyt perille ensimmäisellä kerralla, ja toivon että vielä saisin hänet ymmärtämään pointtini. Jotkut eivät ymmärrä koskaan, vaikka samasta asiasta keskusteltaisiin vuosien ajan. Olen kai liian optimistinen, pitäisi antaa periksi jossain vaiheessa. Se periksi antaminen vain tuntuu siltä, kuin kaikki aikaisempi avautumiseen käytetty aika menisi hukkaan.

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi toisen pitäisi ymmärtää pointtisi sinun ongelmastasi? Ymmärrän siinä tapauksessa, jos kyseinen ihminen on ongelmasi aiheuttaja tai jos ongelmasi on myös hänen ogelmansa. Mutta jos kyse on vain sinun ongelmastasi, mitä sillä on väliä ymmärtääkö hän vai ei?

Miksi yleensä pitäisi kertoa toiselle ihmiselle jostain asiasta, jos sillä ei ole mitään väliä ymmärtääkö hän asian vai ei?

Miksi sun ongelmasi ymmärtäminen on niin tärkeää, että jaksat uudestaan ja uudestaan jankata ongelmastasi jollekin, jolle koko ongelma ei edes kuulu? Mikä tekee sun ja vain sun ikiomasta ongelmastasi niin äärettömän tärkeän, että vuosikausia jankkaat asiasta jollekin? Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä toinen ei ole edes kiinnostunut kuulemaan ongelmastasi uudestaan ja uudestaan?  Ettei häntä kiinnosta? Etkö voi vain hyväksyä, että ystäväsi ei ymmärrä ja turha jankata asiasta enempää? Jos ei ymmärrä ensimmäisellä kerralla, ei ole tarvetta jankata enempää. Rehellisesti sanottuna omista ongelmistaan jankkaavat on kaikista rasittavimpia ihmisiä. 

En tietenkään ole ajatustenlukija, mutta toivon mukaan huomaisin, jos he eivät enää olisi kiinnostuneita. En myöskään halua kertoa ongelmistani aina uusille ja uusille ihmisille, vaan puhun mieluummin niille samoille, joille olen ennenkin puhunut. On mukavampaa pitää asiat vain pienen piirin tiedossa.

Voisitko harkita kokeilevasi, että et enää painosta heitä ymmärtämään? Ystävälläsi saattaa olla vankka mielipide siitä, että olet väärässä, mutta ei vaan halua sanoa sitä sulle ääneen. Vai koetko, että ystäväsi ei ymmärrä, jos hän ei ole samaa mieltä kanssasi? Jos kyse on vielä ongelmastasi, josta olet jankannut vuosikausia, eikö olisi järkevämpää koittaa ratkaista ongelma kuin yrittää pakottaa ystävä ymmärtämään ongelmasi? Vai jankkaatko edelleen ongelmista, jotka olet ratkaissut jo vuosia sitten? 

Ihmisillä on ongelmia. Niitä tulee ja menee. Niitä tulee ja menee ihan riippumatta siitä, ymmärtääkö joku toinen vai ei. Eikä ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys vaikuta siihen, miten aiot ratkaista ongelmasi. Poikkeuksena tilanne, jossa toinen on ongelmasi aiheuttaja tai ongelmasi on myös hänen ongelmansa. Esim jos sulla on parisuhteessa puolisosi kanssa jokin ongelma, ongelma on joko hänen aiheuttamansa (edes osittain) tai ainakin ongelma on myös hänen ongelmansa, koska parisuhteenne on teidän yhteinen. Parisuhteesi ongelma ei kuitenkaan ole ystäväsi ongelma eikä edes teidän yhteinen ongelmanne. Joku kirjoitti puolison lyömisestä ja voin sanoa, että mulle saisi jankata vaikka 50 vuotta, miksi joku haluaa edelleen olla yhdessä väkivaltaisen puolison kanssa ja olla kerta toisensa jälkeen tämän nyrkkeilysäkkinä, enkä siltikään ymmärtäisi. Mun ei tarvitse ymmärtää enkä halua ymmärtää. Jos joku haluaa tehdä niin, ihan fine mulle, mutta ymmärtää mun ei tarvitse. 

