Olen tullut siihen tulokseen, että parempi luovuttaa kumppanin löytämisen suhteen...

Ei sitte.. perkele ollaan ikisinkkuna.

Miksi yksi ja sama tyyppi on spämmännyt samanlaisia 1-2 lauseen viestejä ketjun loppupään täyteen? Mitä keskustelua se sekin on?

Mutta alla olevan tekstin (tai ainakin sen asenteen) kanssa olen suuresti samaa mieltä, paitsi että itseäni ei haittaa edes se ylipainoisuus. :D Ja käsikädessä sen kanssa en myöskään vaadi aktiivista elämäntapaa, vaan ”kelpuuttaisin” myös esim. pullukan pelaajan.

Rakkaus on tärkein, ja viimeinen rajanveto tehdään vasta, jos toinen rakkaudesta huolimatta tuo pelkkää negatiivista omaan elämään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kirjoittelee masentunut nainen jolla ei myöskään ole sosiaalista piiriä asuinpaikkakunnalla tai oikein muutenkaan. Työtönkin olen. Mutta ihan mukava ja nätti, sikäli kun sillä on merkitystä. Ikää lähempänä 40 kuin 30.

Kuulostaa tosi synkiltä nuo teidän valitukset. Mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään joku miehen pankkitilin saldo kun ei siellä itsellänikään ole kuin 7 euroa :D Kaikista suurin "este" kiinnostukselle kaikesta tässä ketjussa mainituista ominaisuuksista on ylipaino jota en pidä viehättävänä (olen itsekin hoikka) - mutta onneksi se on juuri se asia mihin jokainen voi itse vaikuttaa! Voisin ihan hyvin seurustella työttömän ja ajoittain masentuvan kanssa kun sellainen olen itsekin joten ymmärrän sitä hyvin (ja toivonhan kumppania samassa tilanteessa itsekin), mutta itsesäälissä rypeminen ei kyllä houkuta yhtään. Tulee mulle itsesäälin puuskia aina välillä itsellenikin, mutta lusin ne olot ohi ja tsemppaan sitten aina kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Ja todellakin olen hankkinut uusia harrastuksia ja tehnyt asioita sen eteen että tulee ihmisiä silmiin katsottavaksi ja juttuseuraksi aina välillä. Nimittäin myös kotiinsa voi laitostua ja se onkin sitten syöksylaskua siitä eteenpäin. Pidän visusti huolen ettei tilanne lipsahda sinne.

En usko että kukaan haluaa ottaa mua kädestä kiinni ja "pelastaa" enkä sellaista miestä haluaisikaan. Eikä juuri kukaan nainenkaan varmasti halua olla jonkun miehen pelastusrengas. Kauhea vastuu olisi ottaa toisen onnellisuus hartelleen kannettavaksi! Kyllä jokainen on oman onnensa seppä. Kun pistää elämänsä muuten kuntoon, on siinä sitten terve paikka kumppanillakin tulla rinnalle. Eikä tarvitse edes ratkaista kaikkia ongelmiaan valmiiksi asti, riittää että on päättäväisesti ja todistetusti alkanut tehdä asioilleen jotain ja ne ovat etenemässä (esim. velkajärjestely rullaa, kunnosta ja muutenkin itsestä pidetään huolta, laihdutetaan sitä ylipainoa, käydään kodin ulkopuolella tekemässä jotain mielekästä jne.). Eli asioiden ei tarvitse olla 10/10 kunhan asenne on kohdallaan ja sisua ja selkärankaa löytyy - kuten mielestäni itsellänikin.

Ihan oikeasti toivon tsemppiä kaikille yksinäisille! Tämä on yhtä helvettiä, tiedän. Mutta muutos lähtee vain ja ainoastaan sinusta. Kukaan muu ei voi tulla sinua pelastamaan. Virkeää ja liikkuvaista kevättä kaikille! <3