Totta kai yritän ratkaista ongelmiani, se nyt on sanomattakin selvää. Enkä tietenkään voi pakottaa ystäviäni ymmärtämään, mutta kyllä kai ystävät itsekin haluaisivat ymmärtää miltä minusta tuntuu ja mikä ongelmani on. Tuskin se on heillekään mikään tavoite, että he haluaisivat ymmärtää kaiken väärin ja luoda itselleen väärän kuvan siitä, mitä yritän sanoa.

En tunne sun ystäviäsi, mutta jotenkin kuulostaa aika vieraalta ajatus, että kukaan haluaisi, että hänelle vuosikausia jauhetaan samasta asiasta. Enemmän musta tuntuu, että jostain syystä eivät vain kehtaa tai uskalla  sanoa, että lopeta jo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kuunnella samoja höpinöitä montaa kertaa. Annan neuvon ja jos ei kelpaa, niin ei tarvi myöskään selostaa ongelmiaan uudestaan.

Jos kerron jollekin ongelmistani uudestaan, syynä on yleensä se, että asia ei ole kunnolla mennyt perille ensimmäisellä kerralla, ja toivon että vielä saisin hänet ymmärtämään pointtini. Jotkut eivät ymmärrä koskaan, vaikka samasta asiasta keskusteltaisiin vuosien ajan. Olen kai liian optimistinen, pitäisi antaa periksi jossain vaiheessa. Se periksi antaminen vain tuntuu siltä, kuin kaikki aikaisempi avautumiseen käytetty aika menisi hukkaan.

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi toisen pitäisi ymmärtää pointtisi sinun ongelmastasi? Ymmärrän siinä tapauksessa, jos kyseinen ihminen on ongelmasi aiheuttaja tai jos ongelmasi on myös hänen ogelmansa. Mutta jos kyse on vain sinun ongelmastasi, mitä sillä on väliä ymmärtääkö hän vai ei?

Miksi yleensä pitäisi kertoa toiselle ihmiselle jostain asiasta, jos sillä ei ole mitään väliä ymmärtääkö hän asian vai ei?

Miksi sun ongelmasi ymmärtäminen on niin tärkeää, että jaksat uudestaan ja uudestaan jankata ongelmastasi jollekin, jolle koko ongelma ei edes kuulu? Mikä tekee sun ja vain sun ikiomasta ongelmastasi niin äärettömän tärkeän, että vuosikausia jankkaat asiasta jollekin? Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä toinen ei ole edes kiinnostunut kuulemaan ongelmastasi uudestaan ja uudestaan?  Ettei häntä kiinnosta? Etkö voi vain hyväksyä, että ystäväsi ei ymmärrä ja turha jankata asiasta enempää? Jos ei ymmärrä ensimmäisellä kerralla, ei ole tarvetta jankata enempää. Rehellisesti sanottuna omista ongelmistaan jankkaavat on kaikista rasittavimpia ihmisiä. 

En tietenkään ole ajatustenlukija, mutta toivon mukaan huomaisin, jos he eivät enää olisi kiinnostuneita. En myöskään halua kertoa ongelmistani aina uusille ja uusille ihmisille, vaan puhun mieluummin niille samoille, joille olen ennenkin puhunut. On mukavampaa pitää asiat vain pienen piirin tiedossa.

Voisitko harkita kokeilevasi, että et enää painosta heitä ymmärtämään? Ystävälläsi saattaa olla vankka mielipide siitä, että olet väärässä, mutta ei vaan halua sanoa sitä sulle ääneen. Vai koetko, että ystäväsi ei ymmärrä, jos hän ei ole samaa mieltä kanssasi? Jos kyse on vielä ongelmastasi, josta olet jankannut vuosikausia, eikö olisi järkevämpää koittaa ratkaista ongelma kuin yrittää pakottaa ystävä ymmärtämään ongelmasi? Vai jankkaatko edelleen ongelmista, jotka olet ratkaissut jo vuosia sitten? 

Ihmisillä on ongelmia. Niitä tulee ja menee. Niitä tulee ja menee ihan riippumatta siitä, ymmärtääkö joku toinen vai ei. Eikä ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys vaikuta siihen, miten aiot ratkaista ongelmasi. Poikkeuksena tilanne, jossa toinen on ongelmasi aiheuttaja tai ongelmasi on myös hänen ongelmansa. Esim jos sulla on parisuhteessa puolisosi kanssa jokin ongelma, ongelma on joko hänen aiheuttamansa (edes osittain) tai ainakin ongelma on myös hänen ongelmansa, koska parisuhteenne on teidän yhteinen. Parisuhteesi ongelma ei kuitenkaan ole ystäväsi ongelma eikä edes teidän yhteinen ongelmanne. Joku kirjoitti puolison lyömisestä ja voin sanoa, että mulle saisi jankata vaikka 50 vuotta, miksi joku haluaa edelleen olla yhdessä väkivaltaisen puolison kanssa ja olla kerta toisensa jälkeen tämän nyrkkeilysäkkinä, enkä siltikään ymmärtäisi. Mun ei tarvitse ymmärtää enkä halua ymmärtää. Jos joku haluaa tehdä niin, ihan fine mulle, mutta ymmärtää mun ei tarvitse. 

Totta kai yritän ratkaista ongelmiani, se nyt on sanomattakin selvää. Enkä tietenkään voi pakottaa ystäviäni ymmärtämään, mutta kyllä kai ystävät itsekin haluaisivat ymmärtää miltä minusta tuntuu ja mikä ongelmani on. Tuskin se on heillekään mikään tavoite, että he haluaisivat ymmärtää kaiken väärin ja luoda itselleen väärän kuvan siitä, mitä yritän sanoa.

En tunne sun ystäviäsi, mutta jotenkin kuulostaa aika vieraalta ajatus, että kukaan haluaisi, että hänelle vuosikausia jauhetaan samasta asiasta. Enemmän musta tuntuu, että jostain syystä eivät vain kehtaa tai uskalla  sanoa, että lopeta jo. 

Kyllä he itsekin jauhavat vuosikausia samoista asioista, jos on tarvetta. Ja ovat kyllä niin suorapuheisia ihmisiä, että kehtaavat sanoa, jos eivät jaksa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa jotenkin puhutaan niin kuin avautuminen olisi aina valittamista. Voihan sitä pohtia ihan oman elämän asioita, ja kyllä silloin toisen vastaus: tee kuule, näin tai noin niin on aika mitätöivä.

Aika usein avautuminen on kuitenkin ongelmistaan valittamista.

Tai sisimpänsä jakamista? Miten sen näkee.

Aika useinhan sanotaan, että joku oksentaa ongelmansa toisen niskaan. 

Tätä ketjua seuratessa tuntuu, että kommentoijat puhuvat eri kieltä. Toisille avautuminen tarkoittaa ongelmia, toisille se voi tarkoittaa myös vain sitä sisimmän jakamista ja tarvetta tulla kuulluksi, kohdatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos ei toimi, sitten puhua jollekin sellaiselle, joka haluaa kuunnella.

Sen voi myös kunnioittavasti sanoa, ettei halua/pysty kuuntelemaan. Itselläni sellainenkin kokemus, että toinen vakuutti aina mielellään kuuntelevansa, kunnes eräänä päivänä räjähti täysin, ettei jaksa enää, haukkui lyttyyn ja välit poikki kokonaan. No, nykyään uskaltaisin itsekin myöntää itselleni, mikä toisen suhtautuminen oikeasti on. Kyllä sen ihmisestä näkee.

No tuossa oma moka, jos väitti kuuntelevansa mielellään. Kirjoitinkin jo aiemmin, että voin kuunnella kerran, mutta jos toinen avautuu samasta asiasta uudelleen, huomautan vain hänen kertoneen jo asiasta aiemmin ja vaihdan puheenaihetta. 

On kai sillä ihmisellä kuitenkin jokin syy siihen, miksi hän puhuu asiasta uudelleen. Jos ei ole niin huonomuistinen, että on tosiaan unohtanut.

Voisihan sitä kysyä, että miksi puhut taas tästä samasta asiasta, kun tämä keskustelu on minun muistini mukaan jo käyty.

Saman asian ajaa, kun sanoo hänen kertoneen saman asian jo aiemmin. En mä ainakaan tarvitse syytä siihen, miksi joku haluaa puhua samasta asiasta uudestaan. Minä en halua ja se riittää. 

Voihan siihen olla hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa jotenkin puhutaan niin kuin avautuminen olisi aina valittamista. Voihan sitä pohtia ihan oman elämän asioita, ja kyllä silloin toisen vastaus: tee kuule, näin tai noin niin on aika mitätöivä.

Aika usein avautuminen on kuitenkin ongelmistaan valittamista.

Tai sisimpänsä jakamista? Miten sen näkee.

Aika useinhan sanotaan, että joku oksentaa ongelmansa toisen niskaan. 

Tätä ketjua seuratessa tuntuu, että kommentoijat puhuvat eri kieltä. Toisille avautuminen tarkoittaa ongelmia, toisille se voi tarkoittaa myös vain sitä sisimmän jakamista ja tarvetta tulla kuulluksi, kohdatuksi.

Samalla tavalla ongelmista voi puhua kuin muistakin asioista. Normaalia informaation jakamista. Eikä sille edes voi mitään, jos elämässä tapahtuu pelkkiä negatiivisia asioita, eikä siis ole muuta kerrottavaa kuin ongelmia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kuunnella samoja höpinöitä montaa kertaa. Annan neuvon ja jos ei kelpaa, niin ei tarvi myöskään selostaa ongelmiaan uudestaan.

Jos kerron jollekin ongelmistani uudestaan, syynä on yleensä se, että asia ei ole kunnolla mennyt perille ensimmäisellä kerralla, ja toivon että vielä saisin hänet ymmärtämään pointtini. Jotkut eivät ymmärrä koskaan, vaikka samasta asiasta keskusteltaisiin vuosien ajan. Olen kai liian optimistinen, pitäisi antaa periksi jossain vaiheessa. Se periksi antaminen vain tuntuu siltä, kuin kaikki aikaisempi avautumiseen käytetty aika menisi hukkaan.

Anteeksi kun kysyn, mutta miksi toisen pitäisi ymmärtää pointtisi sinun ongelmastasi? Ymmärrän siinä tapauksessa, jos kyseinen ihminen on ongelmasi aiheuttaja tai jos ongelmasi on myös hänen ogelmansa. Mutta jos kyse on vain sinun ongelmastasi, mitä sillä on väliä ymmärtääkö hän vai ei?

Miksi yleensä pitäisi kertoa toiselle ihmiselle jostain asiasta, jos sillä ei ole mitään väliä ymmärtääkö hän asian vai ei?

Miksi sun ongelmasi ymmärtäminen on niin tärkeää, että jaksat uudestaan ja uudestaan jankata ongelmastasi jollekin, jolle koko ongelma ei edes kuulu? Mikä tekee sun ja vain sun ikiomasta ongelmastasi niin äärettömän tärkeän, että vuosikausia jankkaat asiasta jollekin? Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä toinen ei ole edes kiinnostunut kuulemaan ongelmastasi uudestaan ja uudestaan?  Ettei häntä kiinnosta? Etkö voi vain hyväksyä, että ystäväsi ei ymmärrä ja turha jankata asiasta enempää? Jos ei ymmärrä ensimmäisellä kerralla, ei ole tarvetta jankata enempää. Rehellisesti sanottuna omista ongelmistaan jankkaavat on kaikista rasittavimpia ihmisiä. 

En tietenkään ole ajatustenlukija, mutta toivon mukaan huomaisin, jos he eivät enää olisi kiinnostuneita. En myöskään halua kertoa ongelmistani aina uusille ja uusille ihmisille, vaan puhun mieluummin niille samoille, joille olen ennenkin puhunut. On mukavampaa pitää asiat vain pienen piirin tiedossa.

Voisitko harkita kokeilevasi, että et enää painosta heitä ymmärtämään? Ystävälläsi saattaa olla vankka mielipide siitä, että olet väärässä, mutta ei vaan halua sanoa sitä sulle ääneen. Vai koetko, että ystäväsi ei ymmärrä, jos hän ei ole samaa mieltä kanssasi? Jos kyse on vielä ongelmastasi, josta olet jankannut vuosikausia, eikö olisi järkevämpää koittaa ratkaista ongelma kuin yrittää pakottaa ystävä ymmärtämään ongelmasi? Vai jankkaatko edelleen ongelmista, jotka olet ratkaissut jo vuosia sitten? 

Ihmisillä on ongelmia. Niitä tulee ja menee. Niitä tulee ja menee ihan riippumatta siitä, ymmärtääkö joku toinen vai ei. Eikä ymmärtäminen tai ymmärtämättömyys vaikuta siihen, miten aiot ratkaista ongelmasi. Poikkeuksena tilanne, jossa toinen on ongelmasi aiheuttaja tai ongelmasi on myös hänen ongelmansa. Esim jos sulla on parisuhteessa puolisosi kanssa jokin ongelma, ongelma on joko hänen aiheuttamansa (edes osittain) tai ainakin ongelma on myös hänen ongelmansa, koska parisuhteenne on teidän yhteinen. Parisuhteesi ongelma ei kuitenkaan ole ystäväsi ongelma eikä edes teidän yhteinen ongelmanne. Joku kirjoitti puolison lyömisestä ja voin sanoa, että mulle saisi jankata vaikka 50 vuotta, miksi joku haluaa edelleen olla yhdessä väkivaltaisen puolison kanssa ja olla kerta toisensa jälkeen tämän nyrkkeilysäkkinä, enkä siltikään ymmärtäisi. Mun ei tarvitse ymmärtää enkä halua ymmärtää. Jos joku haluaa tehdä niin, ihan fine mulle, mutta ymmärtää mun ei tarvitse. 

Totta kai yritän ratkaista ongelmiani, se nyt on sanomattakin selvää. Enkä tietenkään voi pakottaa ystäviäni ymmärtämään, mutta kyllä kai ystävät itsekin haluaisivat ymmärtää miltä minusta tuntuu ja mikä ongelmani on. Tuskin se on heillekään mikään tavoite, että he haluaisivat ymmärtää kaiken väärin ja luoda itselleen väärän kuvan siitä, mitä yritän sanoa.

Sinulla taitaa olla tyhmiä ystäviä, jos eivät vuosien keskustelun jälkeen edes tajua, mitä yrität sanoa ja mikä ongelmasi on.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden. Rasittava kwskustelija. Häiritsee, että nostaa itsensä niin paljon ylemmäs minua, että kuvittelee voivansa keksiä tuosta vain ratkaisun, jota en olisi muka jo itse ajatellut. Tyhmänäkö minua pitää? Ihmisen tärkein sosiaalinen taito on taito osata kuunnella.

Miksi sitten puhut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua seuratessa tuntuu, että kommentoijat puhuvat eri kieltä. Toisille avautuminen tarkoittaa ongelmia, toisille se voi tarkoittaa myös vain sitä sisimmän jakamista ja tarvetta tulla kuulluksi, kohdatuksi.

Samalla tavalla ongelmista voi puhua kuin muistakin asioista. Normaalia informaation jakamista. Eikä sille edes voi mitään, jos elämässä tapahtuu pelkkiä negatiivisia asioita, eikä siis ole muuta kerrottavaa kuin ongelmia. :)

Joku kokee, että nuo negatiiviset asiat ovat ongelmia ja hakee niihin ratkaisua. Joku toinen voi haluta puhua siitä, kuinka paha olo on, kun elämässä on paljon negatiivisia asioita.